klo 14:31 | 7.12.2015
Vaimo jätti kesällä ja 3 v tytär ei taida vieläkään ymmärtää mistä on kyse. Saunassa kyselee miksi äiti ei tule saunaan. Tai että miksi isä ei tule äidin luokse nukkumaan. En oikein tiedä mitä pitäisi hänelle sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sivut
Sano niin kuin asia on, menemättä kuitenkaan yksityiskohtiin.
Minä kerroin omalle lapselleni, että hänen kaverinsa äiti halusi enemmän omaa tilaa ja muutti siksi pois. Lapsi otti sen varsin konkreettisesti ja kysyi että onhan mulla riittävästi tilaa meillä.
Kertoisin kyllä lapselle että äiti ja isä eivät enää asu yhdessä ja eivät myöskään sauno yhdessä.
Voiko lapselle sanoa että äiti ei rakasta isää?
ap
Voi... toisaalta varmasti 3 vuotiaalle muotoilisin sen hiukan toisin. Äiti ja isä eivät enää rakasta toisiaan sillä tavalla että haluaisivat tai voisivat nukkua tai saunoa yhdessä.
No ei todellakaan voi sanoa ainakaan noin suoraan. Toisin muotoillessakin pitää korostaa että molemmat rakastavat kyllä lasta edelleen.
Tuon sanominen mustamaalaa äitiä! Sano että teidän välillä ei ole enää rakkautta ja ette sen takia asu yhdessä.
Mutta se on totuus. Haluaisin olla rehellinen. Äitinsä on osoittautunut patologiseksi valehtelijaksi ja en itse haluaisi lähteä valheiden tielle.
ap
Jos se pitää paikansa se ei mielestäni ole mustamaalaamista, mutta harvoimpa sitä toinen tietää onko rakkautta jäljellä vai ei. Äidin itsensä sanomana tuo ehkä olisi ihan ok, mutta toisinpäin harkitsisin tarkemmin miten muotoilen. Ellei sitten ole sovittu tai isä muuten tiedä että myös äiti on samaamieltä.
Miksi et sanoisi että sinä et rakasta enää äitiä?
Koska olin se, joka olisi halunnut parisuhteen eteen töitä tehdä ja säilyttää ydinperheen.
ap
Mun lapsi oli n. 2,5 kun erottiin. Hyvissä ajoin kun asuttiin vielä kaikki yhdessä, kerroin että muutetaan me uuteen kotiin ja sitten sinulla onkin kaksi eri kotia. Kun kysyi miksi, selitin että isä ja äiti ei tule toimeen samassa kodissa kun haluamme erilaisia asioita kodiltamme ja että tykkäämme enemmän toisistamme ja olemme parempia ystäviä kun asumme eri kodeissa.
Totta joka sana, joskin isän ja äitin tilannekuvauksessa 'koti' oli pikemminkin vertauskuva elämälle.
Lapselle ei mielestäni kannata sanoa, että lapsen toinen vanhempi ei rakasta enää tämän toista vanhempaa. Itse ainakin otin lapsena ja teininä sen niin, että kaikki missä samaistuin isääni oli minussa niitä ei-rakastettavia ominaisuuksia äitini mielestä ja toisin päin, ja itsekin mietin paljon hyväksynkö heidän piirteitään itsessäni vai mielistelenkö milloin ketäkin.
Lapsesi ei kuulu tietää teidän kahdenkeskisistä asioista mitään. Ilmaiset, ettei ole rakkautta etkä todellakaan lähde määrittelemään asiaa sen enempää.
Esimerkiksi "äiti ja isä eivät enää rakasta toisiaan niin, että voisivat asua yhdessä. Sinua me molemmat rakastetaan kuitenkin eniten maailmassa ja pidetään sinusta aina huolta".
Oikeasti, ymmärrän miksi haluat sanoa niin, mutta 3-vuotiaalle ei kuulu sanoa, että äiti ei enää rakasta isää. Se ei vaan ole oikein eikä sopivaa.
Jos äiti käyttäytyy todella vinksahtaneesti niin että lapsikin sen huomaa (esim. lupaa tulla tapaamaan lasta eikä tulekaan), niin ei tarvitse kaunistella, mutta ei mollatakaan. Pahimmassa tapauksessa voi sanoa, että "äidillä on sellaisia ongelmia, että se ei osaa käyttäytyä niin kuin pitäisi, esimerkiksi pitää lupauksiaan, vaikka rakastaakin sinua. Isi on tässä ja huolehtii sinusta aina".
Näin se rakkaussana raiskataan nykyään. Pienestä pitäen jo opitaan siihen, että rakkaus voi loppua
Siinä tapauksessa sanoisin että äiti ja isä eivät enää (nyt) rakasta toisiaan sillä tavalla että yhdessä asuminen, saunominen tai yhdessä nukkuminen olisi mahdolista. Ehkä lisäisin että ymmärrän että lapselle tillanne on varmasti vaikea ymmärtää ja tiedät että hän varmasti toivoisi sitä että koko perhe asuisi samassa talossa. Kertoisin myös että vaikka äidin ja isän suhde ja rakkaus on nyt erilaista, lasta sinä rakastat samalla tavalla kuin aikaisemminkin. Jos lapsi kysyy entä rakastaako äitikin häntä kertoisin että uskoisin niin mutta lapsi voi tiedustella varmasti asiaa äidiltä myös itsekin.
Uli uli, herää todellisuuteen!
Meidän uusioperheessä on poika jolla on kaksi kotia. Lapsille ollaan kerrottu että hänen äitinsä ja isänsä rakastivat toisiaan ja sen takia he halusivat lapsen, mutta he eivät rakastaneet sillä lailla että olisivat haluneet toistensa kanssaan naimisiin, ja että uusien kummppaneiden kanssa rakkaus on sellaista että haluavat naimisiin.
Mä en sanoisi noin. Miksi pitäisi? Riittää kun kertoo että isä ja äiti ei enää asu yhdessä ja että lapsella on kaksi kotia ja häntä rakastetaan kummassakin.
Mun isä kertoi mulle ettei ole koskaan rakastanut äitiäni ja se tuntui todella inhottavalta vaikka olin jo yli kakskymppinen. Ei lapsille aina tarvitse totuutta suoraan paukauttaa, mitä minäkään tuosta tiedosta hyödyin? Mukavampaa on kun ei tiedä ihan kaikkea.
Miksi tuon ikäiselle pitää sanoa rakkaudesta yhtään mitään. Voi selittää asian ihan vaan konkreettisemminkin.
Kolmivuotias kysyy miksi äiti ja isä ei enää asu yhdessä tai miksi he eivät voi saunoa yhdessä koko perhe esim. äidin kodissa, miten selität asian konkreettisesti?
Sivut