Lue keskustelun säännöt.
En haluaisi toistamiseen kihloihin
13.12.2015 |
Olin nuorena (parikymppisenä) muutaman vuoden kihloissa silloisen mieheni kanssa. Silloin pidettiin isot kihlajaisjuhlat, asia oli meille niin merkityksellinen ja tärkeä askel. Ero tuli kuitenkin parin vuoden päästä, elämä vei erilleen mm. molempien vaihto-opiskelujen takia. Emme olleetkaan tarpeeksi kypsiä sitoutumaan lopullisesti.
Nyt olen suhteessa, jonka toivon olevan se viimeinen. Takanamme on neljän vuoden seurustelu. Olen suhteen alussa kertonut miehelleni, etten välttämättä haluaisi enää kihloihin. Naimisiin kyllä. Ja siis tiedän, että päätös naimisiinmenosta on käytännössä kihlaus, mutta minä en halua sormuksia enkä varsinkaan juhlia tai muuta huomiota asialle. Miksi? Aiemman kihlauksen purkaminen hävettää minua jossain määrin edelleen. Sukulaiseni nostivat asiasta aikoinaan ison metelin, sillä kihlauksen purkaminen ei heidän mielestään ole oikein hyväksyttävää. Itse tiedän nyt, että oikeampi termi kihlaukselle oli "teinikihlat", menimme siis käytännössä kihloihin osoittaaksemme, että suhteemme etenee syvemmälle tasolle. Kuten tietysti etenikin, muutimme samalla yhteen jne.
Näiden tekijöiden vuoksi en todella haluaisi kihloihin. En tiedä, miten sukuni siihen edes reagoisi, jos menisin kihloihin uudestaan. Haluaisin itse järjestää vain pienet häät sitten kun aika tuntuu oikealta.
Mieheni on alkanut kuitenkin vaivihkaa puhua kihlautumisesta :/ Kysellyt, millaisista sormuksista pidän, ja muutenkin puhunut asiasta. Yritin muistuttaa varovasti, etten haluaisi välttämättä kihlautua, mutta hän taas haluaa, koska hän ei ole kihloissa ollut ja (ymmärrettävästi) haluaa senkin kokea.
Miten tilanteessani tulisi mielestänne toimia? En halua tukahduttaa mieheni romanttisia toiveita, mutta en missään nimessä näe itseäni enää esim. järjestämässä kihlajaisjuhlia. Oma perheeni ei takuulla osallistuisi sellaisiin mielellään. Myös ajatus kosinnasta tuntuu kiusalliselta, sillä minua on kosittu jo aiemmin. Mieluummin jättäisin siis väliin koko asian.
Kommentit (58)
Vierailija kirjoitti:
Et voi mennä naimisiin menemättä kihloihin. Et ainakaan demokraattisessa länsimaassa voi. Jossakin islamilaisen tai intialaisen kulttuurin alueella se voi onnistua.
Mikä instanssi tätä valvoo? Kihloissa voi olla vain nimellisestikin. Eikä sitä mihinkään virastoon muutenkaan ilmoiteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot miehelle suoraan ettet halua sitoutua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi mennä naimisiin menemättä kihloihin. Et ainakaan demokraattisessa länsimaassa voi. Jossakin islamilaisen tai intialaisen kulttuurin alueella se voi onnistua.
Kuten olen jo kertonut, olen täysin tietoinen siitä, että hääpäivän sopiminen on käytännössä kihlaus. Minä en tahdo sormuksia enkä juhlia, en tahdo edes tiedottaa asiasta kenellekään. Siitä tässä on kyse. Hääkutsut laitetaan sitten läheisille, kun on sen aika.
ap
Siinä tapauksessa sinulla ei ole mitään ongelmaa vai miehesikö sitten haluaa jotain kihlajaisjuhlia? Eivätkö sellaiset muutenkin ole aika harvinaisia? En tiedä kenenkään lähipiirissäni sellaisia pitäneen. Tai eivät ainakaan ole minua kutsuneet :-) Sormuksia ei ole mikään pakko pitää edes avioituneenkaan. Ne ovat vain sellainen tapa, eivät mikään lain määrämä pakko.
Otsikkosi on siis väärin, sen pitäisi olla: en halua toistamiseen kihlajaisjuhlia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi mennä naimisiin menemättä kihloihin. Et ainakaan demokraattisessa länsimaassa voi. Jossakin islamilaisen tai intialaisen kulttuurin alueella se voi onnistua.
Mikä instanssi tätä valvoo? Kihloissa voi olla vain nimellisestikin. Eikä sitä mihinkään virastoon muutenkaan ilmoiteta.
Kihloissa oloa ei valvo mikään instanssi, koska se ei ole mitenkään virallinen toimenpide. Suomessa et nyt vaan voi joutua väkisin naimisiin. Jokaista avioitumista on edeltänyt yhteinen päätös avioitumisesta ja sehän jo riittää että on kihloissa.
Islamilaisessa ja intialaisessa kulttuurissa vanhemmat voivat naittaa tytön vastoin tahtoaan, eikä puolisoiden yhteistä päätöstä avioitumisesta ole. Silloin voi joutua avioon kihlautumatta ensin. Tosin niissä kulttuureissa voidaan vanhempien päätös mieltää kihlautumiseksi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi mennä naimisiin menemättä kihloihin. Et ainakaan demokraattisessa länsimaassa voi. Jossakin islamilaisen tai intialaisen kulttuurin alueella se voi onnistua.
Kuten olen jo kertonut, olen täysin tietoinen siitä, että hääpäivän sopiminen on käytännössä kihlaus. Minä en tahdo sormuksia enkä juhlia, en tahdo edes tiedottaa asiasta kenellekään. Siitä tässä on kyse. Hääkutsut laitetaan sitten läheisille, kun on sen aika.
ap
Siinä tapauksessa sinulla ei ole mitään ongelmaa vai miehesikö sitten haluaa jotain kihlajaisjuhlia? Eivätkö sellaiset muutenkin ole aika harvinaisia? En tiedä kenenkään lähipiirissäni sellaisia pitäneen. Tai eivät ainakaan ole minua kutsuneet :-) Sormuksia ei ole mikään pakko pitää edes avioituneenkaan. Ne ovat vain sellainen tapa, eivät mikään lain määrämä pakko.
Otsikkosi on siis väärin, sen pitäisi olla: en halua toistamiseen kihlajaisjuhlia.
Totta, en missään nimessä halua kihlajaisjuhlia. Mieheni valitettavasti haluaisi. En myöskään ihan oikeasti haluaisi olla kihloissakaan, tai jos on oltava, niin mahdollisimman vähän aikaa. Jos mies kysyisi tänä iltana, haluanko mennä naimisiin viikon päästä, niin suostuisin. Olisimme sen viikon sitten kihloissa, mutta käytännössä se ei näkyisi sormusten, juhlien tai vaikka facebook-päivitysten muodossa mitenkään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi mennä naimisiin menemättä kihloihin. Et ainakaan demokraattisessa länsimaassa voi. Jossakin islamilaisen tai intialaisen kulttuurin alueella se voi onnistua.
Kuten olen jo kertonut, olen täysin tietoinen siitä, että hääpäivän sopiminen on käytännössä kihlaus. Minä en tahdo sormuksia enkä juhlia, en tahdo edes tiedottaa asiasta kenellekään. Siitä tässä on kyse. Hääkutsut laitetaan sitten läheisille, kun on sen aika.
