Mitä tekisit jos vanhempasi jättäisivät sinut perinnöttömäksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vanhempieni päätös tehdä niin, itse ovat omaisuutensa hankkinut. Meillä kaikilla, vanhempani ja sisarukseni, on hyvät välit.

Olisitkohan tosi tilanteessa noin jalo :-)

Rikas, lapseton tätini on ilmoittanut antavansa kaiken omaisuuden eläinten hyväksi. Eikä se hetkauta. Ollaan hyviä ystäviä. Raha on vain välttämätön "pahe", ei se tee ainakaan minua sen onnellisemmaksi. Helpottaa tokikin elämisen laatua. Mutta mikä minä olen siitä luokkaantumaan kuinka itse kukin haluaa rahansa/omaisuutensa sijoittaa/antaa. Ennemmin pitäisin rakkaat ihmiset edes hetken kauemman elämisessä mukana kuin ottaisin jättiperinnön.

Rahan takia en ole ikinä riidellyt kenenkään kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Lakiosa tulee aina ellei ole tuomittu rikollinen.

Pieni korjaus, käsittääkseni lakiosuus voidaan evätä vain jos on tehty perittävää tai perittävän lähisukulaisia kohtaan rikos. Rikoksesta tuomion saaminen ei sinällään poissulje lakiosuutta.

Itse AP:n kysymykseen: en tekisi mitään. Vaikka olen rahaton työtön niin mielelläni annan ne vähäiset perintörahat sisarukseni hyväksi. Kyllä ihmisen pitää tulla toimeen omillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lakiosa tulee aina ellei ole tuomittu rikollinen.

Vanhemmat voivat vaikka muuttaa elekepäivinään ulkomaille, vaikka hankkisiva Pärnusta talon saisivat siis olla Suomessa lähes puoli vuotta vuodessa, mutta jos asuvat kahdessa maassa vanhemmat saavat jatkossa päättää itse minkä maan lakien mukaan mennään. Viron lait ovat paremmat, koska perintöveroa ei ole ensinkään ja Virossa voi oikeasti ilman mitään perusteluja jättää perillisen perinnöttömäksi.

Eli lakiosa ei ole enää itsestään selvä asia jos vanhemmilla on asunto jossain toisessa EUmaassa.

No jos kikkailu viedään svääreihin niin ei siinä mitkään lakiosat ole tuntuneet ennenkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vanhempieni päätös tehdä niin, itse ovat omaisuutensa hankkinut. Meillä kaikilla, vanhempani ja sisarukseni, on hyvät välit.

Olisitkohan tosi tilanteessa noin jalo :-)

Rikas, lapseton tätini on ilmoittanut antavansa kaiken omaisuuden eläinten hyväksi. Eikä se hetkauta. Ollaan hyviä ystäviä. Raha on vain välttämätön "pahe", ei se tee ainakaan minua sen onnellisemmaksi. Helpottaa tokikin elämisen laatua. Mutta mikä minä olen siitä luokkaantumaan kuinka itse kukin haluaa rahansa/omaisuutensa sijoittaa/antaa. Ennemmin pitäisin rakkaat ihmiset edes hetken kauemman elämisessä mukana kuin ottaisin jättiperinnön.

Rahan takia en ole ikinä riidellyt kenenkään kanssa.

Eiköhän täti ole HIEMAN eri asia kuin omat vanhemmat!

Muistakaa, että olette todennäköisesti jo itsekin eläkeläisiä, kun perinnön aika koittaa. Siinä vaiheessa varmasti on omistusasunto maksettu jo ajat sitten ja lapsetkin lähteneet pesästä ja säästöjä ja sijoituksia.

Se kuka odottaa perintöä odottaa toisen kuolemaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vanhempieni päätös tehdä niin, itse ovat omaisuutensa hankkinut. Meillä kaikilla, vanhempani ja sisarukseni, on hyvät välit.

Olisitkohan tosi tilanteessa noin jalo :-)

Rikas, lapseton tätini on ilmoittanut antavansa kaiken omaisuuden eläinten hyväksi. Eikä se hetkauta. Ollaan hyviä ystäviä. Raha on vain välttämätön "pahe", ei se tee ainakaan minua sen onnellisemmaksi. Helpottaa tokikin elämisen laatua. Mutta mikä minä olen siitä luokkaantumaan kuinka itse kukin haluaa rahansa/omaisuutensa sijoittaa/antaa. Ennemmin pitäisin rakkaat ihmiset edes hetken kauemman elämisessä mukana kuin ottaisin jättiperinnön.

Rahan takia en ole ikinä riidellyt kenenkään kanssa.

Eiköhän täti ole HIEMAN eri asia kuin omat vanhemmat!

Kerroin tädistäni sen takia että ymmärtäisit etten ole kieli pitkällä odottamassa jokaista mahdollista perintöä. Että ymmärtäisit että ihmisiä on erilaisia. En ole miestänikään valinnut tilipussin mukaan :)

Olen koko ikäni raatanut perheen maatilalla, hoitanut viljelyksiä ja eläimiä, peruskorjannut talon ja huolehtinut vanhemmistani. Todella tyly temppu olisi jos perintö menisi pitkään ulkomailla naimisissa olevalle siskolleni tai jollekin uskonlahkolle ja jäisin asunnottomaksi ja ilman kunnollista ammattia ihan tyhjän päälle.

Entä jos vanhempi junailee omaisuuden lapsien sijaan uudelle puolisolle ja sisarukset jäävät tasaisesti ilman tai vähemmälle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vanhempieni päätös tehdä niin, itse ovat omaisuutensa hankkinut. Meillä kaikilla, vanhempani ja sisarukseni, on hyvät välit.

Olisitkohan tosi tilanteessa noin jalo :-)

Rikas, lapseton tätini on ilmoittanut antavansa kaiken omaisuuden eläinten hyväksi. Eikä se hetkauta. Ollaan hyviä ystäviä. Raha on vain välttämätön "pahe", ei se tee ainakaan minua sen onnellisemmaksi. Helpottaa tokikin elämisen laatua. Mutta mikä minä olen siitä luokkaantumaan kuinka itse kukin haluaa rahansa/omaisuutensa sijoittaa/antaa. Ennemmin pitäisin rakkaat ihmiset edes hetken kauemman elämisessä mukana kuin ottaisin jättiperinnön.

Rahan takia en ole ikinä riidellyt kenenkään kanssa.

Eiköhän täti ole HIEMAN eri asia kuin omat vanhemmat!

Kerroin tädistäni sen takia että ymmärtäisit etten ole kieli pitkällä odottamassa jokaista mahdollista perintöä. Että ymmärtäisit että ihmisiä on erilaisia. En ole miestänikään valinnut tilipussin mukaan :)

Ymmärtän että haluat olka hyvä ja jalo ihminen joka ei halua mitään ja kääntää toisen posken. Helppoa ajatella noin mutta tositilanteessa sinunkin ajatukset olisivat toisenlaiset, siitä olen varma. Mutta pidä nuo kuvitelmat itsestäsi jos se saa sun olon hyväksi :-)

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa, että olette todennäköisesti jo itsekin eläkeläisiä, kun perinnön aika koittaa. Siinä vaiheessa varmasti on omistusasunto maksettu jo ajat sitten ja lapsetkin lähteneet pesästä ja säästöjä ja sijoituksia.

 

Se kuka odottaa perintöä odottaa toisen kuolemaa.

Öh... Olipa oudosti sanottu. Minun ollessa eläkeikäinen ovat vanhempani noin satavuotiaita?

Todennäköisesti jäänkin perinnöttömäksi; paskat välit kyseiseen vanhempaan, katkeruutta, ainaista lyttäystö ja vähättelyä. Enää en moista siedä ja sekös häntä v..tuttaa.

Ei paljon hetkauta, vaikkei olekaan köyhä henkilö... Jos minulle ei jää mitään, en minä muista että häntä on ikinä ollutkaan.

Kertoisin vahempieni lähipiirille että koska olen äpärälapsi niin minut on jätetty perinnöttömäksi (en ole äpärä). Vaatisin lakiosan. Oma perheeni ei osallistuisi hautajaisiin, eikä mihinkään muuhunkaan suvun yhteisiin asioihin. Turha tulla höpöttämään että kyllä sä varmaan ymmärrät.. en ymmärrä!

Vierailija kirjoitti:

Kertoisin vahempieni lähipiirille että koska olen äpärälapsi niin minut on jätetty perinnöttömäksi (en ole äpärä). Vaatisin lakiosan. Oma perheeni ei osallistuisi hautajaisiin, eikä mihinkään muuhunkaan suvun yhteisiin asioihin. Turha tulla höpöttämään että kyllä sä varmaan ymmärrät.. en ymmärrä!

Kukaan ei ymmärtäisi vaikka täällä jokunen yrittää jaloa esittääkin.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos vanhempi junailee omaisuuden lapsien sijaan uudelle puolisolle ja sisarukset jäävät tasaisesti ilman tai vähemmälle?

Näin tehdään eikä sille mitään voi. Ittelle käv juurii näin, mutta pitäköön tunkkinsa. Kaiken mitä mulla on olen ansainnut itse eikä se mikään paskempi fiilis ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistakaa, että olette todennäköisesti jo itsekin eläkeläisiä, kun perinnön aika koittaa. Siinä vaiheessa varmasti on omistusasunto maksettu jo ajat sitten ja lapsetkin lähteneet pesästä ja säästöjä ja sijoituksia.

 

Se kuka odottaa perintöä odottaa toisen kuolemaa.

Öh... Olipa oudosti sanottu. Minun ollessa eläkeikäinen ovat vanhempani noin satavuotiaita?

Todennäköisesti jäänkin perinnöttömäksi; paskat välit kyseiseen vanhempaan, katkeruutta, ainaista lyttäystä ja vähättelyä. Enää en moista siedä ja sekös häntä v..tuttaa.

Ei paljon hetkauta, vaikkei olekaan köyhä henkilö... Jos minulle ei jää mitään, en minä muista että häntä on ikinä ollutkaan.

MUTTA mielestäni tuo ainainen perinnön odottaminen on jotenkin todella kummallista. Raha, raha, raha ja materia... Ja siitä sitten tapellaan ja vihataan. Itselläni on omistusasunto ja raha-asiat ihan OK, eli en yritä tässä uskotella itselleni mitään.

Vierailija kirjoitti:

He ovat tehneet mua kuvainnollisesti perinnöttömäksi koko ikäni. Muruja pöydältä verrattuna sisaruksiin, oli sitten kyse kiintymyksestä tai materiasta. Olisihan se hirveä, nöyryyttävä isku, viimeinen lyönti haudan takaa. Mutta en yllättyisi. Tähän yksinäisyyteen tottuu ja joku syyhän heillä on, muulla perheellä. Ehkä en ehdotonta rakkautta ja sijaani perheessä ole ansainnutkaan.

Kamala lapsuus sinulla, olen pahoillani puolestasi!

Äitinä en voi käsittää, miten tuollainen yhden perheenjäsenen alasajo jo lapsena voi olla mahdollistakaan: rakastan jokaista lastani ihan yhtä varauksetta ja haluan jakaa huomiota ja elämän eväitä jokaiselle tasapuolisesti-ja vilpittömästi toivon jokaiselle vain hyvää elämässään.  Tuollaiseen perinnöttömyysasiaan  voisi  korkeintaan vaikuttaa juurikin jokin törkeä rikos meitä vanhempia tai sisaruksiaan kohtaan: mutta ne olisivatkin sitten tehty aikuisiällään ja omalla päätöksellään. Lapsuusaikana samat eväät, opit  ja mahdollisuudet annetaan kotoa kaikille.

Jos päätyisin vanhempana sulkemaan yhden lapsistani perinnöstä ulos, kertoisin sen hänelle jo elinaikanani, niin asialle jäisi vielä edes teoreettinen mahdollisuus korjaantua.

Totta on se, että nykyään perinnönjättäjä on keskimäärin lähes 80v ja perinnönsaaja liki kuusikymppinen.

Kansainvälinen käytäntö on, että jokainen voi jättää omaisuutensa kenelle tahtoo. Suomessa on vielä tämä lakiosa-sääntö. Mutta ei ole kauan, jos lausunnolla oleva ehdotus kirjoitetaan laiksi.

Vierailija kirjoitti:

Mitäpä sille olisi tehtävissä, ainakaan jos asia paljastuisi vanhemman jo kuoltua vasta...mutta hautajaisiin en tuollaisessa tilanteessa menisi. Vaikeaa sitä olisi niellä, se on varmaa, vaikka vanhempi olisi ollut asiaa päättäesään "hullu" tai syy siihen mitä tahansa.

Loukkaantuisin joka tapauksessa tosi verisesti, jos minut lokeroitaisiin noin muista sisaruksistani erilleen. Varmasti vaikuttaisi myös sisarusväleihin.

Sitähän ei ehkä saisi tietää ennen perunkirjoitusta tms. En tiedä tarkkoja termejä, mutta eikö ne raha-asiat hoideta vasta hautajaisten jälkeen?

Sikäli voin sanoa laupiaana samarialaisena, että en tekisi mitään, vaikka jäisinkin perinnöttömäksi, sillä isä on jo myynyt omaisuutensa nimellisellä hinnalla veljelleni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos vanhempi junailee omaisuuden lapsien sijaan uudelle puolisolle ja sisarukset jäävät tasaisesti ilman tai vähemmälle?

Näin tehdään eikä sille mitään voi. Ittelle käv juurii näin, mutta pitäköön tunkkinsa. Kaiken mitä mulla on olen ansainnut itse eikä se mikään paskempi fiilis ole.

Tämä on itse asiassa mun mielestä ihan ok. Samoin se, jos koko omaisuus jätetään vaikka säätiölle humanistisen tutkimuksen ja eläkeläisten ranskanopintojen hyväksi tai vastaavaa.  mun puolestani vanhempani voivat tehdä näin, jolleivät onnistu käyttämään koko omaisuuttaan itse,

Se, mistä todella vetäisin herneen nenään pysyvästi, on sisarusten lokeroiminen eriarvoisiksi. Sitä en sietäisi, enkä sen jälkeen olisi koko jengistä kenenkään kanssa tekemisissä. En todellakaan "ymmärtäisi".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on vanhempieni päätös tehdä niin, itse ovat omaisuutensa hankkinut. Meillä kaikilla, vanhempani ja sisarukseni, on hyvät välit.

Olisitkohan tosi tilanteessa noin jalo :-)

Rikas, lapseton tätini on ilmoittanut antavansa kaiken omaisuuden eläinten hyväksi. Eikä se hetkauta. Ollaan hyviä ystäviä. Raha on vain välttämätön "pahe", ei se tee ainakaan minua sen onnellisemmaksi. Helpottaa tokikin elämisen laatua. Mutta mikä minä olen siitä luokkaantumaan kuinka itse kukin haluaa rahansa/omaisuutensa sijoittaa/antaa. Ennemmin pitäisin rakkaat ihmiset edes hetken kauemman elämisessä mukana kuin ottaisin jättiperinnön.

Rahan takia en ole ikinä riidellyt kenenkään kanssa.

Eiköhän täti ole HIEMAN eri asia kuin omat vanhemmat!

Kerroin tädistäni sen takia että ymmärtäisit etten ole kieli pitkällä odottamassa jokaista mahdollista perintöä. Että ymmärtäisit että ihmisiä on erilaisia. En ole miestänikään valinnut tilipussin mukaan :)

Ymmärtän että haluat olka hyvä ja jalo ihminen joka ei halua mitään ja kääntää toisen posken. Helppoa ajatella noin mutta tositilanteessa sinunkin ajatukset olisivat toisenlaiset, siitä olen varma. Mutta pidä nuo kuvitelmat itsestäsi jos se saa sun olon hyväksi :-)[/quote

Miksi tälläisiä kysytään jos toisenlainen ajatus/mielipide ei sitten käy? Ei kaikki ole kuin kummelissa perintöä odottamassa. Toivoisin ainakin näin.