Yksinäinen äiti avioliitossa

Neljän äiti

Kohta kolmas lapsi syntymässä mutta edellisetkin olen kasvattanut ja hoitanut yksin. Yksin olen myös hoitanut kodin, myös "miesten" hommat ja kantanut murheet ja ratkonut ongelmat, hoitanut päivittäiset kauppareissut ja muut asioinnit, seksitarpeetkin saa hoitaa itse. Mies käyttää yrittäjyyttään tekosyynä luistaa kaikesta mahdollisesta ja lisäksi osoittautunut vielä muutenkin todella epäluotettavaksi... Aiemmin ajattelin että olen vahva ja kestän, miksi valittaa kun on ihmisiä joilla asiat huomattavasti huonomminkin mutta alan olemaan väsynyt sanan joka merkityksessä ja toisinaan olen alkanut miettimään omaa mielenterveyttäkin kun mies on kuin laiska ja uhmaikäinen teini joka ei ole vielä päässyt äidin tissiltä... Löytyykö yksinäisiä kohtalotovereita jotka elää "kulissiliitossa"?

Sivut

Kommentit (25)

Vierailija

Yhtä asiaa minä ihmettelen: miten kummassa teille on tullut mieleen tehtailla kolmekin lasta, kun liitossa ei mikään toimi? Jättäkää lapsenteko nyt tuohon, mene sinäkin työelämään ja hanki elämänsisältöä neljän seinän ulkopuolelta. Miehesi kantaa teille taloon kaiken rahan, joten kodinhoito ja lastenhoito jää tällä hetkellä sinulle, kun olet kaiketi kotona.

Se tekee, joka ehtii.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kohta kolmas lapsi syntymässä mutta edellisetkin olen kasvattanut ja hoitanut yksin. Yksin olen myös hoitanut kodin, myös "miesten" hommat ja kantanut murheet ja ratkonut ongelmat, hoitanut päivittäiset kauppareissut ja muut asioinnit, seksitarpeetkin saa hoitaa itse. Mies käyttää yrittäjyyttään tekosyynä luistaa kaikesta mahdollisesta ja lisäksi osoittautunut vielä muutenkin todella epäluotettavaksi... Aiemmin ajattelin että olen vahva ja kestän, miksi valittaa kun on ihmisiä joilla asiat huomattavasti huonomminkin mutta alan olemaan väsynyt sanan joka merkityksessä ja toisinaan olen alkanut miettimään omaa mielenterveyttäkin kun mies on kuin laiska ja uhmaikäinen teini joka ei ole vielä päässyt äidin tissiltä... Löytyykö yksinäisiä kohtalotovereita jotka elää "kulissiliitossa"?

En oikeasti tajua sinua. Vielä kolmannen lapsen hankit tuohon tilanteeseen. Pakoiletko elämässä jotain vai mikä on ettet ota vastuuta omasta elämästäsi? Hyvinvoinnistasi etenkin. En halua lannistaa, mutta olet tällä hetkellä yh jolla mies, vain rahan takia?? Vai miksi? Osaatko vastata tuohon itsekään?? En osaa neuvoa muuta kuin viimeinen keino. Puhu miehellesi. Näytä tämä viestisi minkä kirjoitit tänne. Katso tekeekö muutosta. Jos ei, niin tulet olemaan yksin vaikka onkin mies. Tai sitten otat eron ja ehkä joku päivä olet onnellinen. T. Vaimo itsekin

Vierailija

Mulla on mieheni kannsa ihan hyvä avioliitto mutta toki sitä aika yksin on kun minunkin mieheni on yrittäjä. Lomaa hänellä yleensä vain hetken joulun aikaan joten kyllä sitä kateutta muita perheitä kohtaan esim kesäisin kokee kun on kaksin lapsen kanssa. Aika yksinhän sitä on kun on yrittäjän vaimo.

Vierailija

Meillä samantapainen tilanne... Paitsi lapsia jo 3, pienin 4kk, vanhin 3,5v. Laitokselta kun tultiin kotiin, viihtyi isä 2h maisemissa, sitten töihin... Meillä mies sillä tapaa epäluotettava, että työt menee kaiken edelle; ei siis käy pettämässä, mutta jos joskus on luvannut olla lasten kanssa, kun minulla joku meno, saattaa ilmoittaa pari minuuttia ennen, ettei tulekaan kotiin...
Huoh... Rakastan miestä kovin, mutta lapset ainoa syy, miksi oikeasti yritän. Pelkään että jos erottaisiin, niin ei viettäisi tätä vähääkään aikaa lasten kanssa...

Vierailija

Otan osaa.. olen tuon vaiheen elänyt ja nyt onnellisesti eronnyt yksinhuoltaja äiti. 

Meillä elettiin myös noin, sillä erotuksella, että minä kävin kyllä vielä töissäkin ja toin tilipussin kotiin, että exän  oli vara yrittää ja harrastaa..

Mitään järkeä ei koko liitossa ollut ja palkaksi sain toki lapset. Terveys meni siinä riekkumisessa ja nyt onkin sitten paikkailtu vähän joka puolelta. 

Mietippä kaksi kertaa jaksatko tuota loputtomiin?? Miehesi ei herää prinsessa-unestaan ennen kuin oikeasti otat lapset ja lähdet. 

Meillä meni kyllä toisinpäin, exä lähti. Minulle jäi yritys riesakseni ja siitä on lasten kanssa jatkettu eteenpäin. Joskus on ollut tiukkaa ja väsyttänyt, mutta nyt ainakin tiedän, miksi minä tätä teen, eikä tarvi elää miettien, miten tuota nyt  miellyttäisi..

Vierailija

Anteeksi nyt ihan kamalasti jo etukäteen, mutta viestisi kuulostaa aikamoisen marttyyrilta. Miksi ihmeessä olet miehesi kanssa vielä yhdessä, jos häntä ei kiinnosta perhe eikä hän ole edes luotettava, eikä ilmeisesti läheisyyttäkään suhteessa ole?

Vielä enemmän ihmetyttää se, miksi ihmeessä on pitänyt raskaaksi hankkiutua (vaikka seksiä ei ole?), jos kaikki on jo lähtökohtaisesti pielessä.

Aikuinen ihminen, ota vastuuta myös omasta elämästäsi äläkä määritä sitä miehesi kautta. Sulla on kaksi vaihtoehtoa:

1. Jatkat vanhaan malliin, hoidat kaiken ja kestät kaiken, ja sitten välillä säälittelet itseäsi
2. Nostat kytkintä ja jätät se miehen. Pyydä samalla neuvolasta apua jaksamiseen ja vaadi mieheltä elarit.

Neljän äiti

Vanhin lapsista on melkein teini-ikäinen, nuorempi vasta 2 ja syntymätön lapsi oli vahinko jota en halunnut pitää kunnes mies sai pääni käännettyä.
Aikaisemmin minut on suhteessa pitänyt helppous, tarkotan että oli apua lastenhoidossa anopista ja raha-asiat hyvin. Nyt ei anoppia enään kiinnosta ja rahatkin on loppu. Muita sukulaisia tai ystäviä ei siis avuksi ole. Olen miehelleni puhunut lukemattomia kertoja miltä tuntuu ja aina hän on niin ymmärtävinään ja haluaa muuttua ja auttaa mutta parin päivän päästä ollaan taas samassa pisteessä. Eli on aivan sama mitä sille sanoo... En kyllä itsekään tiedä miksi tässä liitossa olen koska jos asuisin lasten kanssa yksin niin olisi ainakin yhden jäljet vähemmän siivottavana, muuten tuskin mikään muuttuisi... Huoh...

Vierailija

3. Jätät lapset miehelle ja häivyt itse elämään prinsessaelämää.

4. Jäät yh:ksi, jolle mies ei jaksa maksella elareita, vaan taistelet niistä oikeudessa. Hän ei myöskään tahdo tavata lapsia, eli olet ns. totaali-yh ja köyhyysloukussa. Jos pääset töihin, olet pulassa lastenhoidon  kanssa viimeistään sitten, kun nämä tulevat kouluikään (etenkin jos olet vuorotöissä)

Vierailija

Nyt kyllä trollaat, ettet muka selviä yhden kaksivuotiaan ja yhden kouluikäisen kanssa ilman noin valtavia huokauksia :D :D Kerää itsesi, jos olet tosissasi. Nyt olet kyllä ihan höpöakka.

Neljän äiti

Niin sen verran vielä avaan tuota yrittäjyyttä että mieheni työ ei todellakaan vaadi paljoa, puhelimessa olemista ma-pe 7-17 mutta käyttää tätä tekosyynä olla kaikki päivät pois ja viikonloput täytyy maata sohvalla että jaksaa "raskasta" työtä koko seuraavan viikon. Tottahan se on että tässä on ne kaksi vaihtoehtoa, ehkä vaan pelkään ajatusta yksinhuoltajana olemisesta lähinnä siksi että kuka normaali mies yleensä huolii enää kolmen lapsen yh-äidin?!

M39

Vierailija kirjoitti:
Meillä samantapainen tilanne... Paitsi lapsia jo 3, pienin 4kk, vanhin 3,5v. Laitokselta kun tultiin kotiin, viihtyi isä 2h maisemissa, sitten töihin... Meillä mies sillä tapaa epäluotettava, että työt menee kaiken edelle; ei siis käy pettämässä, mutta jos joskus on luvannut olla lasten kanssa, kun minulla joku meno, saattaa ilmoittaa pari minuuttia ennen, ettei tulekaan kotiin...
Huoh... Rakastan miestä kovin, mutta lapset ainoa syy, miksi oikeasti yritän. Pelkään että jos erottaisiin, niin ei viettäisi tätä vähääkään aikaa lasten kanssa...

Mikä se sellainen isä on, joka hylkää lapsensa? Huomaatko, että sinä itse pistät itsesi selkä seinää vasten ja syyllistät miehen passiivisuudesta itseäsi?

Vierailija

Ehkäpä se uuden ukon löytäminen on huolistasi pienimpiä. Keskity siihen kuka hoitaa lapset parhaiten ja kenellä siihen on varaa. Mene sinne töihin sitten vuoden päästä.

Vierailija

soopaa. kukaan järkevä ei halua kolmatta lasta liittoon, jossa jo valmiiksi onneton ja yksin... Toki hormoonit vähän sekoittaa päätä lisääntymisiässä ja sanottakoon, että minäkin aloin odottaa toista kun en todellakaan ollut onnellisimmillani. Mielessä oli kuitenkin, että haluan 2 lasta ja vaikkei liitto kestäisikään, niin mies on kuitenkin hyvä isä, oli osoittanut sen jo esikoisen kohdalla. Ja hyvällä tarkoitan muuta kuin suurta tilipussia. 

noi "yrittäjämiehet" pakkaa olemaan melko itsekkäitä yleensä. Toki yritys tuottaa yhteistä hyvää myös paljon, perheelle & yhteiskunnalle, mutta siinä yritystouhussa ollaan sen oman intohimon vieminä. On se oma juttu ja draivi, menestyksennälkä, status, keskiössä on minä itse, miehinen mies, miehuus, ylpeys jne. Oon nähnyt näitä aika paljon läheltä ja kyllä moni sitten siinä oman itsensä hurmiossa on vaihtanut keski-iässä sen perheensä nuorempaan naiseen ja silloin on yleensä jo paljon rahaa ja vapaa-aikaakin ihan toisella tavalla kuin nuorempana. Eli niistä työn hedelmistä sitten nautitaan lopulta toisen kanssa. En sano että sulle ap kävis näin, mutta kuten moni jo sanoi: ota elämä omiin käsiisi, älä luota tuohon teidän kuvioon, se ei välttämättä anna pitkällä tähtäimellä edes sitä rahallista turvaa, sulle jää mustapekka käteen tossa pelissä. Raihnainen väsynyt keski-ikäinen nainen, joka on raatanut äitiyden parissa 15-20 vuotta, ei uraa, ei eläkekertymää. Olet palvellut miestä, pönkittänyt sen uraa ja firmaa... mies kukoistaa ja vaihtaa kukoistavaan naiseen, joka ei ole uhrautumisen väsyttämä ja katkeroittama... pelasta itsesi tuolta tulevaisuudelta. 

Neljän äiti

Ei olekaan kyse siitä etten jaksaisi hoitaa lapsiani, vituttaa se että kotona on mies josta on enemmän vaivaa kun lapsista yhteensä kun ei osaa edes omia jälkiänsä siivota puhumattakaan siitä että auttaisi joskus jossain. Tuskin löytyy montaa ihmistä jotka haluavat kotiinsa aikuisen ihmisen notkumaan joka on käyttäytyy kuin tarhaikäinen ja on epäluotettava, valehtelee lähes kaikesta, siitäkin vähästä mitö puhutaan...

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat