Lapsen saamisen jälkeen hyvä mies meni pilalle

Vierailija

Oltiin yhdessä ennen esikoisen syntymää seitsemisen vuotta, ja ne vuodet meillä oli todella tasa-arvoinen parisuhde, jossa kotityöt jakautuivat kohtuullisen tasaisesti, toki huomioiden rankemmat ajat opintojen tai töiden parissa. Esikoinen syntyi 11/13 ja sen jälkeen kaikki tuo aloitteellisuus ja osallistuminen tuntuu karisseen miehestä kauas pois.

Pari esimerkkiä: olen useampana iltana ihan lähiaikoina tehnyt ennen nukkumaanmenoa sellaisen keittiön pikasiivouksen, roskat roskiin, kaikki ajelehtivat mukit pesukoneeseen ja niin edelleen. Jos roskis on täyttynyt, olen nostanut sen eteiseen ovenpieleen niin kuin tuhansia kertoja aiemminkin. Ennen oli aivan itsestäänselvyys, että se kumpi ensin lähtee kotoa, käy heittämässä pussin roskikseen - meiltä ei kotoa yksinkertaisesti pääse pois kohtaamatta porttikongissa olevia roskakoreja, eli ylimääräistä aikaa vaaditaan sekunti tai kaksi. Nyt ne samat pussit nököttävät siinä siihen asti että minä vien ne.

Ennen mies pesi oma-aloitteisesti pyykkiä - yleensä jonkun tarpeen (täytyy saada treenishortsit puhtaiksi huomiseksi) edessä, mutta pesi yhtä kaikki. Nyt homma on kääntynyt siihen, että minulle huikataan asiasta.

Lastenhuoneen tieltä mies menetti "peliluolansa" ja se siirtyi olohuoneen nurkkaan. Se pöytä, mikä pysyi omassa huoneessaan (ja siis se ei ollut mikään miehen oma huone, josta raukkaparka joutui luopumaan, vaan sellainen yhteinen "harrastehuone") siistinä on nyt kunnon katastrofipesäke kahvimukeineen, lautasineen, leivänmuruineen ja ties mine paperisotkuineen. Saan aina vuolaat kiitokset jos siivoan sen, mutta ei kissa kiitoksella elä jne.

Nämä eivät olleet isoja ongelmia silloin kun hoidin lasta kotona, mutta palasin elokuussa töihin ja nyt nyppii niin perkuleesti.

Kommentit (3)

Vierailija

Ootko puhunut miehelle asiasta? Eihän tuo noin voi jatkua, tai katkeroidut lopullisesti. Puhukaa! Mies on kehityskelpoinen, jos se on ennenkin toiminut hyvin, mutta ei se tajua sanomatta.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ootko puhunut miehelle asiasta? Eihän tuo noin voi jatkua, tai katkeroidut lopullisesti. Puhukaa! Mies on kehityskelpoinen, jos se on ennenkin toiminut hyvin, mutta ei se tajua sanomatta.

Olen jonkin verran, ei sillä tavalla että oltaisiin kunnolla istuttu alas ja puitu asia läpi. Pitäisi kyllä varmasti tehdä niinkin, ja juuri tuon positiivisen kautta - kun ennenkin niin mikset nyt? Olen yrittänyt miettiä, onko mies jotenkin muutenkin muuttunut, onko työstressiä, aiheuttiko lapsen saaminen jotain patoumia tai vastaavaa, mutta en kyllä ole löytänyt yhtään järkevää selitystä eikä hänen käyttäytymisensä muuten ole muuttunut, on oma, aurinkoinen itsensä ja lapsen elämässä erinomaisesti läsnä. 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat