Valtteri Torikka raiskaa parhaillaan Valkeaa unelmaa biisiä MTV3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan tässä käynyt näin, että jos oopperassa ei pärjää, niin yritetää iskelmää? Eli herutetaan vähän joka suunnasta, jos sattuisi edes jossain onnistumaan. Sokkoammuntaa. Ei natsaa.

En usko, että tässä on näin käynyt, koska Torikan ura on ollut aika lailla tyypillinen nousukiidossa olevalle nuorelle oopperalaulajalle. Hän on kuitenkin vasta 31, mikä ei ole oopperalaulajalle ikä eikä mikään. Useimmille seuraamilleni maailmantähdille on se varsinainen breikki tullut about 35-vuotiaana, ja jo ensi vuonna Torikka laulaa pääroolin Savonlinnan Don Giovannissa. Maailmanmaine baritonina voi ihan oikeasti olla jo nurkan takana. Kehuja olen kuullut myös ulkomaisilta kokeneilta oopperatuttaviltani, joten ei ole vain oma mielipiteeni.

Siksi tämä julkkis-Waltteri tuntuukin niin jotenkin käsittämättömältä. Mitään todellista syytä ei ole sille, että hänen pitäisi kokeilla sokkoammuntaa. Ehkä on kyse vain siitä, että mies on innoissaan kun uusia mahdollisuuksia ja suosiota pukkaa joka suunnasta, ja yrittää siksi miellyttää kaikkia.

 

Toivotaan näin, siis että breikkaa. Kesän kansainvälisessä kisassa kuitenkin useampi baritoni kiilasi edelle. Ei ehkä olisi kantsinut ahnehtia viihdeohjelaa ja kisaa samaan vuosineljännekseen. Minusta kyllä sinälläään hienoa, että laajentaa repertuuria ja oopperalaulajan imagoa - ooppera on taantuva viihteenlaji ja tarvitsee avoimuutta, jos aikoo pärjätä niin, että verorahoitteinen tuki tuntuu perustellulta, eikä marginaaliselta. Mutta se, että raja-atoja rikkoo pitäisi tapahtua muutoin kuin sillä kliseisimmällä Il Divo materiaalilla.

Ooppera itse asiassa ei ole tällä hetkellä mikään taantuva laji, ainakaan maailmanlaajuisesti - levymyynti on käsittääkseni 90-luvun jälkeen noussut reippaasti. Puhun siis varsinaisista klassisista levyistä, enkä mistään Il Divoista tai Pentti Hietasista. (Tai Waltteri Torikan Sydän-levystä. Köh.)

Ei ehkä tosiaan olisi kannattanut ahnehtia, mutta toisaalta en ota kilpailuvoittoja tai -tappioita kovin vakavasti. Valtaosa erilaisten arvostettujen kilpailujen voittajista on jäänyt unohduksiin, ja valtaosalla maailman kuuluisimmista oopperalaulajista ei ole merkittäviä kilpailuvoittoja takanaan. Loppujen lopuksi on merkitystä vain sillä, paljonko löytyy ääntä ja karismaa oopperalavalla, ja paljonko se vetoaa oopperan ystäviin. Kyllä minä veikkaisin, että Waltterilta löytyisi kumpaakin ihan tarpeeksi, jos pitäytyisi oman alansa töissä eikä haaskaisi aikaa turhaan pelleilyyn.

 

Kerro minulle, mitkä oopperalevyt ovat olleet yleisten myyntilistojen kärjessä? Ainakin Suomessa Ooppera haukkaa leijonanosan julkisesta tuesta samalla kun ns. kevyt musiikki ei saa yhtään mitään. Tällainen epäsuhta ei tule jatkumaan, ellei ooppera onnistu olemaan taiteellisesti mielenkiintoinen tai oikeasti kansaan menevä. Mieluusti molempia.

