Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi varakkaista oloista tulleet ovat aina tunnistettavissa ja saman oloisia?
Lallatii
04.12.2015 |
Olin viettämässä iltaa sekalaisessa porukassa jossa eräs miespuolinen henkilö näytti joltain hipin retaleelta, mutta silti hän vaikutti kovin ylimieliseltä vaikka ei juuri mitään puhunutkaan.. Myöhemmin sain kuulla että hänen isänsä on himorikas ja on siis aina saanut kaiken..
Jokin yhteinen, ärsyttävä piirre huokuu ihmisistä jotka syntyneet kultalusikka perseessä.
Kommentit (96)
Vierailija kirjoitti:
Se on semmoinen tietty rauha kropassa ja itseluottamus. Sen tunteen antaa se, kuten täällä joku jo mainitsikin, että jos alkaa syysmyrskyt ahistaan tai menee muuten vähän heikosti, niin aina voi ottaa lennot Malediiveille taikka jonnekin Omanin superhotelliin ja huilata siellä pari viikkoa. Eikä tämmöiset retket vaadi mitään vuoden säästöjä ja visan vinguttelua, kunhan vaan bookkaa lennot ja etsii kivan hotellin.
Samoin jos on töissä, niin jotkut yt:t tai muut kiristykset tietysti vi-aa, mutta ei ne tee muuten heikkoakaan, kun tietää että aina voi myydä palan metsää mistä saa 100 000 yhdellä puhelinsoitolla.
Sitä voi tehdä kaikenlaista ja sitten välillä olla tekemättä ilman että tarvii stressata tulevaisuudesta.
Itseluottamus tulee siitä, ettei tarvi hampaat irvessä mielistellä ketään pomoja tai muita seuranjohtajia, kun tietää että milloin tahansa voi vaihtaa maisemaa tai ostaa sen pomon pois siitä kuleksimasta jos se liikaa kekkuloi.
Siitä kyllä seuraa monilla semmoinen, alentuvasti kannustava-asenne. Ollaan etäisesti kohteliaita, muka kiinnostuneita ja kannustavia ja samalla tehdään selväksi, että ei kuule mulla vaikuta lentokorkeuteen kyllä yhtään.. Se joskus kyllä ärsyttää kun huomaa. Muuten hyväkäytöksisiä ja hillittyjä. Kun ei tarvitse niin ylettömästi yrittää niin voi ottaa rennommin missä vaan.
Poislukien rikkaiden sukujen juopot ja narkomaanit ja muut hullut, jotka ei ole tavallisia juoppoja ja narkkeja tai hulluja yhtään parempia.
Tässä kiteytettiin loistavasti ero rikkaiden ja pienituloisten elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mietiskelin, että rikkaissa perheissä yleensä koulutus on korkeampi kuin ei niin rikkaissa. Rikkaassa perheessä on yleensä? odotukset korkealla, että lapsikin on menestyvä ja vanhemmat kokeneena osaavat ohjata lapsensa alalle, jolla tienaa, koska ovat itsekin tehneet aikoinaan niin. Eli lähtökohdat ja valmiudet opiskeluun ovat paremmat kuin köyhissä perheissä.
Joku köyhemmän perheen lapsi voisi hyvinkin olla insinööriainesta, ei vain ole tukiverkkoa rahallisesti, eikä vanhemmat ohjaamassa hyvätuloisiin töihin yhtä hyvillä suhteilla. Eli rikkaus kuin köyhyyskin vähän tuppaa täksikin periytymään, rikkailla kouluun pääsy ei vaadi niin kamalaa työmäärää mitä köyhemmillä. Joillakin vaan koulunkäynti tyssää kun ei ole varaa ja aika ei riitä työskentelyyn kun ei työtä saa.
Ja tämä on tuntunut olevan rikkaammille mustavalkoinen asia, "oma valintasi kun olet duunari, huono ihminen kun ei voitsi edes yrittää menestyä"... joku valittaa kun pienestä palkasta leikataan, vastaus: " mitä kitiset, vaihda alaa".
Anteeksi nyt vain, joku taas loukkaantuu kuten aina. Rikkaissa tuntuu itsekeskeisyys olevan vallitseva piirre. Maailma pyörii heidän ympärillään. Usein tuntuu, että raha tekee heistä paremman ihmisen. Mielen rikkaus on rikkautta parhaimmillaan.
Vierailija kirjoitti:
Mietiskelin, että rikkaissa perheissä yleensä koulutus on korkeampi kuin ei niin rikkaissa. Rikkaassa perheessä on yleensä? odotukset korkealla, että lapsikin on menestyvä ja vanhemmat kokeneena osaavat ohjata lapsensa alalle, jolla tienaa, koska ovat itsekin tehneet aikoinaan niin. Eli lähtökohdat ja valmiudet opiskeluun ovat paremmat kuin köyhissä perheissä.
Joku köyhemmän perheen lapsi voisi hyvinkin olla insinööriainesta, ei vain ole tukiverkkoa rahallisesti, eikä vanhemmat ohjaamassa hyvätuloisiin töihin yhtä hyvillä suhteilla. Eli rikkaus kuin köyhyyskin vähän tuppaa täksikin periytymään, rikkailla kouluun pääsy ei vaadi niin kamalaa työmäärää mitä köyhemmillä. Joillakin vaan koulunkäynti tyssää kun ei ole varaa ja aika ei riitä työskentelyyn kun ei työtä saa.
Ja tämä on tuntunut olevan rikkaammille mustavalkoinen asia, "oma valintasi kun olet duunari, huono ihminen kun ei voitsi edes yrittää menestyä"... joku valittaa kun pienestä palkasta leikataan, vastaus: " mitä kitiset, vaihda alaa".
Anteeksi nyt vain, joku taas loukkaantuu kuten aina. Rikkaissa tuntuu itsekeskeisyys olevan vallitseva piirre. Maailma pyörii heidän ympärillään. Usein tuntuu, että raha tekee heistä paremman ihmisen. Mielen rikkaus on rikkautta parhaimmillaan.
Suomessa kenellä tahansa on varaa koulunkäyntiin. Koulutus on ilmaista ha valtiolta saa tukea. Täyttä sontaa on tekstisi.
Itse olen "duunariperheen" lapsi, mutta opiskelen Aallossa kauppatieteitä. En ole saanut vanhemmiltani penninlatia, saatikka mitään "suhteita" työelämään. Olen pienestä asti yrittänyt tehdä töitä, kaikki työ on kelvannut. TOTTAKAI on ollut vaikeitakin aikoja, mutten ole koskaan ollut vaarassa kuolla nälkään tai joutua lopettamaan koulunkäyntiä. Onneksi on olemassa opinto- ja asumistuki sekä opintolaina. Pahimmassa tapauksessa saisi varmasti sossusta avustusta. Kaikki tosiaankin lähtee itsestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin että mikäs se piirre sitten on, joka leimaa meidät kaikki varakkaista perheistä tulevat? Katkeruuden puute?
Semmoinen tietynlainen syvällisyys puuttuu kokonaan.
aivan! Ei oikein ole oikeean elämän kokemuksia heillä ollenkaan. Josain pumpulissa pidetty, niin ei ole kertynyt elämän koko värikirjon kokemuksia. Aina joku äiti ja isi ollut ostamassa heille asuntoja jo 18-v. lähtien. Nytkun hän sai oman kesämökin ilmaiseksi. On asunnot ja mökit annettu ja autot! Ja jo iässä jossa muut kituuttaa jollain opintotuella ja liftaa suurinpiirtein. Ennen keski-ikää kuitenkin elää kuin ne jotka omalla työllään vasta elämän ehtoopuolella pääsee nauttimaan työnsä hedelmistä. vanhemmat kustantaa etelän lomat koko suvulle, jne. mikä sinä ollessa. Ärsyttäviä uhmisiä! Nokka pystyssä arvosteleevat ja nauraavat jopa luokkakavereitten vanhemmille, jos huomaavat että on joitain köyhempiä! Ei ihme ettei ainutakaan ystävää kyennyt hankkimaan.
en silti muuten ole kateellinen, koska ei mitäään henkistä pääomaa hänellä ole, ei ymmärrystä edes esim. päivän polttavista puheenaiheista, polittiikasta.Tyhjä pää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietiskelin, että rikkaissa perheissä yleensä koulutus on korkeampi kuin ei niin rikkaissa. Rikkaassa perheessä on yleensä? odotukset korkealla, että lapsikin on menestyvä ja vanhemmat kokeneena osaavat ohjata lapsensa alalle, jolla tienaa, koska ovat itsekin tehneet aikoinaan niin. Eli lähtökohdat ja valmiudet opiskeluun ovat paremmat kuin köyhissä perheissä.
Joku köyhemmän perheen lapsi voisi hyvinkin olla insinööriainesta, ei vain ole tukiverkkoa rahallisesti, eikä vanhemmat ohjaamassa hyvätuloisiin töihin yhtä hyvillä suhteilla. Eli rikkaus kuin köyhyyskin vähän tuppaa täksikin periytymään, rikkailla kouluun pääsy ei vaadi niin kamalaa työmäärää mitä köyhemmillä. Joillakin vaan koulunkäynti tyssää kun ei ole varaa ja aika ei riitä työskentelyyn kun ei työtä saa.
Ja tämä on tuntunut olevan rikkaammille mustavalkoinen asia, "oma valintasi kun olet duunari, huono ihminen kun ei voitsi edes yrittää menestyä"... joku valittaa kun pienestä palkasta leikataan, vastaus: " mitä kitiset, vaihda alaa".
Anteeksi nyt vain, joku taas loukkaantuu kuten aina. Rikkaissa tuntuu itsekeskeisyys olevan vallitseva piirre. Maailma pyörii heidän ympärillään. Usein tuntuu, että raha tekee heistä paremman ihmisen. Mielen rikkaus on rikkautta parhaimmillaan.
Suomessa kenellä tahansa on varaa koulunkäyntiin. Koulutus on ilmaista ha valtiolta saa tukea. Täyttä sontaa on tekstisi.
Itse olen "duunariperheen" lapsi, mutta opiskelen Aallossa kauppatieteitä. En ole saanut vanhemmiltani penninlatia, saatikka mitään "suhteita" työelämään. Olen pienestä asti yrittänyt tehdä töitä, kaikki työ on kelvannut. TOTTAKAI on ollut vaikeitakin aikoja, mutten ole koskaan ollut vaarassa kuolla nälkään tai joutua lopettamaan koulunkäyntiä. Onneksi on olemassa opinto- ja asumistuki sekä opintolaina. Pahimmassa tapauksessa saisi varmasti sossusta avustusta. Kaikki tosiaankin lähtee itsestä.
sinä oletkin POIKKEUS! Jos olisit täysin PA-perheestä, yksinhuoltajan lapsi, luuletko että olisit saanut maksettua vaikkapa valmennuskurssit yliopistoon? Jos olet neron luokkaa älyllisesti, et tarvtse niitä, mutta muut hyötyy selvästi niistä kursseista! Ja duunariperheen lapsia kun ei ole edes kannustettu käymään lukiota niin että saisi kymppejä, ja jatko olsii helppoa. jo pelkkä valmennuskurssin rahoitus erottaa ne rikkaat lapset jotka pääsee helpommin jatko-opiskeluun ja köyhät jotka ei voi käydä niitä. niinkuin sanoit, KOVA TYÖ kyllä avaa ovia, mutta ei moni duunariperheen lapsi ole lukutoukka, eikä ole edes ymmärtänyt sen merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävälläni oli muutama päivä tilipäivään ja hän valitteli tuohtuneena kuinka hänellä on jäljellä n. 15€. Kertoi että tapaa isänsä illalla ja pyytää tältä jeesiä.
Myöhemmin kun juttelin ystäväni kanssa hän valitteli kuinka hänen isällään ei ollut käteisenä antaa hänelle kuin 40€.
