Onko tunteiden loppuminen hyvä syy erota?

Vierailija

Ensimmäinen avoliitto kuusi vuotta. Tunteeni loppuivat.
Toinen avoliitto seitsemän vuotta. Tunteeni loppuivat.
Nykyinen avioliitto viisi vuotta. Tunteeni hiipuvat.

Ammattilaisen apua on haettu sekä toisessa että tässä nykyisessä liitossa.

Tunnen miestäni kohtaan hyvin lämpimästi ja kunnioittavasti, mutta en vain rakasta häntä.

En odota, että rakkaus on pitkässä suhteessa tulenpalavaa, mutta kun olisi edes sellaista, että jaksaisin kiinnostua toisesta.

Kommentit (11)

Vierailija

Pitäisi ensin vähän tietää millaista arki on. Onko lapsia? Minkä verran yhteistä aikaa? Miten yhteinen aika käytetään? Panostetaanko parisuhteeseen lainkaan?
Olet kolmannessa pitkässä liitossa, joten et ole enää kovin nuori. Oletko temperamenttinen ihminen ja puolisosi aina kilttejä myötäilijöitä? Jos näin on, suosittelen seuraavaksi mieheksi temperamenttisempaa miestä, josta on sinulle vastusta.

Vierailija

Joo, kaikissa noissa liitoissa sinä olet ollut se ongelma, ja se on turha miestä pitää siinä kiinni. Elämä on liian lyhyt siihen että olisi rakkaudettomassa suhteessa.

Vierailija

Pitää olla erikoinen tyyppi, että jaksaa palavasti rakastaa ketään vuosikausia. Kyllähän ne palavat tunteet hiipuu viimeistään parin vuoden sisällä suhteen alusta. Kiintymyksen voimalla jotkut jaksavat pidempäänkin.

Vierailija

Hmm. Huomanet varmaan, että tuossa on kuvio, ja ongelma on ap sinussa. Miestä vaihtamalla se ei parane, koska jossain vaiheessa alat haikailla romanttista ensirakastumisen tunnetta, ja kun sitä ei enää - ymmärrettävästi - 5-7 vuoden liiton jälkeen ole, sinä tulkitset sen niin, ettet enää rakasta.

Entäpä, jos kyse on tulkintavirheestä? Et tunnista rakkautta siksi, että tulkitset rakkaudeksi semmoisen ensivaiheen väristyksiä-tunteen.

Joka tapauksessa minä koen, että tuo EI ole riittävä syy eroon. Tunteita voi aina houkutella takaisin.

Avioliitto on minusta tahdon asia, kulunutta sanontaa lainatakseni. Olen päättänyt, että elän loppuelämäni mieheni kanssa, jos hän nyt ei *vips* salaperäisistä syistä muutu yhtäkkiä tuntemattomaksi hirviöksi. Ei ole muuttunut, yhdessä on oltu nyt 29 vuotta. Toki, ei hän enää ole salaperäinen ja kiihottava, mutta luotettava, lämmin, turvallinen, tukeva, paras ystäväni ja lasteni isä.

Voisin repiä itseäni vaihtamalla tiheästi miestä, mutta miksi, kun se arki tulee ihan jokaiseen suhteeseen jossakin vaiheessa.

Vierailija

No etkö voi päättää että harrastat suhteita vain niin kauan kuin on leiskuvia tunteita. Ja että kun tunteet nuupahtavat, vaihdat miestä. Pakkoko sitä on elää sen mukaan että suhteen kuuluisi kestää kunnes kuolema erottaa.

Vierailija

Mikä vikana tuossa kuviossa? Vain lapset ovat mielestäni jonkunlainen ongelma, eli toki on hankalaa lapsille, jos äidin miehet vaihtuvat jatkuvasti. Silti eroaminen on parempi vaihtoehto kuin jatkaa väkisin lasten vuoksi saman tyypin kanssa.

Mutta muuten, en ymmärrä miksi on jotain väärää elää omalla tavallaan ja erota silloin kun siltä tuntuu. Olen alkanut ärsyyntyä pahasti suomalaisesta ajattelutavasta, jonka mukaan pitää olla hampaat irvessä toisen kanssa kunhan vain pysyy samassa h***tin liitossa parikymppisestä hautaan saakka. Kenelle siitä on iloa ja kuka siitä saa jonkun palkinnon?

Totta kai on myös suhteita, joita kannattaa jatkaa vaikka ikuisesti, mutta paljon on niitä, jotka jossain vaiheessa aiheuttavat pääasiassa syventyviä otsaryppyjä ja katkeroitumista. Moralisointi suhteiden pituudesta ärsyttää.

Vierailija

1-2 vuotta suhdetta...Jollei toimi niin turha sitä on itseään kiusata..parisuhteet on aika kimurantteja...rakkaudesta en pysty sanomaan mitään..Hollywoodin tuotetta..loppupeleissä ihminen on laumaeläin ja toimii sen mukaan..Itse en kuulu tähän kategoriaan...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mikä vikana tuossa kuviossa? Vain lapset ovat mielestäni jonkunlainen ongelma, eli toki on hankalaa lapsille, jos äidin miehet vaihtuvat jatkuvasti. Silti eroaminen on parempi vaihtoehto kuin jatkaa väkisin lasten vuoksi saman tyypin kanssa.

Sen verran olisin eri mieltä, että jos lapsia on (tätähän ap ei kertonut), ja mies on kunnollinen ja lasten ja miehen välit hyvät, niin jatkaisin suhteessa lasten takia. Ei lapset vanhempien välistä romanttista rakkautta ja leiskuvaa tunnetta tarvitse, vaan turvallisen kodin.

Mutta jos ei lapsia ole kuviossa mukana niin antaa mennä vain! Eli miestä vaihtamaan kun siltä tuntuu. Tietysti olisi reilua etukäteen kertoa miehellekin, ettei voi luvata mitään loppuelämän liittoa.

Vierailija

No älä nyt ainekaan naimisiin paukauta kenenkään kanssa kerran siinä aina käy noin.Paitsi tietysti jos on perintöä mitä odotella silloin sitä viitsii toista katella pienemmälläkin tunteen palolla!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No etkö voi päättää että harrastat suhteita vain niin kauan kuin on leiskuvia tunteita. Ja että kun tunteet nuupahtavat, vaihdat miestä. Pakkoko sitä on elää sen mukaan että suhteen kuuluisi kestää kunnes kuolema erottaa.

Kerro tämä sitten (uudelle) miehelle ennen kuin hän ehtii kiinnostua sinusta. Voin kokemuksesta kertoa ettei paljon helvetillisempää tilannetta ole kuin tulla jätetyksi kun itse kuvittelee liiton kestävän hamaan loppuun asti. AP tarvitsee kaltaisensa miehen, ei sellaista joka haluaa liiton lopuksi ikäänne. (Niitäkin miehiä varmasti on, mutta kaikki miehet eivät ole sellaisia.)

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat