Lue keskustelun säännöt.
"Jos et hoida lastenlapsia, ne ei tule katsomaan sinua vanhainkotiin"
06.12.2015 |
Eipä paljon anopin luona näy noita lastenlapsia jotka kaiket kesät viettivät siellä aikoinaan. Kerran kahdessa vuodessa käy kaksi vanhinta, nuorin ei koskaan. Itse sinne kuitenkin halusivat. Eikä tuo yksi toisen perheen lapsi, jolle oli hoitoapuna jatkuvasti, käy koskaan. Matkaa on kilometri. Tietty voi olla jostain vihainen, en tiedä onko. Luultavasti syy on kuitenkin se, että ko. tytär on aika hienohelma ja ei oikein vanhuksen, jota pitää jo auttaa vaikkapa jos kahvit haluaa, luona kestä käydä. Anoppi ei kuitenkaan ole dementoinut, vaan hyvin järjissään ja mukava varsinkin lapsenlapsille. Onhan hänellä suosikkinsa, mutta eipä ne suosikitkaan käy ja suosiminen on ollut vähäistä, vähävarainen kun on ollut.
Kommentit (19)
Itse kävin tapaamassa vanhaa tätiäni myös dementoitumisen jälkeen ja olkaa asuttu aika kaukana toisistamme ollessani lapsi. Oiskohan kasvatuskysymys tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitokustannusten pitäisi perustua vain tuloihin, ei omaisuuteen.
(Jotkut tosiaan motivoituvat käymään vanhuksen luona, kun siitä on palkka tiedossa. Etukäteen saatu palkka ei tässä itsekeskeisessä.maailmassa motivoi.
Naapurin mummolla oli 20 vuotta sitten joka kesä melkoista vilinää, kun lapsenlapset oli hoidossa. Olin itse silloin 15 v ja jouduin itsekin joskus apuhoitajaksi, kun pahimmillaan 7 kpl 1v - 10v lapsia oli kolmekin viikkoa yhtä putkea mummolassa.
Nyt siellä ei käy kukaan muu kuin me naapurit. Ne mummon hoitamat lapsenlapset ei ehdi eikä viitsi, koska siellä ei ole mitään tekemistä. Mummon omat lapset tuo pikaisesti joulukukan ja lähtee sitten omiin juhlallisuuksiinsa.
Kurjaa, mutta noin se menee. Kun mummosta ei ole hyötyä, hänet saa unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Niin, nykyajan lapsenlapset ovat niin itsekitä usein.
Miettiikö kukaan tätä: kaikki perintö on annettava jälkipolville hyvissä ajoin ennen lairokseen tai kotipalvelun asiakkaaksi joutumista. Tällöin vanhuksella ei ole mitään annettavaa enää jälkeen jääneille ja eivät sitten käy kylässäkään.
Eivät he välttämättä ole jälkeen jääneitä, voivat vaan yksinkertaisesti olla moukkia.
Jaa. Minun mummini hoiti minua usein, ja kävin hänen luonaan usein, ihan loppuun asti. Lopulta hoitohenkilökunta kielsi minua tulemasta, kun olin raskaana ja mummillani jokin sairaalainfektio. Hän kuolikin pian. Mutta kieltoon asti kävin viikoittain, luin hänelle, kerroin kuulumisia ja syötin häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jaa. Minun mummini hoiti minua usein, ja kävin hänen luonaan usein, ihan loppuun asti. Lopulta hoitohenkilökunta kielsi minua tulemasta, kun olin raskaana ja mummillani jokin sairaalainfektio. Hän kuolikin pian. Mutta kieltoon asti kävin viikoittain, luin hänelle, kerroin kuulumisia ja syötin häntä.
Ja kerroimme hänelle ensimmäisen lapsenlapsenlapsensa nimen, jota emme muille kertoneet ennen ristiäisiä, koska tiesin, että loppu on lähellä. Mummi kuolikin kaksi kuukautta ennen ensimmäisen lapsenlapsenlapsensa syntymää.
