Sinä, joka olet lihonut alipainosta ylipainoon!
Kommentit (19)
Inhoan, mutta niin tein alipainoisenakin.
Inhoan ja häpeän. En kyllä hyväksynyt kroppaani alipainoisenakaan, mutta silloin sitä sentään sieti.
Vaihtaisin takaisin alupainoiseen kroppaani vaikka tällä sekunnilla.
Lähinnä ärsyttää, että annoin tämän tapahtua. Huono itsekuri.
Jokainen teistä ylipainoisista naisista kelpaisi minulle, jos olisitte muuten kivoja, huumorintajuisia ja itsestänne huolehtivia. Uskokaa tai älkää, luonne todellakin on ulkonäköä tärkeämpi. Älkää ylidramitisoiko liikakilojen merkitystä.
Olin koko elämäni siellä BMI 14-17 tienoilla, sit 25-vuotiaana lihoin johonkin BMI 25:en ja säikähdin tosissani kun vaaka alkoi tosiaan näyttää jo ylipainoa mulle joka olin ollut ruikku koko ikäni, mutta se mikä sai minut laihduttamaan takasin tänne about BMI 18 tienoille, oli se, ettei mun kuppikoko kasvanut AA:sta juuri yhtään, ei edes A:han, joten ajattelin että paskaako tässä yrittää olla terve, kun ei edes tissejä saanut "palkinnoksi" normaaliksi lihomisesta :D
Nykyään olen normaalipainoinen, mutta alipainoisena ja ylipainoisena olen pitänyt vartalostani ihan ok. Ylipainoisena vähemmän.
Paremmin tykkään vartalostani nytkuin silloin alipainoisena. Muutenkin olen terveempi nyt.
Ja seiskalle tiedoksi, että tiedän kelpaavani varsin monille sekä nyt kuten alipainoisenakin, mutta sillä ei ole väliä, kun mulla on jo yksi mies, enkä tarvitse enempää.
No kyllähän tämä ärsyttää. En silti vaihtaisi takaisin siihen alimpaan painoon jos vain nämä kaksi olisivat vaihtoehtona.
Itseinhoa lähinnä tunnen.. Viisi vuotta sitten lihoin alipainoisesta sairaalloisen lihavaksi ja sitten laihdutin itseni normaali painoiseksi ja nyt kaksi vuotta jojoillut ja aina kun vaaka näyttää plussaa ja kun olen ylipainoinen niin se inhottaa enkä koe itseäni silloin yhtä hyväksi ja kauniiksi kun normaalipainoisena.
Vierailija kirjoitti:
Miten suhtaudut vartaloosi?
Vihaan sitä
Bmi kasvoi 10 pykälää 8 vuodessa
Rakastan sitä. Kun aikuistun ja opin rakastamaan kehoani nii siitä saakka olen rakastanut itseäni. Olin sitten minkä kokoinen tahansa. Keho toimii, ei ole kipuja ei vaivoja, seksi sujuu ja jaksan juostakin. Mikäs tässä.
No alasti olisin paremman näköinen kevyempänä, mutta eiköhän se onnistu ens kesään mennessä.
Se on juuri täydellinen
Ps BMI 38
Vierailija kirjoitti:
Jokainen teistä ylipainoisista naisista kelpaisi minulle, jos olisitte muuten kivoja, huumorintajuisia ja itsestänne huolehtivia. Uskokaa tai älkää, luonne todellakin on ulkonäköä tärkeämpi. Älkää ylidramitisoiko liikakilojen merkitystä.
Jaa, mutta en ole kiva enkä huumorintajuinen.
Vierailija kirjoitti:
Olin koko elämäni siellä BMI 14-17 tienoilla, sit 25-vuotiaana lihoin johonkin BMI 25:en ja säikähdin tosissani kun vaaka alkoi tosiaan näyttää jo ylipainoa mulle joka olin ollut ruikku koko ikäni, mutta se mikä sai minut laihduttamaan takasin tänne about BMI 18 tienoille, oli se, ettei mun kuppikoko kasvanut AA:sta juuri yhtään, ei edes A:han, joten ajattelin että paskaako tässä yrittää olla terve, kun ei edes tissejä saanut "palkinnoksi" normaaliksi lihomisesta :D
Näin on. Kyllä ne tissit lähinnä geeneihin liittyy. Mullakin oli tossa BMI 14-17 tienoilla edelleen kokoon nähden tosi isot rinnat, nyt BMI 21 ja rinnat ovat valtavat. Suurimmalla osalla mun kokosilla naisilla on joku mitätön A-kuppi.
Suoraan sanottuna: Rakastan BMI 37:n vartaloani paljon enemmän kuin rakastin sitä kun BMI oli 15. Silloin voin fyysisesti ja henkisesti todella huonosti, heikotti ja oksetti. Vihasin vartaloani. Vaikka nyt olen terveydelleni haitallisesti ylipainonen niin se ei itseasiassa ahdista mua yhtään. On helppo kävellä kun ei enää hengästy joka askeleesta ja tunnen itseni kaikinpuolin onnellisemmaksi.
Inhoan sitä miten esim kädet osuu vartaloon, istuessa tulee makkarat vatsaan ja palleaan ja vaatteet ahdistaa.
38v saakka bmi 19, 55v saakka bmi 23, nyt 4 kiloa yli normaalipainon
Vihaan sitä.