Miten päiväkodissa ystävystytään ja saadaan kavereita?

Vierailija

Ohjaavatko aikuiset kaverisuhteita, vai luovatko lapset ne itse? Miten se tapahtuu sellaisella, joka ei ole hyvä siinä?

Minulla on lapsi, joka jää toistuvasti ilman kavereita. Miten voisin rohkaista häntä ottamaan kontaktia toisiin? Auttaisko se, että hän osaisi kertoa, mistä tykkää ja millä haluaisi leikkiä?

Kommentit (4)

Vierailija

Minkä ikäinen lapsi?  Ryhmän aikuisille on tärkeä rooli siinä, miten lasten leikit ja kaverisuhteet muodostuvat. Joskus ryhmä on todella tiivis, lapset suurinpiirtein serkkuja kaikki keskenään ja leikkineet yhdessä vauvasta asti, ja silloin uuden lapsen on todella vaikea päästä siihen ryhmään mukaan. Hyvällä tuurilla hän pääsee koiraksi jonkun leikkiin mut siihenpä se sitten jää.

Minä olen aina uudella paikkakunnalla uuden hoitoryhmän kohdalla yrittänyt mallintaa sitä ryhmää ja etsiä sieltä sellaisia hetkiä, jolloin tiivis ryhmä on vähemmän tiivis. Hyviä tilaisuuksia tähän on esimerkiksi keskellä päivää järjestettävät maksulliset harrasteryhmät, joista esikoinen sai käytännössä kaikki kaverinsa. Kun porukasta vaan osa on harrastamassa, heihin saa helpommin kontaktia kuin silloin kun he ovat kavereidensa kanssa.

Hoitajilta voi myös kysyä, kenen kanssa omalla lapsella edes vähän synkkaa, ja sitten vaan kyselyä vanhemmille että voisko lapset tavata hoitopäivän jälkeen. Minä yleensä tarjoudun hakemaan ja tuomaan lapsen ja vahtimaan lapsia. Tähän tarttuvat yleensä ne vanhemmat joilla ei ole lastenhoitoapua ja autoa käytössä, ja heistä voi itsekin saada perhetuttuja, koska usein heilläkin on tarvetta jonkinlaisella sosiaaliselle elämälle.  Ne joilla on jo elämä valmiina ja ympärillä satamäärin serkkuja ja kummeja ja isovanhempia ja sisaruksia eivät yleensä vaivaudu edes vastaamaan. 

Isommalle on aina löytynyt hyvin kavereita. Sitten vaan näistä kavereista (lapsi on poika) kootaan poikaporukka jota roudata liikennepuistoon ja luistelemaan ja pulkkamäkeen, niin ryhmähenki tiivistyy eikä kaverisuhteet ole niin hauraat kuin yksittäisten kavereiden kohdalla.  Pienempi on ujo eikä välitä kaveriseurasta samalla lailla, ja hänelle on ollut paljon vaikeampi löytää ystäviä, ja hän on kärsinyt hoitoryhmien vaihdosta kovasti,  koska yleensä hän on juuri siinä vaiheessa vasta löytänyt jonkun uuden kaverin.

Eli riippuu lapsesta ja hoitopaikasta miten onnistuu. Mut siis, äitinä voi näihin asioihin kovastikin vaikuttaa. Voit aloittaa siitä, että laitatte näin ennen joulua hoitolasten lokerikkoon joulukortin ja lapsen terveiset, että jos aika käy joululomalla pitkäksi, voi teille tulla leikkimään, ja sitten puhelinnumeron perään. Voi olla ettei kukaan ota yhteyttä, kaikilla on kiireensä, mut sit voi käydä niinkin että joku yhtäkkiä soittaakin, ja sitten vaan leikkitreffejä järjestämään.

Vierailija

Minun lapsellani on vaikeuksia ystävystyä (on adhd-piirteisyyttä, aistiyliherkkyyttä ym mikä vaikeuttaa sosiaalisten taitojen oppimista) ja olen avustanut ystävystymistä olemalla itse mahdollisimman aktiivinen. Kyselin lapselta kaikki kaverit joiden kanssa tykkää olla päiväkodissa, ja laitoin kirjeet+puhelinnumeron heidän lokeroon. Sitten olen aktiivisesti sopinut kyläilyjä puolin ja toisin. Monet vanhemmat erityisesti tykkäävät tuoda lapsen kylään että saisivat itse pienen lepotauon.

Vierailija

Leikkien lomassa he ystävystyvät. Jotkut hitaammin jotkut nopeammin. Itse olen aina ollut tosi hidas tutustumaan uusiin ihmisiin ja vielä vaikemmin ystävystyvä. Mutta siitä on myös hyötyä. Ei tarvii pettyä niin usein, kun ei kaikkien kanssa ala kaveeraamaan. Olen tosi tarkka siitä minkä laisten ihmisten kanssa haluan lähempää tuttavuutta. Juopothan ensin änkee tuttavaksi uudessa asumisympäristössä, uudessa työpaikassa ym. Enkä halua niitä lähellekkään omaa elämääni.

Hyvä se on kun ensin kattoo millasia ne ihmiset ympärillä oikein on. Anna lapsen tutustua omaa tahtiaan. Ja kaikkihan ei edes viihdy isossa ryhmissä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat