Mitä tämä on, sielunkumppanuutta?

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on MBTI-tyypiltään ENFP-A ja minä olen ESFJ-A, näiden tyyppien pitäisi sopia todella hyvin yhteen. Tuosta hörhönäkökulmasta: netissä tekemäni astrologisen tulkinnan mukaan sovimme yhteen horoskoopeiltamme (myös nousevat merkit otettu huomioon) :D

Arvojen ynnä muiden samankaltaisuuden mainitsin siksi, että uskon, toivon ja luotan ettei niiden vuoksi tule riideltyä (toisin kuin edellisten kumppanien kanssa, asenteet ja mielipiteet olivat liian erilaisia). AP

Tuota, mistä olet lukenut että nuo olisivat jotenkin hyvin yhteensopivat tyypit?? Itse on kokemusta ENFP:nä tuollaisesta suhteesta ja voin kertoa että siinä saattaa riutua hyvin pahoin kun toinen janoaa elämää, seikkailuja ja kaikkea uutta siinä kun toinen tahtoo turvallisuutta ja tavallisuutta, aikatauluja ja rutiineja. Hyviä puolia siinä on että voi oppia toisiltaan täysin vastakkaisista elämänfilosofioista, mutta vähintään haastavaa se on.

Mulla on ollut lopulta satuttava suhde ihmisen kanssa, jonka kanssa oli aluksi tuollaista täydellistä. Ainoa, jolle pystyin puhumaan avoimesti ja joka tajusi kaiken, mitä sanoin. Vieläkään en ole tavannut ketään toista samanlaista. Olisi ollut ihan järjetöntä ajatella, että toinen olisi vaikka pettänyt salaa, koska puhuimme kaikesta ja tiesimme toistemme ajatukset.

Sittenkin kun olimme eronneet, teimme samoja asioita samaan aikaan, esim. lähdimme samanlaiselle matkalle samaan aikaan (tästä kohteesta ei ollut ollut yhdessä mitään puhetta koskaan). Ihmiset sanoi, että olemme kuin saman ihmisen kaksi eri puolta.

En ajattele, että siinä olisi ollut jotain maagista silti. Olimme samanlaisia persoonaltamme ja taustaltamme, ja olimme tiiviisti yhteydessä vahvistaen edelleen arvojamme samansuuntaisiksi.

Eniten olen silti rakastanut ja halunnut ihmistä, joka on epäsopiva kanssani, hyvin ei-sielunkumppani. Tässä on varmaan kyse siitä, että geenimme sopisivat yhteen niin hyvin ja vastakohdat olemisessamme täydentävät toisiaan ihanasti. Esim. kun hän on aktiivinen, mun on hyvä olla oma itseni passiivisena. Käytännössähän mistään yhteisestä ei tule sitten mitään, seksi ja läheisyys on parasta IKINÄ. ...tuli kauhea ikävä!

yh, olisi ällöttävää jos "olisimme kuin kaksi marjaa"

Meilä on sama homma, hyvä kuulla et muutkin löytäneet!

Joo, tuommosta se oli itselläkin kun tapasin nykyisen puolisoni reilut 26v sitten. Nykyään on jo vähän toiset tunnelmat, jopa niin paljon, että mies tuossa joku vuosi sitten etsi itselleen uuden "sielunkumppanin" työpaikaltaan hetkeksi aikaa.. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen alkanut miettiä, että olenkohan löytänyt vain tavallista sopivamman partnerin, vai olemmeko mieheni kanssa peräti sielunkumppaneita toisillemme. Kumpikaan ei ole aiemmissa suhteissa kokenut mitään vastaavaa.

Olemme seurustelleet vasta muutaman kuukauden. Ensitapaamisemme oli hämmentävä tilanne omalla tavallaan: sydän jätti pari lyöntiä välistä, kun katseemme kohtasivat. Mies kertoi hänelle tulleen heti sellainen olo, että minuun pitää tutustua & että minussa on jotain erityistä. Että minut hän haluaa. Itsekin koin suurta vetoa mieheen.

Olemme tulleet heti alusta alkaen erittäin hyvin juttuun. Toisen seurassa on todella rento, luonteva ja turvallinen olo. Molemmilla on tunne, kuin olisimme tunteneet paljon kauemmin kuin muutaman kuukauden, ts. kuin olisimme vanhoja tuttuja. Mies kuvailee suhteemme tuntuvan siltä, kuin hän olisi tullut kotiin. Vanhempamme ja ystävämme ylistävät, kuinka hyvin sovimme yhteen.

Olemme yllättävän samanlaisia luonteiltamme ja tavoiltamme: arvot, mielipiteet, elämänkatsomus ym. ovat molemmilla samanlaiset. Meillä on samankaltaiset näkemykset uskonnosta, perheen perustamisesta, politiikasta jne. Eroavaisuuksia on pienissä, merkityksettömämmissä asioissa (tyyliin lempiruoka, -artisti jne.). Elämänrytmimmekin ovat samanlaiset (emme asu vielä yhdessä). Emmekä ole riidelleet kertaakaan, koska olemme seesteisiä eikä mitään erimielisyyksiä ole (vielä) tullut.

Tuntuu myös, että meillä on jotenkin syvempi yhteys toisiimme (telepatiaa?). Esimerkiksi usein käy niin, että mies soittaa tai laittaa minulle viestiä juuri silloin, kun olen samoissa aikeissa. Täydennämme toistemme lauseet. Sanomme samat asiat/samat asiat juolahtavat mieleen. Useimmiten arvaus siitä, mitä toinen ajattelee, menee oikein. Seksissäkin saamme molemmat orgasmin lähes joka kerta samaan aikaan (tämäkin on uutta ja yllättävää molemmille).

Kyllä se siitä muuttuu, usko pois.

Pikkuhiljaa kupla puhkeaa, ja huomaatte aina vaan enemmän asioita joissa olette eri aaltopituudella.

Jonkin ajan kuluttua sinua harmittaa joku asia että päätä kirjoittaa tänne ja pyytää muiden av-mammojen mielipidettä asiasta. Ja mielipide on aivan selvä: "jätä se sika"

Odota vaan :D

Häh? Meillä ainakin homma syvenee, tunnetaan toisemme niin hyvin. Tavattiin vajaa kaksi vuotta sitten. Toki ollaan oltu asioista eri mieltä, mutta arvoperusta silti sama ja ei meillä mitään huutoriitoja ole jostain mielipiteistä.

Minullakin on tuollainen sielunkumppani. Ihan samoja polkuja ja ajatuksia meni kuin sullakin ap.

No arki on 4 yhteisen vuoden jälkeen alkanut, ja välillä koko sielunkumppani ärsyttää niin maan vietävästi. Mutta... Edelleen minä häntä rakastan, enemmän kuin koskaan ennen. Notaarikin on sanansa sanonut eli julistanut meidät aviopuolisoiksi. Ja tahtoa siihen rakkauteen minulla on kaikesta ärsytyksistä huolimatta. :D

Voi kun tuli haikeat olot tätä ketjua lukiessa. Löysin oman sielunkumppanini ja sehän oli menoa se. Oli rakkautta, mutta niin oli myös vaikeuksia. Paljon oli myös riippuvuutta ja kaikkea mitä ei hyvään parisuhteeseen kuulu.

Ero oli kamala. Niin raastva, että vieläkin ottaa sydämestä, kun sitä mietin. Hän oli ja on edelleen sielunkummpanini ja aina sydämessäni, mutta elämänkumppaneiksi meistä ei ollut. Kaksi liian samanlaista vahvaa persoonaa yhdessä ei ole hyvä ja kumpikin omalla tavallamme liian kovapäisiä.

Mutta elämä jatkuu. Hyviä miehiä on olemassa, enkä usko, että sielunkumppania kannattaa pitää itseään liian lähellä. Olen onnekas, että olen saanut kokea sielunkumppanuuden, vaikka se kestikin kovin lyhyen hetken :)

Olen kyyninen ja paljon nähnyt, mutta minäkin uskon että tuossa on jotain erityisen hyvää. Huonossa suhteessa on tuossa vaiheessa jo ollut vaikka mitä hankaluutta ja vaikeutta. Kaikkea hyvää teille!