Lue keskustelun säännöt.
Onko teidän mielestä tavallisilla duunariperheillä rahallisesti liian tiukkaa nyky-Suomessa?
12.12.2015 |
Esim. vuokra on yleensä sen 800 euroa tai enemmänkin, jos on pari lasta...
Päivähoitomaksut kahdesta lapsesta 370 euron luokkaa...
Sitten auto- tai julkisten liikennevälineiden maksut.
Lasten vaatteet, harrastukset, ruoka...
Käteen saattaa jäädä koko perheeltä vain noin 2800 yhteensä palkkatuloja, vaikka molemmat kokopäivätyössä, koska verot...
Onko se väkisin niin, että kaikki menee mikä tulee? Jos siis esim. äiti on vaikka päiväkodissa lastenhoitajana tai kaupan asiakaspalvelutiskillä, yrityksen palkanlaskija tai koulun keittäjänä tai muuta tavallista ja isä vaikka nyt autonkorjaaja, tehtaassa jonkun koneen käyttäjä tai trukkikuski, Bilteman myyjä tai vaikka hevosten hoitaja. Siis tavallista matalapalkkaista työtä tekevät, miten pärjäävät perheineen nykyään? Onko edes mahdollista jäädä mitään säästöön?
Kommentit (47)
Tavalliset duunariperheet lähipiirisdäni rakentavat pitkälti yli sadan neliön omakotitaloja, pihassa kaksi autoa jne. Ei kai heillä huonosti voi mennä kun tohtivat lainaa ottaa. Tätä
Olen itse ihmetellyt että kuinka kykenevät. Vaimo on kaupan kassa tai lähihoitaja,mies jotain vastaavaa. Silti asutaan omakotitalossa ja uudet autot pihassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on palkka pysynyt samassa vuodesta 2010. Ostovoiman heikkenemisen kyllähuomaa.
Olisiko kannattanut miettiä ennen niitä pentujen hankkimista miten pärjää taloudellisesti? Mielestäni lastenhankinnalle tulisi asettaa tuloraja. Saataisiin samalla Suomi nousuun, kun heikompi aines ei lisääntyisi.
Tiukkaa on etenkin jos asuu pääkaupunkiseudulla. 800 ei riitä edes kaksion vuokraan. Maalla noilla kuluilla voi asua omakotitalossa.
Meillä on toinen aikuinen pienipalkkainen akateeminen ja toinen työtön duunari. Tiukkaa on, mutta ei niin tiukkaa, etteikö tässä selvittäisi. Joka kuukausi täytyy kyllä laskea rahoja ennen seuraavaa tilipäivää, jotta laskut saadaan maksettua ja vielä ruokaakin lapsille. Me aikuiset emme ole juurikaan viime vuosina uusia vaatteita ja kenkiä ostelleet, tärkeämpää on saada kahdelle lapselle kunnon vaatteet ja kengät - ja niitähän täytyy ostaa useammat vuodessa, kun kerran lapset kasvavat koko ajan. Jos tulot tästä vielä vähenevät, sitten täytyy kyllä alkaa todellakin miettiä, mistä luovutaan. Autoista emme luonnollisesti voi luopua joukkoliikenteen toimimattomuuden takia emmekä luovu koirastakaan, mutta varmaan me aikuiset lopetamme viimeisetkin maksulliset harrastuksemme ja lehtitilaukset ja lakkaamme tukemasta rahallisesti sukulaisperhettä, jossa on aikuisina kaksi pitkäaikaistyötöntä, jotka tämän tästä kysyvät, olisiko antaa viittäkymppiä tai edes kaksikymppiä ruokaan (eivät tupakoi eivätkä juo).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tuota miettii, niin pelkästään sossun rahoilla voi elää paremmin, kuin keskiluokkainen perhe 60- luvulla.
Aletaan sitten puhumaan niukkuudesta, kun vatsaa ei saa syötyä täyteen, eikä lämpimään nukkumapaikkaakaan oikein löydy.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kannattanut miettiä ennen niitä pentujen hankkimista miten pärjää taloudellisesti? Mielestäni lastenhankinnalle tulisi asettaa tuloraja. Saataisiin samalla Suomi nousuun, kun heikompi aines ei lisääntyisi.
Meillä on kaksi korkeakoulutettua, joskaan ei mitään kovapalkkaista. Jotkut duunarit tienaavat meitä enemmän. Kun hankimme ne pari lasta muutama vuosi sitten, elämä oli ihan toisella mallilla. Elintaso oli ihan ok, vaikka piti ostaa kaikenlaisia tavaroita ja oli äitiyslomaakin jne. Sen jälkeen on verotus kiristynyt ja hinnat nousseet niin paljon, että tänä päivänä on ihan eri asia elää nelihenkisenä perheenä kuin oli vielä viisi vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä miehen kanssa tulossa kohta lapsi, ja tuntuu ettei enempää uskaltaisi hankkia. Oon lähihoitaja ja hän taksikuskina, ei siis mitään ihmeellisiä tienata. Asutaan pikkukaupungissa, jossa asumismenot ei ole niin kamalat mutta auto molemmilla pakollinen. En halua ajaa meitä ahtaalle tekemällä lisää lapsia, jotenkin niin ahdistavan kuuloinen tämä yleinen taloustilanne!
Vierailija kirjoitti:
Esim. vuokra on yleensä sen 800 euroa tai enemmänkin, jos on pari lasta...
Päivähoitomaksut kahdesta lapsesta 370 euron luokkaa...
Sitten auto- tai julkisten liikennevälineiden maksut.
Lasten vaatteet, harrastukset, ruoka...
Käteen saattaa jäädä koko perheeltä vain noin 2800 yhteensä palkkatuloja, vaikka molemmat kokopäivätyössä, koska verot...
Onko se väkisin niin, että kaikki menee mikä tulee? Jos siis esim. äiti on vaikka päiväkodissa lastenhoitajana tai kaupan asiakaspalvelutiskillä, yrityksen palkanlaskija tai koulun keittäjänä tai muuta tavallista ja isä vaikka nyt autonkorjaaja, tehtaassa jonkun koneen käyttäjä tai trukkikuski, Bilteman myyjä tai vaikka hevosten hoitaja. Siis tavallista matalapalkkaista työtä tekevät, miten pärjäävät perheineen nykyään? Onko edes mahdollista jäädä mitään säästöön?
En sanoisi, että kenelläkään on nykyään oikeasti tiukkaa, kiitos tulonsiirtojen. Toisaalta täytyy muistaa, ettei duunariperheellä kuulukaan olla sama elintaso kuin jollain ylemmällä keskiluokalla. Tiukkuus on jokaisen omassa päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Määrittele ensin "tavallinen duunariperhe".
Onko esimerkkiperhe vaikkapa 1) Varkaudessa asuva kahden paperitehdastyöntekijän ja yhden lapsen perhe vai 2) bussikuskin, siivoojan ja neljän lapsen perhe Vantaalta?
Suomessa elämän tekee kalliiksi tai taloudellisesti mahdottomaksi lähinnä asuminen: kodin sijainti, omistusmuoto, asumismuoto ja asumisen muut kustannukset.
Jos esimerkkiperheessä 1 olisi vaikkapa 2 X 4000€ bruttona tienaavaa paperiduunaria ja yksi lapsi, asumismuoto olisi peruskerrostalo 3h+k, olisi noilla tuloilla vaikkapa tällainen asunto maksettu aika pian: http://www.etuovi.com/kohde/1147206?sc=M106417470&pos=16
Seuraavaksi tulisi hankittua varmaan kesämökki, parempi auto, vene jne.
Jos esimerkkiperhe 2 asuisi Vantaalla, he tarvitsisivat mielellään ainakin tällaisen: http://www.vuokraovi.com/vuokra-asunto/vantaa/martinlaakso/kerrostalo/2…
eli käytännössä siis toisen vanhemman koko palkka menisi lähes kokonaan asuinkustannuksiin: sähkö + vesimaksut + vuokra + vakuutus + saunamaksut + huonekalut yms. Toisen vanhemman pienellä palkalla ja lapsilisillä pitäisi sitten hankkia ruuat, vaatteet, bussikortit (tai oma auto), maksaa harrastukset, hoitaa terveyttä ja keksiä edes jotakin huvitusta. Onneksi yhteiskunta taitaisi tätä esimerkkiperhettä auttaa.
On siis duunareita ja duunareita. Tunnen duunariperheitä, jotka menevät lähemmäs esimerkkiä 1, ja pärjäävät oikein hienosti kesämökkeineen ja Karibian-lomineen. Minulla ei ole ensimmäistäkään duunarituttua tai sukulaista pk-seudulla, joten täkäläisistä asumis- ja elinkustannuksista en voi sanoa juuri mitään heidän näkökulmastaan, mutta sivusta katsoen ainakin näyttää siltä, että ne muodostunevat huikeiksi.
Vierailija kirjoitti:
Tavalliset duunariperheet lähipiirisdäni rakentavat pitkälti yli sadan neliön omakotitaloja, pihassa kaksi autoa jne. Ei kai heillä huonosti voi mennä kun tohtivat lainaa ottaa. Tätä
Olen itse ihmetellyt että kuinka kykenevät. Vaimo on kaupan kassa tai lähihoitaja,mies jotain vastaavaa. Silti asutaan omakotitalossa ja uudet autot pihassa.
Missäpäin Suomea? Ei pk-seudulla ainakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tavalliset duunariperheet lähipiirisdäni rakentavat pitkälti yli sadan neliön omakotitaloja, pihassa kaksi autoa jne. Ei kai heillä huonosti voi mennä kun tohtivat lainaa ottaa. Tätä
Olen itse ihmetellyt että kuinka kykenevät. Vaimo on kaupan kassa tai lähihoitaja,mies jotain vastaavaa. Silti asutaan omakotitalossa ja uudet autot pihassa.
Olen huomannut, että monilla pienituloisilla on tarve tehdä tuloihinsa nähden aivan liian suuria hankintoja ja ottaa kontolleen liian isoja kuluja. En tiedä, onko tarve näyttää materian avulla ulospäin, että kyllä meillä rahaa on... Vai onko kyse siitä, että kun "kaikilla muillakin on uudet autot ja talot, niin kyllä sitten meilläkin pitää olla."
Meillä miehen kanssa on kerrostalokolmio laitakaupungilla, ei autoa, ei uusia kodinkoneita tai hienoja telkkareita. Moni on hämmästellyt, miten pärjäämme julkisten kulkuneuvojen, kävelyn ja pyöräilyn varassa. Mitä ihmettä, siis miksi emme pärjäisi?! Ja me ostetaan uusi telkkari sitten, kun siihen oikeasti on varaa. Ei osamaksulla tai velaksi. Emme myöskään matkustele juuri koskaan. Matkustelu vähintään kerran vuodessa tuntuu olevan monelle nykyään itsestäänselvyys ja tätäkin ihmettelen. Miten ihmeessä porukalla on rahaa reissata ja sitten valitetaan, kun ei ole rahaa ruokaan? Siis ihan oikeasti tiedän monia tällaisia ihmisiä.
Me ainakin olemme onnellisia ja tyytyväisiä elämäämme, vaikkei kaikkea voidakaan ostaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos tuota miettii, niin pelkästään sossun rahoilla voi elää paremmin, kuin keskiluokkainen perhe 60- luvulla.
Aletaan sitten puhumaan niukkuudesta, kun vatsaa ei saa syötyä täyteen, eikä lämpimään nukkumapaikkaakaan oikein löydy.
Suomi oli 60-luvulla vielä melkein kehitysmaa. Porvareille tuntuu olevan suunnaton katkeruuden aihe ne vuosikymmenet kun duunareiden elintaso nousi. Siksi halutaan aina muistella jotain sodanjälkeisiä vuosia tai aikaa ennen progressiivista verotusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Määrittele ensin "tavallinen duunariperhe".
Onko esimerkkiperhe vaikkapa 1) Varkaudessa asuva kahden paperitehdastyöntekijän ja yhden lapsen perhe vai 2) bussikuskin, siivoojan ja neljän lapsen perhe Vantaalta?
Suomessa elämän tekee kalliiksi tai taloudellisesti mahdottomaksi lähinnä asuminen: kodin sijainti, omistusmuoto, asumismuoto ja asumisen muut kustannukset.
Jos esimerkkiperheessä 1 olisi vaikkapa 2 X 4000€ bruttona tienaavaa paperiduunaria ja yksi lapsi, asumismuoto olisi peruskerrostalo 3h+k, olisi noilla tuloilla vaikkapa tällainen asunto maksettu aika pian: http://www.etuovi.com/kohde/1147206?sc=M106417470&pos=16
Seuraavaksi tulisi hankittua varmaan kesämökki, parempi auto, vene jne.