Onhan se selvä, ettei Suomessa oopperalla ole mitään suurta kansansuosiota, enkä Kansallisoopperan julkisia tukia osaa kommentoida mitenkään. Kommentoin vain sitä, että maailmanlaajuisesti ooppera kävi suosionsa pohjalla mutta alkoi sitten jostain syystä nousta. Tuskin siitä - tai klassisesta musiikista ylipäätään - ikinä mitään kansanhuvia tulee, mutta ei sen suosio missään laskussa ole vaan päinvastoin. Siinä kaikki.

Torikka myönsi yhdessä haastattelussa lukevansa joskus AV-palstaa, joten jos eksyt tänne, Waltteri: PLIIS ÄLÄ TEE TÄTÄ. Vaikka kuinka kevyt musiikki houkuttaa, niin älä tee. Sinä olet hyvä, monipuolinen laulaja. Sinulla on upea ääni. Klassisen musiikin puolella tulkitset mielettömän kauniisti. Sinulla on vanhanaikaista karismaa; oopperassa sinulla on näyttelijänlahjoja, ylväyttä, ja kiltin ulkokuoresi takana sinulla on myös hieno kyky vakuuttaa pahiksina. Uskon sataprosenttisesti, että sinulla on edessäsi loistava tulevaisuus oopperalaulajana. Siis oikeana oopperalaulajana, eikä uutena suomalaisten keski-ikäisten tätien ihastelemana Pentti Hietasena.

Tämä viihdemusiikkijuttu oli varmaan sinulle ihan kiva kokeilu, mutta ihan oman itsesikin tähden, keskity klassiseen. Sinulla on mahdollisuus suosiosi myötä tuoda oopperaa ja klassista musiikkia laajemmalle yleisölle. Asiaa ei auta mitenkään se, että vedät Jari Sillanpään ja kumppanien biisejä keskinkertaisesti, vaan se, että laulat oman alasi musiikkia ensiluokkaisesti. Siihen kun sinulla on kerran enemmän kuin tarpeeksi rahkeita.

up

Lisätään vielä Waltterille, jos joskus sattuu tätä lukemaan, että laajaskaalainen monipuolisuus ei ole mikään itseisarvo. Se ei tee sinusta parempaa laulajaa, että osaat vähän kaikkea, eikä se huonompaa, ettet osaa. "Jack of all trades, master of none." Noin se valitettavasti menee.

Tulee melkein mieleen, että onkohan tämä nyt jonkin sortin kuittaus AV-palstalaisille... :D

https://www.instagram.com/p/_PtEbHNjTV/?taken-by=waltteritorikka

Juu, suosittu on. Se ei silti tarkoita, että tämä suunta on hyväksi...

Vierailija kirjoitti:

Toikan ongelma näyttää olevan siinä, että hänen lahjansa näyttävät osoittavan nimen omaan oopperalauluun ja hän kuitenkin kovasti haluaisi kevyemmälle puolelle. Nimittäin Sibeliuksen laulut pelittävät hienosti, mutta Sinatran My Way esimerkiksi on ihan hengetön.

Jep, Aina silloin tällöin tulee näitä klassisen puolen laulajia, jotka tuntuvat luulevan, et toi viihdepuoli nyt menee tossa lonkalta vaan. Ja tekevät itsestään naurettavia.

Oopperassa on käsikirjoitus, ohjaus, koreografia ym. ja kaikella sillä pönkitetään laulajia ja laulajan on pystyttävä vastaamaan vaatimuksiin: kantava, koulutettu ääni, että jaksaa vetäistä koko esityksen läpi, jonkin verran näyttelijäntaitoja (todellisuudessa todella vähän ;-)), parhaimmilla laulajilla on tietysti karismaa. 

Viihdelaulajat ovat oopperaan verrattuna enemmän 'omillaan'. Onhan heillä bändi ja useimmiten muiden tekemät biisit, mutta kuitenkin se perusasetelma on se, et jos ei löydy sitä jotain, joka yleisöä kiinnostaa, et voi sen kummemmin menestyä. Oopperassa voi pärjätä rivilaulajana ja tehdä siitä elämäntyön, mutta viihdelaulajana se on vaikeampaa. Ehkä kiertävä laulusolisti Trio Erectukseen kauppojen avajaisiin?