Olen opiskelija ja useasti kituuttanut parikin viikkoa muutamalla kympillä. Vanhemmiltani en saa pennin hyrylää, äitini lainaa välillä minulta rahaa.
he on yleensä erittäin hienotunteisesti köyhempiä syrjiviä. Se siinä just ärsyttää. Oikein "hienovaraisesti" vältellään jotain henkilöä joka voisi pilata heidän seurapiirielämän. Kerron tositapahtuman. Oli sisarukset, joista yksi meni erittäin rikkaiseen sukuun naimisin. Siitä alkoikin syrjintä köyhempiä sisaruksia kohtaan. Ei tultu köyhien häihin, ei kutsuttu rikkaan suvun häihin, hautajaisiin ,jne. Sitten rikastunut, "parempiin piireihin päässyt" nainen teki lapsia. Köyhistä sissaruksista yksi sairasitu mielisairauteen. Luuletteko että yksikään näistä rikkaan suvun lapsista halusi mielisairasta pilaamaan häitään kutsuvieraiden joukkoon? Ja, jos ei yhtä kutsu, niin myöskään kehdannut kutsua ketään muutakaan koko köyhemmästä suvusta, serkkkuja, yms läheisiä. Näin he eroittautuivat köyhistä omaisistaan, koska muiden rikkaiden arvostus oli heille kaiki kaikessa, ja "eihän ne varmaan olisi viihtyneetkään siellä muiden kultturellejen seurassa", on se asenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
he on yleensä erittäin hienotunteisesti köyhempiä syrjiviä. Se siinä just ärsyttää. Oikein "hienovaraisesti" vältellään jotain henkilöä joka voisi pilata heidän seurapiirielämän. Kerron tositapahtuman. Oli sisarukset, joista yksi meni erittäin rikkaiseen sukuun naimisin. Siitä alkoikin syrjintä köyhempiä sisaruksia kohtaan. Ei tultu köyhien häihin, ei kutsuttu rikkaan suvun häihin, hautajaisiin ,jne. Sitten rikastunut, "parempiin piireihin päässyt" nainen teki lapsia. Köyhistä sissaruksista yksi sairasitu mielisairauteen. Luuletteko että yksikään näistä rikkaan suvun lapsista halusi mielisairasta pilaamaan häitään kutsuvieraiden joukkoon? Ja, jos ei yhtä kutsu, niin myöskään kehdannut kutsua ketään muutakaan koko köyhemmästä suvusta, serkkkuja, yms läheisiä. Näin he eroittautuivat köyhistä omaisistaan, koska muiden rikkaiden arvostus oli heille kaiki kaikessa, ja "eihän ne varmaan olisi viihtyneetkään siellä muiden kultturellejen seurassa", on se asenne.
Miksi ihmeessä minun sisarukseni pitäisi kutsua mieheni serkun häihin? Ei ne köyhätkään niin tee, miksi rikkaiden pitäisi? Eikä nykyisin enää häihin kutsuta setiä ja tätejä vaan ystäviä, kavereita ja verkoston edustajia, joista on hyötyä myös työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietiskelin, että rikkaissa perheissä yleensä koulutus on korkeampi kuin ei niin rikkaissa. Rikkaassa perheessä on yleensä? odotukset korkealla, että lapsikin on menestyvä ja vanhemmat kokeneena osaavat ohjata lapsensa alalle, jolla tienaa, koska ovat itsekin tehneet aikoinaan niin. Eli lähtökohdat ja valmiudet opiskeluun ovat paremmat kuin köyhissä perheissä.
Joku köyhemmän perheen lapsi voisi hyvinkin olla insinööriainesta, ei vain ole tukiverkkoa rahallisesti, eikä vanhemmat ohjaamassa hyvätuloisiin töihin yhtä hyvillä suhteilla. Eli rikkaus kuin köyhyyskin vähän tuppaa täksikin periytymään, rikkailla kouluun pääsy ei vaadi niin kamalaa työmäärää mitä köyhemmillä. Joillakin vaan koulunkäynti tyssää kun ei ole varaa ja aika ei riitä työskentelyyn kun ei työtä saa.
Ja tämä on tuntunut olevan rikkaammille mustavalkoinen asia, "oma valintasi kun olet duunari, huono ihminen kun ei voitsi edes yrittää menestyä"... joku valittaa kun pienestä palkasta leikataan, vastaus: " mitä kitiset, vaihda alaa".
Anteeksi nyt vain, joku taas loukkaantuu kuten aina. Rikkaissa tuntuu itsekeskeisyys olevan vallitseva piirre. Maailma pyörii heidän ympärillään. Usein tuntuu, että raha tekee heistä paremman ihmisen. Mielen rikkaus on rikkautta parhaimmillaan.
