Yksinäinen äiti avioliitossa
Kohta kolmas lapsi syntymässä mutta edellisetkin olen kasvattanut ja hoitanut yksin. Yksin olen myös hoitanut kodin, myös "miesten" hommat ja kantanut murheet ja ratkonut ongelmat, hoitanut päivittäiset kauppareissut ja muut asioinnit, seksitarpeetkin saa hoitaa itse. Mies käyttää yrittäjyyttään tekosyynä luistaa kaikesta mahdollisesta ja lisäksi osoittautunut vielä muutenkin todella epäluotettavaksi... Aiemmin ajattelin että olen vahva ja kestän, miksi valittaa kun on ihmisiä joilla asiat huomattavasti huonomminkin mutta alan olemaan väsynyt sanan joka merkityksessä ja toisinaan olen alkanut miettimään omaa mielenterveyttäkin kun mies on kuin laiska ja uhmaikäinen teini joka ei ole vielä päässyt äidin tissiltä... Löytyykö yksinäisiä kohtalotovereita jotka elää "kulissiliitossa"?
Kommentit (25)
Lapsellinen olet. "Kun toi pääsee helpommalla ku mä". Asia on niin, että se tekee, joka ehtii, jaksaa, osaa, haluaa, pystyy. Välillä osat voivat olla hyvinkin pitkään "epätasapainossa" vaikka toisen masennuksen tai opiskelun takia.
ap, sinä et kunnioita miestäsi, et arvosta hänen työtään ja osuuttaan perheen toimeentulon takaajana. Luettelet vain omia töitäsi ja pidät niitä ainoana arvokkaana. Vain lastenhoito on jotakin, josta saa pisteitä. Kotona on varmaan sellainen ilmapiiri, että sieltä tekeekin mieli olla pois niin paljon kuin pystyy.
Jos liitto ei kelpaa, ala laputtaa. Ärsyttävä marttyyri ja tyhjän niukuja.
Toivon kylläkin, että olet trolli. Et ole ottanut mitään kantaa esim. omaan työssäkäyntiisi, niin taidat tosiaan vain provoilla.
Kysykää mieheltänne, että kun joku päivä hän tekee kuolemaa, tuleeko tuumittua että onneksi sentään tuli oltua hyvä isä ja aviomies vai hyvä yrityksen omistaja? Ja että tuleeko tuumittua että voi kun olisin viettänyt enemmän aikaa töissä vai lasten kanssa?
Yrittäjien tulisi muistaa miksi kehittää yritystään. Aikooko hän siirtää sen lapsilleen vai myydä eteenpäin? Jos lasten kanssa ei tule vietettyä aikaa, on hyvinkin mahdollista, että jälkeläiset haistattaa pitkät koko ajatukselle. Ja jos myy yrityksen, niin voi olla mahdollista että saakin nauttia eläkepäivistä yksin, pyydellen että omat lapset tulisivat edes joskus häntä katsomaan.
Ehkä olenkin valittaja marttyyri mutta olisi helpompi olla vahva ja valittamatta jos saisi joskus edes jonkinlaista tukea tai läheisyyttä. Olen ollut töissä viimeksi reilu 2v sitten, siis ennen edellisen lapsen syntymää ja kovasti halua olisi mennä jo takaisin mutta nythän täytyy vielä odottaa. Olen kertonut miehelle että haluaisin mahdollisesti opiskella uuteen ammattiin mutta hänen mielestään se ei ole enää järkevää ja voisin vain hoitaa lapsia kotona vaikka ei sitä rahaakaan enää liikaa ole kun mies on elänyt yli varojensa ja nyt velat on kasvanut liian isoiksi.
Paljonko teillä ap on velkaa? onko yrityksestä velkaa?
Eroat ja jätät lapset isälleen kyllä ne jotenkin pärjää.