Mitä tämä on, sielunkumppanuutta?

Ääh, kuulostaa ihan tavalliselta hullaantumiselta. Tuotahan se on alussa. Ja olisihan se vähän ihme, jos jo parin kuukauden tapailun jälkeen olisitte ehtineet riitelemään. Eikä tuokaan mikään ihme ole, että toinen laittaa viestiä kun itse meinaa, kun alussa tuppaa ne viestit lentelemään tiiviillä tahdilla joka tapauksessa.

En halua kuulostaa kyyniseltä, päinvastoin, tuohan on ihanaa aikaa ja itsehän te voitte jatkaa kuinka hienona teidän suhde jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Ääh, kuulostaa ihan tavalliselta hullaantumiselta. Tuotahan se on alussa. Ja olisihan se vähän ihme, jos jo parin kuukauden tapailun jälkeen olisitte ehtineet riitelemään. Eikä tuokaan mikään ihme ole, että toinen laittaa viestiä kun itse meinaa, kun alussa tuppaa ne viestit lentelemään tiiviillä tahdilla joka tapauksessa.

 

En halua kuulostaa kyyniseltä, päinvastoin, tuohan on ihanaa aikaa ja itsehän te voitte jatkaa kuinka hienona teidän suhde jatkuu.

Ei tällaista hullaantumista ole kumpikaan kokenut missään aiemmassa suhteessa, joten siksi vähän ihmettelemme että mitäs tämä nyt tarkoittaa.

Ja näin palstalla kirjoitetussa muodossa on vaikea kuvailla asioita ja tapahtumia, tässä ne kyllä hieman arkisilta tuntuvat. Ja tuo viestien lähettäminen: emme viestittele jatkuvasti. Esimerkki aloitusviestiini kirjoittamastani tilanteesta: herään keskellä yötä, en nukahda uudestaan, olen kirjoittamassa miehelle viestiä siltä varalta että hänkin valvoo ja pim, miehen lähettämä viesti tulee perille. Ihan sattumalta arkipäivänä aamuyöllä. Miehelle kuulemma vain tuli olo, että täytyy pistää mulle viestiä.

Ja edellisessä suhteessani kinastelimme ensimmäisen kahden viikon jälkeen, siksi mainitsin riidattomuuden.

AP

Eihän riitelemättömyys ole takuu onnesta. Usein päinvastoin. Silloin jompikumpi myöntyy vasten tahtoaan ja kerää sisälle kaiken. Jatkossa joko masentuu tai rähjähtää pahasti.

Ikävää jos olet joutunut seurustelemaan huonommissa suhteissa aiemmin ap. Olisi kannattanut odottaa tuota oikeaa, ja jättää aiemmat miehet väliin. Ihmisillä on ihme kiire aina seurustelemaan vaikkei mitään tunteita/ yhteistä olisikaan.

Meillä on samanlaista puolisoni kanssa. Myös päätös lapsettomuudesta selkiytyi heti suhteen ensimetreillä kun emme voi kuvitellakaan sotkevamme onneemme ketään ylimääräisiä, vaan haluamme elää elämämme kahdestaan, toisillemme. Onhan tässä ollut riitoja, en usko että kukaan talonsa itse rakentanut on ilman niitä selvinnyt, mutta en usko että suhde voi voida hyvin jos ei joskus jotain erimielisyyksiä selvitellä. Ja siitä sopimisestahan kaikki on kiinni, ei riitelystä. Ehdottomalle luottamukselle ja rakkaudelle tämä suhde rakentuu, ei sille että aina olisi seesteistä, tyynsä ja helppoa.

Kyynisen nro 1:n iloksi voin kommentoida, että oikean ihmisen kanssa se on tuollaista vuodesta toiseen, jopa paljon paljon vahvempaa kuin missään köpöisessä alkuhuumassa ikinä voi olla, kun oikeasti oppii tuntemaan sen toisen ja elää ja hengittää jotenkin vielä konkreettisemmin yhtenä, vaikkakin erillisenä. Tuo "telepatia" ja kyky lukea ja tuntea toista on joskus jotain uskomattoman huvittavaa. Kyllä me ihan tasan tarkkaan tiedetään mitä toisen päässä liikkuu kun olemme niin samanlaisia monin osin. Ja onhan tuo seksi aivan uskomatonta kun ei tarvitse pidätellä mitään, voi olla täysin estoitta oma itsensä ja heittäytyä, niin pervoa tai älyvapaata fantasiaa ei olekaan ettei sitä voisi toisen kanssa jakaa, en olisi aiemmin edes uskonut kuinka kepeän, itsestäänselvän, helppoa ja hauskaa vireän seksielämän ylläpito voi olla edes. En myöskään olisi koskaan osannut aavistaa kuinka oikean ihmisen kanssa ei pysty minkäänlaiseen mustasukkaisuuteen, eikä siihen ole tarvettakaan. Tämä turvallisuuden tunne on parasta maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Ikävää jos olet joutunut seurustelemaan huonommissa suhteissa aiemmin ap. Olisi kannattanut odottaa tuota oikeaa, ja jättää aiemmat miehet väliin. Ihmisillä on ihme kiire aina seurustelemaan vaikkei mitään tunteita/ yhteistä olisikaan.

Minusta taas on aivan sietämätön harmi, ettei miehelläni ole kokemusta muista (eikä halua, vaikka olen sitä ehdottanut), koska on niin paljon parempi tietää millaista jonkun toisen kanssa voisi olla. Ja onhan se surkeaa jos on elämänsä vain yhden ihmisen kanssa, tietämättä mitä muuta voi olla tarjolla. Katuisin itsekin todella paljon jos en olisi saanut kokea paria huonompaa suhdetta ja satunnaisia tuttavuuksia, en ikinä osaisi tietää kuinka ainutlaatuista tämä on ja moni asia olisi jäänyt oppimatta. Ja eihän seksikään ole ikinä samanlaista eri ihmisten kanssa, mutta minä olenkin utelias. -5

Et sä tiedä sielunkumppaanuudesta mitään....

Minä aloin nähdä unia eräästä miehestä 13 vuotiaana, kirjoitin päiväkirjaan ylös nimen, iän, pituuden, minkä ikäisenä hänet tapaan. Se kyseinen vuosi läheni loppuaan ja ajattelin että uneni oli huuhaata, mutta hän tulikin marraskuussa ja kaikki tiedot täsmäsi. Olin 15v. Sen jälkeen en ole ketään muuta rakastanut. Neljä lasta meillä ja mikään myrsky ei ole meitä vielä kaatanut ja tiedän ettei tule kaatamaankaan.

Sain myöhemmin anopilta tietää, että olemme nukkuneet vauvoina samassa vaunussa, eli äitini oli ottanut käytettynä eräältä naiselta (tältä nykyiseltä anopiltani) vaunut joita käytti mulla.

Siinä sulle ihmettä.

Olet löytänyt sielunkumppanisi.Ihanaa!! Onnea 😊

Vierailija kirjoitti:

Ikävää jos olet joutunut seurustelemaan huonommissa suhteissa aiemmin ap. Olisi kannattanut odottaa tuota oikeaa, ja jättää aiemmat miehet väliin. Ihmisillä on ihme kiire aina seurustelemaan vaikkei mitään tunteita/ yhteistä olisikaan.

Olen ollut onnellinen aiemmissa suhteissa, vaikken tosin yhtä onnellinen kuin tässä suhteessa. En kadu näitä aiempia suhteita, koska olen oppinut niistä paljon ja saanut elämänkokemusta. Myös sen suhteen, millaisen miehen haluan (=sellaisen kuin nykyiseni on). AP

Minulla ja miehelläni on aika samanlaista.

Jos kysyy asiaa psykoanalyytikolta, niin saan kuulla, että mies muistuttaa lapsuuteni hoitajasuhteesta ja siksi on niin tuttu, eli alitajuisten voimien kanssa olla yhteydessä.

Jos kysyy asiaa puolihörhöltä, niin saan kuulla, että meidän energiavibat ovat samanlaiset. Samanlaisuus vetää samanlaisuutta puoleensa.

Jos kysyy asiaa tosihörhöltä, niin puhutaan kaksoisliekistä tai siitä, että olemme tavanneet joskus aiemmassa elämässä.

Mitä sitten itse ajattelen? Ajattelen, että olemme samanluontoisia. Esim mayers-briggsin testissä saamme samat tulokset neljältä ulottuvuudelta. Olemme yhtä mukavuudenhaluisia. Ajatusrakenteemme on molemmilla holistinen (eikä lineaarinen). Olemme molemmat visuaalisia. Etc.

Oli ihmisellä astrologisessa mielessä se sielunkumppani tai ei, niin minusta ajatuksilla, arvoilla ja asenteilla ei voi olla mitään tekemistä asian kanssa. Nämä opitaan. Uskomukset iskostuvat meihin lapsuudenkodistamme, ja suurin osa silloin, kun olemme alle 3-vuotiaita. Sielunkumppanuus ei vain voi olla kulttuurisidonnaista.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on samanlaista puolisoni kanssa. Myös päätös lapsettomuudesta selkiytyi heti suhteen ensimetreillä kun emme voi kuvitellakaan sotkevamme onneemme ketään ylimääräisiä, vaan haluamme elää elämämme kahdestaan, toisillemme. Onhan tässä ollut riitoja, en usko että kukaan talonsa itse rakentanut on ilman niitä selvinnyt, mutta en usko että suhde voi voida hyvin jos ei joskus jotain erimielisyyksiä selvitellä. Ja siitä sopimisestahan kaikki on kiinni, ei riitelystä. Ehdottomalle luottamukselle ja rakkaudelle tämä suhde rakentuu, ei sille että aina olisi seesteistä, tyynsä ja helppoa.

 

Kyynisen nro 1:n iloksi voin kommentoida, että oikean ihmisen kanssa se on tuollaista vuodesta toiseen, jopa paljon paljon vahvempaa kuin missään köpöisessä alkuhuumassa ikinä voi olla, kun oikeasti oppii tuntemaan sen toisen ja elää ja hengittää jotenkin vielä konkreettisemmin yhtenä, vaikkakin erillisenä. Tuo "telepatia" ja kyky lukea ja tuntea toista on joskus jotain uskomattoman huvittavaa. Kyllä me ihan tasan tarkkaan tiedetään mitä toisen päässä liikkuu kun olemme niin samanlaisia monin osin. Ja onhan tuo seksi aivan uskomatonta kun ei tarvitse pidätellä mitään, voi olla täysin estoitta oma itsensä ja heittäytyä, niin pervoa tai älyvapaata fantasiaa ei olekaan ettei sitä voisi toisen kanssa jakaa, en olisi aiemmin edes uskonut kuinka kepeän, itsestäänselvän, helppoa ja hauskaa vireän seksielämän ylläpito voi olla edes. En myöskään olisi koskaan osannut aavistaa kuinka oikean ihmisen kanssa ei pysty minkäänlaiseen mustasukkaisuuteen, eikä siihen ole tarvettakaan. Tämä turvallisuuden tunne on parasta maailmassa.

Ihanaa, että joku ymmärtää mitä tarkoitan. Kaikki menee niin "yksi yhteen", meillä synkkaa todella hyvin. Ja tosiaan tuo mustasukkaisuuden puute on mahtavaa (luottamus toista kohtaan on niin täydellistä). AP

Vierailija kirjoitti:

Olet löytänyt sielunkumppanisi.Ihanaa!! Onnea 😊

Toivottavasti näin todella on

Sielunkumppanuus on romanttinen satu, joka myy edelleen. Naiset kuvittelevat, että nyt heille tapahtui jotain elämää suurempaa, miehet myötäilevät mukana ja menevät helpoimman kautta.

Vierailija kirjoitti:

Minulla ja miehelläni on aika samanlaista.

Jos kysyy asiaa psykoanalyytikolta, niin saan kuulla, että mies muistuttaa lapsuuteni hoitajasuhteesta ja siksi on niin tuttu, eli alitajuisten voimien kanssa olla yhteydessä.

Jos kysyy asiaa puolihörhöltä, niin saan kuulla, että meidän energiavibat ovat samanlaiset. Samanlaisuus vetää samanlaisuutta puoleensa.