ap
Tiedän, että tilanne on hankala, jos/kun miehesi on sinulle rakas, etkä halua hänen mieltään pahoittaa, mutta hänen pitäisi yhtälailla ottaa huomioon sinun tunteesi ja tahtosi. Juttele miehellesi vielä asiasta, kuten sanoitkin tekeväsi, ja painota hänelle, ettet ihan oikeasti halua enää kihloihin. Voit sanoa, että kosinnan edessä vastaat kyllä myöntävästi, mutta ristiriitaisin tuntein, sillä teet sen vain hänen mielikseen. Et olisi aidosti iloinen. (Ehkä kannattaa mainita, että haluat kyllä naimisiin. :D)
Vaikka mies kuinka haluaisi "kokea" kihloissa olemisen, tasapuolisessa ja kunnioittavassa parisuhteessa toista ei pakoteta pyörtämään tällaisia päätöksiä tai ns. ajeta nurkkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi mennä naimisiin menemättä kihloihin. Et ainakaan demokraattisessa länsimaassa voi. Jossakin islamilaisen tai intialaisen kulttuurin alueella se voi onnistua.
Kuten olen jo kertonut, olen täysin tietoinen siitä, että hääpäivän sopiminen on käytännössä kihlaus. Minä en tahdo sormuksia enkä juhlia, en tahdo edes tiedottaa asiasta kenellekään. Siitä tässä on kyse. Hääkutsut laitetaan sitten läheisille, kun on sen aika.
ap
Ahaa. Tässä on selvästi puhuttu kahdesta eri asiasta. Sinä puhut kihlautumisen julistamisesta ja pitkästä kihlausajasta, et varsinaisesti kihlautumisesta sinänsä. No, mutta haluaako miehesi sitten olla kovin pitkäänkin kihloissa? Siis tarkoittaako kihlautuminen miehellesi jonkinlaista harjoitusliittoa eikä aviolupausta? Ja ei kai lyhyt (alle vuoden) kihlausaika eli odotteluaika päätöksestä varsinaiseen naimisiin menoon estä kosimista? Kai niille sukulaisille pitäisi ihan aikatauluteknisistä syistä ilmoittaa vihkimisen ajankohta muutamaa kuukautta aiemmin, että varmistetaan kaikkien tärkeimpien pääseminen paikalle? Entä jos itse sanot miehelleni, että mitä jos mentäisiin toukokuussa naimisiin? Ja jos mies haluaisi siksi aikaa sormukset ostaa, olisiko se niin kurjaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi mennä naimisiin menemättä kihloihin. Et ainakaan demokraattisessa länsimaassa voi. Jossakin islamilaisen tai intialaisen kulttuurin alueella se voi onnistua.
Mikä instanssi tätä valvoo? Kihloissa voi olla vain nimellisestikin. Eikä sitä mihinkään virastoon muutenkaan ilmoiteta.
Kihloissa oloa ei valvo mikään instanssi, koska se ei ole mitenkään virallinen toimenpide. Suomessa et nyt vaan voi joutua väkisin naimisiin. Jokaista avioitumista on edeltänyt yhteinen päätös avioitumisesta ja sehän jo riittää että on kihloissa.
Islamilaisessa ja intialaisessa kulttuurissa vanhemmat voivat naittaa tytön vastoin tahtoaan, eikä puolisoiden yhteistä päätöstä avioitumisesta ole. Silloin voi joutua avioon kihlautumatta ensin. Tosin niissä kulttuureissa voidaan vanhempien päätös mieltää kihlautumiseksi...
Saivartelet ihan turhaan. Kyse oli nyt siitä, että Ap ei halua tuoda kihlaustaan juhlin tai sormuksin julki. Ei hän ole tarkoittanutkaan, että haluaisi naimisiin kihlautumatta lainkaan.
Jos nyt kuitenkin saivarrellaan, niin esim. intialaisessa kulttuurissa naimisiinmenoa edeltää aina kihlaus. Sen kunniaksi voidaan mm. järjestää kihlausseremonia siitä huolimatta, kuka päätöksen on tehnyt. Eli parin yhteistä päätöstä ei siis välttämättä ole, kuten meillä Suomessa, mutta naimisiin ei voi mennä ennen kuin kihlaus on solmittu ja tehty julkiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi mennä naimisiin menemättä kihloihin. Et ainakaan demokraattisessa länsimaassa voi. Jossakin islamilaisen tai intialaisen kulttuurin alueella se voi onnistua.
Kuten olen jo kertonut, olen täysin tietoinen siitä, että hääpäivän sopiminen on käytännössä kihlaus. Minä en tahdo sormuksia enkä juhlia, en tahdo edes tiedottaa asiasta kenellekään. Siitä tässä on kyse. Hääkutsut laitetaan sitten läheisille, kun on sen aika.
ap
Siinä tapauksessa sinulla ei ole mitään ongelmaa vai miehesikö sitten haluaa jotain kihlajaisjuhlia? Eivätkö sellaiset muutenkin ole aika harvinaisia? En tiedä kenenkään lähipiirissäni sellaisia pitäneen. Tai eivät ainakaan ole minua kutsuneet :-) Sormuksia ei ole mikään pakko pitää edes avioituneenkaan. Ne ovat vain sellainen tapa, eivät mikään lain määrämä pakko.
Otsikkosi on siis väärin, sen pitäisi olla: en halua toistamiseen kihlajaisjuhlia.
Totta, en missään nimessä halua kihlajaisjuhlia. Mieheni valitettavasti haluaisi. En myöskään ihan oikeasti haluaisi olla kihloissakaan, tai jos on oltava, niin mahdollisimman vähän aikaa. Jos mies kysyisi tänä iltana, haluanko mennä naimisiin viikon päästä, niin suostuisin. Olisimme sen viikon sitten kihloissa, mutta käytännössä se ei näkyisi sormusten, juhlien tai vaikka facebook-päivitysten muodossa mitenkään.
ap
Aika poikkeuksellinen mies, jos haluaa kihlajaisjuhlat. Useimmat eivät välittäisi kovin näyttävistä häistäkään ja polttarit riittäisivät monelle. Vaikea uskoa, että tuollainen kihlajaisjuhla olisi miehellesi jokin välttämätön kynnyskysymys. Koska hän sinua rakastaa, haluaa sinut varmaan ilman kihlajaisjuhliakin. Voitte sitten korvata kihlajaisjuhlinnan muutaman viikon päästä vietettävillä häillä. Luulisi riittävän miehellesi.
Facebookiin ei seurustelustatustaan päivittele muut kuin yliekstrovertit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se ole vähän sairasta miettiä, mitä suku sanoo ja on mieltä? Ei se niiden elämä ole eikä asia niille kuulu. Elä nyt hyvä ihminen itse omaa elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi mennä naimisiin menemättä kihloihin. Et ainakaan demokraattisessa länsimaassa voi. Jossakin islamilaisen tai intialaisen kulttuurin alueella se voi onnistua.
Mikä instanssi tätä valvoo? Kihloissa voi olla vain nimellisestikin. Eikä sitä mihinkään virastoon muutenkaan ilmoiteta.
Kihloissa oloa ei valvo mikään instanssi, koska se ei ole mitenkään virallinen toimenpide. Suomessa et nyt vaan voi joutua väkisin naimisiin. Jokaista avioitumista on edeltänyt yhteinen päätös avioitumisesta ja sehän jo riittää että on kihloissa.
Islamilaisessa ja intialaisessa kulttuurissa vanhemmat voivat naittaa tytön vastoin tahtoaan, eikä puolisoiden yhteistä päätöstä avioitumisesta ole. Silloin voi joutua avioon kihlautumatta ensin. Tosin niissä kulttuureissa voidaan vanhempien päätös mieltää kihlautumiseksi...
Saivartelet ihan turhaan. Kyse oli nyt siitä, että Ap ei halua tuoda kihlaustaan juhlin tai sormuksin julki. Ei hän ole tarkoittanutkaan, että haluaisi naimisiin kihlautumatta lainkaan.
Sehän ei avauksesta ilmene...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi mennä naimisiin menemättä kihloihin. Et ainakaan demokraattisessa länsimaassa voi. Jossakin islamilaisen tai intialaisen kulttuurin alueella se voi onnistua.
Kuten olen jo kertonut, olen täysin tietoinen siitä, että hääpäivän sopiminen on käytännössä kihlaus. Minä en tahdo sormuksia enkä juhlia, en tahdo edes tiedottaa asiasta kenellekään. Siitä tässä on kyse. Hääkutsut laitetaan sitten läheisille, kun on sen aika.
ap
Ahaa. Tässä on selvästi puhuttu kahdesta eri asiasta. Sinä puhut kihlautumisen julistamisesta ja pitkästä kihlausajasta, et varsinaisesti kihlautumisesta sinänsä. No, mutta haluaako miehesi sitten olla kovin pitkäänkin kihloissa? Siis tarkoittaako kihlautuminen miehellesi jonkinlaista harjoitusliittoa eikä aviolupausta? Ja ei kai lyhyt (alle vuoden) kihlausaika eli odotteluaika päätöksestä varsinaiseen naimisiin menoon estä kosimista? Kai niille sukulaisille pitäisi ihan aikatauluteknisistä syistä ilmoittaa vihkimisen ajankohta muutamaa kuukautta aiemmin, että varmistetaan kaikkien tärkeimpien pääseminen paikalle? Entä jos itse sanot miehelleni, että mitä jos mentäisiin toukokuussa naimisiin? Ja jos mies haluaisi siksi aikaa sormukset ostaa, olisiko se niin kurjaa?
Jos ei halua, niin ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi mennä naimisiin menemättä kihloihin. Et ainakaan demokraattisessa länsimaassa voi. Jossakin islamilaisen tai intialaisen kulttuurin alueella se voi onnistua.
Mikä instanssi tätä valvoo? Kihloissa voi olla vain nimellisestikin. Eikä sitä mihinkään virastoon muutenkaan ilmoiteta.
Kihloissa oloa ei valvo mikään instanssi, koska se ei ole mitenkään virallinen toimenpide. Suomessa et nyt vaan voi joutua väkisin naimisiin. Jokaista avioitumista on edeltänyt yhteinen päätös avioitumisesta ja sehän jo riittää että on kihloissa.
Islamilaisessa ja intialaisessa kulttuurissa vanhemmat voivat naittaa tytön vastoin tahtoaan, eikä puolisoiden yhteistä päätöstä avioitumisesta ole. Silloin voi joutua avioon kihlautumatta ensin. Tosin niissä kulttuureissa voidaan vanhempien päätös mieltää kihlautumiseksi...
Saivartelet ihan turhaan. Kyse oli nyt siitä, että Ap ei halua tuoda kihlaustaan juhlin tai sormuksin julki. Ei hän ole tarkoittanutkaan, että haluaisi naimisiin kihlautumatta lainkaan.
Sehän ei avauksesta ilmene...
Jaa. Minä ymmärsin sen silti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi mennä naimisiin menemättä kihloihin. Et ainakaan demokraattisessa länsimaassa voi. Jossakin islamilaisen tai intialaisen kulttuurin alueella se voi onnistua.
Kuten olen jo kertonut, olen täysin tietoinen siitä, että hääpäivän sopiminen on käytännössä kihlaus. Minä en tahdo sormuksia enkä juhlia, en tahdo edes tiedottaa asiasta kenellekään. Siitä tässä on kyse. Hääkutsut laitetaan sitten läheisille, kun on sen aika.
ap
Ahaa. Tässä on selvästi puhuttu kahdesta eri asiasta. Sinä puhut kihlautumisen julistamisesta ja pitkästä kihlausajasta, et varsinaisesti kihlautumisesta sinänsä. No, mutta haluaako miehesi sitten olla kovin pitkäänkin kihloissa? Siis tarkoittaako kihlautuminen miehellesi jonkinlaista harjoitusliittoa eikä aviolupausta? Ja ei kai lyhyt (alle vuoden) kihlausaika eli odotteluaika päätöksestä varsinaiseen naimisiin menoon estä kosimista? Kai niille sukulaisille pitäisi ihan aikatauluteknisistä syistä ilmoittaa vihkimisen ajankohta muutamaa kuukautta aiemmin, että varmistetaan kaikkien tärkeimpien pääseminen paikalle? Entä jos itse sanot miehelleni, että mitä jos mentäisiin toukokuussa naimisiin? Ja jos mies haluaisi siksi aikaa sormukset ostaa, olisiko se niin kurjaa?
En kai sitten osannut selittää ajatuksiani kunnolla :) Kyllä siis tiedän, etten naimisiin pääse kihlautumatta. Jos se olisi mahdollista, niin tekisin niin, mutta ei se ole. Mieheni haaveilee kaikesta romanttisesta ja näyttävästä, mutta minä en voisi sellaisesta nauttia. En pidä esillä olemisesta muutenkaan, en halua suuria häitäkään (pelkään pahoin että mies saattaa haluta).
Miehelleni kihlaus tarkoittaa sitä, että hääpäivä päätetään. Eli ei mitään harjoitusliittoa. Sellainen oli aiempi kihlaukseni... Toivon, että asia voitaisiin järjestää ilman sormuksia ja niin, että naimisiin mentäisiin nopealla aikataululla. Miksi odotella, jos päätös on tehty, eikä mitään suurta spektaakkelia järjestetä? Jos mies todella haluaisi sormukset lyhyenkin kihlauksen ajaksi, niin kai sitten suostuisin. Mutta juhlia tai vastaavaa en todellakaan tahdo, ja toivon mieheni sitä kunnioittavan.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi mennä naimisiin menemättä kihloihin. Et ainakaan demokraattisessa länsimaassa voi. Jossakin islamilaisen tai intialaisen kulttuurin alueella se voi onnistua.
Mikä instanssi tätä valvoo? Kihloissa voi olla vain nimellisestikin. Eikä sitä mihinkään virastoon muutenkaan ilmoiteta.
Kihloissa oloa ei valvo mikään instanssi, koska se ei ole mitenkään virallinen toimenpide. Suomessa et nyt vaan voi joutua väkisin naimisiin. Jokaista avioitumista on edeltänyt yhteinen päätös avioitumisesta ja sehän jo riittää että on kihloissa.
Islamilaisessa ja intialaisessa kulttuurissa vanhemmat voivat naittaa tytön vastoin tahtoaan, eikä puolisoiden yhteistä päätöstä avioitumisesta ole. Silloin voi joutua avioon kihlautumatta ensin. Tosin niissä kulttuureissa voidaan vanhempien päätös mieltää kihlautumiseksi...
Saivartelet ihan turhaan. Kyse oli nyt siitä, että Ap ei halua tuoda kihlaustaan juhlin tai sormuksin julki. Ei hän ole tarkoittanutkaan, että haluaisi naimisiin kihlautumatta lainkaan.
Sehän ei avauksesta ilmene...
Ilmeneehän se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi mennä naimisiin menemättä kihloihin. Et ainakaan demokraattisessa länsimaassa voi. Jossakin islamilaisen tai intialaisen kulttuurin alueella se voi onnistua.
Kuten olen jo kertonut, olen täysin tietoinen siitä, että hääpäivän sopiminen on käytännössä kihlaus. Minä en tahdo sormuksia enkä juhlia, en tahdo edes tiedottaa asiasta kenellekään. Siitä tässä on kyse. Hääkutsut laitetaan sitten läheisille, kun on sen aika.
ap
Siinä tapauksessa sinulla ei ole mitään ongelmaa vai miehesikö sitten haluaa jotain kihlajaisjuhlia? Eivätkö sellaiset muutenkin ole aika harvinaisia? En tiedä kenenkään lähipiirissäni sellaisia pitäneen. Tai eivät ainakaan ole minua kutsuneet :-) Sormuksia ei ole mikään pakko pitää edes avioituneenkaan. Ne ovat vain sellainen tapa, eivät mikään lain määrämä pakko.
Otsikkosi on siis väärin, sen pitäisi olla: en halua toistamiseen kihlajaisjuhlia.
Totta, en missään nimessä halua kihlajaisjuhlia. Mieheni valitettavasti haluaisi. En myöskään ihan oikeasti haluaisi olla kihloissakaan, tai jos on oltava, niin mahdollisimman vähän aikaa. Jos mies kysyisi tänä iltana, haluanko mennä naimisiin viikon päästä, niin suostuisin. Olisimme sen viikon sitten kihloissa, mutta käytännössä se ei näkyisi sormusten, juhlien tai vaikka facebook-päivitysten muodossa mitenkään.
ap
Kävisikö sellainen kompromissi, että päätätte nyt, mikä olisi hyvä hääpäivä ensi keväälle. Ei olisi mitään pitkää odottelua, vaan jämäkkä päätös siitä, että kesään mennessä olette aviopuolisot. Pyydät mieheltä, että julkistatte päätöksenne vasta, kun hääpäivä on tiedossa ja hääpaikka varattu. Näin kihlat olisivat oikeasti päätös ja ilmoitus naimisiin menemisestä eikä mitään teinifiilistä syntyisi. Kahvittelujuttu onkin sitten hankalampi järjestää kompromissina, jos et ehdottomasti mitään halua. Mutta kävisivätkö jotkin ihan arkiset kahvit perheen kesken? Samanlaiset kuin muutenkin, kun perheen kanssa näette? Mies voisi leipoa tai ostaa kakkua ja laittaa jotain hiukan juhlavampaa ruokaa, jos haluaisi ripauksen juhlatunnelmaa? Miltä kuulostaa?
siis miehes pitää kärsiä siitä, että oot aikasemmin bylsiny jotain sormus sormessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi mennä naimisiin menemättä kihloihin. Et ainakaan demokraattisessa länsimaassa voi. Jossakin islamilaisen tai intialaisen kulttuurin alueella se voi onnistua.
Mikä instanssi tätä valvoo? Kihloissa voi olla vain nimellisestikin. Eikä sitä mihinkään virastoon muutenkaan ilmoiteta.
Kihloissa oloa ei valvo mikään instanssi, koska se ei ole mitenkään virallinen toimenpide. Suomessa et nyt vaan voi joutua väkisin naimisiin. Jokaista avioitumista on edeltänyt yhteinen päätös avioitumisesta ja sehän jo riittää että on kihloissa.
Islamilaisessa ja intialaisessa kulttuurissa vanhemmat voivat naittaa tytön vastoin tahtoaan, eikä puolisoiden yhteistä päätöstä avioitumisesta ole. Silloin voi joutua avioon kihlautumatta ensin. Tosin niissä kulttuureissa voidaan vanhempien päätös mieltää kihlautumiseksi...
Saivartelet ihan turhaan. Kyse oli nyt siitä, että Ap ei halua tuoda kihlaustaan juhlin tai sormuksin julki. Ei hän ole tarkoittanutkaan, että haluaisi naimisiin kihlautumatta lainkaan.
Sehän ei avauksesta ilmene...
Jaa. Minä ymmärsin sen silti.
Niin, koska tulkitsit toisen tekstiin omiasi. Tällä kertaa satuit olemaan oikeassa. Usein tuo on aika vaarallinen ja väärinymmärryksiin johtava tapa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et voi mennä naimisiin menemättä kihloihin. Et ainakaan demokraattisessa länsimaassa voi. Jossakin islamilaisen tai intialaisen kulttuurin alueella se voi onnistua.
Mikä instanssi tätä valvoo? Kihloissa voi olla vain nimellisestikin. Eikä sitä mihinkään virastoon muutenkaan ilmoiteta.
Lain mukaan mies ja nainen, jotka ovat keskenään sopineet menevänsä naimisiin, ovat kihlautuneet. Naimisiin ei siis voi mennä olematta kihloissa - paitsi jos ensitreffit ovat alttarilla.
Kuten olen jo kertonut, olen täysin tietoinen siitä, että hääpäivän sopiminen on käytännössä kihlaus. Minä en tahdo sormuksia enkä juhlia, en tahdo edes tiedottaa asiasta kenellekään. Siitä tässä on kyse. Hääkutsut laitetaan sitten läheisille, kun on sen aika.
ap