Minä en käy enää, koska isoäiti ei muista minua. Olen joku vaan tuntematon henkilö tai sitten hänen poikansa uusi tyttöystävä (eli oman isäni heila)
Hän luultavasti elää nyt vuosikymmenellä, jolloin minä en ollut vielä edes syntynyt. Miten hän siis voisi edes muistaa jos lähimuisti on pyyhkiytynyt sinne asti. Olen surullinen tästä, mutta en loukkaantunut tietenkään.
Niin monet vuodet hän oli tärkeä ja läheinen, mutta enää hän ei ole minullekaan se sama henkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naapurin mummolla oli 20 vuotta sitten joka kesä melkoista vilinää, kun lapsenlapset oli hoidossa. Olin itse silloin 15 v ja jouduin itsekin joskus apuhoitajaksi, kun pahimmillaan 7 kpl 1v - 10v lapsia oli kolmekin viikkoa yhtä putkea mummolassa.
Nyt siellä ei käy kukaan muu kuin me naapurit. Ne mummon hoitamat lapsenlapset ei ehdi eikä viitsi, koska siellä ei ole mitään tekemistä. Mummon omat lapset tuo pikaisesti joulukukan ja lähtee sitten omiin juhlallisuuksiinsa.
Kurjaa, mutta noin se menee. Kun mummosta ei ole hyötyä, hänet saa unohtaa.
Niin... Näin vapaaehtoisesti lapsettomana minua tuo huvittaa. Tai ei tietenkään tuo itse aihe, se surettaa, mutta huvittaa kaikki ne ketjut, joissa minua ja minunlaisiani on haukuttu ja säälitelty, miten minun mahtaakaan käydä, kun kukaan ei ole tulossa minua parkaa lapsetonta sinne vanhainkotiin katsomaan. Sallinette, että olen pikkiriikkisesti noin niin kuin hiukan vahingoniloinen. :D
Isovanhempi - lapsenlapsi -suhteeseen käy ihan sama kuin kaikkiin muihinkin suhteisiin: jos toinen on kusipää, rasittava marmattaja tai hänen kanssaan ei muuten tule toimeen, niin siinä tapauksessa yhteyttä ei pidetä. Ei niillä viisivuotiaille annetuilla pullilla ja leluilla mitään koko loppuelämän vastahakoista vierailuvelvollisuutta osteta.
(Omat isovanhempani kuolivat kaikki ennen kuin täytin kolme vuotta.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, nykyajan lapsenlapset ovat niin itsekitä usein.
Miettiikö kukaan tätä: kaikki perintö on annettava jälkipolville hyvissä ajoin ennen lairokseen tai kotipalvelun asiakkaaksi joutumista. Tällöin vanhuksella ei ole mitään annettavaa enää jälkeen jääneille ja eivät sitten käy kylässäkään.
Eivät he välttämättä ole jälkeen jääneitä, voivat vaan yksinkertaisesti olla moukkia.
Yksinkertaisten vanhempien kasvattamia yksinkertaisia moukkia, siis.
Vierailija kirjoitti:
Isovanhempi - lapsenlapsi -suhteeseen käy ihan sama kuin kaikkiin muihinkin suhteisiin: jos toinen on kusipää, rasittava marmattaja tai hänen kanssaan ei muuten tule toimeen, niin siinä tapauksessa yhteyttä ei pidetä. Ei niillä viisivuotiaille annetuilla pullilla ja leluilla mitään koko loppuelämän vastahakoista vierailuvelvollisuutta osteta.
(Omat isovanhempani kuolivat kaikki ennen kuin täytin kolme vuotta.)
Näin on myös vanhempi-lapsi-suhteessa, vaikka toisin monet näköjään luulevatkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin, nykyajan lapsenlapset ovat niin itsekitä usein.
Miettiikö kukaan tätä: kaikki perintö on annettava jälkipolville hyvissä ajoin ennen lairokseen tai kotipalvelun asiakkaaksi joutumista. Tällöin vanhuksella ei ole mitään annettavaa enää jälkeen jääneille ja eivät sitten käy kylässäkään.
