Onko teillä jouluateria-perinteitä?

Olette kyllä parempia ihmisiä kuin me muut. 

Tietysti syödään yhdessä, kaikki jotka ovat kotona. Mutta ei pukeuduta hienosti vaan mukavasti. Ei syödä erikseen alku- ja pääruokia, vaan laitetaan kaikki kerralla pöytään. Ruokailu kestää aikuisilla varmaan tunnin verran ja sen jälkeen on kieltämättä hieman ähky olo, mutta vain hieman.

Voitte olla outoja, mutta sitten olemme mekin. 

Työkavereidesi perheissä ei varmaan muulloinkaan syödä yhdessä. 

Myös me syömme jouluaterian koko perhe yhdessä ja muutenkin vietämme joulua yhdessä. Me syömme yhdessä myös tavallisena arkena ja sunnuntaisin vähän parempaa (eli sellaista, jota ei viitsi valmistaa työpäivän jälkeen) ruokaa.

Nykyisin on yllättävän paljon perheitä, joissa ei edes laiteta ruokaa, vaan syödään valmisruokia jokainen omalla tietsikalla istuen.

Eiköhän suurin osa syö samalla kaavalla kuin tekin. Itse en tiedä että kukaan söisi jouluna muulla tavalla!

Syödään yhdessä jouluateria, tietysti, ja ykköset päällä tai ainakin melkein. Kaikki katetään kerralla meilläkin. Ateria ri todin kestä kahta tuntia, tuskin yhtäkään.

kyllä löytyy perinnettä. Helvetin pahoja laatikoita syödään, kaikkea on pakko maistaa.

Vierailija kirjoitti:

Mutta ei pukeuduta hienosti vaan mukavasti.

Juuri tätä usein ihmettelen: jos syödään juhlavasti juhlaruokaa, miksei silloin voi myös pukeutua juhlavasti vai onko niin, että suomalaisille miehille ja pojille tumman puvun päälle laittaminen on ihan kauheaa ja naisia ja tyttöjä ahdistaa ajatus täyspitkästä juhlamekosta? (Me pukeudumme jouluaterialle näin)

ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta ei pukeuduta hienosti vaan mukavasti.

Juuri tätä usein ihmettelen: jos syödään juhlavasti juhlaruokaa, miksei silloin voi myös pukeutua juhlavasti vai onko niin, että suomalaisille miehille ja pojille tumman puvun päälle laittaminen on ihan kauheaa ja naisia ja tyttöjä ahdistaa ajatus täyspitkästä juhlamekosta? (Me pukeudumme jouluaterialle näin)

 

ap.

Käsittämätöntä, että tämä ap:n kysymys saa alapeukkuja.

Meillä syötiin aina yhdessä. Siistit vaatteet, ei tarvi mitään superjuhlallisia olla. Aluksi joku lukee jouluevankeliumin, vaikkei olla uskonnollisia (itse en edes kuulu kirkkoon). Tää on ainoa kristitty juttu joka meidän perheessä näkyy koko vuonna. Sitten syödään alkupalaksi pasteijoita lihaliemessä jonka jälkeen kannetaan "kaikki loput" pöytään. Jälkiruokaa ei erikseen ole, paketeista tulee aina sen verran suklaata ja marmeladeja... Kahvia keitellään ja nautitaan :) 

Meillä jokainen syö rennosti silloin, kun haluaa. MIksi jouluna pitäisi pingottaa? Se on sentään joka vuosi.

Meillä on ensin kalalautanen, jolle laitetaan perunan seuraksi mätiä (smetanan ja salottisipulisilpun kanssa), haukiterriiniä ja graavisiikaa.

Kun se on rauhassa nautittu ja lautaset pantu tiskikoneeseen, niin seisovasta pöydästä jokainen hakee, mitä haluaa. Tarjolla on kinkkua, sille kastiketta, laatikoita, rosollia, sille kastiketta, sienisalaattia, maksapateeta, punasipulihilloketta, sinappia, mustaherukkahyytelöä, aladoopia, ja tuoresalaattia.

Lopuksi kannetaan pöytään jälkiruoka, jonka jälkeen juodaan kahvit avec. Kaikkeen tähän kuluu noin puolitoista tuntia. Ollaan kovia pulisemaan.

Pukeudutaan siististi, mutta ei mitenkään juhlavasti. Itselläni on parikymmentä vuotta vanha punainen mekko, jota käytän vain jouluna.

Meilläkin on alkupalalautanen, muut sitten seisovasta pöydästä. Ja jälkiruoka taas valmiiksi lautasille asetettuna - luumukermajäädykkeet tehtynä pieniin vuokiin ja lautaselle kumottuina.

Mun lapsuudenperheessä ei ollut mitään tosi juhlallista, mutta sillä lailla oltiin että siistimpää vaatetta päälle ja himmeämpi valaistus, pöydässä kynttilät jne. Ehkä hiljaa soi joululaulut radiosta. Mitään pitkän kaavan mukaan syöjiä ei koskaan oltu, että se oli max. se puoli tuntia ja valmista oli. Mutta siis erosi tottakai suuresti ihan perusarjen ruokahetkestä.

Mun miehen kotona taas *huoh*. Se on sellainen keittiön kirkkaassa valossa tapahtuva 10 minuutin mättöhetki, jokainen ahmii ruokansa jotkut verskat päällä :( Oon siitä joskus miehelleni sanonut, mutta niin...siellä on totuttu että ruokahetken tärkein juttu on se, että on paljon syötävää ja nopeesti kupu täyteen. Paljon vaihtelee tosiaan nämä ruokailutavat ja -tottumukset. Jännä juttu, että miehen perheessä kaikki ovat myös selvästi ylipainoisia...

Syödään yhdessä, mutta ei varsinaisesti ruokapöydässä. Meillä on niin pieni pöytä, ettei viisi ihmistä mahdu siihen, kun pöytä on täynnä ruokaa. Laitetaan siitä sitten noutopöytä, josta jokainen ottaa ja syö sitten jossain muualla. Ei vetäydytä kuitenkaan omiin oloihin vaan ollaan yhdessä. Ei laiteta juhlavaatteita, koska ne eivät ole mukavia ja syödään heti saunan jälkeen niin ei ole kivaa laittaa märän tukan kanssa juhlakolttua. Puetaan siis mukavat lämpöiset pehmeät vaatteet.

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuudenperheessä ei ollut mitään tosi juhlallista, mutta sillä lailla oltiin että siistimpää vaatetta päälle ja himmeämpi valaistus, pöydässä kynttilät jne. Ehkä hiljaa soi joululaulut radiosta. Mitään pitkän kaavan mukaan syöjiä ei koskaan oltu, että se oli max. se puoli tuntia ja valmista oli. Mutta siis erosi tottakai suuresti ihan perusarjen ruokahetkestä.

Mun miehen kotona taas *huoh*. Se on sellainen keittiön kirkkaassa valossa tapahtuva 10 minuutin mättöhetki, jokainen ahmii ruokansa jotkut verskat päällä :( Oon siitä joskus miehelleni sanonut, mutta niin...siellä on totuttu että ruokahetken tärkein juttu on se, että on paljon syötävää ja nopeesti kupu täyteen. Paljon vaihtelee tosiaan nämä ruokailutavat ja -tottumukset. Jännä juttu, että miehen perheessä kaikki ovat myös selvästi ylipainoisia...

Mitenkäs teidän yhteisessä kodissa? kumpaako tapaa noudatatte vai oletteko kehittäneet ihan omanlaisenne?

Meillä on aina syöty pitkän kaavan mukaan, niin arkena kuin juhlana. Arkisin vaatimattomasti, mutta kuitenkin alku-,pää- ja jälkiruoka kuten tänään, että ensin oli lautasella salaattisekoitusta ja mikrossa pehmennetty vuohenjuustoviipale. Sitten perunoita ja paistettuja silakkapihvejä ja lopuksi marjakiisseliä. On tosi tärkeää, että syödään yhdessä ja jutellaan. Kellään ei ole kiire minnekään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsuudenperheessä ei ollut mitään tosi juhlallista, mutta sillä lailla oltiin että siistimpää vaatetta päälle ja himmeämpi valaistus, pöydässä kynttilät jne. Ehkä hiljaa soi joululaulut radiosta. Mitään pitkän kaavan mukaan syöjiä ei koskaan oltu, että se oli max. se puoli tuntia ja valmista oli. Mutta siis erosi tottakai suuresti ihan perusarjen ruokahetkestä.

