Mietitkö koskaan miten pärjäät taloudellisesti eläkkeellä ollessasi?

Vierailija kirjoitti:

[

Miten voi olla noin pieni eläke?

Eläke maksetaan tulojen mukaan. Alle 23-vuotiaana ansaitusta tulosta meilläe vanhoille ei ole kertynyt eläkettä, vaikka olisi oltu jo 16-vuotiaana hyväpalkkaisessa työssä.

Äitiys- ja hoitovapailta ei kerry eläkettä, eikä eläke ole pienipalkkaisilla muutenkaan kaksinen.

Tavoitteena on se, että ei olisi velkaa maksettavana ennen eläkkeelle jääntiä. Opintolainaakin on vielä maksettavana monta vuotta ...

Toinen tavoite on se, että ei tarvitse kustantaa lasten elämistä omalla eläkkeelläni. Tämä mahdollisuus on jo aika todennäköinen, kun lapset alkavat tulla toimeen omillaan.

Vierailija kirjoitti:

En mitenkään. Tuskin pääsen koskaan eläkkeelle.

Mksi jotkut sanovat näin? Meinaatko, ettet elä sinne asti ja jos näin, niin mihin asti se on?

v. -72

Aika hölmöähän se olisikaan maksaa omien lastensa elämää eläkkeestään, ei mulla ole edes tavoitteena olla tekemättä niin, vaan se on itsestäänselvyys. Jos eivät pärjää, niin siinäpähän sitten kituuttavat, niin minunkin vanhempani panivat minut tekemään, tosin henkisesti niin, että setaloudellinen pärjääminenkin on ollut mahdollisimman vaikeaa.

Siihen on osasyynä toki se että minä ja muu sukupolveni valmistuimme lamaan etc.

v.-72

Minulla on hyvin, uskoakseni. Mietin aina silloin tällöin, millaista sitten on eläkeiässä, kun olen perinyt isäni ja yhden isovanhempani. Jos kaikki menee hyvin niin olen rikkaampi kuin koskaan ja voin laittaa varallisuuteni tuottamaan. En voi silti uneksia luksuselämästä, mutta sellaisesta, jossa tulen hyvin toimeen. Jos eläkeikä on yli 65, niin jään eläkkeelle kuitenkin viimeistään tuossa iässä. Työeläkkeeni tulee olemaan pieni mt-syistä, vaikka olenkin nyt ehtinyt olla työelämässä 11 vuotta. Mutta silloinkin olen saanut kaksi lasta ja tehnyt osa-aikaa. Mutta minulla pitäisi olla 4-6 sijoitusasuntoa sitten, jotka maksavat elämiseni.

v.-72

Vierailija kirjoitti:

Aika hölmöähän se olisikaan maksaa omien lastensa elämää eläkkeestään, ei mulla ole edes tavoitteena olla tekemättä niin, vaan se on itsestäänselvyys. Jos eivät pärjää, niin siinäpähän sitten kituuttavat, niin minunkin vanhempani panivat minut tekemään, tosin henkisesti niin, että setaloudellinen pärjääminenkin on ollut mahdollisimman vaikeaa.

Siihen on osasyynä toki se että minä ja muu sukupolveni valmistuimme lamaan etc.

v.-72

Ei se lama niin kovin pitkä ollut, koska meidän valmistumisen aikaan pahin alkoi olla jo ohi ja saatiin valmistuttuamme vakkariduunit ja ostettiin omistusasunnot.

V. -73

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika hölmöähän se olisikaan maksaa omien lastensa elämää eläkkeestään, ei mulla ole edes tavoitteena olla tekemättä niin, vaan se on itsestäänselvyys. Jos eivät pärjää, niin siinäpähän sitten kituuttavat, niin minunkin vanhempani panivat minut tekemään, tosin henkisesti niin, että setaloudellinen pärjääminenkin on ollut mahdollisimman vaikeaa.

Siihen on osasyynä toki se että minä ja muu sukupolveni valmistuimme lamaan etc.

v.-72

Ei se lama niin kovin pitkä ollut, koska meidän valmistumisen aikaan pahin alkoi olla jo ohi ja saatiin valmistuttuamme vakkariduunit ja ostettiin omistusasunnot.

V. -73

Niin, osa ikäluokasta teki noin, mutta ne, joiden hommat olisivat ennen lamaa olleet olemassa katosivat, eikä todella moni enää päässyt leivänsyrjään kiinni. Ja etenkin tarkoitan tällä sellaisia helppoja ns. suojatöitä, joista sai ok-tienestit ja joihin pystyy porukka, joka ei ole ikäluokkansa ansioituneinta syystä tai toisesta. Mulla oli jo yksi asunto niin ei ole tarvinnut tavoitella toista.

v. -72

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mietin. Töihin menin 20 v iässä, 3 lasta => normaalit äitiys- ja vanhempainvapaat. Työsuhteita tauotta, palkka keskimääräinen, tuleva eläke noin 1000 e/kk. Valtiotyönantaja irtisanoi, kun täytin 57v eli eläkekertymä minimoituu, mutta en pääse ns. putkeen. Tämä on kätevä tapa pienentää eläkkeitä.

