Toinenkin koira?

Havanna

Moi, meillä on nyt siis 5v suomenlapinkoira ja haluttaisiin toinenkin koira. Nyt pohdin vain sitä, että isona haaveena olisi Havannan koira. Kokoeroa näillä on paljon, pohdin vain sitä pentu aikaa jne. Jos leikki menee liian rajuksi. Toisena mietin, että kuinka pikkukoira jaksaa tarpoa meidän perässä pitkiä metsälenkkejä.

Kommentit (15)

Vierailija

Mulla on bichon frise ja kyllä se jaksaa helposti kävellä 15 km. Kyllähän koirallakin lihakset kasvaa, pienistä lenkeistä vaan aloitatte ja senhän voi tarvittaessa ottaa syliin lepäämään :)

Kyllähän isot ja pienet koirat on aina leikkineet, kyllä ne osaa varoa toisiaan. Koirat eivät nyt yleensäkään ole sellaisia, että jos vähän temmeltäessä kompastuu tai jää toisen jalkoihin, tulisi itku. Kyllä ne pärjää :)

Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että aika kultaa muistot ja ensimmäisen koiran kouluttaminen ei varmaankaan ole ollut niin helppoa kuin miltä se jälkikäteen tuntuu. Tarkoitan tällä sitä, että monet ystäväni, jotka ovat toisen koiran hankkineet, ovat kertoneet sitä katuvansa ja ovat todella pettyneet siihen kahden koiran tilanteeseen. Monet ovat ensimmäisen koiran hankkineet joskus opiskeluaikoina, kun on ollut luentojen välissä aikaa tulla lenkittämään ja on todella panostettu koiran koulutukseen ja sen kanssa puuhasteluun kun sitten uuden koiran kanssa ei ole niin paljon aikaa ja odotukset siitä koirasta ovat tosi korkeat sen ensimmäisen koiran vuoksi. Yksi ystäväni antoi uuden koiransa poiskin, kun ei vaan jaksanut vääntää kahden tappelevan koiran kanssa ja ei riittänyt jaksaminen siihen, että olisi ne opettanut tulemaan toimeen. Sekava kommentti, tässä pointti: koirat on yksilöitä ja vaikka ensimmäinen koirasi olisi helppo, toinen ei välttämättä ole.

Vierailija

Havanna jaksaa pitkiä parin tunnin metsälenkkejä, mutta polku pitää olla ettei turkki oo kiinni jossain kanervikossa.
Meillä havannat jaksaa vaikka Uralille ja takaisin.

Vierailija

Monethan ensimmäisenä hankkivat pienen koiran ja kun enemmän ovat koiraan tottuneet, kaipaavat isompaa milloin mihinkin tarkoitukseen: vaelluskaveriksi, metsästykseen, turvaksi. Kyllä näitä ison ja pienen koiran yhdistelmiä on olemassa paljon, älä huoli :) Jos koirat muuten tulevat toimeen, kokoero ei varmasti ole ongelma. Onhan niitä kuvia netissäkin joistain mäyräkoirista, jotka on kavereita leijonien kanssa. Ei se koira mene kovin pienestä rikki.

Kannattaa kiinnittää huomiota rotujen dominoivuuksiin. Kummastakaan aloittajan rodusta en tiedä mitään, mutta tuli mieleeni aikanaan lukemani artikkeli siitä, miten jotkut rodut ovat luonnostaan dominoivampia kuin toiset. Eli jos sulla on tosi dominoiva rotu jo valmiiksi, hanki (mikä on dominoivan vastakohta?) sellainen rotu, joka alistuu herkemmin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Havanna jaksaa pitkiä parin tunnin metsälenkkejä, mutta polku pitää olla ettei turkki oo kiinni jossain kanervikossa.
Meillä havannat jaksaa vaikka Uralille ja takaisin.

