Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

En luota enää ystävääni tippaakaan ja hänen juoruilunsa pelottaa

Vierailija

Minulla on inhottava ongelma. Olemme olleet ystäväni kanssa ystäviä monia vuosia ihan nuoruudesta asti, mutta olen viimeisen vuoden aikana tajunnut kokoajan paremmin että tähän ihmiseen ei oikeastaan voi luottaa yhtään. Tämä ystävä juoruilee kaiken kaikista ja kertoo muista henkilökohtaisia asioita jotta ihmiset pitäisivät hänestä, koska ilmeisesti ajattelee että juoruilu tekee hänestä jotenkin kiinnostavampaa seuraa. En aiemmin nuorempana niin tajunnut tämän puolen vakavuutta ja katsoin tapaa vähän kaikilla läpi sormien, mutta viime aikoina minulle on valjennut että itseasiassa tämä ystäväni on loppupeleissä todella yksinkertainen ja manipuloitavissa oleva ihminen. Olen myös ennen ajatellut naiivisti, että eihän se muista juoruileminen niin haittaa, kun hän kuitenkin pysyy lojaalina minua kohtaan. Pelkään että olen kuitenkin todella väärässä, sillä nämä piirteet ovat hänessä vain syventyneet.

En viihdy hänen seurassan enää ollenkaan mistä on todella huono omatunto. Vielä enemmän ahdistaa kuitenkin tieto siitä, että jos välimme menisivät poikki hän aivan varmasti juoruaisi kaikki yksityisasiani eteenpäin. Hän on kuitenkin vuosien saatossa nähnyt elämääni sivusta ja tietää monet syvimmät salaisuuteni. Olen luullut että läheisien ystävien kanssa sellaiset voisi jakaa. Nykyään hän kuitenkin lörppäsuuna möläyttelee asioitani "vahingossa" jopa minun ollessa vieressä paikalla. :( Saattaa siis muiden seurassa kysyä todella tilannetajuttomasti suureen ääneen jostakin luottamuksella kerrotusta, tai muuten vain sellaisista asioista jotka eivät kuulu kellekään.

Olen yrittänyt puhua ystävän kanssa ja painottaa hänelle luottamuksen ja yksityisyyden merkitystä. Olen myös sanonut suoraan etten oikein voi aina luottaa häneen. Ystäväni ei kuitenkaan tunnista tätä vikaansa ollenkaan ja puhuu itsensä aina pussiin ja sanoo jotain ilmiselvän valheellista kuten "no eihän mulla koskaan ole tarvetta puhua muiden asioista, haloo!" vaikka olisi juuri hetkeä ennen revitellyt jonkun yhteisen tutun asioita.

Miten tällaisesta pääsee eroon, tai ylipäätään uskaltaa ottaa etäisyyttä? Hän voisi halutessan todella pilata maineeni eikä edes itse tajuaisi sitä tai ymmärtäisi tekevänsä väärin. Puhuimme aiheesta viimeksi tällä viikolla ja hän tokaisi vain olkiaan kohauttaen "no onneksi sä nyt et ole mitään niin kamalaa tehnyt, minkä paljastuminen haittaisi". Miten hänellä on muka oikeus päättää, mikä minua haittaa? Hän kokee myös oikeudekseen aina esimerkiksi vilkuilla olan yli puhelintani ja viestejäni, kutsuu itse itsensä joka paikkaan eikä muutenkaan kunnioita ihmisten rajoja.

En aio enää ikinä kertoa hänelle yhtään mitään, koko ystävänä pysyminen tällaisen "vaaran" takia ahdistaa. Oma vikani tietysti on että olen hänen kanssaan elämääni jakanut, mutta en silti olisi uskonut että toiset vielä aikuisina jatkavat tuollaista. Hänellä ei myöskään näytä olevan minkäänlaista itsekunnioitusta omia asioitaan kohtaan ja luulee varmaan siksi että voi puhua myös muista mitä tahansa, kun hänellä itsellään ei ole salaisuuksia. Saattaa huudella esim. yksityiskohtaisia seksikokemuksiaan tai kumppaneiden määrää (omaa ja muiden) ihan kenelle tahansa vain saadakseen huomiota. Mitä teen... Hivutanko vain hitaasti pois ja toivon parasta?

Sivut

Kommentit (31)

Vierailija

Luultavasti on aivan turhaa tuo pelkosi tässä vaiheessa, hän on jo kertonut kaikki asiasi eteenpäin. Minullakin on tuttava (ei ystävä), joka kertoo aina ummet ja lammet kaikkien tuntemiensa ihmisten asioita, vaikken minä edes tiedä kenestä on kyse. Siksi en koskaan kerro hänelle omia asioitani yhtään pintaa enempää. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Luultavasti on aivan turhaa tuo pelkosi tässä vaiheessa, hän on jo kertonut kaikki asiasi eteenpäin. Minullakin on tuttava (ei ystävä), joka kertoo aina ummet ja lammet kaikkien tuntemiensa ihmisten asioita, vaikken minä edes tiedä kenestä on kyse. Siksi en koskaan kerro hänelle omia asioitani yhtään pintaa enempää. 

