Lue keskustelun säännöt.
Epätoivottu raskaus ja painajaismainen asetelma
10.12.2015 |
Noniin. Tilanne on siis se, että mulla on se paljonpuhuttu "tunne". Menkkoja ei näy eikä kuulu. Olen lähes täysin varma, että vatsassani on vieras - ja ehkä vähän turhan vieras.
Erosimme mieheni, kihlattuni, kanssa keväällä. Menin erosta täysin sekaisin ja kävin säännöllisesti hässimässä laastariani, ihmistä johon en tavallisesti kiinnittäisi mitään huomiota. Itse asiassa nyt ajateltuna hän on minusta jopa hieman etova. Käytimme kumia. Sitten välit ex-kihlatun kanssa alkoivat lämmetä ja saimme puhuttua asiat, joita olimme lykänneet kauan. Vanha liekki syttyi uudestaan. Loppukesästä "dumppasin" laastarin ja päätimme yrittää mieheni kanssa uudelleen, nyt hieman kasvaneina ja toisistamme oppineina. Kaikki oli hyvin.
Mulla on aina olleet todella epäsäännölliset menkat, joten en huolestunut ensimmäiseen kahteen viikkoon. Sitten alkoi pelottaa. En uskaltanut ostaa testiä. Täytin ajatukset millä tahansa muulla - enhän mä nyt vaan VOI olla raskaana. Testi löysi kotiini vasta eilen ja odottaa nyt lavuaarin luona.
Tilanne on painajaismainen. Ensinnäkin elämäntilanteeni on nyt täydellinen kaaos, johon lasta ei mitenkään voi sovittaa. Lapsen pitäminen olisi idioottimainen teko, hyvä että pystymme elättämään itsemmekään. Lisäksi en voisi mitenkään ennen syntymää tietää, kumman lapsi on, sillä harrastin seksiä niin lyhyen ajan sisällä kummankin isäehdokkaan kanssa - entä jos kumi on pettänyt ja se olisi tämän laastarini? Mieheni joutuisi kasvattamaan vihaamansa miehen lasta, minä kasvattaisin sekoilujeni hedelmää?
Abortistakin olen kauhusta jähmettynyt. Minulla on epävakaan persoonallisuuden diagnoosi ja takana 12 vuoden masennushistoria joka nyt juuri helpottanut. Näen sieluni silmin itseni antamassa sille solumöykylle nimen, sytyttämässä kynttilöitä, sekoamasta täysin päästäni surusta. Olen aina ollut aborttien puolestapuhuja, mutta nyt kun tilanne on kenties edessä itsellä.. Luen kauhutarinoita komplikaatioista ja musertavasta katumuksesta ja panikoin. Tilanne on kestämätön. Huomenna kun todennäköisesti näen ne viivat, murrun täysin. Ensiraskauteni piti olla kaunis yhteinen onnentäyttymys, vakaassa elämäntilanteessa yhdessä tämän kihlattuni kanssa. Nyt tunnen itseni likaiseksi ja pilatuksi. Elämän ihme väärään aikaan ja kenties väärästä siemenestä.
Kiitos jos luit, tunsin vain tarvetta avautua jonnekin. Saa haukkua lutkaksi tai mitä vain, ei tästä olo voi enää paskentua. Vittu mitä tuskaa.
Kommentit (28)
Siis laastari on ollut kuvioissa viimeksi loppukesästä? Vai milloin olet harrastanut seksiä laastarin kanssa viimeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee testi. Jos tulos on positiivinen, soitat neuvolaan. Kerrot epävakaasta tilanteestasi, varaat ajan ultraan, jossa selvitetään raskauden kesto. Sen jälkeen keskustelette raskauden jatkosta.
Vierailija kirjoitti:
Siis laastari on ollut kuvioissa viimeksi loppukesästä? Vai milloin olet harrastanut seksiä laastarin kanssa viimeksi?
Siis silloin loppukesä-alkusyksystä, en muista tarkkoja viikkoja.
Vierailija kirjoitti:
Tee testi. Jos tulos on positiivinen, soitat neuvolaan. Kerrot epävakaasta tilanteestasi, varaat ajan ultraan, jossa selvitetään raskauden kesto. Sen jälkeen keskustelette raskauden jatkosta.
Näin ajattelinkin. Aivan uskomattoman kamala olo.
No ei se voi olla laastarin - laske nyt itse! Mitä ehkäisyä käytät nyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet harrastanut laastaria kanssa seksiä alkusyksystä, ja epäilet, että vauva voisi olla myös hänen, niin keskeytyksen kanssa alkaisi olla kiire. Jos nyt vain yhdet menkat on myöhässä, niin luultavasti lapsi on kihlattusi.
Nyt siis teet testin reippaasti ja selvität mahdollisen raskauden keston. Sen jälkeen olet paljon viisaampi.
Ensin selvität easkauden keston. Jos todella olit laastarisi kanssa viimeksi lopoukesästä (mitähän sekin tarkoittaa), on raskaus jo niin pitkällä, että sosiaalisin syin et aborttia enää saa. Joten kipin kapin lääkäriin. Jos raskaus on vasta alussa (alle 12 viikkoa eli alle 10 viikkoa hedelmöitymisestä), tiedät ainakin kumman lapsi on. Sysäät nyt tunteet sivuun ja otat järjen käyttöön niin asiat selviää kyllä. Sitten teet päätöksiä sen oikean tiedon pohjalta. Jos raskaus on jo pari viikkoa oireillut, voit tehdä testin heti, et tarvitse rakossa seissyttä virtsaa. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minipillereitä. Vasta tämän keskustelun tehtyäni tajusin miten pitkä aika siitä on. Jos olen panikoinut turhaan niin läimäisen kyllä itseäni aika saatanan kovaa.
Ultraan vaan. Todennäköisesti alkutarkastelun, jolloin laastari ei tule kyseeseen. Jos on laastarin, on raskaus jo niin pitkällä, ettei abortti tule edes kyseeseen. Jos taas et kerro koko totuutta ja molemmat miehet vielä kuvioissa, niin abortti taitaa olla kuitenkin paras vaihtoehto...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ultraan vaan. Todennäköisesti alkutarkastelun, jolloin laastari ei tule kyseeseen. Jos on laastarin, on raskaus jo niin pitkällä, ettei abortti tule edes kyseeseen. Jos taas et kerro koko totuutta ja molemmat miehet vielä kuvioissa, niin abortti taitaa olla kuitenkin paras vaihtoehto...
No ei helvetissä ole enää kuvioissa muuten kuin facebookin kaverilistalla. Ja tosiaan en ole oikeasti tajunnut ajan kulua yhtään. Nyt oksettaa ja kuvottaa vielä enemmän, että joudun viemään tämän loppuun saakka - ei mun mielenterveys ikinä kestäis sitä. AP
Jos raskaus olisi saanut alkunsa alkusyksystä, et enää edes saisi aborttia, koska 12 viikkoa on mennyt jo kauan sitten. Jos taas raskaus on tuoreempi, rlapsi on nykyisen miehesi, koska et ole ollut muiden kanssa. Asiahan opn siid teoriassa ratkaistu puolestasi.
Jos siis nu ovat varsinaisst ongelmasi. Epävakaalla persoonallisuudella on todella vaikea tulla hyväksi vanhemmaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mikä oli päivämäärä kun harrastit seksiä laastarin kanssa? Entä kihlattusi kanssa? Viikkokin on jo aika iso ero, ja luultavasti voit siitä jo päätellä kumman lapsi olisi JOS olisit raskaana. Voihan olla, että menkat on jääneet pois stressin tai muun syyn vuoksi pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ultraan vaan. Todennäköisesti alkutarkastelun, jolloin laastari ei tule kyseeseen. Jos on laastarin, on raskaus jo niin pitkällä, ettei abortti tule edes kyseeseen. Jos taas et kerro koko totuutta ja molemmat miehet vielä kuvioissa, niin abortti taitaa olla kuitenkin paras vaihtoehto...
No ei helvetissä ole enää kuvioissa muuten kuin facebookin kaverilistalla. Ja tosiaan en ole oikeasti tajunnut ajan kulua yhtään. Nyt oksettaa ja kuvottaa vielä enemmän, että joudun viemään tämän loppuun saakka - ei mun mielenterveys ikinä kestäis sitä. AP
Siis tajusitko vasta nyt, että sikiö ei voi olla laastarin? Vai tajusitko vasta nyt, että raskaus on liian pitkällä aborttiin ja on todennäköisesti laastarisi? Onko sulla mitään muistikuvaa, koska oot viimeksi hässinyt tämän laastarin kanssa? Olisiko miehelläsi enemmän muumeja hereillä ja muistaisi koska palasitte yhteen? Näillä tiedoilla lääkäri voi ultratessa jo antaa hyvin luotettavan arvion siitä kumman lapsi on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi kauheeta, eikös se (mahdollinen) raskaus ole jo aika pitkällä.
