Epätoivottu raskaus ja painajaismainen asetelma

Noniin. Tilanne on siis se, että mulla on se paljonpuhuttu "tunne". Menkkoja ei näy eikä kuulu. Olen lähes täysin varma, että vatsassani on vieras - ja ehkä vähän turhan vieras.

Erosimme mieheni, kihlattuni, kanssa keväällä. Menin erosta täysin sekaisin ja kävin säännöllisesti hässimässä laastariani, ihmistä johon en tavallisesti kiinnittäisi mitään huomiota. Itse asiassa nyt ajateltuna hän on minusta jopa hieman etova. Käytimme kumia. Sitten välit ex-kihlatun kanssa alkoivat lämmetä ja saimme puhuttua asiat, joita olimme lykänneet kauan. Vanha liekki syttyi uudestaan. Loppukesästä "dumppasin" laastarin ja päätimme yrittää mieheni kanssa uudelleen, nyt hieman kasvaneina ja toisistamme oppineina. Kaikki oli hyvin.

Mulla on aina olleet todella epäsäännölliset menkat, joten en huolestunut ensimmäiseen kahteen viikkoon. Sitten alkoi pelottaa. En uskaltanut ostaa testiä. Täytin ajatukset millä tahansa muulla - enhän mä nyt vaan VOI olla raskaana. Testi löysi kotiini vasta eilen ja odottaa nyt lavuaarin luona.

Tilanne on painajaismainen. Ensinnäkin elämäntilanteeni on nyt täydellinen kaaos, johon lasta ei mitenkään voi sovittaa. Lapsen pitäminen olisi idioottimainen teko, hyvä että pystymme elättämään itsemmekään. Lisäksi en voisi mitenkään ennen syntymää tietää, kumman lapsi on, sillä harrastin seksiä niin lyhyen ajan sisällä kummankin isäehdokkaan kanssa - entä jos kumi on pettänyt ja se olisi tämän laastarini? Mieheni joutuisi kasvattamaan vihaamansa miehen lasta, minä kasvattaisin sekoilujeni hedelmää?

Abortistakin olen kauhusta jähmettynyt. Minulla on epävakaan persoonallisuuden diagnoosi ja takana 12 vuoden masennushistoria joka nyt juuri helpottanut. Näen sieluni silmin itseni antamassa sille solumöykylle nimen, sytyttämässä kynttilöitä, sekoamasta täysin päästäni surusta. Olen aina ollut aborttien puolestapuhuja, mutta nyt kun tilanne on kenties edessä itsellä.. Luen kauhutarinoita komplikaatioista ja musertavasta katumuksesta ja panikoin. Tilanne on kestämätön. Huomenna kun todennäköisesti näen ne viivat, murrun täysin. Ensiraskauteni piti olla kaunis yhteinen onnentäyttymys, vakaassa elämäntilanteessa yhdessä tämän kihlattuni kanssa. Nyt tunnen itseni likaiseksi ja pilatuksi. Elämän ihme väärään aikaan ja kenties väärästä siemenestä.

Kiitos jos luit, tunsin vain tarvetta avautua jonnekin. Saa haukkua lutkaksi tai mitä vain, ei tästä olo voi enää paskentua. Vittu mitä tuskaa.