Miten voi olla noin pieni eläke?

Itse asiassa useimmilla on. Pitää olla isot tulot, että pääsee yli tonnin eläkkeeseen. Takuueläke on vain 750€/kk. Suuri joukko ihmisiä sinnittlee sillä, varsinkin naisia.

Mulla itse asiassa on nyt nelikymppisenä hyvä palkka (5000€/kk) mutta koska olen ollut kotiäitinä 5 vuotta, eläkekertymäni ei kuusivitosena ole olemaan sitä tonnia kummempi, vaikka onnistuisin olemaan sinne asti yhtäjaksoisesti töissä. Olen pyrkinyt sijoittamaan, jotta vanhana olisi jotain, mutta yhdessä huomattavan veroprosentin kanssa se taas tarkoittaa, että juuri nyt ollaan tuloista huolimatta aika tiukilla.

Tulen pärjäämään hyvin. Pääsen eläkkeelle 67-vuotiaana ja siinä vaiheessa eläkkeeni on yli kaksi tonnia kuussa ja työura on kestänyt 45 vuotta, välissä 2 vuotta hoitovapaita. Miehellä on vanha maatalo jonne muutamme kun minun nuorin lapseni muutta pois kotoa, asumiskustannukset tekevät 300 kuussa yhteensä ja meille jää säästöön kolme tonnia kuussa kymmenen vuoden ajan. Eiköhän sillä rahalla eläkevuodet pärjää.

Olen ollut jo liki 30 v työkyv.eläkkeellä, ikää nyt liki 60 v. Puoliso työeläk.viisi vuotta. Pärjäämme ihan ok., laskien yhtä tarkasti menot kuin koko liki 40 v avioliiton aikana. Onneni oli aikoinaan hyväpalkkainen työ, jonka perusteella eläke laskettiin. Menin 16 vuotiaana työelämään, eläkekertymä alkoi vasta 23 v. Bruttoeläkkeeni 1398, pidän sitä hyvänä. Toki olisin halunnut pystyä olemaan terveenä työelämässä

aina joskus, mutta sitten päädytään miehen kanssa, että hyvinhän sitä varmaan tullaan pärjäämään; lainat on maksettu, ei ole lasten harrastuskuluja, vähemmillä vaatehankinnoilla tulee toimeen.

Työeläkekertymäni on nyt noin 2500 euroa kuussa. Jos pysyn työkykyisenä eikä palkkatasoni romahda, saan eläkettä noin 3500 euroa kuussa.

Alkaa olla suunnitelma valmiina.

Asuntolaina on kohta maksettu -> pienet asumiskulut.

Viimiset 8 vuotta olen säästänyt 100/kk korvamerkittynä eläkerahoiksi.

Tämänhetken eläkekertymä näyttää siltä, että sillä saa juoksevat kulut katettua mukavasti ja työuraa on vielä 20-30v jäljellä. Tässä tietysti on riski että lait muuttuu ja eläkkeet jää saamatta/pienenee.

Perintö täytyy vielä sijoittaa niin, että siitä on jotain jäljellä sitten myöhemmin.

Toivottavasti pärjään, eläkeikään on vielä 10 vuotta. Tuskin saan olla ainakaan tässä työssä siihen asti. Tuleva eläkkeeni on 1800 e/kk.

Kadehdin äitiäni, joka on suurten ikäluokkien kasvatti. Hänellä on velaton kiva rivari, auto ja yli kahden tonnin eläke. Pääsi täydelle eläkkeelle alle 60-vuotiaana. Valittaa kuitenkin koko ajan, kun ei ole rahaa matkustella tarpeeksi.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti pärjään, eläkeikään on vielä 10 vuotta. Tuskin saan olla ainakaan tässä työssä siihen asti. Tuleva eläkkeeni on 1800 e/kk.

Kadehdin äitiäni, joka on suurten ikäluokkien kasvatti. Hänellä on velaton kiva rivari, auto ja yli kahden tonnin eläke. Pääsi täydelle eläkkeelle alle 60-vuotiaana. Valittaa kuitenkin koko ajan, kun ei ole rahaa matkustella tarpeeksi.

Äitisi on melkoinen harvinaisuus, koska suurten ikäluokkien naisten keskimääräinen eläke on alle 1000 e/kk. Täydelle eläkkeelle pääseminen alle 60v iässä ei sekään ole tavallista.

Enpä juuri. Olen 54-vuotias ja pitäisi päästä eläkkeelle 11 vuoden kuluttua. En usko, että pääsen. 11 vuotta on pitkä aika ja siinä ehditään nostaa eläkeikää vielä ainakin kaksi kertaa. En myöskään yhtään ihmettelisi, jos koko työperusteinen eläkejärjestelmä romutettaisiin ja tilalle tulisi kansalaispalkan tapainen systeemi. Olen oppinut elämäni aikana, että mihinkään yhteiskunnan maksamiin juttuihin  ei pidä luottaa. Siis siihen, että niitä maksettaisiin jatkossakin tai ainakaan siinä mittakaavassa kuin nyt on "luvattu". Jos kuitenkin maksetaan, tulen pärjäämään eläkkeelläni ihan hyvin. Jos ei makseta, niin se on sitten sen ajan murhe. 

Kyllä sitä täytyy miettiä. Kuitenkin tulot putoaa huomattavasti kun siirtyy eläkkeelle. Kaikki suurimmat hankkeet hankitaan ennen eläkeikää kuten auton vaihto ym. Huolehditaan ettei ole velkaa. Laitetaan säästöön se mitä vähänkin voidaan. Yritetään pitää itsestä hyvää huolta että terveyttä riittäisi mahdollisimman pitkään ja vältyttäisiin kalliilta lääke/sairaskuluilta. Vaihdossa asunto uuteen jossa voidaan elää loppuelämänsä fyysisestä kunnosta riippumatta.

Ikää mulla on 28 vuotta, enkä hirveästi laske tulevien työeläkkeiden tai eläkeikien varaan. Laki ehtii muuttua vielä monta kertaa vuosien varrella. Olen kuitenkin jo teinistä lähtien hiffannut, että pitkälle tulevaisuuteen on hyvä olla varautunut, mikä edellyttää agressiivista säästämistä. Tällä hetkellä sijoitussalkkuni arvo on vajaat 100 000 € ja näillä näkymin pystyn halutessani eläköitymään viisikymppisenä tai tätä aikasemmin. Toki saan vielä jonkinnäköistä työeläkettä jossain vaiheessa, jos sellaista vielä maksetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti pärjään, eläkeikään on vielä 10 vuotta. Tuskin saan olla ainakaan tässä työssä siihen asti. Tuleva eläkkeeni on 1800 e/kk.

Kadehdin äitiäni, joka on suurten ikäluokkien kasvatti. Hänellä on velaton kiva rivari, auto ja yli kahden tonnin eläke. Pääsi täydelle eläkkeelle alle 60-vuotiaana. Valittaa kuitenkin koko ajan, kun ei ole rahaa matkustella tarpeeksi.

Äitisi on melkoinen harvinaisuus, koska suurten ikäluokkien naisten keskimääräinen eläke on alle 1000 e/kk. Täydelle eläkkeelle pääseminen alle 60v iässä ei sekään ole tavallista.

Minunkin äitini sai eläkettä yli 2000 e netto. Tosin jäi eläkkeelle 63 v. Toimihenkilöduunissa ollut koko ikänsä. 

Olemme miettineet jo monta vuotta. Meillä on asiat onneksi hyvin, koska omaisuutta on kertynyt perinnöistä ja palkkatöistä sijoittamalla ja säästämällä. Suomen tilanne on kuitenkin niin surullinen, etten kerta kaikkiaan voi luottaa valtion kykyyn taata edes meidän ikäluokallemme (tai meitä nuoremmille) elämisen mahdollistavaa eläkettä. 

Me olemme nyt vähän yli nelikymppisiä ja suunnitelma on jäädä eläkkeelle viimeistään 50 ikävuoteen mennessä. Sen jälkeen muutamme osaksi vuotta toisessa maassa olevaan asuntoomme ja keskitymme omaisuuden hoitamiseen. Vanhuuden hoitopaikkakin on suunnitelmissa hankkia tuosta maasta, sitten kun sen aika on. Suomen valtiolta en odota saavani yhtään mitään.

En varaudu mitenkään, en pysty jaksamaan. Juuri ja juuri selviän elämästä muutenkin mt-ongelmineni. Kuten tähän astikin otan sen, minkä yhteiskunta tarjoaa, jos kykenen ja jos jotain on, tai kuolen kai pois jotenkin. Pienet säästöt, mitä yritän kerätä, on ihan lähitulevaisuuden vastoinkäymisten varalle, ja niitä on vaikea saada isoiksi, vaikka onhan tässä kyllä aikaa vielä nykyiseenkin eläkeikään.

No ehkä tuon jonkinlaisen terveyden vaalimisen, mitä jaksaessani teen, voisi laskea jonkinlaiseksi varautumiseksi. Mutta se ei kai ole sitä "taloudellista" varautumista.

T. sossuelätti, 32-vee