Ei ole kyllä helppo tilanne, ei... Itse vähän eri tavalla vaikeassa tilanteessa aikoinani päädyin aborttiin, ja olen katunut sitä kovasti, varsinkin kun sitten kävikin niin että sen jälkeen en saanut lasta enää koskaan... Ainoan lapseni jonka tulisin koskaan kantamaan, hävitin, koska elämäntilanne ei ollut optimaalinen, ajatellen että teen sitten myöhemmin pari lasta kun on vakaa parisuhde ja opinnot valmiit. Jälkeenpäin tiedän, että olisin selvinnyt hyvin lapsen kanssa yksin opiskelijana, ja että elämässä ei kannata odotella optimaalisempia hetkiä, kun ei niitä koskaan välttämättä tule. Itselläni kävi niin etten koskaan löytänyt enää miestä, nyt ikää jo yli 40 joten lapsettomaksi jäin.
Vierailija kirjoitti:
Minipillereitä. Vasta tämän keskustelun tehtyäni tajusin miten pitkä aika siitä on. Jos olen panikoinut turhaan niin läimäisen kyllä itseäni aika saatanan kovaa.
Älä turhaan! Olet ollut niin stressaavassa tilanteessa, että ei ihme jos panikoit. Hengitä nyt syvään ja tee se testi.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole kyllä helppo tilanne, ei... Itse vähän eri tavalla vaikeassa tilanteessa aikoinani päädyin aborttiin, ja olen katunut sitä kovasti, varsinkin kun sitten kävikin niin että sen jälkeen en saanut lasta enää koskaan... Ainoan lapseni jonka tulisin koskaan kantamaan, hävitin, koska elämäntilanne ei ollut optimaalinen, ajatellen että teen sitten myöhemmin pari lasta kun on vakaa parisuhde ja opinnot valmiit. Jälkeenpäin tiedän, että olisin selvinnyt hyvin lapsen kanssa yksin opiskelijana, ja että elämässä ei kannata odotella optimaalisempia hetkiä, kun ei niitä koskaan välttämättä tule. Itselläni kävi niin etten koskaan löytänyt enää miestä, nyt ikää jo yli 40 joten lapsettomaksi jäin.
😢 olen pahoillani. Varmasti raskas taakka kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ultraan vaan. Todennäköisesti alkutarkastelun, jolloin laastari ei tule kyseeseen. Jos on laastarin, on raskaus jo niin pitkällä, ettei abortti tule edes kyseeseen. Jos taas et kerro koko totuutta ja molemmat miehet vielä kuvioissa, niin abortti taitaa olla kuitenkin paras vaihtoehto...
No ei helvetissä ole enää kuvioissa muuten kuin facebookin kaverilistalla. Ja tosiaan en ole oikeasti tajunnut ajan kulua yhtään. Nyt oksettaa ja kuvottaa vielä enemmän, että joudun viemään tämän loppuun saakka - ei mun mielenterveys ikinä kestäis sitä. AP
Siis tajusitko vasta nyt, että sikiö ei voi olla laastarin? Vai tajusitko vasta nyt, että raskaus on liian pitkällä aborttiin ja on todennäköisesti laastarisi? Onko sulla mitään muistikuvaa, koska oot viimeksi hässinyt tämän laastarin kanssa? Olisiko miehelläsi enemmän muumeja hereillä ja muistaisi koska palasitte yhteen? Näillä tiedoilla lääkäri voi ultratessa jo antaa hyvin luotettavan arvion siitä kumman lapsi on.
Tajusin vasta nyt miten kauan tuosta on ja että aborttia ei enää saisi. Painajainen se vaan syvenee. Kuten sanoin, en muista tarkkoja viikkoja yhtään, eikä muista mieskään.
Joku sanoi että testin voi jo tehdä jos oireita ollut, teen sen ihan pian. Tukkahan tässä tippuu päästä.
Se mitä sinun ja miehesi pitää muistaa, että millään muulla ei oikeasti ole mitään väliä kuin sillä, että haluatteko te lapsen. Geenit eivät todellakaan tee isää kenestäkään. Eikä sillä ole väliä keneltä se siittiö on tullut. Eihän se siittiö sitä miehen persoonaa muutenkaan sisällä. Vain geneettisen koodin, ei sitä mitä me olemme.
Voi kamala, sanattomaksi vetää. En pysty kuin ojentamaan virtuaalisen halauksen!