Jos esimerkkiperhe 2 asuisi Vantaalla, he tarvitsisivat mielellään ainakin tällaisen: http://www.vuokraovi.com/vuokra-asunto/vantaa/martinlaakso/kerrostalo/2…
eli käytännössä siis toisen vanhemman koko palkka menisi lähes kokonaan asuinkustannuksiin: sähkö + vesimaksut + vuokra + vakuutus + saunamaksut + huonekalut yms. Toisen vanhemman pienellä palkalla ja lapsilisillä pitäisi sitten hankkia ruuat, vaatteet, bussikortit (tai oma auto), maksaa harrastukset, hoitaa terveyttä ja keksiä edes jotakin huvitusta. Onneksi yhteiskunta taitaisi tätä esimerkkiperhettä auttaa.
On siis duunareita ja duunareita. Tunnen duunariperheitä, jotka menevät lähemmäs esimerkkiä 1, ja pärjäävät oikein hienosti kesämökkeineen ja Karibian-lomineen. Minulla ei ole ensimmäistäkään duunarituttua tai sukulaista pk-seudulla, joten täkäläisistä asumis- ja elinkustannuksista en voi sanoa juuri mitään heidän näkökulmastaan, mutta sivusta katsoen ainakin näyttää siltä, että ne muodostunevat huikeiksi.
Noita hyvätuloisia duunareita ei ole kuin häviävän pieni prosentti. Todellisuudessa duunarien palkat pyörivät siinä1800-2300 välillä.
Aika paljon helpottaisi selviytymistä, jos ihmiset tajuaisivat hyvissä ajoin, ettei heillä ole varaa kahteen lapseen. Nykyisin tuntuu ihmisiltä puuttuvan ymmärrys, että lasten hankkiminen on hyvätuloisten puuhaa ja kannattaa harkita tarkkaan ennen kuin tekee sen toisen lapsen. Tai jos väkisellä haluaa kaksi lasta, niin auttaisi paljon, jos edes ikäero olisi vähän suurempi, joku 6-7 vuotta. Näin niitä lapsista aiheutuvia kustannuksia saisi jaettua vähän pidemmälle ajalle. Kaksi lasta ei todellakaan mene siinä kuin yksi!
Suomalaisen ostovoima on liian heikko.
Jenkeissä Wal-Martin hinnoilla elää hyvin pienemmälläkin palkalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tavalliset duunariperheet lähipiirisdäni rakentavat pitkälti yli sadan neliön omakotitaloja, pihassa kaksi autoa jne. Ei kai heillä huonosti voi mennä kun tohtivat lainaa ottaa. Tätä
Olen itse ihmetellyt että kuinka kykenevät. Vaimo on kaupan kassa tai lähihoitaja,mies jotain vastaavaa. Silti asutaan omakotitalossa ja uudet autot pihassa.Missäpäin Suomea? Ei pk-seudulla ainakaan.
Asun Pirkanmaalla. Tampereen naapurikunnassa.
Suomen verotus on kyllä omituinen. Olen ollut tämän vuoden työmarkkinatuella ja saanut keskimäärin 815€/kk. Tuosta minun ei ole tarvinnut maksaa veroja, kun vähennyksiäkin on. No tämä ok. Nyt sain ensi vuodelle puoleksi vuodeksi töitä, joista maksetaan 2000€/kk. Laskin veroprosenttilaskurilla, mikä veroprosentiksi tulee, jos saan puoli vuotta työmarkkinatukea 815€/kk ja puoli vuotta palkkaa 2000€/kk. Veroprosentti edelleen 0! Siis mitä helvettiä, kuka täällä maksaa veroja, jos näilläkään tuloilla ei tarvitse veroja vielä maksaa? Ihmettelen vain.
Kuka lasketaan duunariksi?
Suomessa lihanleikkaaja voi tienata 4000 kuussa peruskoulupohjalta, ja kirjastonhoitaja saada 1700 euron palkkaa, vaikka miten olisi tohtorin paperit taskussa. Kaikki on kiinni alasta. Jos siis edes on töitä.
Tiukinta on yksinhuoltajaperheissä, joissa ainut vanhempi on esim. lähihoitaja, avustaja tai lastentarhassa töissä. Siinä on kyllä sinnittelemistä, eikä käteen jää paljoa enempää kuin jos eläisi vain tukirahoilla.
Palkat on noussu vuodesta2007 25% ja vuodesta 90 satoja %