Näin juuri! Ja voihan sen turkin trimmata, mulla ainakin on havannat koko ajan lyhyemmässä turkissa. Talvella annan tietysti kasvaa enemmän, että lämmittää, mutta mahan ja tassujen karvojen lyhentäminen jo vähänkin auttaa tosi paljon tohon risuroskaongelmaan!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mulla on bichon frise ja kyllä se jaksaa helposti kävellä 15 km. Kyllähän koirallakin lihakset kasvaa, pienistä lenkeistä vaan aloitatte ja senhän voi tarvittaessa ottaa syliin lepäämään :)

Kyllähän isot ja pienet koirat on aina leikkineet, kyllä ne osaa varoa toisiaan. Koirat eivät nyt yleensäkään ole sellaisia, että jos vähän temmeltäessä kompastuu tai jää toisen jalkoihin, tulisi itku. Kyllä ne pärjää :)

Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että aika kultaa muistot ja ensimmäisen koiran kouluttaminen ei varmaankaan ole ollut niin helppoa kuin miltä se jälkikäteen tuntuu. Tarkoitan tällä sitä, että monet ystäväni, jotka ovat toisen koiran hankkineet, ovat kertoneet sitä katuvansa ja ovat todella pettyneet siihen kahden koiran tilanteeseen. Monet ovat ensimmäisen koiran hankkineet joskus opiskeluaikoina, kun on ollut luentojen välissä aikaa tulla lenkittämään ja on todella panostettu koiran koulutukseen ja sen kanssa puuhasteluun kun sitten uuden koiran kanssa ei ole niin paljon aikaa ja odotukset siitä koirasta ovat tosi korkeat sen ensimmäisen koiran vuoksi. Yksi ystäväni antoi uuden koiransa poiskin, kun ei vaan jaksanut vääntää kahden tappelevan koiran kanssa ja ei riittänyt jaksaminen siihen, että olisi ne opettanut tulemaan toimeen. Sekava kommentti, tässä pointti: koirat on yksilöitä ja vaikka ensimmäinen koirasi olisi helppo, toinen ei välttämättä ole.


Tämä on aivan totta. Siksi tätä nyt täällä pohdinkin. Nykyinen koira on hyvin koulutettu ja tulee toisten koirien kanssa sukupuoleen katsomatta toimeen. Sitä tässä mietinkin että miten sitten kahden koiran kanssa arki toimii, kun itsellä on aina ollut vain yksi koira kerralla.

Vierailija

Jos vanhempi koira on luonteeltaan ja hermoiltaan normaali, ei ongelmia pitäisi tosiaan tulla niiden keskinäisen toiminnan näkökulmasta. Pentuja varotaan aina. Toki koirat huitoo toisiaan hännällään yms. mutta ei ne pikkukoirat niin pienestä mene rikki ja oppivat väistämään. Mutta tahallaan ei saman lauman koiraa kyllä vahingoiteta etenkin jos isompi on päässyt sitä pennusta asti hoivaamaan ja opastamaan omille tavoilleen.

Toisen koiran ottamista ylipäätään harkitsisin pitkään. Meillä on kaksi ja jälkiviisaanaa yksikin olisi riittänyt. Koiran kouluttaminen on niin paljon helpompaa jos ei ole toistakin siinä rinnalla häsläämässä. Ja kaksi ei mene siinä missä yksikin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on bichon frise ja kyllä se jaksaa helposti kävellä 15 km. Kyllähän koirallakin lihakset kasvaa, pienistä lenkeistä vaan aloitatte ja senhän voi tarvittaessa ottaa syliin lepäämään :)

Kyllähän isot ja pienet koirat on aina leikkineet, kyllä ne osaa varoa toisiaan. Koirat eivät nyt yleensäkään ole sellaisia, että jos vähän temmeltäessä kompastuu tai jää toisen jalkoihin, tulisi itku. Kyllä ne pärjää :)

Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että aika kultaa muistot ja ensimmäisen koiran kouluttaminen ei varmaankaan ole ollut niin helppoa kuin miltä se jälkikäteen tuntuu. Tarkoitan tällä sitä, että monet ystäväni, jotka ovat toisen koiran hankkineet, ovat kertoneet sitä katuvansa ja ovat todella pettyneet siihen kahden koiran tilanteeseen. Monet ovat ensimmäisen koiran hankkineet joskus opiskeluaikoina, kun on ollut luentojen välissä aikaa tulla lenkittämään ja on todella panostettu koiran koulutukseen ja sen kanssa puuhasteluun kun sitten uuden koiran kanssa ei ole niin paljon aikaa ja odotukset siitä koirasta ovat tosi korkeat sen ensimmäisen koiran vuoksi. Yksi ystäväni antoi uuden koiransa poiskin, kun ei vaan jaksanut vääntää kahden tappelevan koiran kanssa ja ei riittänyt jaksaminen siihen, että olisi ne opettanut tulemaan toimeen. Sekava kommentti, tässä pointti: koirat on yksilöitä ja vaikka ensimmäinen koirasi olisi helppo, toinen ei välttämättä ole.


Tämä on aivan totta. Siksi tätä nyt täällä pohdinkin. Nykyinen koira on hyvin koulutettu ja tulee toisten koirien kanssa sukupuoleen katsomatta toimeen. Sitä tässä mietinkin että miten sitten kahden koiran kanssa arki toimii, kun itsellä on aina ollut vain yksi koira kerralla.

Myös voi käydä niin, että nuorempi koira oppii ihan ilmaiseksi niitä hyviä juttuja vanhemmalta koiralta.

Vierailija

Meillä kultainennoutaja ja chihuahua, eikä mitään ongelmia. Kokoerosta johtuen nämä eivät edes yritä painia. Pienempi jaksaa ihan mainiosti mukana kävelylenkeillä.

Vierailija

"samalla hoidolla se toinen menee".... 

Jos eka koira olisi pieni ja toinen iso niin siinä se pentuaika olisi todella rasittavaa kun isokokoinen pentu jaksaa leikkiä ja leikkiä ja vanhus ei välttämättä samassa tahdissa... Isoilla koirilla tuntuu muutenkin olevan rautaiset hermot pieniä pentuja kohtaan.

Meillä toinen koira  on havanna ja todellakin rakastaa metsälenkkejä, ihan oikeastaan sydäntä riipaisee kun vähän liian harvoin tulee lähdettyä metsään (toinen koira chihu taas ei jaksa lenkkeillä)

Vierailija

Minusta 2 tai useampi koira on aina ollut helpompi ja vähätöisempi kuin 1. yhtä täytyy ihmisen niin kauheasti viihdyttää, 2 tai useampi saavat seuraa toisistaan. JOpa silti vaikkei ne varsinaisesti leikkisi yhdessä tai mitään, niin silti se laumaelämä, toisen koiran seurailu selvästi virkistää niitä. Minusta yksittäinen koira on aina vähän surullinen tapaus, kun ei ihminen voi lajitoveria täysin korvata. Rahaa toki kuluu sitten kahtene koiraan enemmän kuin yhteen, se lähinnä täytyy huomioida.

Ei tuo kokoero ongelma ole minusta. Itselläni on ollut esim. pieni terrieri ja saksanpaimenkoira, ja hyvin se toimi. Terrierinarttu piti sakemanniurosta tiukassa jöössä ja Rouvan nuhteessa :D

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
"samalla hoidolla se toinen menee".... 

Jos eka koira olisi pieni ja toinen iso niin siinä se pentuaika olisi todella rasittavaa kun isokokoinen pentu jaksaa leikkiä ja leikkiä ja vanhus ei välttämättä samassa tahdissa... Isoilla koirilla tuntuu muutenkin olevan rautaiset hermot pieniä pentuja kohtaan.

Meillä toinen koira  on havanna ja todellakin rakastaa metsälenkkejä, ihan oikeastaan sydäntä riipaisee kun vähän liian harvoin tulee lähdettyä metsään (toinen koira chihu taas ei jaksa lenkkeillä)

Meillä tää lapinkoira muutenkin jaksais leikkiä vaikka kuinka kauan, odotan muutenkin että se elää vielä ainakin 9 vuotta :) Onhan se pentuaika rasittavaa muutenkin. Mutta mutta.. Hmm mitähän tässä nyt sitten tekis. Ostaisko vaan kissan. (Ennestään kaksi) ne menee ainakin samalla hoidolla :D

Vierailija

Mulla on kissa koiran kaverina! Mun koiran kimppuun käytiin koirapuistossa ja sille jäi pahat traumat eikä luota koiriin enää ollenkaan, joten hankin sille pienen kissan kaveriksi. Oon vahvasti sitä mieltä, ettei sen eläinkaverin tarvitse olla samaa lajia :) Mutta jos sulla on jo ennestään kissoja ja kaipaat toista koiraa, tuskin se uuden kissan hankkiminen siihen auttaa. Oletko miettinyt rescuekoiraa, jos pentuaika niin tympii? Ainakin espanjankoirilla oli joskus paljon pieniä, juuri näitä villakoirien ja bichonien seropien näköisiä koiria. Nyt en ole pitkään aikaan käynyt siellä katsomassa. Nehän ovat monesti tarhoissa muiden koirien kanssa ja tulevat hyvin juttuun.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat