Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Ero tulossa, suostuukohan lastenvalvoja tähän?

Vierailija

Meille on tulossa ero. Lapset on iältään 4 ja 7vuotiaat. Minä jään asumaan vanhaan taloomme, mies muuttaa pari kilomeitrn päähän niin, että esikoisen koulu on suurinpiirtein puolessä välissä eli voi kulkea koulumatkan kumman tahansa luota helposti. Ajattelimme aluksi viikko-viikko systeemiä, mutta se tuntuu jotenkin kahlitsevalta. Miltä kuulostaisi sellainen huoltajuussopimus, jossa lapset olisi aina jonkin aikaa toisella ja jonkin aikaa toisella? Siis vaikka tälläviikolla 3 päivää minulla, sitten viikon miehellä, sitten 10 päivää minulla jne. Aina vähän "miten sattuu" mutta kuitenki niin, että näistä päivistä sovittaisi ainakin kuukais etukäteen. Ajattelin ehdottaa tätä miehelle tänään, ensi viikolla on varattu aika lastenvalvojalle. Onko jollakin kokemusta tällaisesta? Mitä lastenvalvoja mahtaa olla mieltä?

Sivut

Kommentit (16)

tiiiina

Ei lastenvalvoja lapsen asioista päätä, hän vain vahvistaa teidän vanhempien välisen sopimuksen. Tai sovittelee jne. mutta päätöksiä hän ei tee.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ei lastenvalvoja lapsen asioista päätä, hän vain vahvistaa teidän vanhempien välisen sopimuksen. Tai sovittelee jne. mutta päätöksiä hän ei tee.

Mutta lastenvalvojahan ei vahvista mitä tahansa sopimuksia jos katsoo, että ne eivät ole lapsen edun mukaisia. AP:n idea kuulostaa lähinnä vanhempien edun tavoittelulta.

Vierailija

Ei kuulosta hyvältä. Parempi olisi sopia tietyt päivät ja ajat, paljon mukavampaa ja selkeämpää lapsille.

Vierailija

Oletko ajatellut lasten kannalta, mitä tuollainen heittopussi-elämä on?

Miksei vaikka kuukausi sinulla, kuukausi miehellä? ja viikonlopputapaamiset niille kuukausille. Ja vuorottelu jouluina ja muina pyhinä?

Vierailija

Miten tuo ihan käytännössä toimii? Onko esim. teidän työajat niin säännölliset, että pystytte lapset hoitamaan noin. Entäs siinä vaiheessa kun mukaan tulevat uudet kumppanit? Pystyvätkö he sopeutumaan noin epäsäännölliseen elämään? Entäs jos toinen teistä heittäytyy hankalaksi eikä halua lapsia juuri silloin kun oma vuoro olisi? Mietipä näitäkin ennen kuin tuollaiseen kuvioon lähdet.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Oletko ajatellut lasten kannalta, mitä tuollainen heittopussi-elämä on?

Miksei vaikka kuukausi sinulla, kuukausi miehellä? ja viikonlopputapaamiset niille kuukausille. Ja vuorottelu jouluina ja muina pyhinä?

Ollaan suunniteltukin pyhien vuorottelua. Kuukusi on varmaan aika pitkä aika nuoremmalle ainakin olla erossa toisesta vanhemmasta?

Vierailija

Aattelitte sitten järjestellä nuo hoidot oman mukavuutenne kannalta. Pelkkä erotrauma ei vissiin ole vielä riittävä panostus lastenne elämään. Aika perseestä.

Vierailija

Viikko-viikko-systeemi on vanhemmillekin helppo. Alle viikon pätkät ovat tuntuvat lyhyiltä sekä lapsen että aikuisen kannalta, yli viikon kun mennään alkaa pitkäaikaisesta kodista muodostua se "oma" paikka, jolloin toisaalle pakottaminen on myös vaikeaa.

Koululaiselle on myös tärkeää voida sopia kavereiden kanssa asioita, ei kovin helpolla onnistu ehdottamallasi systeemillä.

Kaikkea voi tietty kokeilla mutta itse ainakin erilaisia tyylejä kokeilleena suosittelisin viikko-viikko-jakoa.

M39

Vierailija kirjoitti:
Voitte sopia viikko viikko ja tehdä kuten tahdotte.

Siis juurikin näin. Vaikka nimikeon lastenvalvoja, niin ei hän tarkkaile, miten lapsi viettää aikaa kummankin vanhemman luona, jos toimitte yhteisymmärryksessä. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitte sopia viikko viikko ja tehdä kuten tahdotte.

Siis juurikin näin. Vaikka nimikeon lastenvalvoja, niin ei hän tarkkaile, miten lapsi viettää aikaa kummankin vanhemman luona, jos toimitte yhteisymmärryksessä. 

mutta jos teemme viikko-viikko sopimuksen, niin eikö se ole jossain määrin sitova? Jos ex haluaa heittäytyä hankalaksi, niin hän voi tuoda lapset minulle lastenvalvojan kanssa tehdyn sopimuksen mukaan ja vaatia heidät viikon päästä itselleen, koska sopimus?

Vierailija

No, jos olette normaaleja aikuisia ihmisiä niin sanaanne voi luottaa, ja poikkeustilanteissa myös puhuminen helpottaa.

Yhteishuoltajuus ei ehkä ole teille oikea ratkaisu jos molemmat pelkäätte toisen heittävät kapuloita rattaisiin.

Vierailija

Minä en kannata tuota viikko-viikko-systeemiä enkä tuotakaan sinun ehdottamaasi. Olen erolapsi, ja tunsin itseni täydelliseksi heittopussiksi, aina laukku pakattuna ja menossa johonkin joka ei ole kotini - minusta ei siis tuntunut siltä että koteja olisi kaksi, vaan että olisin koditon. Jos te nyt muutatte noin lähekkäin, niin mitä jos tekisitte perinteisen joka toinen viikonloppu + joitain päivätapaamisia viikolla? Esim. lapset menisivät isälle/sinulle päiväkodin/koulun jälkeen ja tulevat kotiin iltaruoan jälkeen.

*

Meillä toimii sellainen, että lasten isä tulee meille leikkimään lapsen kanssa muutamana päivänä viikossa/käyvät esim. puistossa, hoplopissa, ulkoilemassa jne., niin, ettei lapsi joudu reppuelämään. Lapsi on vielä niin pieni, ettei edes halua yökylään isälleen, joten yön yli vierailuja ei ole ollut (isompana niin halutessa niitä järjestetään, mutta ei viikko-viikko tms.). Toisinaan lapsi on päivällä isänkin luona, mutta pääasiallisesti tapaamiset ovat minun luonani (itse olen silloin usein töissä, asioilla tai työhuoneessa tekemässä omia hommia niin saavat olla rauhassa) missä on enemmän tilaa ja kaikki lapsen lelut ym. Meillä on isän kanssa hyvät kaverilliset välit (oikeastaan pelkkä kaveruus syy olikin eroon), mahdumme edelleen samaan ruokapöytään ja kummallakaan ei ole uusia puolisoita, jotan tämä sopii meille; ymmärrän kuitenkin ettei useille ex-puolisoille tällainen tulisi kysymykseenkään. Lapsi tapaa isäänsä paljon, ja kuitenkin saa olla omassa kotonaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Minä en kannata tuota viikko-viikko-systeemiä enkä tuotakaan sinun ehdottamaasi. Olen erolapsi, ja tunsin itseni täydelliseksi heittopussiksi, aina laukku pakattuna ja menossa johonkin joka ei ole kotini - minusta ei siis tuntunut siltä että koteja olisi kaksi, vaan että olisin koditon. Jos te nyt muutatte noin lähekkäin, niin mitä jos tekisitte perinteisen joka toinen viikonloppu + joitain päivätapaamisia viikolla? Esim. lapset menisivät isälle/sinulle päiväkodin/koulun jälkeen ja tulevat kotiin iltaruoan jälkeen.

*

Meillä toimii sellainen, että lasten isä tulee meille leikkimään lapsen kanssa muutamana päivänä viikossa/käyvät esim. puistossa, hoplopissa, ulkoilemassa jne., niin, ettei lapsi joudu reppuelämään. Lapsi on vielä niin pieni, ettei edes halua yökylään isälleen, joten yön yli vierailuja ei ole ollut (isompana niin halutessa niitä järjestetään, mutta ei viikko-viikko tms.). Toisinaan lapsi on päivällä isänkin luona, mutta pääasiallisesti tapaamiset ovat minun luonani (itse olen silloin usein töissä, asioilla tai työhuoneessa tekemässä omia hommia niin saavat olla rauhassa) missä on enemmän tilaa ja kaikki lapsen lelut ym. Meillä on isän kanssa hyvät kaverilliset välit (oikeastaan pelkkä kaveruus syy olikin eroon), mahdumme edelleen samaan ruokapöytään ja kummallakaan ei ole uusia puolisoita, jotan tämä sopii meille; ymmärrän kuitenkin ettei useille ex-puolisoille tällainen tulisi kysymykseenkään. Lapsi tapaa isäänsä paljon, ja kuitenkin saa olla omassa kotonaan.

No tämä on varmasti toimivaa tosi pienen lapsen kohdalla (siis jotain alle 3v), mutta isomman lapsen ollessa kyseessä on mielestäni aika epäreilua, ettei isä saa olla oman lapsensa kanssa yhtäpaljon kuin sinä. Miksi ei yhtähyvin lapsi voisi asua isänsä luona, ja sinä kävisit joskus vain "kylässä" oman lapsesi luona? Ei lapselle ja isälle noin ainakaan mitään isä-lapsi suhdetta synny, vaan lapsi pitää isäänsä kivana setänä joka käy joskus leikkimässä ja vie hoploppiin.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat