Jean Sibelius aloitti viulutunnit vasta 16-vuotiaana

Vierailija

Nykyisin tuntuu että peli on jo menetetty jos ei lapsi ole vähintään 4-5-vuotiaana jossain konservatoriossa vinguttelemassa.

Kommentit (15)

Vierailija

Mutta kyllähän heillä kotona soitettiin muita instrumentteja jo varhain.

Sitähän on paljon keskusteltu, että kuinka suuri merkitys on lapsuuskodin tarjoamilla virikkeillä. Vaikka Mozart oli erikoislahjakkuus, olisiko hänestä tullut maailmanhistorian kuuluisimpia säveltäjiä, jos hänen isänsä ei olisi ollut muusikko ja panostanut lasten musiikkikasvatukseen. Jos Wolfie olisi pelannut pleikkaa ja perscopannut koko lapsuutensa, olisiko meillä nyt Taikahuilua?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mutta kyllähän heillä kotona soitettiin muita instrumentteja jo varhain.

Sitähän on paljon keskusteltu, että kuinka suuri merkitys on lapsuuskodin tarjoamilla virikkeillä. Vaikka Mozart oli erikoislahjakkuus, olisiko hänestä tullut maailmanhistorian kuuluisimpia säveltäjiä, jos hänen isänsä ei olisi ollut muusikko ja panostanut lasten musiikkikasvatukseen. Jos Wolfie olisi pelannut pleikkaa ja perscopannut koko lapsuutensa, olisiko meillä nyt Taikahuilua?

joo, mutta se oli enemmän soittelua, hauskanpitoa, kuin puurtamista. Nykyään soittoharrastus on jotenkin kovin totista ja tavoitteellisuta jo pikkulapsi-iästä alkaen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Harrastaminen on liian totista nykyään, ei synny huippuja kun kyllästyminen iskee jo varhaisteini-iässä.

Tämä on niin totta. Eikä klassisen musiikkikoulutuksen pedagogiikka ole seurannut muuttuvaa teini-ikäisten maailmaa. Samoilla  autoritaarisilla yksinäistä puurtamista korostavilla metodeilla ei saada enää länsimaisia nuoria innostumaan intohimoisesti kuin sata vuotta sitten. Ja ilman intohimoa ei puuduttavaa harjoittelua kestä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jukka Poika ja Jenni Vartiainen eivät ole aloittaneet vieläkään.

Ei Ozzykaan ikinä mitään ole osannut soittaa.

Vierailija

Sibeliukset ja Mozartit olisi jääneet syntymättä jos he eivät olisi jo varhaislapsuudesta eläneet musiikin ympäröimänä. Ne varhaiset vaikutteet on oman motivaation ohella ehkä ne kaikista tärkeimmät.
Siitäkään huolimatta läheskään kaikista ei voi tulla ammattilaisia, vaikka mitä tekisi ja vaikka kuinka yrittäisi ammattilaiseksi koulia.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastaminen on liian totista nykyään, ei synny huippuja kun kyllästyminen iskee jo varhaisteini-iässä.

Tämä on niin totta. Eikä klassisen musiikkikoulutuksen pedagogiikka ole seurannut muuttuvaa teini-ikäisten maailmaa. Samoilla  autoritaarisilla yksinäistä puurtamista korostavilla metodeilla ei saada enää länsimaisia nuoria innostumaan intohimoisesti kuin sata vuotta sitten. Ja ilman intohimoa ei puuduttavaa harjoittelua kestä.

Et varmaankaan ole käynyt yhdessäkään nykyajan musiikkioppilaitoksessa jos kerta olet tuota mieltä? Suomessa on kansainvälisestikin mitattuna aivan poikkeuksellisen vähän hierarkkisuutta oppilaiden ja opettajan välillä, oppilaat uskaltavat kyllä myös sanoa opettajaa vastaan eikä oppilaita nöyryytetä toisin kuin monissa muissa maissa edelleen tehdään.

Mutta oppimista ei voi kukaan tehdä oppilaan puolesta. Jos ei harjoittele säännöllisesti niin ei myöskään opi. Lapsilla on niin paljon harrastuksia ja muuta "tärkeämpää" tekemistä niin eipä silloin voi vaatia että oppisi myöskään kovin kummoiseksi soittajaksi. Monet muusikot ovat jo lapsesta lähtien innokkaita ja sinnikkäitä harjoittelijoita, siksi heistä tulee ammattilaisia. Pitää olla intohimoa ja paloa soittamiseen jotta jaksaa hioa kappaleita ja tekniikkaa vuodesta toiseen.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kyllähän heillä kotona soitettiin muita instrumentteja jo varhain.

Sitähän on paljon keskusteltu, että kuinka suuri merkitys on lapsuuskodin tarjoamilla virikkeillä. Vaikka Mozart oli erikoislahjakkuus, olisiko hänestä tullut maailmanhistorian kuuluisimpia säveltäjiä, jos hänen isänsä ei olisi ollut muusikko ja panostanut lasten musiikkikasvatukseen. Jos Wolfie olisi pelannut pleikkaa ja perscopannut koko lapsuutensa, olisiko meillä nyt Taikahuilua?

joo, mutta se oli enemmän soittelua, hauskanpitoa, kuin puurtamista. Nykyään soittoharrastus on jotenkin kovin totista ja tavoitteellisuta jo pikkulapsi-iästä alkaen.

Mozartilla ei oikeastaan ollut lapsuutta. Isä oli äärimmäisen kunnianhimoinen.

Vierailija

Toisaalta eihän Sibeliuksesta ammattiviulistia tullutkaan, vaan säveltäjä.

Kokonaan toinen juttu on se, että musiikkiopistoihin oppilaita valitessa on liikaa ajatuksena se, että valittavalla pitäisi olla mahdollisuus edetä ammattimuusikoksi. Jos joku pyrkii ilman aikaisempaa kokemusta viuluun 16-vuotiaana, ei häntä valita, koska hän on musiikkiopiston mielestä liian vanha. Ei hänestä varmaan ammattilaista tulekaan, mutta hänellä on vielä täydet mahdollisuudet kehittyä hyväksi harrastelijaksi, joka voi aikuisena soittaa menestyksekkäästi esim. harrastelijasinfoniaorkesterissa ja joka on lisäksi hyvä ja asiantunteva kuuntelija konserttien ammattimuusikoille. Tuttavapiirissäni on useita soitto-opinnot myöhään aloittaneita, jotka ovat kuitenkin päässeet hyvälle harrastelijatasolle (tarkoitan tällä nyt suunnilleen musiikkiopiston mot-tutkinnon eli aikaisemman ison ykköstutkinnon tasoa).

Ja tähän on nyt ihan turha tulla kertomaan, että musiikkiopistoissa on nykyisin vapaaosastoja, joissa kaikki on mahdollista. Ainakin omien lasteni musiikkiopiston vapaaosastolla on niin vähän paikkoja, että sinne on lähes mahdoton päästä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastaminen on liian totista nykyään, ei synny huippuja kun kyllästyminen iskee jo varhaisteini-iässä.

Tämä on niin totta. Eikä klassisen musiikkikoulutuksen pedagogiikka ole seurannut muuttuvaa teini-ikäisten maailmaa. Samoilla  autoritaarisilla yksinäistä puurtamista korostavilla metodeilla ei saada enää länsimaisia nuoria innostumaan intohimoisesti kuin sata vuotta sitten. Ja ilman intohimoa ei puuduttavaa harjoittelua kestä.

Et varmaankaan ole käynyt yhdessäkään nykyajan musiikkioppilaitoksessa jos kerta olet tuota mieltä? Suomessa on kansainvälisestikin mitattuna aivan poikkeuksellisen vähän hierarkkisuutta oppilaiden ja opettajan välillä, oppilaat uskaltavat kyllä myös sanoa opettajaa vastaan eikä oppilaita nöyryytetä toisin kuin monissa muissa maissa edelleen tehdään.