Jos kysyy asiaa tosihörhöltä, niin puhutaan kaksoisliekistä tai siitä, että olemme tavanneet joskus aiemmassa elämässä.

Mitä sitten itse ajattelen? Ajattelen, että olemme samanluontoisia. Esim mayers-briggsin testissä saamme samat tulokset neljältä ulottuvuudelta. Olemme yhtä mukavuudenhaluisia. Ajatusrakenteemme on molemmilla holistinen (eikä lineaarinen). Olemme molemmat visuaalisia. Etc.

Oli ihmisellä astrologisessa mielessä se sielunkumppani tai ei, niin minusta ajatuksilla, arvoilla ja asenteilla ei voi olla mitään tekemistä asian kanssa. Nämä opitaan. Uskomukset iskostuvat meihin lapsuudenkodistamme, ja suurin osa silloin, kun olemme alle 3-vuotiaita. Sielunkumppanuus ei vain voi olla kulttuurisidonnaista.

 

 

Mieheni on MBTI-tyypiltään ENFP-A ja minä olen ESFJ-A, näiden tyyppien pitäisi sopia todella hyvin yhteen. Tuosta hörhönäkökulmasta: netissä tekemäni astrologisen tulkinnan mukaan sovimme yhteen horoskoopeiltamme (myös nousevat merkit otettu huomioon) :D

Arvojen ynnä muiden samankaltaisuuden mainitsin siksi, että uskon, toivon ja luotan ettei niiden vuoksi tule riideltyä (toisin kuin edellisten kumppanien kanssa, asenteet ja mielipiteet olivat liian erilaisia). AP

Vierailija kirjoitti:

Sielunkumppanuus on romanttinen satu, joka myy edelleen. Naiset kuvittelevat, että nyt heille tapahtui jotain elämää suurempaa, miehet myötäilevät mukana ja menevät helpoimman kautta.

Mies on itsekin puhunut sielunkumppanuudesta, romantikko kun on. AP

Vierailija kirjoitti:

Kyynisen nro 1:n iloksi voin kommentoida, että oikean ihmisen kanssa ...

No vähänkö oot ikävä ihminen. Johan sanoin etten tarkoita kuulostaa kyyniseltä, vaan on mahdollista, että yhteiselo jatkuu tuollaisena jatkossakin ja jos molemminpuolinen kunnioitus ja arvostus säilyy, niin todennäköisyydet ovat jopa suuret. Mutta tuollaista moni meistä on kokenut suhteiden alussa, kaikki tuntuu niin mahdottoman hienolta ja yliluonnollisen upealta. En missään sanonut, että suhde tulisi kaatumaan tai kääntymään huonoksi. Sulla ihme tarve tulla rällimään oman suhteesi "erinomaisuudella". (Eikä tästäkään tarvitse vetää mitään johtopäätöksiä minun elämäntilanteestani, jota en ole kommentoinut millään tavalla.)

Mä TIEDÄN että kaikilla ihmisillä on sielunkumppaneita: mutta ei vain rakkaussuhteessa vaan myös vittumainen pomo tai alkoholisti isä on sellaisia. Edellisessä elämässä on itse voinut olla vaikka murhaaja. Ap:n suhde on myös sielunkumppanuutta: se ei automaattisesti tarkoita että suhde kestää lopun ikää mutta voi siinä käydä niinkin.

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut miettiä, että olenkohan löytänyt vain tavallista sopivamman partnerin, vai olemmeko mieheni kanssa peräti sielunkumppaneita toisillemme. Kumpikaan ei ole aiemmissa suhteissa kokenut mitään vastaavaa.

Olemme seurustelleet vasta muutaman kuukauden. Ensitapaamisemme oli hämmentävä tilanne omalla tavallaan: sydän jätti pari lyöntiä välistä, kun katseemme kohtasivat. Mies kertoi hänelle tulleen heti sellainen olo, että minuun pitää tutustua & että minussa on jotain erityistä. Että minut hän haluaa. Itsekin koin suurta vetoa mieheen.

Olemme tulleet heti alusta alkaen erittäin hyvin juttuun. Toisen seurassa on todella rento, luonteva ja turvallinen olo. Molemmilla on tunne, kuin olisimme tunteneet paljon kauemmin kuin muutaman kuukauden, ts. kuin olisimme vanhoja tuttuja. Mies kuvailee suhteemme tuntuvan siltä, kuin hän olisi tullut kotiin. Vanhempamme ja ystävämme ylistävät, kuinka hyvin sovimme yhteen.

Olemme yllättävän samanlaisia luonteiltamme ja tavoiltamme: arvot, mielipiteet, elämänkatsomus ym. ovat molemmilla samanlaiset. Meillä on samankaltaiset näkemykset uskonnosta, perheen perustamisesta, politiikasta jne. Eroavaisuuksia on pienissä, merkityksettömämmissä asioissa (tyyliin lempiruoka, -artisti jne.). Elämänrytmimmekin ovat samanlaiset (emme asu vielä yhdessä). Emmekä ole riidelleet kertaakaan, koska olemme seesteisiä eikä mitään erimielisyyksiä ole (vielä) tullut.

Tuntuu myös, että meillä on jotenkin syvempi yhteys toisiimme (telepatiaa?). Esimerkiksi usein käy niin, että mies soittaa tai laittaa minulle viestiä juuri silloin, kun olen samoissa aikeissa. Täydennämme toistemme lauseet. Sanomme samat asiat/samat asiat juolahtavat mieleen. Useimmiten arvaus siitä, mitä toinen ajattelee, menee oikein. Seksissäkin saamme molemmat orgasmin lähes joka kerta samaan aikaan (tämäkin on uutta ja yllättävää molemmille).

Kyllä se siitä muuttuu, usko pois.

Pikkuhiljaa kupla puhkeaa, ja huomaatte aina vaan enemmän asioita joissa olette eri aaltopituudella.

Jonkin ajan kuluttua sinua harmittaa joku asia että päätä kirjoittaa tänne ja pyytää muiden av-mammojen mielipidettä asiasta. Ja mielipide on aivan selvä: "jätä se sika"

Odota vaan :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyynisen nro 1:n iloksi voin kommentoida, että oikean ihmisen kanssa ...

 

No vähänkö oot ikävä ihminen. Johan sanoin etten tarkoita kuulostaa kyyniseltä, vaan on mahdollista, että yhteiselo jatkuu tuollaisena jatkossakin ja jos molemminpuolinen kunnioitus ja arvostus säilyy, niin todennäköisyydet ovat jopa suuret. Mutta tuollaista moni meistä on kokenut suhteiden alussa, kaikki tuntuu niin mahdottoman hienolta ja yliluonnollisen upealta. En missään sanonut, että suhde tulisi kaatumaan tai kääntymään huonoksi. Sulla ihme tarve tulla rällimään oman suhteesi "erinomaisuudella". (Eikä tästäkään tarvitse vetää mitään johtopäätöksiä minun elämäntilanteestani, jota en ole kommentoinut millään tavalla.)

Ihan kepeäksi viittaukseksi minä sen tarkoitin kun iloinen asia kuitenkin kyseessä, en vain viitsinyt lainata... Häkellyttävää ylianalysointia.

Ihmisellä voi olla monta sielunparia. Olet todennäköisesti löytänyt yhden heistä. Nauti, sillä se ei takaa mitään suhteen kestävyydestä, voi olla että se kestää vuoden pari, tai läpi elämän, tai sitten ei. Googlaa sielunpari tai soulmate. Sielunpareja voi oikeasti tavata monta tämän elämän aikana, ja jotkut niistä suhteista EIVÄT ole helppoja. Älä siis tuudittaudu siihen että asiat pysyvät sellaisina, kuin suhteen alkuvaiheissa. Ja jos haluat uskoa sielunpareihin yms, niin on myös olemassa vielä sielunpariakin hienompi vaihtoehto, jota kutsutaan kaksoisliekiksi, mutta se miten kuvailit suhteenne, ei ole kaksoisliekkirakkaus. Se ei tarkoita että sielunpari olisi yhtään huonompi vaihtoehto, mutta tosiaan niitä on monia. Joku ei tapaa elämässään yhtäkään, joten ole onnellinen, mutta älä odota liitoltanne täydellisyyttä!