Ja sit on vielä se tulkinta. Jos lähdetään tulkitsemaan kaikkia biisejä samalla, raskaalla sabluunalla, on se useimmiten tahattoman koomista. Ooppera ja hevi ovat tahattoman koomisia jo perusteiltaan, mutta voivat silti joskus tuottaa hetkiä, jolloin homma toimii. Tarvitaan vain tarpeeksi vahva biisi. Mut onhan tahaton komiikkakin tietysti komiikkaa sekin: olen tyrskähdellyt Joonas Kokkosen 'pooooorrrtttti oooooon aaaauuuuukiiiii' -pläjäyksille, jotka ilmeisesti ovat oopperan ystävien mielestä jotain ns. syvällistä (oh dear god). Ja samalla tavalla jollekin Iron Maidenille tai muille sukkahousubändeille. 

Samaa mieltä Torikan tulkintojen hengettömyydestä, mutta ooppera ja hevi ovat eräitä laulun kuninkuuslajeja jossa laulu on aitoa musiikkia, instrumentti muiden joukossa, eikä hipsteripopin suosimaa äänikirjamusiikkia, sitä jossa sanoja joudutaan käyttämään tunnetilojen nimeämiseen tai muuhun kuvailuun kun äänikapasiteetti ei riitä, tai vaihtoehtoisesti viileesti so. sävyttömästi honottavaa epälaulua tai muuta arkaa ilmaisua ;) .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toikan ongelma näyttää olevan siinä, että hänen lahjansa näyttävät osoittavan nimen omaan oopperalauluun ja hän kuitenkin kovasti haluaisi kevyemmälle puolelle. Nimittäin Sibeliuksen laulut pelittävät hienosti, mutta Sinatran My Way esimerkiksi on ihan hengetön.

Jep, Aina silloin tällöin tulee näitä klassisen puolen laulajia, jotka tuntuvat luulevan, et toi viihdepuoli nyt menee tossa lonkalta vaan. Ja tekevät itsestään naurettavia.

 

Oopperassa on käsikirjoitus, ohjaus, koreografia ym. ja kaikella sillä pönkitetään laulajia ja laulajan on pystyttävä vastaamaan vaatimuksiin: kantava, koulutettu ääni, että jaksaa vetäistä koko esityksen läpi, jonkin verran näyttelijäntaitoja (todellisuudessa todella vähän ;-)), parhaimmilla laulajilla on tietysti karismaa. 

 

Viihdelaulajat ovat oopperaan verrattuna enemmän 'omillaan'. Onhan heillä bändi ja useimmiten muiden tekemät biisit, mutta kuitenkin se perusasetelma on se, et jos ei löydy sitä jotain, joka yleisöä kiinnostaa, et voi sen kummemmin menestyä. Oopperassa voi pärjätä rivilaulajana ja tehdä siitä elämäntyön, mutta viihdelaulajana se on vaikeampaa. Ehkä kiertävä laulusolisti Trio Erectukseen kauppojen avajaisiin?

 

Ja sit on vielä se tulkinta. Jos lähdetään tulkitsemaan kaikkia biisejä samalla, raskaalla sabluunalla, on se useimmiten tahattoman koomista. Ooppera ja hevi ovat tahattoman koomisia jo perusteiltaan, mutta voivat silti joskus tuottaa hetkiä, jolloin homma toimii. Tarvitaan vain tarpeeksi vahva biisi. Mut onhan tahaton komiikkakin tietysti komiikkaa sekin: olen tyrskähdellyt Joonas Kokkosen 'pooooorrrtttti oooooon aaaauuuuukiiiii' -pläjäyksille, jotka ilmeisesti ovat oopperan ystävien mielestä jotain ns. syvällistä (oh dear god). Ja samalla tavalla jollekin Iron Maidenille tai muille sukkahousubändeille. 