Mutta oppimista ei voi kukaan tehdä oppilaan puolesta. Jos ei harjoittele säännöllisesti niin ei myöskään opi. Lapsilla on niin paljon harrastuksia ja muuta "tärkeämpää" tekemistä niin eipä silloin voi vaatia että oppisi myöskään kovin kummoiseksi soittajaksi. Monet muusikot ovat jo lapsesta lähtien innokkaita ja sinnikkäitä harjoittelijoita, siksi heistä tulee ammattilaisia. Pitää olla intohimoa ja paloa soittamiseen jotta jaksaa hioa kappaleita ja tekniikkaa vuodesta toiseen.

Lapseni on Itä Helsingin musiikkiopistossa, joka lienee eräs kuuluisimmista suomalaisista musiikkiopistoista. En nyt tarkoittanutkaan, että mikään sormillelyömis- ja alistusmeininki siellä olisi, mutta ei kyllä miltään kovin moderniltakaan vaikuta. Suomalainen musiikkikoulutus lepää 1970-luvun peritenillä, silloisessa maailmassa silloisiin nuoriin toimi, erityislaatuista maailmassa kuinka paljon huippuja tuotettiin. Mutta eipä hyvien vuosien jälkeen esimerkiksi yhtään suomalaista viulistia selvinnyt Sibeliuskisan finaaliin. Muutoinkin orkesterit valittavat riittävän hyvien suomalaisten muusikanttien puutetta.

Kuten sanoit, perinteinen klassisen musiikin koulutus on perustunut kuriin ja alistamiseenkin. Niin perustui muukin opetus, kouluissa, mutta siitä on menty eteenpäin ja suomalaiset PISA tulokset on saavutettu täysin erilaisella pedagogiikalla. Klassinen musiikkikoulutus ei minusta riittävästi ole onnistunut irtautumaan vanhasta tai siellä ei ole osattu luoda sellaista uutat pedagogiikkaa, joka opitäisi teinit mukana yli hankalan murrosiän, kiinostumaan ja oppimaan. Vika ei ole nuorissa eikä maailmassa, vika on siisnä, ettei osata lukea muuttunutta nuorten todellisuutta ja sopeuttaa pedagogiikkaa siihen.

Vierailija

Niin, Sibbe soitti vain pianoa, huilua, kannelta, vaskipuhaltimia ja selloa sekä kontrabassoa ennenkuin alkoi ottaa MYÖS viulutunteja 16 -vuotiaana.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastaminen on liian totista nykyään, ei synny huippuja kun kyllästyminen iskee jo varhaisteini-iässä.

Tämä on niin totta. Eikä klassisen musiikkikoulutuksen pedagogiikka ole seurannut muuttuvaa teini-ikäisten maailmaa. Samoilla  autoritaarisilla yksinäistä puurtamista korostavilla metodeilla ei saada enää länsimaisia nuoria innostumaan intohimoisesti kuin sata vuotta sitten. Ja ilman intohimoa ei puuduttavaa harjoittelua kestä.


Aha, että robinit ja villekallet vaan ohjelmistoon musaopistolle.
Jessus.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastaminen on liian totista nykyään, ei synny huippuja kun kyllästyminen iskee jo varhaisteini-iässä.

Tämä on niin totta. Eikä klassisen musiikkikoulutuksen pedagogiikka ole seurannut muuttuvaa teini-ikäisten maailmaa. Samoilla  autoritaarisilla yksinäistä puurtamista korostavilla metodeilla ei saada enää länsimaisia nuoria innostumaan intohimoisesti kuin sata vuotta sitten. Ja ilman intohimoa ei puuduttavaa harjoittelua kestä.


Aha, että robinit ja villekallet vaan ohjelmistoon musaopistolle.
Jessus.

Vastauksen taso kuvastaa juurikin niitä asenneongelmia, jotka klassisessa puolella ovat umpuikuololeen mittavia.

Miksi verorahoistani pitää rahoittaa moista idiotismia? 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat