On niin helppo olla onnellinen... Miksköhän?
Olin pitkään tosi tyytymätön avioliittooni, mieheen ylipäänsä, elämä ahdisti, tuntui että olen yksinhuoltaja lapsille, ja pelkkä kotitalouskone omassa kodissani.
Mikään ei ole muuttunut, mutta silti ei enää ahdista, vaan olen hyvinkin tyytyväinen elämääni. Siivoan, laitan ruuat, pyykkään, tiskaan, hoidan lapset, maksan laskut, auon tukkeutuneet viemärit, maalaan huonekalut... Ja olen itse asiassa oikein onnellinen tämän työmäärän keskellä. :) Kumma juttu.
Kommentit (3)
Itsekin huomaan vastaavaa, välillä on tosi helppo olla onnellinen. Kun ryhdyn miettimään asioita, huomaan että olen esim. nähnyt terapeuttisia unia monena yönä peräkkäin. Moni asia on unessa valjennut.
Tosin nyt on taas lievä ahdistus tästä. On noussut pintaan ajatukset, että olisiko pitänyt tehdä toisin silloin vuosia sitten, olen vielä sen verran nuori että tämä kotitalouskonevaihe olisi voinut odottaa vielä kymmenen vuotta. Mutta on tässä nykyisessä tilanteessa monia voimavaroja, joita voisi ottaa paremmin haltuun ja hyötykäyttöön.
Yksi iso juttu olisi kylläkin omasta kehosta huolehtiminen. Se tuntuu viimeiseltä asialta, mutta kaikki olisi varmasti helpompaa jos oma keho olisi tasapainossa.
Minunkin on helppoa olla onnellinen suurimman osan aikaa, vaikka elämässä on moni asia vinksallaan ja kaikenlaista on koettu. Eikä kuulemma ole mitenkään harvinaista, että ihmisellä on kaikki " ihan hyvin" niin ulkoisesti kuin ihmissuhteissakin, ja silti aina olo on tyytymätön ja onneton.