Vuokralla asuvay yli nelikymppiset?

Juu, kaksi teiniä kotona ja me vanhemmat 40- ja 43-vuotiaat. Omistusasunto oli Suomessa, mutta sitten muutettiin ulkomaille ja vuokraaminen oli melko luonteva ratkaisu. Nyt 9 vuoden jälkeenkään ei ole tuntunut siltä, että pitäisi asuntoon täällä sijoittaa. En oikein pidä ajatuksesta, että käytännössä koko omaisuus on kiinni yhdessä kämpässä, joten nyt sitten makselen vuokraisännälle ja säästän. Sitten lasten muutettua pois kotoa muutetaan vaimon kanssa niin pieneen ja/tai kauas, että sijoitusten tuotot riittävät kattamaan vuokran.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän, jos alle parikymppisen ensimmäinen oma koti on vuokra-asunto, mutta kyllähän jo aikuisena pitäisi ihan oma koti olla.

Kyllähän minulla oli oma, velkainen asunto, mutta yleinen mielipide ja erityisesti Kelassa oltiin sitä mieltä, ettei yhteiskunta rahoita minun omaisuuteni kertymistä. Vuokralle oli muutettava. Ja sori siitä etten ole mennyt töihin, useammassakin paikassa käynyt ja työkokeiluissa ym, mutta kun palkalle ei löydy maksajaa niin onhan se turhauttavaa tunkea itsensä aamuisin firmojen ovista sisään.

Mulla kolmio ja vuokra 767e ja 1 lapsi. Ikinä en ole omaa halunnut. On niin helppo kun vaikka jääkaappi hajoa niin soitto vaan huoltoon ja saa heti uuden tilalle.

42 ja asun vuokralla.

Puolisoni ja minä olemme molemmat asuneet aiemmin pääsääntöisesti omistusasunnoissa (sekä kerros-, rivi-, että paritaloissa). Nyt kun kymmenisen vuotta sitten muutimme vuokra-asuntoon, niin emmepä kumpikaan vaihtaisi enää osakehuoneistoon. Helppoa, selkeää, ei huolta korjauksista ja laitoista. Eikä penniäkään asuntovelkaa. :)

Asun vuokralla, haluaisin säästää asuntolainaan vaadittavan summan, mutta melko mahdotonta kun vuokra on puolet palkasta...

Pks aluueella ja ehkä Tampere ja Turku alueella kannattaa omistaa jos haluaa perinnöksi jättää.Muualla asunto perintönä on taakka.

Siskoni asuu yksin melkein 100 neliöisessä kolmiossa, vuokra noin 700e. Asunut siinä jo ainakin 15 vuotta. Ei ole kokenut tarpeelliseksi muuttaa omaan, koska mistään ei saisi vastaavaa. Lisäksi on lemmikkiasunto, joten pintojen kuluminen ei lähde omasta pussista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löytyy varmasti. Vuokralla asuminen on aivan järkevä ja hyvä vaihtoehto, ja teillähän on aika edullinen asunto. Tuossa jää mukavasti rahaa kaikkeen muuhunkin elämässä.

Aika pienituloisia ollaan siksi asutaan vuokralla kun ei lainaa saada. Harmittaa kun ei ole lapsille jättää asuntoa perinnöksi.

Mua ei harmita yhtään ettei ole asuntoa lapsille. Mun isovanhemmat kuoli aikoinaan ja lapsensa myi saman tien perintöasunnon. Useampi jaolla niin ei edes paljon jäänyt.

Vahingosta viisastuneena, säästän lapsille. Siinä on sitten käsiraha asuntoon valmiina jos asunnon haluavat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löytyy varmasti. Vuokralla asuminen on aivan järkevä ja hyvä vaihtoehto, ja teillähän on aika edullinen asunto. Tuossa jää mukavasti rahaa kaikkeen muuhunkin elämässä.

Aika pienituloisia ollaan siksi asutaan vuokralla kun ei lainaa saada. Harmittaa kun ei ole lapsille jättää asuntoa perinnöksi.

Minä olen nyt 64-vuotias, asunut omistusasunnossa 23-vuotiaasta, koskaan ei ole tullut mieleenikään, että varmistelisin tässä perintöä kahdelle lapselleni. Asun omistusasunnossa koska se täällä maaseutukaupungissa on ainoa järkevä tapa asua.

Kaupungin vuokrataloihin, hyvän porukan sekaan, kertyy liikaa häiriköitä, kun niittenkin pitää jossakin asua. Yksityiselle en periaatteesta halua vuokraa maksaa.

Matkani on kulkenut rivarin kautta omakotitalosta nykyiseen rivariin.

Toki, jos en myy tätä ja tuhlaa rahoja, lapset tämän aikanaan perivät, mutta kuka sen tietää, missä järjestyksessä täältä lähdetään, niitä on turha miettiä.

Tämä on koti, asumista ja elämistä varten, en mieti koskaan tätä sijoituksena. Voi olla, että ongelmia aikanaan tulee lapsille myymisessä, mutta ei kai elämäänsä voi elää sitä miettien.

Oudolta tuntuu ajatella, että asuisin rähjäisessä vuokra-asunnossa, jotta siitä sitten kuoleman jälkeen pääsee nopeasti eroon.

Höpsistä!

Minä. Kahden teinin kanssa. Joskus asuin miehen ostamassa asunnossa pari vuotta, mutta muuten koko elämäni olen asunut vuokralla.

N43

Vierailija kirjoitti:

Pks aluueella ja ehkä Tampere ja Turku alueella kannattaa omistaa jos haluaa perinnöksi jättää.Muualla asunto perintönä on taakka.

No höpsistä nyt taas.

Lasteni isä on kuollut, hän asui omistusasunnossa 1970-luvulla rakennetussa talossa, asunto oli hänen kuollessaan aikalailla alkuperäisessä kunnossa. Lapset puolisoineen tekivät kevyen pintaremontin ja myivät asunnon, meni kolmessa päivässä, hinta oli erittäin hyvä.

Lapset perivät setänsä kanssa myös isovanhemmat, uudehko isohko kerrostalo-osake meni kahdessa viikossa, tällä kertaa riitti pekkkä siivous, hinta taas erittäin hyvä.

Asunnot sijaitsevat täällä Pohjois-Pohjanmaalla n. 7000 asukkaan ”kaupungissa”.

Eipä ole lapsilla ollut vaikeuksia maksaa omien talojensa lainoja pois ja laittaa kesämökit. Nekin ostivat purkukuntoisena, kun paikat ovat hyvät. Vuosi ahkeraa remppaa, nyt on mökit, jotka kelpaisivat sisustuslehtien palstoille. Kysytty on, mutta eivät halua.

Että kyllä se hyvä kiinteistö/osake liikkuu täällä kehäkolmosen ulkopuolellakin, pitää osata myydä.

Täällä.

Ostimme kyllä rivitalo-osakkeen 15 vuotta sitten, mutta siitä piti muuttaa työn perässä toiselle puolelle maata. Myytyä sitä ei ole saanut, arvo on romahtanut ja lainaa pitäisi maksaa vielä monta vuotta. Lainakaton takia uutta lainaa ei saa. Eli pakko asua vuokralla ja pitää vanhaa asuntoa vuokrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Löytyy varmasti. Vuokralla asuminen on aivan järkevä ja hyvä vaihtoehto, ja teillähän on aika edullinen asunto. Tuossa jää mukavasti rahaa kaikkeen muuhunkin elämässä.

Aika pienituloisia ollaan siksi asutaan vuokralla kun ei lainaa saada. Harmittaa kun ei ole lapsille jättää asuntoa perinnöksi.

Minä olen nyt 64-vuotias, asunut omistusasunnossa 23-vuotiaasta, koskaan ei ole tullut mieleenikään, että varmistelisin tässä perintöä kahdelle lapselleni. Asun omistusasunnossa koska se täällä maaseutukaupungissa on ainoa järkevä tapa asua.

Kaupungin vuokrataloihin, hyvän porukan sekaan, kertyy liikaa häiriköitä, kun niittenkin pitää jossakin asua. Yksityiselle en periaatteesta halua vuokraa maksaa.

Matkani on kulkenut rivarin kautta omakotitalosta nykyiseen rivariin.

Toki, jos en myy tätä ja tuhlaa rahoja, lapset tämän aikanaan perivät, mutta kuka sen tietää, missä järjestyksessä täältä lähdetään, niitä on turha miettiä.

Tämä on koti, asumista ja elämistä varten, en mieti koskaan tätä sijoituksena. Voi olla, että ongelmia aikanaan tulee lapsille myymisessä, mutta ei kai elämäänsä voi elää sitä miettien.

Oudolta tuntuu ajatella, että asuisin rähjäisessä vuokra-asunnossa, jotta siitä sitten kuoleman jälkeen pääsee nopeasti eroon.

Höpsistä!

Samaa olen miettinyt aina näitä asumiskeskusteluja lukiessani. Asunto ostetaan kodiksi, viihtymistä ja elämistä varten.

Kun sen kodin on maksanut, ehtii kyllä, jos elää saa, säästää ja sijoittaa.

Olen yh ja asun kahden teinin kanssa vuokralla. Lainaa en saa koska ei ole säästöjä enkä pysty niin paljon säästämään pienestä palkasta. En usko että lapseni edes haluaisivat perinnöksi mitään siinä vaiheessa jo kämästä asuntoa, sen sijaan olen säästänyt kuukausittain pientä summaa molemmille rahastoon. Siellä alkaa olla jo mukavat pesämunat oman elämän aloittamiseen.

Te olette kylläkin viisikymppisiä. 30+ ovat nelikymppisiä.

Suurin osa tuntemistani. Ja kyseessä on työssäkäyvät ihmiset, joilla on luottotiedot kunnossa.

Meillä tulee tällä hetkellä vuokralla asuminen halvemmaksi mitä jos asuisimme omassa, vastaavankokoisessa asunnossa. Ehkä ostetaan joku pv oma tai sitten sijoituskämppä. 

Vierailija kirjoitti:

Olemme kohta 40 kymppisiä ja asumme vuokralla. Ei olla omaa edes haluttu, kun näkee mikä järkyttävä raha reikä ja taakka sellainen asunto on esim äidilleni!

Sama. Ikäni asunut vuokralla, olen 46v. Olen nähnyt miten työllä ja vaivalla maksettu omakotitalo homehtuu käsiin, kiitos alkoholin, huonon parisuhteen, sairauksien jne.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi, 41-vuotias sinkku. Akateeminen koulutus, melko hvyätuloinen. Ei ole vaan mitään kiinnostusta omistaa seiniä joiden sisällä asun, ja koska perillisiäkään ei tule olemaan, niin miksi sitä omaisuuttakaan omasta asunnosta kerryttäisi.

Sama tilanne. Muutama vuosi sitten mietin asiaa, mutta nautin tästä vapaudesta. Tykkään muuttaa töiden perässä uusiin paikoihin.