Sori, mutta tässä viestissä jos missä on sitä tahatonta komiikkaa. Todella huvittava ajatus, että viihdelaulajilta vaaditaan enemmän, ja että oopperassa kaikki "pönkittää" laulajaa. Totuus on, että keskinkertaisten, tönkköjen laulajien esittämä ooppera on keskinkertaista, tönkköä oopperaa. Siinä ei paljon koreografiat auta.

Ongelma on tietysti, että nykypäivänä on paljon keskinkertaisia, tönkköjä oopperalaulajia. Jos sulkisit silmäsi ja kuuntelisit jotain kulta-ajan levytyksiä - sanotaan nyt vaikka 40-50-luvuilta, jotta niistä saa kunnolla selvääkin - niin tajuaisit, että tuollaista tunnetta ja ilmaisua ei välity MISTÄÄN nykypäivän viihdemusiikista.

Ja kyllähän ne nykypäivänkin laulajat joskus onnistuvat, esimerkkinä tässä eräät suosikkini Kaufmann ja Opolais:

Jopa ilman ohjausta ja koreografiaa. Ajatella.

28 tässä vielä. Jos oopperassa oikeasti olisi niin helppo pärjätä keskinkertaisena rivilaulajana, olisi esimerkiksi Laura Pyrröllä huomattavasti parempi ura kuin on. Hyvännäköinen nainen, jolla on mielettömän kaunis, muhkea lyyrinen ääni ja hyvä tekniikka. Ei kovin tunteella laula, mutta ei laula moni muukaan paremmin pärjännyt ja ääneltään kehnompi. Kuitenkin Pyrrön ura junnaa paikallaan, eikä kukaan ole tarjoamassa hänelle töitä kultalautasella vain siksi, että hän täyttää oopperan vaatimat kriteerit. Sääli, sillä minä pidän hänestä kovasti.

Minusta on itse asiassa uskomatonta, ettei edes Kansallisooppera anna mitään mahdollisuuksia noin hyvälle suomalaiselle laulajalle, mutta se on jo vähän OT Waltteri Torikkaa koskevassa ketjussa.

Vierailija kirjoitti:

28 tässä vielä. Jos oopperassa oikeasti olisi niin helppo pärjätä keskinkertaisena rivilaulajana, olisi esimerkiksi Laura Pyrröllä huomattavasti parempi ura kuin on. Hyvännäköinen nainen, jolla on mielettömän kaunis, muhkea lyyrinen ääni ja hyvä tekniikka. Ei kovin tunteella laula, mutta ei laula moni muukaan paremmin pärjännyt ja ääneltään kehnompi. Kuitenkin Pyrrön ura junnaa paikallaan, eikä kukaan ole tarjoamassa hänelle töitä kultalautasella vain siksi, että hän täyttää oopperan vaatimat kriteerit. Sääli, sillä minä pidän hänestä kovasti.

Minusta on itse asiassa uskomatonta, ettei edes Kansallisooppera anna mitään mahdollisuuksia noin hyvälle suomalaiselle laulajalle, mutta se on jo vähän OT Waltteri Torikkaa koskevassa ketjussa.

Ei ole ot WT ketjusssa sikäli, että Pyrrö itseasiassa tulkitsi tähdet tähdet ohjelmassa rohkeammin ja laajempialaisella teknisellä osaamisella kuin WT, mutta koska oopperan pääyleisö koostuu 35+ konservatiivisista naisista niin siksi WT:stä tuli tähti eikä Pyrröstä. WT on hyvä opperalaualja, mutta aika monessa muussa lajissa aika rajoittunut ja tyylitajuton.