Miten niin "on annettava"? Kun anoppini pääsi ensin kotipalvelun asiakkaaksi ja sitten laitokseen, miksi hänen perintönsä olisi kenellekään annettu? Perintö jaetaan vasta henkilön kuoltua. Maistraatti valvoi, että omaisuutta hoidettiin hyvin anopin kuolemaan saakka. Tuollainen "hyvissä ajoin antaminen" on suorastaan laitonta, jos vanhus on esimerkiksi muistisairas eikä itse ymmärrä, mitä on tekemässä. Antaminen ei kannata myöskään siksi, että lahjavero on isompi kuin perintövero.
Vierailija kirjoitti:
Hoitokustannusten pitäisi perustua vain tuloihin, ei omaisuuteen.
(Jotkut tosiaan motivoituvat käymään vanhuksen luona, kun siitä on palkka tiedossa. Etukäteen saatu palkka ei tässä itsekeskeisessä.maailmassa motivoi.
Niinhän ne perustuvatkin. Laitoshoidossa maksu on 80 % vanhuksen kaikista tulosta (verotuksen jälkeen). Omaisuutta saa olla mielin määrin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kyllä annan aikaa isovanhemmilleni, minkä oman elämän kiireiltä ehdin. Käyn 4-5 krt/vko. Mummon kanssa käydään konserteissa, teatterissa tms. Välillä teen ruoat heille, vaikka itsekin vielä pystyvät, mutta haluan ilahduttaa. Molemmat ovat jo yli 80v ja sairaita (parkinson, alzheimer...).
Olen nyt 32, lapseni ovat 12&11, eli sopivasti jo isoja jotta voin hyvillä mielin olla isovanhempieni seurana iltaisin. Kun olin lapsi, vietin tosi paljon aikaa heidän luona. En ikinä unohda mitä ovat hyväkseni tehneet
Mummo oli hoitokodissa ja oli menettänyt lähimuistinsa. Poikamme vieraili siellä usein, fillaroi usemman km:n matkan. Vei jopa mummolle tuttuja kavereita kanssaan vierailulle. Mummo tykkäsi kovasti, ei toki muistanut jälkeenpäin, mutta sen aikaa oli kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä en käy enää, koska isoäiti ei muista minua. Olen joku vaan tuntematon henkilö tai sitten hänen poikansa uusi tyttöystävä (eli oman isäni heila)
Hän luultavasti elää nyt vuosikymmenellä, jolloin minä en ollut vielä edes syntynyt. Miten hän siis voisi edes muistaa jos lähimuisti on pyyhkiytynyt sinne asti. Olen surullinen tästä, mutta en loukkaantunut tietenkään.Niin monet vuodet hän oli tärkeä ja läheinen, mutta enää hän ei ole minullekaan se sama henkilö.
Onko tuo nyt syy olla käymättä?
Niinpä. Mun äiti on nyt vanha ja sairas. Ei olla hylätty vaikka ei ond lapsiamme hoitanut. Edelleen sitä mieltä että jokainen hoitaa omat lapsensa ja tän tietää munkin lapset. Mun pojat tietää ettei liikaa lapsia jos voimavarat ei riitä.
Mummi asuu 700km päässä ja käydään siellä kerran vuodessa lasten kanssa. Ollaan yötä palvelutalossa, koska mummi niin toivoo. Muulloin lähetellään kirjeitä, soitellaan ja jutustellaan facebookissa.
Mun vanhemmat auttaa paljon lasten kanssa. Ovat jo nyt lastenlapsille hyvin tärkeitä. Koululainen kyläilee siellä itsekseenkin. Niin mummilaan kuin vanhempienikin kotiin ollaan aina oltu tervetulleita. Myös lapsena mummi aidosti ilahtui, kun tulimme kesälomilla kylään. Lämpimät välit säilyy ja mummin kuulumiset kiinnostaa edelleen
Niin, nykyajan lapsenlapset ovat niin itsekitä usein.
Miettiikö kukaan tätä: kaikki perintö on annettava jälkipolville hyvissä ajoin ennen lairokseen tai kotipalvelun asiakkaaksi joutumista. Tällöin vanhuksella ei ole mitään annettavaa enää jälkeen jääneille ja eivät sitten käy kylässäkään.