Panosuhteen säännöt
Olen eronnut puoli vuotta sitten ja nyt tavannut yhden miehen kanssa muutaman kerran lähinnä seksin merkeissä. Tapaamiset sovitaan jossain vaiheessa viikkoa/ kuukautta luhyellä varoitusajalla. Jutellaan paljon ties mistä, oikeastaan kerrottu elämäntarinat toisillemme. Pitkin viikkoa laitetaan kuulumisia työstä ja voinnista ja kaikesta. Ehdotan itse tapaamista myös eli siinä mielessä homma toimii.
Nyt on tullut ongelmaksi se, että olen kiintynyt tuohon mieheen täysin ja olen kertonut siitä hänelle. Hän pitää minusta, mutta ei vielä tiedä, mitä haluaa elämältä. Mitään nuoria ei enää olla, vaan 40v mittarissa. Kyllä meni vaikeaksi koko kuvio. Onko kellään teistä samaa kokemusta?
Kommentit (37)
Ensi kerran kun tapaatte petipuuhien parissa niin tökkää peukalo miehen kakka-aukkoon kesken aktin ja huudahda "Rengasta mut hani!" Jos mies ei tuosta lämpene suhteeseen niin johan on kumma.
Terveisin Naispelko22
Tapaamisia ehdotellaan seksin suhteen, joskus käy, aina ei. Tosin sellainen käsitys, että miehet harvoin kieltäytyy seksistä, jos sitä on tarjolla tai sitten on kierroksessa useita naisia.
Onko sitten pelkkä panosuhde vai mikä suhde, mutta näin mulla: tavattu puolenkymmentä kertaa kahden ja puolen kuukauden aikana, ei asuta samalla paikkakunnalla. Vaihdetaan viestejä joka päivä ja kerrottu asioita, joita ei haluta muitten tietoon eli hyvin vaikeita tuntemuksia ja elämän historiaan kuuluvia asioita käyty läpi. Ymmärrämme toisiamme oikein hyvin. Mies ujo ja ei kovin aloitekykyinen; aloitan itse enemmän viestit ja ehdotan tapaamisia. Viestejä kyllä tulee hänen suunnastakin, esim.joskus aamuisin hempeilytekstiä. Miehellä ollut lapsuudesta saakka pitkäaikaissairaus, joka aiheuttaa mm. väsymystä .Tarvitsee paljon lepoa ja tämän ymmärrän. Nyt olen itse alkanut väsyä miehen saamattomuuteen (vaikkakin tuon sairauden ymmärrän) ja päätin, etten ota yhteyksiä. Ottakoon hän, jos kiinnostaa. Kertoo pitävänsä minusta , mutta nyt odotan tekoja.
Surullista tässä on se, että välitän hänestä todella paljon ja olen kertonut sen. Nyt jään vaan kuulolle, ottaako minuun päin yhteyttä. Vastaa kyllä heti, jos hänelle viestin, mutta nyt odotan. Hommahan on hyvin selvä, ellei mitään kuulu esim. pariin päivään.
Jätin vaimoni kun sain kuulla, että hän on aiemmin harrastanut tuollaisia panosuhteita. En voisi koskaan olla naisen kanssa, jolle seksi ei ole syvällinen henkinen yhteys.
Pitääkö se sitten jotenkin erikseen sopia, onko panosuhde vai jotain muuta tapailua?
Vierailija kirjoitti:
Jätin vaimoni kun sain kuulla, että hän on aiemmin harrastanut tuollaisia panosuhteita. En voisi koskaan olla naisen kanssa, jolle seksi ei ole syvällinen henkinen yhteys.
Olisi mielenkiintoista tietää, että millainen mt-diagnoosi tällaisia provoavilla miehillä on.
Onko se pelkkä masennus? Psykopatia? Jokin tietty persoonallisuushäiriö? Tietynlaista nautintoa odotetaan siitä, että kuvitellaan herätettävän negatiivisia tunteita toisissa, eli esim. huomiohakuinen persoonallisuushäiriö voisi osua nappiinsa yhdistettynä vajavaisiin sosiaalisiin taitoihin, koska on päädytty anonyyminä kiusaamaan muita nettiin ainakin osa-aikaisesti.
Vierailija kirjoitti:
Jatkat samaan malliin ja miehellä joko herää tunteet, tai sitten ei herää.
Antaisin miehelle aikaa, koska alkuun on ilmeisesti sovittu, että mitään enempää ei ole. Mies
Varmaankin hyvä ohje. Kovasti tuo kertoilee kuulumisiaan . Aika jäyhä on kaikkiaan puhumaan tunteistaan, vaikka joissakin asioissa kyyneleet ovat herkässä.
Vierailija kirjoitti:
Tapaamisia ehdotellaan seksin suhteen, joskus käy, aina ei. Tosin sellainen käsitys, että miehet harvoin kieltäytyy seksistä, jos sitä on tarjolla tai sitten on kierroksessa useita naisia.
Riippuu miehen epätoivoisuudesta. Joskus voi juuri ja juuri kelvata vähän nuorempi, timmi ja perusnättikin nainen seksiin.
Vierailija kirjoitti:
Pitääkö se sitten jotenkin erikseen sopia, onko panosuhde vai jotain muuta tapailua?
Varmaan lähtee yhden illan jutusta ja sovitaan jatkoa tai sitten tavataan sattumalta uudestaan ja päädytään petiin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ensin vuoden ajan "pelkkä seksisuhde", teoriassa. Oikeasti viestiteltiin kaikki maan ja taivaan väliltä, mutta tapaamiset pelkkää seksiä, pois lukien yksi viikonloppureissu, jonka aikana "leikittiin" oikeaa pariskuntaa. Sitten kysyin, että alettaisko seurustella. Alettiin. Nyt seurusteltu 2 vuotta ja ollaan tosi rakastuneita. Yhdessä ei asuta, eikä ole tarkoituskaan. Mulla lapset, miehellä ei eikä haluakaan.
Meillä jotain samaa, tosin vasta muutama kuukausi ja ei ole leikitty oikeaa pariskuntaa. Ihastunut olen ja haluaisin seurustella vakavasti. En uskalla sellaista ehdottaa, sillä pelkään miehen perääntyvän kokonaan ja tuo mies nyt sattuu kiinnostamaan niin paljon, etten halua häntä menettää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätin vaimoni kun sain kuulla, että hän on aiemmin harrastanut tuollaisia panosuhteita. En voisi koskaan olla naisen kanssa, jolle seksi ei ole syvällinen henkinen yhteys.
Olisi mielenkiintoista tietää, että millainen mt-diagnoosi tällaisia provoavilla miehillä on.
Onko se pelkkä masennus? Psykopatia? Jokin tietty persoonallisuushäiriö? Tietynlaista nautintoa odotetaan siitä, että kuvitellaan herätettävän negatiivisia tunteita toisissa, eli esim. huomiohakuinen persoonallisuushäiriö voisi osua nappiinsa yhdistettynä vajavaisiin sosiaalisiin taitoihin, koska on päädytty anonyyminä kiusaamaan muita nettiin ainakin osa-aikaisesti.
Vähän tylsää vääntää rautalankaa tällaisista, mutta nyt teen poikkeuksen kun kirjoitit noin aidosti ihmettelevän kommentin. Eli tuo yllä oleva oli vain satiirinen vastine sille suuren suosion saaneelle ketjulle jossa nainen sanoi jättäneensä miehensä joka oli käynyt huorissa ennen heidän suhdettaan, koska hän ei voi hyväksyä että jollekin miehelle seksi on vain palvelu eikä syvällinen henkinen yhteys. Tätä mieltähän näytti olevan suunnilleen kaikki naiset jotka siihen ketjuun kommentoi. Jos kääntää asetelman toisinpäin, niin se ei olekaan sitten enää sama, vai? Naisten kaksinaismoralismia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätin vaimoni kun sain kuulla, että hän on aiemmin harrastanut tuollaisia panosuhteita. En voisi koskaan olla naisen kanssa, jolle seksi ei ole syvällinen henkinen yhteys.
Olisi mielenkiintoista tietää, että millainen mt-diagnoosi tällaisia provoavilla miehillä on.
Onko se pelkkä masennus? Psykopatia? Jokin tietty persoonallisuushäiriö? Tietynlaista nautintoa odotetaan siitä, että kuvitellaan herätettävän negatiivisia tunteita toisissa, eli esim. huomiohakuinen persoonallisuushäiriö voisi osua nappiinsa yhdistettynä vajavaisiin sosiaalisiin taitoihin, koska on päädytty anonyyminä kiusaamaan muita nettiin ainakin osa-aikaisesti.
Vähän tylsää vääntää rautalankaa tällaisista, mutta nyt teen poikkeuksen kun kirjoitit noin aidosti ihmettelevän kommentin. Eli tuo yllä oleva oli vain satiirinen vastine sille suuren suosion saaneelle ketjulle jossa nainen sanoi jättäneensä miehensä joka oli käynyt huorissa ennen heidän suhdettaan, koska hän ei voi hyväksyä että jollekin miehelle seksi on vain palvelu eikä syvällinen henkinen yhteys. Tätä mieltähän näytti olevan suunnilleen kaikki naiset jotka siihen ketjuun kommentoi. Jos kääntää asetelman toisinpäin, niin se ei olekaan sitten enää sama, vai? Naisten kaksinaismoralismia.
Ei hyvää päivää taas... :D Oikein ihan alkaa säälittämään tuon katkeruuden, tyhmyyden naisvihan määrä.
Minä väännän sinulle rautalangasta: prostituoidulta seksin ostaminen on moraalisesti epäilyttävämpää (et voi koskaan tietää varmuudella onko prostituoitu vapaaehtoisesti toimintaan ryhtynyt) kuin kahden vapaaehtoisen välillä vallitseva seksisuhde, jossa molempien asema on suhteellisen tasaväkinen eikä seksuaalinen toiminta perustu ostotapahtumaan, vaan molemminpuoliseen tahtoon.
Vierailija kirjoitti:
Onko sitten pelkkä panosuhde vai mikä suhde, mutta näin mulla: tavattu puolenkymmentä kertaa kahden ja puolen kuukauden aikana, ei asuta samalla paikkakunnalla. Vaihdetaan viestejä joka päivä ja kerrottu asioita, joita ei haluta muitten tietoon eli hyvin vaikeita tuntemuksia ja elämän historiaan kuuluvia asioita käyty läpi. Ymmärrämme toisiamme oikein hyvin. Mies ujo ja ei kovin aloitekykyinen; aloitan itse enemmän viestit ja ehdotan tapaamisia. Viestejä kyllä tulee hänen suunnastakin, esim.joskus aamuisin hempeilytekstiä. Miehellä ollut lapsuudesta saakka pitkäaikaissairaus, joka aiheuttaa mm. väsymystä .Tarvitsee paljon lepoa ja tämän ymmärrän. Nyt olen itse alkanut väsyä miehen saamattomuuteen (vaikkakin tuon sairauden ymmärrän) ja päätin, etten ota yhteyksiä. Ottakoon hän, jos kiinnostaa. Kertoo pitävänsä minusta , mutta nyt odotan tekoja.
Surullista tässä on se, että välitän hänestä todella paljon ja olen kertonut sen. Nyt jään vaan kuulolle, ottaako minuun päin yhteyttä. Vastaa kyllä heti, jos hänelle viestin, mutta nyt odotan. Hommahan on hyvin selvä, ellei mitään kuulu esim. pariin päivään.
Jos mies on niin väsynyt ja sairas jo tuoreessa suhteessa, niin mikä on tilanne vuosien kuluttua?
Vierailija kirjoitti:
Mikä ihmisten mielessä on vinoutunutta, jos ekana paneskellaan ja sitten suhde? Eikö sen pitäisi olla toisin päin.
Kumppaniehdokas täytyy koeajaa. Eikä muuten tiedä, onko kemiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ensin vuoden ajan "pelkkä seksisuhde", teoriassa. Oikeasti viestiteltiin kaikki maan ja taivaan väliltä, mutta tapaamiset pelkkää seksiä, pois lukien yksi viikonloppureissu, jonka aikana "leikittiin" oikeaa pariskuntaa. Sitten kysyin, että alettaisko seurustella. Alettiin. Nyt seurusteltu 2 vuotta ja ollaan tosi rakastuneita. Yhdessä ei asuta, eikä ole tarkoituskaan. Mulla lapset, miehellä ei eikä haluakaan.
Meillä jotain samaa, tosin vasta muutama kuukausi ja ei ole leikitty oikeaa pariskuntaa. Ihastunut olen ja haluaisin seurustella vakavasti. En uskalla sellaista ehdottaa, sillä pelkään miehen perääntyvän kokonaan ja tuo mies nyt sattuu kiinnostamaan niin paljon, etten halua häntä menettää.
Jos et koskaan omaksikaan voi saada, niin miten voisit menettää? Eikö olisi aika hyväksyä totuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli ensin vuoden ajan "pelkkä seksisuhde", teoriassa. Oikeasti viestiteltiin kaikki maan ja taivaan väliltä, mutta tapaamiset pelkkää seksiä, pois lukien yksi viikonloppureissu, jonka aikana "leikittiin" oikeaa pariskuntaa. Sitten kysyin, että alettaisko seurustella. Alettiin. Nyt seurusteltu 2 vuotta ja ollaan tosi rakastuneita. Yhdessä ei asuta, eikä ole tarkoituskaan. Mulla lapset, miehellä ei eikä haluakaan.
Meillä jotain samaa, tosin vasta muutama kuukausi ja ei ole leikitty oikeaa pariskuntaa. Ihastunut olen ja haluaisin seurustella vakavasti. En uskalla sellaista ehdottaa, sillä pelkään miehen perääntyvän kokonaan ja tuo mies nyt sattuu kiinnostamaan niin paljon, etten halua häntä menettää.
Jos et koskaan omaksikaan voi saada, niin miten voisit menettää? Eikö olisi aika hyväksyä totuus.
Tai voi käydä niinkin, että saat miehen.
Minulla on pelkät seksisuhteet erottanut muista se, että on oikeasti vain harrastettu seksiä, puhuttu ehkä jotain pintapuolisia kuulumisia. Intohimoa voinut olla paljonkin, minkä on saattanut jopa sotkea "oikeisiin" tunteisiin, mutta jos on yritetty viettää aikaa ns. normaalina parina, ei vaan ole toiminut, vaan ollut lähinnä vaivaantunutta. Vaikka toisen kanssa siis viihtyy pintapuolisesti ja sängyssä, ei tulisi mieleen paljastaa mitään arkaluontoista itsestään ja ei samalla tavalla ikävöi kuin oikeasti potentiaalista miestä.