Googlatessa törmäsin tällaiseen haastatteluun, missä WT avaa ajatuksiaan tämän viihdemusiikkisuunnan takana:

http://www.iltalehti.fi/viihde/2015101520518257_vi.shtml

Tavallaan ymmärrän, miksi yrittää nyt uraa viihdelaulajana... ja tavallaan en. Minun mielestäni imagoriskit ovat suuremmat kuin hyöty. Ei ole mikään vähäinen riski minusta, että varsinkin Suomessa ehtii aika tehokkaasti leimaantumaan jonninjoutavaksi viihdelaulajaksi ennen kuin on valmis niihin mainitsemiinsa "isojen poikien rooleihin". Jo nyt turhan monelle ihmiselle Waltteri Torikan nimi alkaa olla synonyymi imelän laskelmoidulle kaupallisuudelle (mikä ei suinkaan ole pelkästään hänen oma syynsä, vaan levy-yhtiöllä on luultavasti enemmän kätensä pelissä). Waltterin kannattaisi nyt miettiä tarkkaan, mitä se tekee pitkällä tähtäimellä hänen uskottavuudelleen, että tähtää samanlaisille markkinoille kuin Helmut Lotti aikanaan. (Paitsi että Helmut Lottillakin oli kaikesta surkeudestaan huolimatta paremmat biisivalinnat...)

Waltterin kannattaisi myös muistaa, että suurin osa hänen uusistakin faneistaan tykkäävät hänestä nimenomaan komeaäänisenä ja karismaattisena nuorena oopperalaulajana, eikä minään wannabe-iskelmäkuninkaana, jollaisia Suomessa on kolmetoista tusinaan. Klassiselta ja semi-klassiselta puolelta löytyisi paljon hyvää ja vähän kevyempää musiikkia esitettäväksi sekalaiselle yleisölle. Tietysti viihdemusiikinkin puolelta löytyisi klassikoita, joissa hänen äänensä pääsisi oikeuksiinsa. Siirappinen Siltsu-repertuaari antaa tälle hänen uudelle uralleen hyvin kyseenalaisen leiman.

Tämä on vain minun mielipiteeni, totta kai.

Jos nyt ei kuitenkaan leimattaisi koko viihdelaulugenreä, aika todella elitistiseltä alkaa kuulostaa. Mikä muutoin tarkemminajateltuna on eräs WT:n liittyvä ärsyttävä seikka: fanien touhotus siitä, että idolinsa olisi jotenkin ylempänä ja tekeisi palveluksen viihdelaululle kun suostuu sitä esittämään. Viihdelaulajista osa on tylsiä, osa loistavia, aivan kuten oopperalaulajistakin. Vaatii lahjoja ja kykyjä koskettaakseen yleisiöä. Ymmärrän täysin mikä siinä Torikkaa haastaen kiehtoo.

Esimerkiksi Sillanpäähän ei alkujaan ja taas nykyisellään ole huonolla tavalla imelä esittäessään biisejään. Sen ansan välttäminen vaatii tyylitajua ja sopivaa särmää. Uskottavaa tulkintaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt ei kuitenkaan leimattaisi koko viihdelaulugenreä, aika todella elitistiseltä alkaa kuulostaa. Mikä muutoin tarkemminajateltuna on eräs WT:n liittyvä ärsyttävä seikka: fanien touhotus siitä, että idolinsa olisi jotenkin ylempänä ja tekeisi palveluksen viihdelaululle kun suostuu sitä esittämään. Viihdelaulajista osa on tylsiä, osa loistavia, aivan kuten oopperalaulajistakin. Vaatii lahjoja ja kykyjä koskettaakseen yleisiöä. Ymmärrän täysin mikä siinä Torikkaa haastaen kiehtoo.

Kuka tässä on leimannut viihdelaulugenreä? On hyviä viihdelaulajia, on huonoja viihdelaulajia. Sitäkin enemmän on keskinkertaisia. WT on viihdelaulajana keskinkertainen, oopperalaulajana hyvä ja tulevaisuudessa ehkä loistava. Kyllä kai tämän saa sanoa ilman, että viihdelaulun ystävät vetävät herneen nokkaan?

up

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt ei kuitenkaan leimattaisi koko viihdelaulugenreä, aika todella elitistiseltä alkaa kuulostaa. Mikä muutoin tarkemminajateltuna on eräs WT:n liittyvä ärsyttävä seikka: fanien touhotus siitä, että idolinsa olisi jotenkin ylempänä ja tekeisi palveluksen viihdelaululle kun suostuu sitä esittämään. Viihdelaulajista osa on tylsiä, osa loistavia, aivan kuten oopperalaulajistakin. Vaatii lahjoja ja kykyjä koskettaakseen yleisiöä. Ymmärrän täysin mikä siinä Torikkaa haastaen kiehtoo.

Kuka tässä on leimannut viihdelaulugenreä? On hyviä viihdelaulajia, on huonoja viihdelaulajia. Sitäkin enemmän on keskinkertaisia. WT on viihdelaulajana keskinkertainen, oopperalaulajana hyvä ja tulevaisuudessa ehkä loistava. Kyllä kai tämän saa sanoa ilman, että viihdelaulun ystävät vetävät herneen nokkaan?

Jaa. Aika asenteellisesti kuitenkin sanasi asettelit:

"Siirappinen Siltsumateriaali" - et sanonut, että laulaa keskinkertaisesti Sillanpään biisejä vaan että Siltsun materiaali on siirappista.

"Mitä tekee uskottavuudelle" - tarkoitatko, että kaupallinen viihdelaulu vie oopperataiteellista uskottavuutta? - jos, niin onko tälle väitteelle muuta tulkintaa, kuin että ooppera on korkeampaa ja taitelijaimagon likaaminen viihdelaululla vie taiteellista uskottavuutta uskottavuutta? On nimittäin nimenomaan ylimielinen ajatuskulku.

"Ei ole mikään vähäinen riski minusta, että varsinkin Suomessa ehtii aika tehokkaasti leimaantumaan jonninjoutavaksi viihdelaulajaksi." - miten määrittelet tuon jonninjoutavan viihdelaulajan?

"mitä se tekee pitkällä tähtäimellä hänen uskottavuudelleen, että tähtää samanlaisille markkinoille kuin Helmut Lotti aikanaan" - niin mitä tekee? Mikä sellainen vika Helmut Lottin yleisössä on, että niitä yelisöjä pitää kaihtaa uskottavuuden näkökulmasta? 

Ovatko oopperapiirit niin ahdasmielisiä ja ylimielisiä, että uskottavuutta ja imagoa pitää noin hysteerisenä vahtia? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt ei kuitenkaan leimattaisi koko viihdelaulugenreä, aika todella elitistiseltä alkaa kuulostaa. Mikä muutoin tarkemminajateltuna on eräs WT:n liittyvä ärsyttävä seikka: fanien touhotus siitä, että idolinsa olisi jotenkin ylempänä ja tekeisi palveluksen viihdelaululle kun suostuu sitä esittämään. Viihdelaulajista osa on tylsiä, osa loistavia, aivan kuten oopperalaulajistakin. Vaatii lahjoja ja kykyjä koskettaakseen yleisiöä. Ymmärrän täysin mikä siinä Torikkaa haastaen kiehtoo.

Kuka tässä on leimannut viihdelaulugenreä? On hyviä viihdelaulajia, on huonoja viihdelaulajia. Sitäkin enemmän on keskinkertaisia. WT on viihdelaulajana keskinkertainen, oopperalaulajana hyvä ja tulevaisuudessa ehkä loistava. Kyllä kai tämän saa sanoa ilman, että viihdelaulun ystävät vetävät herneen nokkaan?

Jaa. Aika asenteellisesti kuitenkin sanasi asettelit:

 

"Siirappinen Siltsumateriaali" - et sanonut, että laulaa keskinkertaisesti Sillanpään biisejä vaan että Siltsun materiaali on siirappista.

"Mitä tekee uskottavuudelle" - tarkoitatko, että kaupallinen viihdelaulu vie oopperataiteellista uskottavuutta? - jos, niin onko tälle väitteelle muuta tulkintaa, kuin että ooppera on korkeampaa ja taitelijaimagon likaaminen viihdelaululla vie taiteellista uskottavuutta uskottavuutta? On nimittäin nimenomaan ylimielinen ajatuskulku.

