Vuokralla asuvay yli nelikymppiset?

Asun vuokralla yli viisikymppisenä. Syy on se että en halua ostaa asuntoa muuttotappiopaikkakunnalta johon olen kuitenkin vielä useita vuosia sidoksissa työni takia.

Olemme nelikymppinen lapseton pariskunta, meillä on ihan hyvät palkkatulot. Kaksiomme vuokra on noin 1250 €. Nykyinen asuntomme maksaisi arvioni mukaan yli 400 000 €. Olisi epämiellyttävää ottaa suuri asuntolaina, emmekä toisaalta halua muuttaa edullisempiin lähiöihin tai maalle. Tulevaisuudessa myös työskentely ulkomailla on mahdollista  tai jopa todennäköistä. Vuokralla on siis oikein hyvä asua.

Mitä ihmettä? Vain Suomessa voidaan kysellä näin itsestäänselviä asioita, ja vain Suomessa tällaisesta voi nousta jonkinlainen ongelma. Vuokralla asuminen on ehdottomasti suosituin asumisen muoto maailmalla.

Suurin osa jollain tavalla keskeisten kaupunkien asunnoista on vuokra-asuntoja ja vuokratalojen rakennuttaminen ja asuntojen vuokraus on suuri liiketoiminnan ala: Vähänkin isommassa kaupungissa riittää aina vuokralaisia. 

Jostain syystä Suomessa on ihmisille aivopesty ajatus siitä, että oman asunnon omistaminen on jotenkin hieno asia. Mikä siitä tekee niin hienoa? Ensinnäkin se asunto ei ehkä ikinä ole "oma": Niin kauan kuin on asuntolainaa se asunto on pankin ja asunto-osakeyhtiössä sinä et omista asuntoa vaan sen asunnon hallintaan oikeuttavan osuuden. 

Mitä hienoa on siinä, että asuu yhdessä ja samassa paikassa vaikkapa 35 vuotta ja maksaa kuukaudesta toiseen lyhennystä kokoajan todellista arvoaan menettävästä ja vanhenevasta talosta, jonka ylläpitokustannukset kasvavat vuosi vuodelta: Jos laskette kaikki ylläpitokulut, remontit, uudistukset, yms. jota asuntoon tehdään vaikkapa 10 vuoden välein niin lasku senkun kasvaa.

Suurissa kaupungeissa asuntojen todellinen arvo harvemmin nousee mihinkään ellei asunto ole todella halutulla alueella: Maan hinnan nousu, tonttien vuokrien nousu, yms. saattavat johtaa siihen, että asuntojen hinnat näennäisesti kasvavat, mutta sen minkä myyntivoitossa saisi mahdollisesti voittoa häviää siinä, että asuu arvoaan kasvattavassa talossa jonka käyttökustannukset ja vastikkeet kasvavat kokoajan. Koska "miksipä tätä nyt myydä kun arvo kasvaa kokoajan". 

Asuntolainasta ensimmäiset 10 vuotta maksat pelkkiä korkoja pois ja sitten kun 25-vuotiaana lainarahalla ostettu talo on maksettu 55-vuotiaana tai 60-vuotiaana niin käsissä on 20-30 vuotta vanha asunto, jota pitääkin alkaa sitten isolla rahalla kunnostamaan ja päivittämään jos ei ole aikeissa myydä. 

Se kuuluisa ja kokoajan kuultu perustelu, että "oma on turvallisempi asumismuoto" on ihan yhtä tyhjän kanssa: Jos menetät työsi tai terveytesi ja joudut tukien varaan tulee omasta pussista maksaa lainanlyhennys ja vastikkeet joka tapauksessa. Jos asut vuokralla ja menetät työsi tai terveytesi saat yhteiskunnalta tukea vuokran maksamiseen. 

Maailmalla suurin osa asunnoista on kiinteistösijoittajien hallinnassa ja ihmiset asuvat mielellään vuokralla. Niin maailmalla kuin Suomessakin vuokra-asuntojen omistaja vastaa kustannuksista ja paperitöistä jos jääkaappi hajoaa, jos taloyhtiössä tai asunnossa sattuu vesivahinko, jos taloyhtiö tekee isoja remontteja, yms. 

Vuokra asuminen on ilo ja hyvä asia, jonka hyödyntämällä itselle jää paljon enemmän rahaa itse elämiseen. 

Vierailija kirjoitti:

Jostain syystä Suomessa on ihmisille aivopesty ajatus siitä, että oman asunnon omistaminen on jotenkin hieno asia. Mikä siitä tekee niin hienoa? Ensinnäkin se asunto ei ehkä ikinä ole "oma": Niin kauan kuin on asuntolainaa se asunto on pankin ja asunto-osakeyhtiössä sinä et omista asuntoa vaan sen asunnon hallintaan oikeuttavan osuuden. 

Ja kun asuntolaina on maksettu, alkaa remonttilainojen maksu ja niitähän riittää joka lähtöön. Ikävimmissä tapauksissa niitä maksetaan samaan aikaan. Kummasti tuppaa aina se unohtumaan omistusasumisen äänitorvilta.