Lue keskustelun säännöt.
Koettakaa jo tajuta, että voimakas uran luominen ja pienet lapset eivät
28.06.2008 |
yksinkertaisesti sovi yhteen! On täyttä puppua, että ihminen pystyy keskittymään moneen merkittävään asiaan yhtä aikaa sellaisella antaumuksella, ettei yksi asia kärsi toisen kustannuksella.
Jos siis haluaa kunnon uran, on viisainta jättää lapset hankkimatta tai luoda ura vasta lasten ollessa isompia. Tai jos haluaa antaa perheelle parhaansa, on parempi laskea rimaa uratavoitteissa.
Vaikka ajankäytöllisesti pystyisi järjestämään aikaa sekä uralle että perheelle, niin väkisin jompi kumpi kärsii.
Valitkaa te, kumpi.
Kommentit (53)
Lasten ollessa pieniä vain eteni normaalisti työelämässä, kun taas nyt kun ne ovat koulussa, on vihdoin saavuttanut sen av-standardien mukaisen uran!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai siis voihan toinen luoda, mutta jomman kumman on otettava aika ja energia kodille ja lapsille. En keksi nyt, mikä on "ljk", mutta varmaan jotain menestyvää. Miten ihmeessä pystytte noissa ammateissa tekemään lyhyttä päivää vai onko kyse tj:nä yhden miehen firmassa? Merkittävä ura tarkoittaa merkittävää panostusta myös ajankäytössä. En tiedä ketään oikeasti uralla menestynyttä, joka ei tekisi aivan mielettömiä työpäiviä ja työpäivän jälkeen olisi ihan takki tyhjä.
hyvä esimerkki tälläisestä uravanhempien lapsesta on Kata Kärkkäinen. Hän on monesti sanonut haastatteluissa, että avain kaulassa sai kulkea, kun vanhemmat oli aina töissä. Rahaa oli, mutta Katallahan on ollut kaikkia ongelmia itsensä kanssa koko aikuisiän.
Meillä ainakin lapsilla on kaksi vanhempaa, joista kummallakin ura (tj ja ljk) ja lapset ovat hoidossa pph:lla max. 6 tuntia päivässä.
[/quote]
Sama ihminen ei tosiaankaan sekä vie että hae lasta hoidosta, jos vanhemmat haluavat panostaa ur- ei kun työhönsä.
Asia kun asia, niin aina mennään sivuraiteille. Nyt sitten aloituksesta on päästy siihen, että itse asiassa kukaan tavallinen ihminen ei edes luo uraa, ainoastaan kansainväliset huippujohtajat about Ollilan ja Gates'n tasolla on joskus "luoneet" uraa.... Eikä siis tavallisella ihmisellä VOI olla mitään ongelmaa yhdistää työ- ja perhe-elämää. Jep, aina oppii uutta
ettei tavallisella ihmisellä VOISI olla mitään ongelmaa yhdistää työ- ja perhe-elämää. Täällä on vain todettu että toisin kuin aloitusviestissä väitetään, on täysin mahdollista että ihmiset voivat siihen myös pystyä. Kukaan ei ole väittänyt etteikö osalla ihmisistä olisi hyvinkin ongelmia siinä (esim. ap:llä ilmeisesti on, eikä kukaan ole väittänyt että hän olisi väärässä oman elämänsä suhteen).
Eikä siis tavallisella ihmisellä VOI olla mitään ongelmaa yhdistää työ- ja perhe-elämää. Jep, aina oppii uutta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mun mielestä tavallisia päällikkötason duuneja onnistuu tekemään aika hyvin normaalin työpäivän puitteissa, mutta en mä sitä vielä erityiseksi uraksi laskisi. Tai ainakin mä olen pystynyt jo kohta kymmenen vuotta. Mutta enpä ole siitä pidemmälle ehtinytkään uramielessä. Uraohjuksella, joka tienaa 4000 euroa kuussa, on menneet pahasti palkkaneuvottelut pieleen.
Mitenköhän ne miehet onnistuvat luomaan uraa samaan aikaan kun niillä on pieniä lapsia?
En ole tavannut vielä yhtäkään kunnianhimoista, nousujohteista uraa luovaa naista, joka olisi onnistunut yhdistämään pienten lasten äitiyden ja työn. Puhe- ja tunnetasolla lapset ovat tärkeitä, mutta käytännön elämän ratkaisut ja teot kertovat päinvastaisesta arvomaailmasta: työ tulee ensin. Jopa niin, että vauva sysätään päiväkotiin mahdollisimman pian, jotta äiti pääsee taas toteuttamaan itseään. Ja tuntemani kunnianhimoiset uranaiset mm. johtoasemassa, tekevät pitkää päivää. Tämän lisäksi työmatkat. Lievittäkseen huonoa omatuntoa, naiset soittelevat välillä lapsilleen kesken työpäivän, mutta poikkeuksetta ovat puhelimessa kireitä kiireen ja stressin vuoksi.
Sattumaa tai ei, enemmistö tuntemistani uranaisista ovat myös jollakin tasolla kylmiä ja jotenkin tunneköyhiä. Kenties he ovat katkeria siitä, kuinka paljon uhrasivat saadakseen asemansa ja eivät halua antaa "armoa" muillekaan. Jostain syystä monet uranaiset joutuvat käymään lävitse kivisen tien saavuttakseen korkean aseman työelämässä, ainakin tuntemani naiset repivät uran selkänahastaan ja vuosien, upean työpanoksen jälkeen lopulta saivat ansaitsemansa aseman -tuulisella paikalla. Siinä vauhdissa jalkoihin jäi perhe ja lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joissa se näyttävämpi "ura" (tai tässä av:n tapauksessa säälittävä päällikön paskaduuni jolla ei ole uran kanssa mitään tekemistä) on naisella eikä miehellä. Naisen työhön on ollut mahdollista panostaa tavallista enemmän, kun mies on tukenut sitä mm. jäämällä kotiin hoitamaan lasta tai ainakin itse tinkimään oman työnsä vaativuudesta.
Myös rutiininomaisten kotitöiden ulkoistaminen (kodin siivoaa siivooja, lakanat pesee pesula, auton renkaat vaihtaa leasing-firma jne.) tuntuu olevan näissä perheissä yleistä ja helpottavan sitä ajan irroittamista sekä työlle että lapsille.
Aika nousujohteisella uralla ovat, ja pienten lasten äitejä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ei pitäisi myöskään unohtaa lapsilukua. Luulisin että yhden lapsen kanssa onnistuu vielä ihan hyvinkin. Yhden lapsen voi ottaa jopa mukaan töihin. Näinhän moni "kunnon uranainen" onkin tehnyt. Kahden kanssa voi kyllä jo olla vaikeampi juttu ja sanoisin että mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä enemmän sitä kunnon aikaa sinulta, vanhemmalta, hän alkaa vaatia.
Ei mulla ainakaan olisi edes omaatuntoa luoda mitään uraa tässä vaiheessa elämää kun on kaksoset 6v sekä kuopus 2,5v. Jotenkin tuntuu että ovat jo nytkin liikaa hoidossa vaikka ovat osittain vain puolipäiväisiäkin päiviä.
Mulla yksi tuttu nainen, joka ennen lapsia eteni nopeasti esimiesasemaan. No sitten menikin naimisiin, sai yhden lapsen, ja yhtäkkiä olikin kolmilapsisen perheen äiti. Yksi lapsi vielä erityislapsi. Hän oli ainakin itse sitä mieltä, ettei hänen urastaan enää tullut yhtään mitään sen jälkeen kun kolmas lapsi oli syntynyt. Jättäytyi pois työstään ja etsi nyt uusia mahdollisuuksia. Hänellä oli työ jossa joutui matkustamaan paljon. Tietääkseni heillä oli myös tukiverkkoja jonkin verran. Mutta ikävä lapsia kohtaan oli kova kun joutui olemana paljon poissa työn vuoksi, joten siksi lopetti "urasuuntautuneen työnsä".
Olin oikeasti aika yllättynyt sillä tämä nainen on aina ollut tavallisia tallaajia energisempi ja ehtiväisempi. Ja vielä myönsi tuon minulle ettei molempia voi saada!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vai oletteko aktiivisesti päättäneet kumpi vanhempi saa luoda uraa/ panostaa työelämään enemmän kuin toinen?
Totta ap.
Ei sellasta ihmistä olekkaan joka pystyy luomaan uraa ja huolehtimaan pienistä lapsista yhtäaikaa jomman kumman kärsimättä. Tietenkin on näitä"ura" ihmisiä jotka käsittävät uranluomisella normaalin työelämässä etenemisen.
Itse aloin luomaan uraa vasta kaksosten mentyä kouluun. Töihin kuitenkin palasin lasten ollessa 1v 6kk. Etenin työssäni, mutta en antanut kaikkeani työelämälle kun oli pienet lapset.
Nykyään työpäiväni ei ole paljoakaan pitempi, mutta matkustelen enemmän sekä myös opiskelen työn ohessa että olen myös ottanut haastavampia työtehtäviä vastaan.