"Ei ole mikään vähäinen riski minusta, että varsinkin Suomessa ehtii aika tehokkaasti leimaantumaan jonninjoutavaksi viihdelaulajaksi." - miten määrittelet tuon jonninjoutavan viihdelaulajan?

"mitä se tekee pitkällä tähtäimellä hänen uskottavuudelleen, että tähtää samanlaisille markkinoille kuin Helmut Lotti aikanaan" - niin mitä tekee? Mikä sellainen vika Helmut Lottin yleisössä on, että niitä yelisöjä pitää kaihtaa uskottavuuden näkökulmasta? 

 

Ovatko oopperapiirit niin ahdasmielisiä ja ylimielisiä, että uskottavuutta ja imagoa pitää noin hysteerisenä vahtia? 

1. Edustaako Jari Sillanpää koko viihdelaulugenreä? Kyllä, minusta Siltsun materiaali on siirappista, ja hän on laulajana siirappinen. Se tyyli sopii toki hänelle, eikä minun tarvitse kaikesta pitää.

2. Kaupallinen viihdelaulu vie oopperalaulajalta uskottavuutta, jos se kaupallinen viihdelaulu on huonosti toteutettu ja jos laulaja ei ole vielä vakiinnuttanut asemaansa omassa genressään. Nyt puhutaan esiintyjän imagosta, yleisön odotuksista ja ennakkoasenteista. Meinaatko, ettei räppäriltä veisi uskottavuutta, jos julkaisisi uransa alkutaipaleella levyllisen virsiä? Tai että metallibändin laulaja otettaisiin metallipiireissä vakavasti, jos hän on aiemmin esiintynyt purkkapoppi-poikabändissä? Samalla tavalla ennakkoasenteet on oopperayleisölläkin. Luultavasti jopa enemmän, koska kuten sanoit, ooppera on melko elitististä. Ennakkoasenteita on kiva haastaa, mutta uran kannalta on järkevää jättää se sellaiseen vaiheeseen, kun on ehtinyt näyttää mihin pystyy. Muistetaan nyt, että WT on vasta uransa alussa oleva oopperalaulaja eikä mikään genrejä rikkova konkari.

3. Jonninjoutava viihdelaulaja = keskinkertainen viihdelaulaja, mitäänsanomaton sellainen. Esimerkiksi oopperalaulajanakin tunnettu Eileen Farrell ei ollut mikään jonninjoutava viihdelaulaja. Hän oli erinomainen viihdelaulaja. Ei paljon vertailussa häviä edes itse Ella Fitzgeraldille.

4. En ole Helmut Lottin yleisöstä sanonut mitään, olen vain arvostellut Helmut Lottia laulajana kehnoksi. Mutta olen kyllä yllättynyt, jos et näe Helmut Lottin tuotantoa ja varsinkin sen markkinointia läpikaupallisen laskelmoituna massaviihteenä.

Minusta nyt tuntuu, että olen kuulostanut joltain viihdemusiikkia kammoavalta Waltteri Torikan vihaajalta. Päinvastoin, minä pidän Torikasta oopperalaulajana niin paljon, että toivon, ettei hän tee uralleen hallaa valinnoillaan. Toivon, että olen väärässä! Mutta turhan monella tuntuu olevan jo käsitys Torikasta ällöimelänä ja geneerisenä massaesiintyjänä.

Minun kohdallani ei ole kyse ollenkaan siitä, että olisi automaattisesti asetelmana jokin oopperaeliitti vs. typerä massaviihde. Minun mielestäni viihdemusiikkiakin on hyvää ja huonoa - en suostu sellaiseen tasapäistämiseen, että kaikkia esiintyjiä ja kaikkea musiikkia pitäisi pitää samanarvoisina ja yhtä hyvinä. Ei ole kyse genrestä vaan laadusta. Minä ainakin vaadin kaikilta kuuntelemiltani genreiltä mahdollisimman paljon.

uppp