Hämäläisten käsitys vieraanvaraisuudesta
Olisi kiva jos vastaisitte ja kertoisitte mut vieraanvaraisuus ja kyläily teille merkitsee?
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata kyläillä sillä yleensä on vain vaivaksi muille. Jos on ehdoton pakko kyläillä niin ainakaan ei tarvitse mitään tarjota. Jos yöksi joutuu niin mukaan omat lakanat, ettei ole vaivaksi isäntäperheelle. T. Satakuntalais-hämäläinen.
Musta toi tarjottavista kieltäytyminen on tosi outo juttu. Tätä mä en tajua. Oikeasti se Karjalaiselle pyhäin häväistys jos kieltäytyy, kun tarjotaan.
ApVielä tarkennan... Jos menen kylään ja tarjotaan, on loukkaus isäntäväkeä kohtaan kieltäytyä tarjottavasta. Minulle ainakin opetettiin jo lapsena tämä.
Miehellä on karjalaiset sukujuuret ja se on ollut minulle ongelma. Nuorempana varsinkin äitien- ja isänpäivät aiheuttivat pelonväristyksiä jo etukäteen. Yhtenä päivänä piti käydä kylässä omien vanhempien luona sekä miehen vanhempien, kummitädin ja isoäidin luona. Äiti ymmärsi, jos en ottanut mitään. Olen luonteeltani nössö, joten ruokien aggressivinen tarjoaminen ja syyllistäminen "voivoi, niin paljon leivoin, mutta kun ei kelpaa, äitisi luona oli varmaan herkkuja" sai aikaan sen, että liikaa syötyäni parina vuonna oksensin kotimatkalla. Juon kyllä kahvia, mutta yliannostus sai aikaan hirveän olon. Sittemmin opettelin sanomaan kiitos ei ja jos siitä huolimatta kahvi kaadetaan kuppiin ja lautaselle mätetään syötävää, en kosken niihin. Inhoan yletöntä tuputtamista, se on eri asia kuin tarjoaminen.
Outoja ovat ainakin näin savolaisen silmin.
Tää on kyllä mulle niin vierasta. Jos joku tulee kylään, vaikka odottamattakin, niin aina tarjotaan vähintään jotain kahvia, teetä tms. Ja aina lakanat ja pyyhkeet, poikkeuksena vierailut mökille tai vaikka vanhuksen luo.
T. helsinkiläinen, jonka isovanhemmat tosin Karjalasta ja Etelä-Pohjanmaalta