Mun miehen kotona taas *huoh*. Se on sellainen keittiön kirkkaassa valossa tapahtuva 10 minuutin mättöhetki, jokainen ahmii ruokansa jotkut verskat päällä :( Oon siitä joskus miehelleni sanonut, mutta niin...siellä on totuttu että ruokahetken tärkein juttu on se, että on paljon syötävää ja nopeesti kupu täyteen. Paljon vaihtelee tosiaan nämä ruokailutavat ja -tottumukset. Jännä juttu, että miehen perheessä kaikki ovat myös selvästi ylipainoisia...

Mitenkäs teidän yhteisessä kodissa? kumpaako tapaa noudatatte vai oletteko kehittäneet ihan omanlaisenne?

Meillä on aina syöty pitkän kaavan mukaan, niin arkena kuin juhlana. Arkisin vaatimattomasti, mutta kuitenkin alku-,pää- ja jälkiruoka kuten tänään, että ensin oli lautasella salaattisekoitusta ja mikrossa pehmennetty vuohenjuustoviipale. Sitten perunoita ja paistettuja silakkapihvejä ja lopuksi marjakiisseliä. On tosi tärkeää, että syödään yhdessä ja jutellaan. Kellään ei ole kiire minnekään.

Joulua ei olla vielä kunnolla vietetty yhteisessä kodissa (meillä ei ole lapsia), vaan jouluksi ollaan menty joko mun tai miehen lapsuudenkotiin. Silloin sitten kunkin kodin tyylillä. Arkena yhteisessä kodissa meillä valitettavasti luisuu helposti siihen "kumpikin syö omaan tahtiin", mies vielä usein tietsikan ääressä, argh!

Mutta etenkin nuo juhlapyhät (joulu isoimpana) on musta tärkeitä, koska mielestäni iso osa juhlaa on juuri se että se eroaa arjesta: että silloin pukeudutaan vähän siistimmin, syödään rauhassa jne. Muutenhan se olisi vain päivä ja ateria muiden joukossa!

Lasketaanko se että joulupöydässä kyräillään ihan perkeleesti, mummo sählää ympäriinsä stressaten, tapellaan tiskaamisesta ja siivoomisesta, ruoditaan kaikki maholliset nuorten mokat.

Sitten jälkiruoka kahvien jälkeen äiti itkee ja uhriutuu. Tädit ja serkut itkee ja uhriutuu. Kaikki eri tiloissa toki. Jäkätetään ja haastetaan riitaa.

Tälläsii perinteitä meillä on.

Ai saatana, varsinkin toi itkemis- ja uhriutumisjuttu pitää NIIN PAIKKANSA ainakin meillä. Joka ikinen kerta kun vietetään joulua vähänkään isommassa porukassa, aina sama juttu. Ikinä ei olla vältytty jonkun sukulaisen marttyyrin leikkimiseltä/joltain psyykkiseltä meltdownilta.

Vittu että mä rakastan joulua.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ensin kalalautanen, jolle laitetaan perunan seuraksi mätiä (smetanan ja salottisipulisilpun kanssa), haukiterriiniä ja graavisiikaa.

Kun se on rauhassa nautittu ja lautaset pantu tiskikoneeseen, niin seisovasta pöydästä jokainen hakee, mitä haluaa. Tarjolla on kinkkua, sille kastiketta, laatikoita, rosollia, sille kastiketta, sienisalaattia, maksapateeta, punasipulihilloketta, sinappia, mustaherukkahyytelöä, aladoopia, ja tuoresalaattia.

Lopuksi kannetaan pöytään jälkiruoka, jonka jälkeen juodaan kahvit avec. Kaikkeen tähän kuluu noin puolitoista tuntia. Ollaan kovia pulisemaan.

Pukeudutaan siististi, mutta ei mitenkään juhlavasti. Itselläni on parikymmentä vuotta vanha punainen mekko, jota käytän vain jouluna.

Ettäs kehtaat - nyt on NÄLKÄ!!!!