Millainen on tuntemasi/tietämäsi "omituinen ihminen"?

Ainoat tyypit, joita kuvailisin "omituisiksi" ovat jollain lailla sosiaalisesti epätyypillisiä - puhuvat esimerkiksi omituisista aiheista yllättäen (esim. esittelevät yksityisiä asioitaan leveästi), eivät kommentoi toisten puhetta yleisten käytösnormien mukaisesti tai ovat muuten kiusaannuttavaa seuraa. Heiltä puuttuu tilannetaju tai ovat muuten sosiaalisesti "eri maailmasta".

Monilla ihmisillä menee valtava määrä energiaa kaikkien käyttäytymisnormien ja pukukoodien sekä sukupuoliroolien yms. säntilliseen noudattamiseen. Kun löysää pipoa ja lakkaa pelkäämästä, ettei enää kuulu joukkoon tai joku ei hyväksy, elämästä tulee vapaampaa ja kivempaa. Myös ihmissuhteista tulee aidompia, kun ei tarvitse koko ajan pingottaa. Suosittelen lämpimästi.

Vierailija kirjoitti:

Monilla ihmisillä menee valtava määrä energiaa kaikkien käyttäytymisnormien ja pukukoodien sekä sukupuoliroolien yms. säntilliseen noudattamiseen. Kun löysää pipoa ja lakkaa pelkäämästä, ettei enää kuulu joukkoon tai joku ei hyväksy, elämästä tulee vapaampaa ja kivempaa. Myös ihmissuhteista tulee aidompia, kun ei tarvitse koko ajan pingottaa. Suosittelen lämpimästi.

Erittäin hyvin sanottu. Komppaan täysillä :)

Mä oikeastaan rakastan omituisuutta. Aitoa sellaista ei päälleliimattua. 

Melko isokokoinen mies, jonka näkee usein kaupungin kaduilla itsekseen kävelemässä omaan tasaiseen tyyliinsä, hieman kumarassa. En ole koskaan nähnyt pysähtyvän, puhuvan tai olevan kenenkään seurassa. Mielessäni hän on vaan "se kävelijä".

Toinen mies, joka puhuu kaupungilla tuntemattomille(kin) tuttavalliseen sävyyn. Kerran oli keräämässä kaduilta roskia, käsittääkseni vapaaehtoisesti omalla ajallaan. Alkoi mullekin jutella aika pitkään, mm. liukkaudesta ja Jumalasta.

Vierailija kirjoitti:

Melko isokokoinen mies, jonka näkee usein kaupungin kaduilla itsekseen kävelemässä omaan tasaiseen tyyliinsä, hieman kumarassa. En ole koskaan nähnyt pysähtyvän, puhuvan tai olevan kenenkään seurassa. Mielessäni hän on vaan "se kävelijä".

Toinen mies, joka puhuu kaupungilla tuntemattomille(kin) tuttavalliseen sävyyn. Kerran oli keräämässä kaduilta roskia, käsittääkseni vapaaehtoisesti omalla ajallaan. Alkoi mullekin jutella aika pitkään, mm. liukkaudesta ja Jumalasta.

Mitä omituista noissa on?:O

Mua on kutsuttu oudoksi/omalaatuiseksi usein. Oon suhteellisen lapsenmielinen, eli innostun pienistä asioista ja päästelen sattumanvaraisia ilon äännähdyksiä. Olen seurassa se tarkkailija, enkä hirveästi ota osaa keskusteluun. (Tämä jos en koe seuraa omakseni.) Muutoin olen luonteeltani aika hersyvä ja nauran kovaa ja vähän kaikelle. 

Selitän asioita epäselkeästi, vähän ilman päätä ja häntää. Poikaystävä kutsuu taiteellisesti höpsähtäneeksi. Niin taidan vähän olla, aina vähän irti tästä maailmasta. Oon 23.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Melko isokokoinen mies, jonka näkee usein kaupungin kaduilla itsekseen kävelemässä omaan tasaiseen tyyliinsä, hieman kumarassa. En ole koskaan nähnyt pysähtyvän, puhuvan tai olevan kenenkään seurassa. Mielessäni hän on vaan "se kävelijä".

Toinen mies, joka puhuu kaupungilla tuntemattomille(kin) tuttavalliseen sävyyn. Kerran oli keräämässä kaduilta roskia, käsittääkseni vapaaehtoisesti omalla ajallaan. Alkoi mullekin jutella aika pitkään, mm. liukkaudesta ja Jumalasta.

Mitä omituista noissa on?:O

Ekassa se sama mieleenjäävä kävelytapa. On kuin ikiliikkuja tai vähän kuin robotti, aina sama tahti ja asento. Isokokoisuuskin herättää huomiota. Tunnistettava hahmo.

Toisella ihmisellä tuo avoin höpöttely kaupungilla, hyvin epätavallista varsinkin suomalaiselle. (Tuli mieleen, johtuuko lääkkeistä tai jonkinlaisesta mielenterveysongelmasta.)

Molemmat kulkevat aina yksin, vaikka se itsessään ei omituista olekaan.

Erottuvat siitä muusta massasta kaupungilla minun mielestäni.

Ihmiset sanovat, että ajattelen oudosti. 

Olen hyvä luonnontieteissä ja teknisissä asioissa. Monet luulevat minun olevan herkeämätön ajattelija.  Oikeasti ongelmaa ratkaistessani luotan eräänlaisiin välähdyksiin. Yllätys, yllätys: en ole erityisen hyvä matematiikassa. Osaan matemaaattiset menetelmät toki erittäin sujuvasti.

Jos liikkuu yksin paljon ja on jotenkin huomiotaherättävä saa helposti omituisen leiman...

Suurin osa teistäkin, ketkä kuvittelette olevanne "outoja, uniikkeja, spesiaaleja ja erilaisia" sulaudutte samaan massaan kuin me kaikki muutkin. Kenties pidätte muutaman lauseen itsekseen puhumisen ahahah niin outona, hui, erikoista.

Selitätte muutaman omituisen vitsin tai puhutte ihan randomisti mitä päähän tulee, olenpa minä erilainen! Niin erilainen kuin muut.

Nuorilla tätä näkee paljon, tarvetta olla erilainen, tärkeä, ainoa laatuaan. Ei missään nimessä saa olla tavallinen! Siinä erikoisuuden tavoittelussa he juurikin muuttuvat tavalliseksi, kun ihmiset kloonautuu samaksi muoti ilmiöksi, kodit näyttävät samalta, vaatteet, ilmeet ja eleet.

Jossain kohtaa elämässään sitä huomaa, ettei se näkkärin voitelu väärinpäin tehnyt sinusta yhtään erilaista kuin naapurin Jormaa. Ja Jormahan voitelee sen näkkärin oikeinpäin, kuten kuuluukin.

Exäni. Sosiaalisesti moniongelmainen. Kuitenkin älykäs, mutta omituisella tavalla: suorastaan autistisella tasolla kirjallisesti ja musikaalisesti lahjakas. Valitttavasti niin sosiaalisesti lahjaton että on ajautunut välillä pahoihin vaikeuksiin ihmissuhteissa. Hän on ylivoimaisesti omituisin ihminen kenet tiedän. (Ette varmaan ihmettele miksi on ex.)

Itsellä on ollut huomattavia vaikeuksia päästä normaalin elämään mukaan. Maisterin paperit kovista tieteistäkään eivät ole auttaneet työllistymään.

Vierailija kirjoitti:

Exäni. Sosiaalisesti moniongelmainen. Kuitenkin älykäs, mutta omituisella tavalla: suorastaan autistisella tasolla kirjallisesti ja musikaalisesti lahjakas. Valitttavasti niin sosiaalisesti lahjaton että on ajautunut välillä pahoihin vaikeuksiin ihmissuhteissa. Hän on ylivoimaisesti omituisin ihminen kenet tiedän. (Ette varmaan ihmettele miksi on ex.)

Kyllä ihmettelen miten päätyi eksäksesi ... siis miten ylipäätään päädyit suhteeseen ?

Ohhoh, kylläpäs sensuuri tällä palstalla on nykyään tiukkaa..kirjoitin pitkän jutun oudosta tuttavastani varhain aamulla, eikä sitä ole julkaistu. Vai onko moderointiin kenties monen päivän jono..?

Lyhyesti sattuna, tuttavani on maalta uskonnollisesta perheestä ja ilmeisesti se on osatekijä siinä ettei ole omaksunut ns. normaalin maailman käytösmalleja ja toimintatapoja. Epäilen, että myös sieltä lapsuudesta on peräisin sellainen ulkokultaisuus ja kaksinaismoralismi.

Kyseinen ihminen toistelee ulkoa opittuja fraaseja sopivat ne tilanteeseen tai eivät, yrittää olla trendikäs fiskoitumalla tiettyihin merkkituotteisiin, joista on lehdistä lukenut ja selittämällä kelle tahansa loputtomiin näistä omistamistaan merkkituotteista. jankuttaa kuinka perhe on tärkeä ja lapset ihania, mutta käy jatkuvasti vieraissa ja on seksuaalisuudeltaan jotenkin todella holtiton ja räävitön, ja ne ihanat lapsukaiset voi milloin vain dumpata sivuun, jotta pääsee ryyppäämään päiväkausiksi. Sitten kadutaan ja tehdään jonkinlaista sovitustyötä taas vähän aikaa kunnes sitten heti taas heti seuraavan tilaisuuden tullen ollaan makkarankuorimaisessa minimekossa ilman pikkuhousuja jossain karaokeräkälässä kihnuttamassa vanhoja patuja ja lapset jonkun semialkoholisoituneen puolitutun "hoidossa" odottamassa että äiskä saa rännin poikki.

Itse olen nähnyt aina omituiset ihmiset mielenkiintoisina ja jollain tapaa piristävinä tyyppeinä.

Jännää.

On jotenkin hieman hyökkäävä ja arvaamaton, saattaa yhtäkkiä päättää kyläilyn ilman pehmeää siirtymää. Ei koskaan tiedä, mistä loukkaantuu tai että pitävätkö hänen puheensa paikkaansa. 

Mikko känsälä on omituinen mies kun se pitää mieluummin vauvaa sylissä kun stripparia.