Niin varmaan onkin kertonut... miksi sitä on pitäny olla niin sinisilmäinen hölmö!

Onko tässä nyt enää mitään tehtävissä? Lähimmät ystävät kuitenkin tietävät kaikki noloimmat ja kipeimmät asiat. En voi käsittää, että nyt olen yhden luottamani ihmisen kanssa tilanteessa jossa joudun miettimään miten hän voi käyttää näitä asioita minua vastaan...

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luultavasti on aivan turhaa tuo pelkosi tässä vaiheessa, hän on jo kertonut kaikki asiasi eteenpäin. Minullakin on tuttava (ei ystävä), joka kertoo aina ummet ja lammet kaikkien tuntemiensa ihmisten asioita, vaikken minä edes tiedä kenestä on kyse. Siksi en koskaan kerro hänelle omia asioitani yhtään pintaa enempää. 

Niin varmaan onkin kertonut... miksi sitä on pitäny olla niin sinisilmäinen hölmö!

Onko tässä nyt enää mitään tehtävissä? Lähimmät ystävät kuitenkin tietävät kaikki noloimmat ja kipeimmät asiat. En voi käsittää, että nyt olen yhden luottamani ihmisen kanssa tilanteessa jossa joudun miettimään miten hän voi käyttää näitä asioita minua vastaan...

Ei hän välttämättä halua käyttää mitään asioita sinua vastaan, hän ei vaan erota sitä, mitä saa lörpötellä eteenpäin ja mitä ei. Ethän sinäkään juuri ole varmaan pistänyt mieleen, mitä hän on muista kertonut, et muistele niitä, etkä käytä niitä asioita ketään vastaan. Samaan tapaan suurin osa ihmisistä antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos näiden lörpöttelijöiden seurassa. 

Vierailija

1&3 lisää vielä, että näille lörpöttöijöille se olennainen osa on tässä se, että saa tuntea itsensä tärkeiksi, kun TIETÄÄ jotain, jonka voi kertoa eteenpäin. Se on se pointti, ei se mitä sillä tiedolla tekee. Se on rasittavaa ja inhottavaa, yleensä sen kyllä huomaa aika pian, kun yhtään tapaamista ei mene ilman, että juttu alkaa, että "ootko kuullut" tai " ei pitäisi kertoa, mutta kyllä mä sulle voin..." 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
1&3 lisää vielä, että näille lörpöttöijöille se olennainen osa on tässä se, että saa tuntea itsensä tärkeiksi, kun TIETÄÄ jotain, jonka voi kertoa eteenpäin. Se on se pointti, ei se mitä sillä tiedolla tekee. Se on rasittavaa ja inhottavaa, yleensä sen kyllä huomaa aika pian, kun yhtään tapaamista ei mene ilman, että juttu alkaa, että "ootko kuullut" tai " ei pitäisi kertoa, mutta kyllä mä sulle voin..." 

tämäpä juuri! Olen varmaan itsekin ollut aiemmin juoruilevampi, koska asia ei silloin niin häirinnyt. Nykyään olen kuitenkin katsonut oman käytökseni ja moraalin uusiksi ja haluan päästä eroon kaikesta paskanpuhumisesta enkä halua harrastaa sitä missään muodossa. Auttaisiko jos puhuisi ystävälle tästä ihan suoraan, ja kertoisin minkälaisen kuvan hän itsestään tuolla antaa? Tuntuu vain että ihan sama miten sanani asettelen, se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Varsinkin kännissä häneltä voisi kuka tahansa kysyä ihan mitä tahansa eikä varmasti pitäisi tietoja itsellään. Pelkään että joudun vielä todellisiin vaikeuksiin.

Vierailija

Asiasi ovat todennäköisesti jo menneet eteenpäin, joten sen pelossa sinun on turha olla. Nyt lopetat välittömästi kaiken itsellesi tärkeiden ja arkaluontoisten asioiden kertomisen hänelle. Puhut hänen kanssaan jatkossa vain sellaista asioista, joilla ei ole merkitystä vaikka kulkisivatkin eteenpäin.
Koska luottamus on ystävyyden peruskivi, alkaisin myös hiljalleen häivyttämään tätä ihmistä elämästäni. En kertarysäyksellä vaan vähentäisin tapaamiskertoja, en aina "ehtisi" vastata puhelimeen, jne.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1&3 lisää vielä, että näille lörpöttöijöille se olennainen osa on tässä se, että saa tuntea itsensä tärkeiksi, kun TIETÄÄ jotain, jonka voi kertoa eteenpäin. Se on se pointti, ei se mitä sillä tiedolla tekee. Se on rasittavaa ja inhottavaa, yleensä sen kyllä huomaa aika pian, kun yhtään tapaamista ei mene ilman, että juttu alkaa, että "ootko kuullut" tai " ei pitäisi kertoa, mutta kyllä mä sulle voin..." 

tämäpä juuri! Olen varmaan itsekin ollut aiemmin juoruilevampi, koska asia ei silloin niin häirinnyt. Nykyään olen kuitenkin katsonut oman käytökseni ja moraalin uusiksi ja haluan päästä eroon kaikesta paskanpuhumisesta enkä halua harrastaa sitä missään muodossa. Auttaisiko jos puhuisi ystävälle tästä ihan suoraan, ja kertoisin minkälaisen kuvan hän itsestään tuolla antaa? Tuntuu vain että ihan sama miten sanani asettelen, se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Varsinkin kännissä häneltä voisi kuka tahansa kysyä ihan mitä tahansa eikä varmasti pitäisi tietoja itsellään. Pelkään että joudun vielä todellisiin vaikeuksiin.

Mulla on ollut vähän sama juttu, olin aiemmin passiivisesti kiinnostunut, kuuntelin näitä juttuja, joskus jopa mietin, että keitähän nää on, joista minulle avaudutaan. Sitten alkoi tympiä ja se oma käytös ennen kaikkea, mietin sitä, että onko tosiaan ilo elämässä sitä, että puhutaan ihan muitten ihmisten asioista. En kyllä ole saanut sanottua tästä hänelle mitään, kun ei minulla ole itselläni mitään "pelättävää". Miten sitten toisinpäin, tiedätkö sinä hänestä mitään, jota hän ei haluaisi tiedettävän yleisesti? Sinuna koittaisin varmaan vaan hiipua taka-alalle ilman mitään erityisiä selityksiä, tai välien selvittelyä. Ne omat jutut, joitten leviämistä ei toivo, ovat kyllä useimmiten sillä nolous-asteella, eikä sellaiset jaksa ketään muuta oikeasti kiinnostaa. Sitten on eri juttu, jos on jotain rikollista kontolla tms. mitä en tämän ketjun perusteella sinusta ap usko :) Jos nyt joku nolo juttu paljastuu, tai on jo paljastunut, niin so what?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Asiasi ovat todennäköisesti jo menneet eteenpäin, joten sen pelossa sinun on turha olla. Nyt lopetat välittömästi kaiken itsellesi tärkeiden ja arkaluontoisten asioiden kertomisen hänelle. Puhut hänen kanssaan jatkossa vain sellaista asioista, joilla ei ole merkitystä vaikka kulkisivatkin eteenpäin.
Koska luottamus on ystävyyden peruskivi, alkaisin myös hiljalleen häivyttämään tätä ihmistä elämästäni. En kertarysäyksellä vaan vähentäisin tapaamiskertoja, en aina "ehtisi" vastata puhelimeen, jne.

Kiitos! Tämä on oikeasti hyvä neuvo. Näin teen.

Vierailija

Meillä on töissä samanlainen juoruakka, mutta sen juttuja ei monikaan ota todesta kun tietävät että lisää omia juttuja puolet lisää. Onneksi vaihtaa työpaikkaa ja pääsemme siitä ja en ole ainoa joka on tätä mieltä, muutama muukin on tullut sanomaan tämän mulle eli tuskin pystyy sun mainetta pilaamaan kun yleensä ihmiset eivät ota juoruakkojen puheita kovin vakavasti.

Vierailija

Onko hän huomionhakuinen tai narsistinen persoona? Vaarallisia tuollaiset ystävät. Saattavat tahallaan aiheuttaa draamaa, ja juorutessaan myös muuttavat tarinoita manipuloidakseen muita. Tai sitten hän on vaan yksinkertainen, eikä tajua mitä tekee. Oli miten oli, otat nyt varovasti etäisyyttä häneen. Et laita välejä poikki, etkä näytä hänelle miltä sinusta tuntuu. Et missään nimessä puhu hänelle tästä hänen piirteestä mitään, koska sillä yllytät häntä vain lisää kertomalla sinun asioitasi eteenpäin. Etkä tietenkään kerro hänelle enää mitään. Olet ystävällinen ja kohtelias, vastaat soittoihin, ja sanot aina vaan ystävällisesti että sinulla on kiire. Suoraan sanomalla et saavuta mitään. Pidät siis kulissia yllä , että olette muka vielä ystäviä. Mutta itse tiedät varsin hyvin mitä ajattelet hänestä.Tämä on kaikkein tehokkain tapa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1&3 lisää vielä, että näille lörpöttöijöille se olennainen osa on tässä se, että saa tuntea itsensä tärkeiksi, kun TIETÄÄ jotain, jonka voi kertoa eteenpäin. Se on se pointti, ei se mitä sillä tiedolla tekee. Se on rasittavaa ja inhottavaa, yleensä sen kyllä huomaa aika pian, kun yhtään tapaamista ei mene ilman, että juttu alkaa, että "ootko kuullut" tai " ei pitäisi kertoa, mutta kyllä mä sulle voin..." 

tämäpä juuri! Olen varmaan itsekin ollut aiemmin juoruilevampi, koska asia ei silloin niin häirinnyt. Nykyään olen kuitenkin katsonut oman käytökseni ja moraalin uusiksi ja haluan päästä eroon kaikesta paskanpuhumisesta enkä halua harrastaa sitä missään muodossa. Auttaisiko jos puhuisi ystävälle tästä ihan suoraan, ja kertoisin minkälaisen kuvan hän itsestään tuolla antaa? Tuntuu vain että ihan sama miten sanani asettelen, se menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Varsinkin kännissä häneltä voisi kuka tahansa kysyä ihan mitä tahansa eikä varmasti pitäisi tietoja itsellään. Pelkään että joudun vielä todellisiin vaikeuksiin.

Mulla on ollut vähän sama juttu, olin aiemmin passiivisesti kiinnostunut, kuuntelin näitä juttuja, joskus jopa mietin, että keitähän nää on, joista minulle avaudutaan. Sitten alkoi tympiä ja se oma käytös ennen kaikkea, mietin sitä, että onko tosiaan ilo elämässä sitä, että puhutaan ihan muitten ihmisten asioista. En kyllä ole saanut sanottua tästä hänelle mitään, kun ei minulla ole itselläni mitään "pelättävää". Miten sitten toisinpäin, tiedätkö sinä hänestä mitään, jota hän ei haluaisi tiedettävän yleisesti? Sinuna koittaisin varmaan vaan hiipua taka-alalle ilman mitään erityisiä selityksiä, tai välien selvittelyä. Ne omat jutut, joitten leviämistä ei toivo, ovat kyllä useimmiten sillä nolous-asteella, eikä sellaiset jaksa ketään muuta oikeasti kiinnostaa. Sitten on eri juttu, jos on jotain rikollista kontolla tms. mitä en tämän ketjun perusteella sinusta ap usko :) Jos nyt joku nolo juttu paljastuu, tai on jo paljastunut, niin so what?

No sehän huono juttu tässä onkin, että ystävälläni itsellään ei ole sellaista tervettä itsekunnioitusta tai yksityisyyden tarvetta. Häntä ei "haittaa" vaikka kaikki tietäisivät hänen asiansa ja siksi niitä huuteleekin eteenpäin. Hakee varmaan huomiota, en muuta syytä keksi itse itsensä nolaamiselle. Ei ole siis mahdollisuutta ikään kuin "kiristää" millään, kun hän tietää minusta niitä salaisuuksia paljon enemmän.

En nyt mene yksityiskohtiin mutta kyllä tavallaan on rikollista, ei suoraan minusta mutta esimerkiksi seurustelukumppaneistani jne. Sellaisia asioita, jotka pahimmassa tapauksissa voisivat pilata maineen tai saada väärät ihmiset suuttumaan minulle. Ihminen voisi päätyä juorulehtiin jne.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mieti ettei ihmisiä hirveesti kiinnosta muiden asiat sillä oma napa on tärkein napa.
Tämä on niin totta. Eihän sitä itsekään muistele toisten mokia, korkeintaan hymähtää. Se oma, itselle tärkeä asia ei ole kenellekään muulle ihmiselle yhtä tärkeä, ei luultavasti tärkeä ollenkaan, niin raadolliselta kuin se kuulostaakin. Ja samalla helpottavalta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mieti ettei ihmisiä hirveesti kiinnosta muiden asiat sillä oma napa on tärkein napa.

Miksi niistä asioista silti kiinnostaa niin paljon juoruta ja puhua? Olen varsinkin nuoruudessa tehnyt kaikenlaista holtitonta ja harkitsematonta, vaikka niistä ajoista onkin aikaa voisi monien seikkailujen levittely pilata tulevaisuutta. 

Ystävä ei ole todellakaan riittävän älykäs ollakseen narsistinen. Hän siis lörpöttelee yksinkertaisuuttaan ja tyhmyyttään, ei osaa ajatella tekojensa seurauksia. Ei osaa manipuloida muita yhtään vaan on itse täysin vietävissä ja huomionkipeä.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat