Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En luota enää ystävääni tippaakaan ja hänen juoruilunsa pelottaa
12.12.2015 |
Minulla on inhottava ongelma. Olemme olleet ystäväni kanssa ystäviä monia vuosia ihan nuoruudesta asti, mutta olen viimeisen vuoden aikana tajunnut kokoajan paremmin että tähän ihmiseen ei oikeastaan voi luottaa yhtään. Tämä ystävä juoruilee kaiken kaikista ja kertoo muista henkilökohtaisia asioita jotta ihmiset pitäisivät hänestä, koska ilmeisesti ajattelee että juoruilu tekee hänestä jotenkin kiinnostavampaa seuraa. En aiemmin nuorempana niin tajunnut tämän puolen vakavuutta ja katsoin tapaa vähän kaikilla läpi sormien, mutta viime aikoina minulle on valjennut että itseasiassa tämä ystäväni on loppupeleissä todella yksinkertainen ja manipuloitavissa oleva ihminen. Olen myös ennen ajatellut naiivisti, että eihän se muista juoruileminen niin haittaa, kun hän kuitenkin pysyy lojaalina minua kohtaan. Pelkään että olen kuitenkin todella väärässä, sillä nämä piirteet ovat hänessä vain syventyneet.
En viihdy hänen seurassan enää ollenkaan mistä on todella huono omatunto. Vielä enemmän ahdistaa kuitenkin tieto siitä, että jos välimme menisivät poikki hän aivan varmasti juoruaisi kaikki yksityisasiani eteenpäin. Hän on kuitenkin vuosien saatossa nähnyt elämääni sivusta ja tietää monet syvimmät salaisuuteni. Olen luullut että läheisien ystävien kanssa sellaiset voisi jakaa. Nykyään hän kuitenkin lörppäsuuna möläyttelee asioitani "vahingossa" jopa minun ollessa vieressä paikalla. :( Saattaa siis muiden seurassa kysyä todella tilannetajuttomasti suureen ääneen jostakin luottamuksella kerrotusta, tai muuten vain sellaisista asioista jotka eivät kuulu kellekään.
Olen yrittänyt puhua ystävän kanssa ja painottaa hänelle luottamuksen ja yksityisyyden merkitystä. Olen myös sanonut suoraan etten oikein voi aina luottaa häneen. Ystäväni ei kuitenkaan tunnista tätä vikaansa ollenkaan ja puhuu itsensä aina pussiin ja sanoo jotain ilmiselvän valheellista kuten "no eihän mulla koskaan ole tarvetta puhua muiden asioista, haloo!" vaikka olisi juuri hetkeä ennen revitellyt jonkun yhteisen tutun asioita.
Miten tällaisesta pääsee eroon, tai ylipäätään uskaltaa ottaa etäisyyttä? Hän voisi halutessan todella pilata maineeni eikä edes itse tajuaisi sitä tai ymmärtäisi tekevänsä väärin. Puhuimme aiheesta viimeksi tällä viikolla ja hän tokaisi vain olkiaan kohauttaen "no onneksi sä nyt et ole mitään niin kamalaa tehnyt, minkä paljastuminen haittaisi". Miten hänellä on muka oikeus päättää, mikä minua haittaa? Hän kokee myös oikeudekseen aina esimerkiksi vilkuilla olan yli puhelintani ja viestejäni, kutsuu itse itsensä joka paikkaan eikä muutenkaan kunnioita ihmisten rajoja.
En aio enää ikinä kertoa hänelle yhtään mitään, koko ystävänä pysyminen tällaisen "vaaran" takia ahdistaa. Oma vikani tietysti on että olen hänen kanssaan elämääni jakanut, mutta en silti olisi uskonut että toiset vielä aikuisina jatkavat tuollaista. Hänellä ei myöskään näytä olevan minkäänlaista itsekunnioitusta omia asioitaan kohtaan ja luulee varmaan siksi että voi puhua myös muista mitä tahansa, kun hänellä itsellään ei ole salaisuuksia. Saattaa huudella esim. yksityiskohtaisia seksikokemuksiaan tai kumppaneiden määrää (omaa ja muiden) ihan kenelle tahansa vain saadakseen huomiota. Mitä teen... Hivutanko vain hitaasti pois ja toivon parasta?
Kommentit (31)
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti on aivan turhaa tuo pelkosi tässä vaiheessa, hän on jo kertonut kaikki asiasi eteenpäin. Minullakin on tuttava (ei ystävä), joka kertoo aina ummet ja lammet kaikkien tuntemiensa ihmisten asioita, vaikken minä edes tiedä kenestä on kyse. Siksi en koskaan kerro hänelle omia asioitani yhtään pintaa enempää.
Niin varmaan onkin kertonut... miksi sitä on pitäny olla niin sinisilmäinen hölmö!
Onko tässä nyt enää mitään tehtävissä? Lähimmät ystävät kuitenkin tietävät kaikki noloimmat ja kipeimmät asiat. En voi käsittää, että nyt olen yhden luottamani ihmisen kanssa tilanteessa jossa joudun miettimään miten hän voi käyttää näitä asioita minua vastaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti on aivan turhaa tuo pelkosi tässä vaiheessa, hän on jo kertonut kaikki asiasi eteenpäin. Minullakin on tuttava (ei ystävä), joka kertoo aina ummet ja lammet kaikkien tuntemiensa ihmisten asioita, vaikken minä edes tiedä kenestä on kyse. Siksi en koskaan kerro hänelle omia asioitani yhtään pintaa enempää.
Niin varmaan onkin kertonut... miksi sitä on pitäny olla niin sinisilmäinen hölmö!
Onko tässä nyt enää mitään tehtävissä? Lähimmät ystävät kuitenkin tietävät kaikki noloimmat ja kipeimmät asiat. En voi käsittää, että nyt olen yhden luottamani ihmisen kanssa tilanteessa jossa joudun miettimään miten hän voi käyttää näitä asioita minua vastaan...
Ei hän välttämättä halua käyttää mitään asioita sinua vastaan, hän ei vaan erota sitä, mitä saa lörpötellä eteenpäin ja mitä ei. Ethän sinäkään juuri ole varmaan pistänyt mieleen, mitä hän on muista kertonut, et muistele niitä, etkä käytä niitä asioita ketään vastaan. Samaan tapaan suurin osa ihmisistä antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos näiden lörpöttelijöiden seurassa.
Katkaiset ystävyytenne niin vähitellen, ettei ystäväsi edes huomaa sitä ja näin ollen ei suutu.
1&3 lisää vielä, että näille lörpöttöijöille se olennainen osa on tässä se, että saa tuntea itsensä tärkeiksi, kun TIETÄÄ jotain, jonka voi kertoa eteenpäin. Se on se pointti, ei se mitä sillä tiedolla tekee. Se on rasittavaa ja inhottavaa, yleensä sen kyllä huomaa aika pian, kun yhtään tapaamista ei mene ilman, että juttu alkaa, että "ootko kuullut" tai " ei pitäisi kertoa, mutta kyllä mä sulle voin..."
Vierailija kirjoitti:
1&3 lisää vielä, että näille lörpöttöijöille se olennainen osa on tässä se, että saa tuntea itsensä tärkeiksi, kun TIETÄÄ jotain, jonka voi kertoa eteenpäin. Se on se pointti, ei se mitä sillä tiedolla tekee. Se on rasittavaa ja inhottavaa, yleensä sen kyllä huomaa aika pian, kun yhtään tapaamista ei mene ilman, että juttu alkaa, että "ootko kuullut" tai " ei pitäisi kertoa, mutta kyllä mä sulle voin..."
tämäpä juuri! Olen varmaan itsekin ollut aiemmin juoruilevampi, koska asia ei silloin niin häirinnyt. Nykyään olen kuitenkin katsonut oman käytökseni ja moraalin uusiksi ja haluan päästä eroon kaikesta paskanpuhumisesta enkä halua harrastaa sitä missään muodossa. Auttaisiko jos puhuisi ystävälle tästä ihan suoraan, ja kertoisin minkälaisen kuvan hän itsestään tuolla antaa? Tuntuu vain että ihan sama miten sanani asettelen, se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Varsinkin kännissä häneltä voisi kuka tahansa kysyä ihan mitä tahansa eikä varmasti pitäisi tietoja itsellään. Pelkään että joudun vielä todellisiin vaikeuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiasi ovat todennäköisesti jo menneet eteenpäin, joten sen pelossa sinun on turha olla. Nyt lopetat välittömästi kaiken itsellesi tärkeiden ja arkaluontoisten asioiden kertomisen hänelle. Puhut hänen kanssaan jatkossa vain sellaista asioista, joilla ei ole merkitystä vaikka kulkisivatkin eteenpäin.
Koska luottamus on ystävyyden peruskivi, alkaisin myös hiljalleen häivyttämään tätä ihmistä elämästäni. En kertarysäyksellä vaan vähentäisin tapaamiskertoja, en aina "ehtisi" vastata puhelimeen, jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1&3 lisää vielä, että näille lörpöttöijöille se olennainen osa on tässä se, että saa tuntea itsensä tärkeiksi, kun TIETÄÄ jotain, jonka voi kertoa eteenpäin. Se on se pointti, ei se mitä sillä tiedolla tekee. Se on rasittavaa ja inhottavaa, yleensä sen kyllä huomaa aika pian, kun yhtään tapaamista ei mene ilman, että juttu alkaa, että "ootko kuullut" tai " ei pitäisi kertoa, mutta kyllä mä sulle voin..."
tämäpä juuri! Olen varmaan itsekin ollut aiemmin juoruilevampi, koska asia ei silloin niin häirinnyt. Nykyään olen kuitenkin katsonut oman käytökseni ja moraalin uusiksi ja haluan päästä eroon kaikesta paskanpuhumisesta enkä halua harrastaa sitä missään muodossa. Auttaisiko jos puhuisi ystävälle tästä ihan suoraan, ja kertoisin minkälaisen kuvan hän itsestään tuolla antaa? Tuntuu vain että ihan sama miten sanani asettelen, se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Varsinkin kännissä häneltä voisi kuka tahansa kysyä ihan mitä tahansa eikä varmasti pitäisi tietoja itsellään. Pelkään että joudun vielä todellisiin vaikeuksiin.
Mulla on ollut vähän sama juttu, olin aiemmin passiivisesti kiinnostunut, kuuntelin näitä juttuja, joskus jopa mietin, että keitähän nää on, joista minulle avaudutaan. Sitten alkoi tympiä ja se oma käytös ennen kaikkea, mietin sitä, että onko tosiaan ilo elämässä sitä, että puhutaan ihan muitten ihmisten asioista. En kyllä ole saanut sanottua tästä hänelle mitään, kun ei minulla ole itselläni mitään "pelättävää". Miten sitten toisinpäin, tiedätkö sinä hänestä mitään, jota hän ei haluaisi tiedettävän yleisesti? Sinuna koittaisin varmaan vaan hiipua taka-alalle ilman mitään erityisiä selityksiä, tai välien selvittelyä. Ne omat jutut, joitten leviämistä ei toivo, ovat kyllä useimmiten sillä nolous-asteella, eikä sellaiset jaksa ketään muuta oikeasti kiinnostaa. Sitten on eri juttu, jos on jotain rikollista kontolla tms. mitä en tämän ketjun perusteella sinusta ap usko :) Jos nyt joku nolo juttu paljastuu, tai on jo paljastunut, niin so what?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Asiasi ovat todennäköisesti jo menneet eteenpäin, joten sen pelossa sinun on turha olla. Nyt lopetat välittömästi kaiken itsellesi tärkeiden ja arkaluontoisten asioiden kertomisen hänelle. Puhut hänen kanssaan jatkossa vain sellaista asioista, joilla ei ole merkitystä vaikka kulkisivatkin eteenpäin.
Koska luottamus on ystävyyden peruskivi, alkaisin myös hiljalleen häivyttämään tätä ihmistä elämästäni. En kertarysäyksellä vaan vähentäisin tapaamiskertoja, en aina "ehtisi" vastata puhelimeen, jne.
Kiitos! Tämä on oikeasti hyvä neuvo. Näin teen.
Meillä on töissä samanlainen juoruakka, mutta sen juttuja ei monikaan ota todesta kun tietävät että lisää omia juttuja puolet lisää. Onneksi vaihtaa työpaikkaa ja pääsemme siitä ja en ole ainoa joka on tätä mieltä, muutama muukin on tullut sanomaan tämän mulle eli tuskin pystyy sun mainetta pilaamaan kun yleensä ihmiset eivät ota juoruakkojen puheita kovin vakavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko hän huomionhakuinen tai narsistinen persoona? Vaarallisia tuollaiset ystävät. Saattavat tahallaan aiheuttaa draamaa, ja juorutessaan myös muuttavat tarinoita manipuloidakseen muita. Tai sitten hän on vaan yksinkertainen, eikä tajua mitä tekee. Oli miten oli, otat nyt varovasti etäisyyttä häneen. Et laita välejä poikki, etkä näytä hänelle miltä sinusta tuntuu. Et missään nimessä puhu hänelle tästä hänen piirteestä mitään, koska sillä yllytät häntä vain lisää kertomalla sinun asioitasi eteenpäin. Etkä tietenkään kerro hänelle enää mitään. Olet ystävällinen ja kohtelias, vastaat soittoihin, ja sanot aina vaan ystävällisesti että sinulla on kiire. Suoraan sanomalla et saavuta mitään. Pidät siis kulissia yllä , että olette muka vielä ystäviä. Mutta itse tiedät varsin hyvin mitä ajattelet hänestä.Tämä on kaikkein tehokkain tapa.
Mieti ettei ihmisiä hirveesti kiinnosta muiden asiat sillä oma napa on tärkein napa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1&3 lisää vielä, että näille lörpöttöijöille se olennainen osa on tässä se, että saa tuntea itsensä tärkeiksi, kun TIETÄÄ jotain, jonka voi kertoa eteenpäin. Se on se pointti, ei se mitä sillä tiedolla tekee. Se on rasittavaa ja inhottavaa, yleensä sen kyllä huomaa aika pian, kun yhtään tapaamista ei mene ilman, että juttu alkaa, että "ootko kuullut" tai " ei pitäisi kertoa, mutta kyllä mä sulle voin..."
tämäpä juuri! Olen varmaan itsekin ollut aiemmin juoruilevampi, koska asia ei silloin niin häirinnyt. Nykyään olen kuitenkin katsonut oman käytökseni ja moraalin uusiksi ja haluan päästä eroon kaikesta paskanpuhumisesta enkä halua harrastaa sitä missään muodossa. Auttaisiko jos puhuisi ystävälle tästä ihan suoraan, ja kertoisin minkälaisen kuvan hän itsestään tuolla antaa? Tuntuu vain että ihan sama miten sanani asettelen, se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Varsinkin kännissä häneltä voisi kuka tahansa kysyä ihan mitä tahansa eikä varmasti pitäisi tietoja itsellään. Pelkään että joudun vielä todellisiin vaikeuksiin.
Mulla on ollut vähän sama juttu, olin aiemmin passiivisesti kiinnostunut, kuuntelin näitä juttuja, joskus jopa mietin, että keitähän nää on, joista minulle avaudutaan. Sitten alkoi tympiä ja se oma käytös ennen kaikkea, mietin sitä, että onko tosiaan ilo elämässä sitä, että puhutaan ihan muitten ihmisten asioista. En kyllä ole saanut sanottua tästä hänelle mitään, kun ei minulla ole itselläni mitään "pelättävää". Miten sitten toisinpäin, tiedätkö sinä hänestä mitään, jota hän ei haluaisi tiedettävän yleisesti? Sinuna koittaisin varmaan vaan hiipua taka-alalle ilman mitään erityisiä selityksiä, tai välien selvittelyä. Ne omat jutut, joitten leviämistä ei toivo, ovat kyllä useimmiten sillä nolous-asteella, eikä sellaiset jaksa ketään muuta oikeasti kiinnostaa. Sitten on eri juttu, jos on jotain rikollista kontolla tms. mitä en tämän ketjun perusteella sinusta ap usko :) Jos nyt joku nolo juttu paljastuu, tai on jo paljastunut, niin so what?
No sehän huono juttu tässä onkin, että ystävälläni itsellään ei ole sellaista tervettä itsekunnioitusta tai yksityisyyden tarvetta. Häntä ei "haittaa" vaikka kaikki tietäisivät hänen asiansa ja siksi niitä huuteleekin eteenpäin. Hakee varmaan huomiota, en muuta syytä keksi itse itsensä nolaamiselle. Ei ole siis mahdollisuutta ikään kuin "kiristää" millään, kun hän tietää minusta niitä salaisuuksia paljon enemmän.
En nyt mene yksityiskohtiin mutta kyllä tavallaan on rikollista, ei suoraan minusta mutta esimerkiksi seurustelukumppaneistani jne. Sellaisia asioita, jotka pahimmassa tapauksissa voisivat pilata maineen tai saada väärät ihmiset suuttumaan minulle. Ihminen voisi päätyä juorulehtiin jne.
Vierailija kirjoitti:
Mieti ettei ihmisiä hirveesti kiinnosta muiden asiat sillä oma napa on tärkein napa.
Tämä on niin totta. Eihän sitä itsekään muistele toisten mokia, korkeintaan hymähtää. Se oma, itselle tärkeä asia ei ole kenellekään muulle ihmiselle yhtä tärkeä, ei luultavasti tärkeä ollenkaan, niin raadolliselta kuin se kuulostaakin. Ja samalla helpottavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieti ettei ihmisiä hirveesti kiinnosta muiden asiat sillä oma napa on tärkein napa.
Miksi niistä asioista silti kiinnostaa niin paljon juoruta ja puhua? Olen varsinkin nuoruudessa tehnyt kaikenlaista holtitonta ja harkitsematonta, vaikka niistä ajoista onkin aikaa voisi monien seikkailujen levittely pilata tulevaisuutta.
Ystävä ei ole todellakaan riittävän älykäs ollakseen narsistinen. Hän siis lörpöttelee yksinkertaisuuttaan ja tyhmyyttään, ei osaa ajatella tekojensa seurauksia. Ei osaa manipuloida muita yhtään vaan on itse täysin vietävissä ja huomionkipeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1&3 lisää vielä, että näille lörpöttöijöille se olennainen osa on tässä se, että saa tuntea itsensä tärkeiksi, kun TIETÄÄ jotain, jonka voi kertoa eteenpäin. Se on se pointti, ei se mitä sillä tiedolla tekee. Se on rasittavaa ja inhottavaa, yleensä sen kyllä huomaa aika pian, kun yhtään tapaamista ei mene ilman, että juttu alkaa, että "ootko kuullut" tai " ei pitäisi kertoa, mutta kyllä mä sulle voin..."
tämäpä juuri! Olen varmaan itsekin ollut aiemmin juoruilevampi, koska asia ei silloin niin häirinnyt. Nykyään olen kuitenkin katsonut oman käytökseni ja moraalin uusiksi ja haluan päästä eroon kaikesta paskanpuhumisesta enkä halua harrastaa sitä missään muodossa. Auttaisiko jos puhuisi ystävälle tästä ihan suoraan, ja kertoisin minkälaisen kuvan hän itsestään tuolla antaa? Tuntuu vain että ihan sama miten sanani asettelen, se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Varsinkin kännissä häneltä voisi kuka tahansa kysyä ihan mitä tahansa eikä varmasti pitäisi tietoja itsellään. Pelkään että joudun vielä todellisiin vaikeuksiin.
Mulla on ollut vähän sama juttu, olin aiemmin passiivisesti kiinnostunut, kuuntelin näitä juttuja, joskus jopa mietin, että keitähän nää on, joista minulle avaudutaan. Sitten alkoi tympiä ja se oma käytös ennen kaikkea, mietin sitä, että onko tosiaan ilo elämässä sitä, että puhutaan ihan muitten ihmisten asioista. En kyllä ole saanut sanottua tästä hänelle mitään, kun ei minulla ole itselläni mitään "pelättävää". Miten sitten toisinpäin, tiedätkö sinä hänestä mitään, jota hän ei haluaisi tiedettävän yleisesti? Sinuna koittaisin varmaan vaan hiipua taka-alalle ilman mitään erityisiä selityksiä, tai välien selvittelyä. Ne omat jutut, joitten leviämistä ei toivo, ovat kyllä useimmiten sillä nolous-asteella, eikä sellaiset jaksa ketään muuta oikeasti kiinnostaa. Sitten on eri juttu, jos on jotain rikollista kontolla tms. mitä en tämän ketjun perusteella sinusta ap usko :) Jos nyt joku nolo juttu paljastuu, tai on jo paljastunut, niin so what?
En nyt mene yksityiskohtiin mutta kyllä tavallaan on rikollista, ei suoraan minusta mutta esimerkiksi seurustelukumppaneistani jne. Sellaisia asioita, jotka pahimmassa tapauksissa voisivat pilata maineen tai saada väärät ihmiset suuttumaan minulle. Ihminen voisi päätyä juorulehtiin jne.
Mitä se maineen pilaaminen oikeastaan on? Jos on tehnyt jotain, mikä on moitittavaa tai jopa rikollista, niin... En nyt osaa selittää tätä kovin hyvin. Mutta tavallaanhan se on sitten tottakin, ettei ole ollut siinä jossain asiassa kovin hyvä tai paras mahdollinen. Enkä tarkoita, että olisi hyvä, että kaikki asiat huudellaan, mutta maineen pilaaminen totuudella (toivottavasti ymmärrät mitä koitan sönköttää), mitä se oikein onkaan? Sinulla varmaan olisi viisainta se hidas siirtyminen taka-alalle, kyllä se juoruilija löytää aina uutta jutun juurta eikä jotkut taaksejääneet asiat oikeasti jaksa ketään kiinnostaa. Tuo maineenpilausjuttu tavallaan tuntuu vähän vanhanaikaiselta ajatukselta, mitä se maine oikein on ja missä sen perään kysellään nykyaikana. Enkä siis tarkoita vähätellä ongelmaasi ollenkaan, vaan miettiä kantiltasi, että tuntuuko tämä nyt liian isolta jutulta sinusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti ettei ihmisiä hirveesti kiinnosta muiden asiat sillä oma napa on tärkein napa.
Miksi niistä asioista silti kiinnostaa niin paljon juoruta ja puhua? Olen varsinkin nuoruudessa tehnyt kaikenlaista holtitonta ja harkitsematonta, vaikka niistä ajoista onkin aikaa voisi monien seikkailujen levittely pilata tulevaisuutta.
Ystävä ei ole todellakaan riittävän älykäs ollakseen narsistinen. Hän siis lörpöttelee yksinkertaisuuttaan ja tyhmyyttään, ei osaa ajatella tekojensa seurauksia. Ei osaa manipuloida muita yhtään vaan on itse täysin vietävissä ja huomionkipeä.
Siksi koska kuullessaan kuinka muille on käynyt huonosti, sitä peilaa senkin itseensä ja saa tyydytyksen kuinka hyvä ihminen itse on! Ei ne asiat itsessään ketään kiinnosta vaan se on keino nostattaa itseään.
Oliko tässä keskustelussa joku asiaton viesti, kun nro 2 näyttää poistuneen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1&3 lisää vielä, että näille lörpöttöijöille se olennainen osa on tässä se, että saa tuntea itsensä tärkeiksi, kun TIETÄÄ jotain, jonka voi kertoa eteenpäin. Se on se pointti, ei se mitä sillä tiedolla tekee. Se on rasittavaa ja inhottavaa, yleensä sen kyllä huomaa aika pian, kun yhtään tapaamista ei mene ilman, että juttu alkaa, että "ootko kuullut" tai " ei pitäisi kertoa, mutta kyllä mä sulle voin..."
tämäpä juuri! Olen varmaan itsekin ollut aiemmin juoruilevampi, koska asia ei silloin niin häirinnyt. Nykyään olen kuitenkin katsonut oman käytökseni ja moraalin uusiksi ja haluan päästä eroon kaikesta paskanpuhumisesta enkä halua harrastaa sitä missään muodossa. Auttaisiko jos puhuisi ystävälle tästä ihan suoraan, ja kertoisin minkälaisen kuvan hän itsestään tuolla antaa? Tuntuu vain että ihan sama miten sanani asettelen, se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Varsinkin kännissä häneltä voisi kuka tahansa kysyä ihan mitä tahansa eikä varmasti pitäisi tietoja itsellään. Pelkään että joudun vielä todellisiin vaikeuksiin.
Mulla on ollut vähän sama juttu, olin aiemmin passiivisesti kiinnostunut, kuuntelin näitä juttuja, joskus jopa mietin, että keitähän nää on, joista minulle avaudutaan. Sitten alkoi tympiä ja se oma käytös ennen kaikkea, mietin sitä, että onko tosiaan ilo elämässä sitä, että puhutaan ihan muitten ihmisten asioista. En kyllä ole saanut sanottua tästä hänelle mitään, kun ei minulla ole itselläni mitään "pelättävää". Miten sitten toisinpäin, tiedätkö sinä hänestä mitään, jota hän ei haluaisi tiedettävän yleisesti? Sinuna koittaisin varmaan vaan hiipua taka-alalle ilman mitään erityisiä selityksiä, tai välien selvittelyä. Ne omat jutut, joitten leviämistä ei toivo, ovat kyllä useimmiten sillä nolous-asteella, eikä sellaiset jaksa ketään muuta oikeasti kiinnostaa. Sitten on eri juttu, jos on jotain rikollista kontolla tms. mitä en tämän ketjun perusteella sinusta ap usko :) Jos nyt joku nolo juttu paljastuu, tai on jo paljastunut, niin so what?
En nyt mene yksityiskohtiin mutta kyllä tavallaan on rikollista, ei suoraan minusta mutta esimerkiksi seurustelukumppaneistani jne. Sellaisia asioita, jotka pahimmassa tapauksissa voisivat pilata maineen tai saada väärät ihmiset suuttumaan minulle. Ihminen voisi päätyä juorulehtiin jne.
Mitä se maineen pilaaminen oikeastaan on? Jos on tehnyt jotain, mikä on moitittavaa tai jopa rikollista, niin... En nyt osaa selittää tätä kovin hyvin. Mutta tavallaanhan se on sitten tottakin, ettei ole ollut siinä jossain asiassa kovin hyvä tai paras mahdollinen. Enkä tarkoita, että olisi hyvä, että kaikki asiat huudellaan, mutta maineen pilaaminen totuudella (toivottavasti ymmärrät mitä koitan sönköttää), mitä se oikein onkaan? Sinulla varmaan olisi viisainta se hidas siirtyminen taka-alalle, kyllä se juoruilija löytää aina uutta jutun juurta eikä jotkut taaksejääneet asiat oikeasti jaksa ketään kiinnostaa. Tuo maineenpilausjuttu tavallaan tuntuu vähän vanhanaikaiselta ajatukselta, mitä se maine oikein on ja missä sen perään kysellään nykyaikana. Enkä siis tarkoita vähätellä ongelmaasi ollenkaan, vaan miettiä kantiltasi, että tuntuuko tämä nyt liian isolta jutulta sinusta.
Puhun sellaisista asioista, että ollaan vaikka vuosia sitten oltu jossain yhdessä bilettämässä ja tämä ystävä saattaa näin paljon jälkeenpäin heittää jossain seurassa "muistatko kun silloin olit sen ja sen kanssa ja teit sitä ja tätä". Tai jos on joskus yhdessä kokeiltu pilveä saattaa hän puhua "pilvenpoltostani" muille ihmisille tajuamatta sitä, että tuo on maineeni mustamaalaamista ja ihmisille välittyy minusta kuva huumeidenkäyttäjänä.
Kerran tutustuin myös seurustelumielessä ihmiseen josta sitten myöhemmin paljastui hälyttäviä asioita, kuten että oli sotkeentunut rikolliseen toimintaan. Luotin silloin tähän ystävääni ja kerroin rehellisesti kaiken miksi välini tähän mieheen menivät poikki. En tajunnut, että näin jälkeenpäin tämä ystäväni voi kertoa tämän miehen asiat eteenpäin jolloin seuraukset tulevat tietysti suoraan minulle. Mies on pelottava ja narsistinen ja on uhkaillut, että jos hänen asiansa leviävät ikinä minulta tulen sitä katumaan. Ystäväni ei kuitenkaan tarvitse pelätä mitään koska hän itse ei ole vastuussa mistään. Tietenkään minun ei olisi pitänyt kertoa miehen asioita kenellekään, mutta silloin uhkailun kohteena tuntui että on pakko kertoa edes jollekin ystävälle mitä on tapahtunut ihan jo omaksi parhaakseni JOS jotain suurempaa uhkaa olisi todella miehen puolelta tapahtunut. Jos hän olisi toteuttanut uhkauksensa olisi kamalaa ajatella, että kukaan ei saanut tietää koska en uskaltanut uskoutua kellekään. Olisi vain silloin pitänyt ajatella pidemmälle kelle uskoutua ja kelle ei.
Alue: Aihe vapaa
Luultavasti on aivan turhaa tuo pelkosi tässä vaiheessa, hän on jo kertonut kaikki asiasi eteenpäin. Minullakin on tuttava (ei ystävä), joka kertoo aina ummet ja lammet kaikkien tuntemiensa ihmisten asioita, vaikken minä edes tiedä kenestä on kyse. Siksi en koskaan kerro hänelle omia asioitani yhtään pintaa enempää.