Suomessa kenellä tahansa on varaa koulunkäyntiin. Koulutus on ilmaista ha valtiolta saa tukea. Täyttä sontaa on tekstisi.
Itse olen "duunariperheen" lapsi, mutta opiskelen Aallossa kauppatieteitä. En ole saanut vanhemmiltani penninlatia, saatikka mitään "suhteita" työelämään. Olen pienestä asti yrittänyt tehdä töitä, kaikki työ on kelvannut. TOTTAKAI on ollut vaikeitakin aikoja, mutten ole koskaan ollut vaarassa kuolla nälkään tai joutua lopettamaan koulunkäyntiä. Onneksi on olemassa opinto- ja asumistuki sekä opintolaina. Pahimmassa tapauksessa saisi varmasti sossusta avustusta. Kaikki tosiaankin lähtee itsestä.
sinä oletkin POIKKEUS! Jos olisit täysin PA-perheestä, yksinhuoltajan lapsi, luuletko että olisit saanut maksettua vaikkapa valmennuskurssit yliopistoon? Jos olet neron luokkaa älyllisesti, et tarvtse niitä, mutta muut hyötyy selvästi niistä kursseista! Ja duunariperheen lapsia kun ei ole edes kannustettu käymään lukiota niin että saisi kymppejä, ja jatko olsii helppoa. jo pelkkä valmennuskurssin rahoitus erottaa ne rikkaat lapset jotka pääsee helpommin jatko-opiskeluun ja köyhät jotka ei voi käydä niitä. niinkuin sanoit, KOVA TYÖ kyllä avaa ovia, mutta ei moni duunariperheen lapsi ole lukutoukka, eikä ole edes ymmärtänyt sen merkitystä.
Olen itse kotoisin köyhästä duunariperheestä ja kyllä meillä kannustettiin opiskeluun kovin. Nyt teen toista yliopistotutkintoani. Rahaahan ei tietenkään ollut valmennuskursseihin, mutta eiväthän ne todellakaan ole pakollisia. Älä siis niputa duunariperheitä nippuun, jossa kaikki suhtautuvat opsikeluun humpuukina. Näitä ihmisiä kyllä valitettavasti on, mutta ei enemmistö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
he on yleensä erittäin hienotunteisesti köyhempiä syrjiviä. Se siinä just ärsyttää. Oikein "hienovaraisesti" vältellään jotain henkilöä joka voisi pilata heidän seurapiirielämän. Kerron tositapahtuman. Oli sisarukset, joista yksi meni erittäin rikkaiseen sukuun naimisin. Siitä alkoikin syrjintä köyhempiä sisaruksia kohtaan. Ei tultu köyhien häihin, ei kutsuttu rikkaan suvun häihin, hautajaisiin ,jne. Sitten rikastunut, "parempiin piireihin päässyt" nainen teki lapsia. Köyhistä sissaruksista yksi sairasitu mielisairauteen. Luuletteko että yksikään näistä rikkaan suvun lapsista halusi mielisairasta pilaamaan häitään kutsuvieraiden joukkoon? Ja, jos ei yhtä kutsu, niin myöskään kehdannut kutsua ketään muutakaan koko köyhemmästä suvusta, serkkkuja, yms läheisiä. Näin he eroittautuivat köyhistä omaisistaan, koska muiden rikkaiden arvostus oli heille kaiki kaikessa, ja "eihän ne varmaan olisi viihtyneetkään siellä muiden kultturellejen seurassa", on se asenne.
Miksi ihmeessä minun sisarukseni pitäisi kutsua mieheni serkun häihin? Ei ne köyhätkään niin tee, miksi rikkaiden pitäisi? Eikä nykyisin enää häihin kutsuta setiä ja tätejä vaan ystäviä, kavereita ja verkoston edustajia, joista on hyötyä myös työelämässä.
Ei todellakaan kannata kutsua, edes yhtä. Kutsut yhden, niin koko suku tunkee siipeilemään. Aivan ymmärrettävää.
Vielä kommentoin, yhteen viestiin. ON köyhää, jos isällä on antaa vain 40€ käteistä, olisi laittanut tyttären tilille vaikka muutaman satasen tai tonnin. Perseaukiset ovat aina hyötymässä.
Olen itse varakkaasta perheestä ja usein olen salannut omaisuuteni, koska en halua rahoittaa yhtään tyhjätaskua. Viihdyn kaltaisteni parissa.
Tämä keskustelu on ollut kerrassaan hulvaton ja oikein avartava siinä mielessä, että nyt tiedän kuinka katkeria köyhät ovatkaan. Aiemmin en tiedostanut katkeruuden olevan ihan tätä luokkaa.
Katkeruus on toki ihan ymmärrettävää, koska kuten joku tuolla aiemmin mainitsikin, niin köyhät vanhemmat ovat ruokapöydässä lytänneet rikkaitta ihmisiä. Sellainen maailmankuva lie helposti tarttuvaa.
Tosiaan, itse tulen varakkaasta perheestä. Minulle on annettu mahdollisuus moneen sellaiseen juttuun, josta monet voivat vain unelmoida. Olen etuoikeutettu ja tiedostan sen. Ei ole tarvinnut kulkea kauhtuneissa t-paidoissa tai reikäsissä kengissä. Harrastuksista ei koskaan tingitty etc.
Minut on kuitenkin pienestä pitäen kasvatettu niin, että se todellinen rikkaus on rikkautta joka tulee puhtaasta sydämestä. Puhdas sydän ei tuomitse. Se onkin kaiken juju, olen kasvanut sivistyksen ja rakkauden ympäröimänä. Katkeria kommentteja vanhempieni suusta en ole koskaan joutunut kuuntelemaan. Sen sijaan minua ja sisaruksiani on kannustettu etenemään elämässä ja olemaan nöyrästi kiitollinen. Jo 8-vuotiaana mulle oli selvää, että he joilla on oikeasti rahaa, eivät sitä kylillä huutele.
Toki on näitä pilalle lellityjä lapsia varakkaista perheistä, mutta niin on laiskoja sossupummejakin köyhistä perheistä.
Mielestäni suurimpia eroja köyhien ja rikkaiden välillä (yleistäen) ovat, etteivät rikkaiden lapset polta tupakkaa, he yleensä tähtäävät pitemmälle, he eivät viljele kirosanoja ties minne, he syövät perheen kanssa yhdessä keskustellen politiikasta ja globaalista maailmantaloudesta, he eivät lyttää köyhiä ja he yleensäkin käyttäytyvät fiksummin. Hyvä kasvatus kotoa on osittain merkki varallisuudesta. Näin ei tietenkään aina ole, esim. oma isäni tuli köyhyyden keskeltä ja hän on ehkä kohteliain ja hyvätapaisin ihminen, kenet tiedän.
Ainiin. Joku tuola niin kiukkusi, etteivät rikkaat ole syvällisiä. Puuh. Tietäisitpä vain. Itse olen käynyt syvällisiä keskusteluja niin köyhien kuin rikkaidenkin kesken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(Jatkoa edelliseen)
Lisään nyt vielä, että nuo erot joita aiemmin luettelin - eli hillitty käytös, kohteliaisuus, sivistynyt puhetapa ja olematon kiroilu - ovat varmaankin se rikkaasta huokuva "ylimielisyys" köyhän silmiin. Ikävä kyllä, monesti elämässä törmää tähän ilmiöön, että huonosti käyttäytyviä ärsyttää sivistyneiden fiksumpi käytös ja se leimataan ties miksi saivarteluksi ja ylimielisyydeksi. Usein tälläiset tuomitsijat pitävät kunnianhimoa sun muuta myös huonona juttuna.
Ei sekoiteta sivistystä ja varakkuutta keskenään. Monesti sivistyneistö on varakasta, mutta ei välttämättä. Kyllä sitä ökyvarakastakin on, joka mouhoaa karvareuhka nurin etelässä kun on pororahat saatu näppeihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
he on yleensä erittäin hienotunteisesti köyhempiä syrjiviä. Se siinä just ärsyttää. Oikein "hienovaraisesti" vältellään jotain henkilöä joka voisi pilata heidän seurapiirielämän. Kerron tositapahtuman. Oli sisarukset, joista yksi meni erittäin rikkaiseen sukuun naimisin. Siitä alkoikin syrjintä köyhempiä sisaruksia kohtaan. Ei tultu köyhien häihin, ei kutsuttu rikkaan suvun häihin, hautajaisiin ,jne. Sitten rikastunut, "parempiin piireihin päässyt" nainen teki lapsia. Köyhistä sissaruksista yksi sairasitu mielisairauteen. Luuletteko että yksikään näistä rikkaan suvun lapsista halusi mielisairasta pilaamaan häitään kutsuvieraiden joukkoon? Ja, jos ei yhtä kutsu, niin myöskään kehdannut kutsua ketään muutakaan koko köyhemmästä suvusta, serkkkuja, yms läheisiä. Näin he eroittautuivat köyhistä omaisistaan, koska muiden rikkaiden arvostus oli heille kaiki kaikessa, ja "eihän ne varmaan olisi viihtyneetkään siellä muiden kultturellejen seurassa", on se asenne.
Miksi ihmeessä minun sisarukseni pitäisi kutsua mieheni serkun häihin? Ei ne köyhätkään niin tee, miksi rikkaiden pitäisi? Eikä nykyisin enää häihin kutsuta setiä ja tätejä vaan ystäviä, kavereita ja verkoston edustajia, joista on hyötyä myös työelämässä.
"miehesi serkun"? lue uudelleen viesti mitä kerroin. Jos SINUN SISKO (erittäin läheinen) MENEE NAIMISIIN, JA EI KUTSU SINUA, ja sinun lapsia. JA, sen jälkeen, hänen lapset, eli sinun siskonlapset vaikkapa 7 lasta, avioituu rikkaiden piirissä rikkaiden kanssa, EI KUTSU SINUA (läheistä tätiä, setää, mielisairasta tätiä) ja näiden lapsia, eli OMIA serkkuja, yhtäkään omiin häihinsä. Miltäpä tuntuisi? Smoin, ei tule tätinsä hautajaisiin, ym.Koska halveksii köyhempää sukuaan.
Täällä tuntuu nyt olevan vallalla se käsitys, että rahalla saa kaiken, ja rikkaat on onnellisia huolettomia pintaliitäji, koska heillä on aina rahaa. Rikkaat ei elä oikeaa elämää?? Mitä elämää he sitten elävät? Jokaisella heistäkin henki pihisee ja paska tulee persiistä ihan kuin kaikilla muillakin. Eikä se raha auta yhtään silloin, kun läheinen menehtyy, tai itse sairastuu skitsofreniaan. Ei raha ja oma kämppä auta, kun kumppani lähtee ja jäät suremaan. Ei raha ihmiseltä tunteita poista, ja kyllä sitä kovia joutuu kokemaan rikkaatkin, ainoa mistä ei ole puute, on se raha. Ihan yhtälailla se rikas mies voi rikasta vaimoaan hakata, ja rikkaita lapsiaan hyväksikäyttää. Älkää jaksako toisten rahoista katkeroitua. Selvyyden vuoksi, minä olen perusduunari "urani huipulla", rikastumaan enpääse kuin lottovoitolla, enkä silläkään, kun en lottoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietiskelin, että rikkaissa perheissä yleensä koulutus on korkeampi kuin ei niin rikkaissa. Rikkaassa perheessä on yleensä? odotukset korkealla, että lapsikin on menestyvä ja vanhemmat kokeneena osaavat ohjata lapsensa alalle, jolla tienaa, koska ovat itsekin tehneet aikoinaan niin. Eli lähtökohdat ja valmiudet opiskeluun ovat paremmat kuin köyhissä perheissä.
Joku köyhemmän perheen lapsi voisi hyvinkin olla insinööriainesta, ei vain ole tukiverkkoa rahallisesti, eikä vanhemmat ohjaamassa hyvätuloisiin töihin yhtä hyvillä suhteilla. Eli rikkaus kuin köyhyyskin vähän tuppaa täksikin periytymään, rikkailla kouluun pääsy ei vaadi niin kamalaa työmäärää mitä köyhemmillä. Joillakin vaan koulunkäynti tyssää kun ei ole varaa ja aika ei riitä työskentelyyn kun ei työtä saa.
Ja tämä on tuntunut olevan rikkaammille mustavalkoinen asia, "oma valintasi kun olet duunari, huono ihminen kun ei voitsi edes yrittää menestyä"... joku valittaa kun pienestä palkasta leikataan, vastaus: " mitä kitiset, vaihda alaa".
Anteeksi nyt vain, joku taas loukkaantuu kuten aina. Rikkaissa tuntuu itsekeskeisyys olevan vallitseva piirre. Maailma pyörii heidän ympärillään. Usein tuntuu, että raha tekee heistä paremman ihmisen. Mielen rikkaus on rikkautta parhaimmillaan.
Suomessa kenellä tahansa on varaa koulunkäyntiin. Koulutus on ilmaista ha valtiolta saa tukea. Täyttä sontaa on tekstisi.
Itse olen "duunariperheen" lapsi, mutta opiskelen Aallossa kauppatieteitä. En ole saanut vanhemmiltani penninlatia, saatikka mitään "suhteita" työelämään. Olen pienestä asti yrittänyt tehdä töitä, kaikki työ on kelvannut. TOTTAKAI on ollut vaikeitakin aikoja, mutten ole koskaan ollut vaarassa kuolla nälkään tai joutua lopettamaan koulunkäyntiä. Onneksi on olemassa opinto- ja asumistuki sekä opintolaina. Pahimmassa tapauksessa saisi varmasti sossusta avustusta. Kaikki tosiaankin lähtee itsestä.
sinä oletkin POIKKEUS! Jos olisit täysin PA-perheestä, yksinhuoltajan lapsi, luuletko että olisit saanut maksettua vaikkapa valmennuskurssit yliopistoon? Jos olet neron luokkaa älyllisesti, et tarvtse niitä, mutta muut hyötyy selvästi niistä kursseista! Ja duunariperheen lapsia kun ei ole edes kannustettu käymään lukiota niin että saisi kymppejä, ja jatko olsii helppoa. jo pelkkä valmennuskurssin rahoitus erottaa ne rikkaat lapset jotka pääsee helpommin jatko-opiskeluun ja köyhät jotka ei voi käydä niitä. niinkuin sanoit, KOVA TYÖ kyllä avaa ovia, mutta ei moni duunariperheen lapsi ole lukutoukka, eikä ole edes ymmärtänyt sen merkitystä.
Hei koittakaa nyt hyvät ihmiset päästä siitä katkeruudestanne jo eroon! Kuten kirjoitin, en ole saanut penninlatia vanhemmiltani sitten 18 ikävuoden jälkeen. Siihenkin mennessä sain VAIN välttämättömyydet eli katon pääni päälle, ruokaa ja vaatteita (harvoin)? joskin nekin oli usein kirpparilta. En TODELLAKAAN käynyt mitään valmennuskursseja. Lisäksi minulla todettiin yläasteikäisenä keskivaikea lukihäiriö, joten se siitä tekosyystä, että olisin jotenkin paremmassa asemassa kuin kukaan muukaan.
Todella surullista, että ihmiset syyttelevät toisia omasta kurjuudestaan. Se on juurikin niin, että itse voi elämäänsä vaikuttaa. Itse tulen olemaan sukumme ensimmäinen yliopiston käynyt. Päätin vaan, että haluan "paremman" elämän, kuin vanhemmillani ja vaikeuksista huolimatta yritin panostaa kouluun. Lukion kävin, mutta tein koko lukioajan erinäisiä iltaduuneja, jotta saisin edes vähän omaa rahaa. Ei siihen kouluunkaan paljoa pystynyt siis panostamaan. Ja turha selittää, ettei töitä saa, itse olen ainakin aina saanut yksittäisiä siivouskeikkoja, mäkkäriduunia ym.
Vierailija kirjoitti:
(Jatkoa edelliseen)
Lisään nyt vielä, että nuo erot joita aiemmin luettelin - eli hillitty käytös, kohteliaisuus, sivistynyt puhetapa ja olematon kiroilu - ovat varmaankin se rikkaasta huokuva "ylimielisyys" köyhän silmiin. Ikävä kyllä, monesti elämässä törmää tähän ilmiöön, että huonosti käyttäytyviä ärsyttää sivistyneiden fiksumpi käytös ja se leimataan ties miksi saivarteluksi ja ylimielisyydeksi. Usein tälläiset tuomitsijat pitävät kunnianhimoa sun muuta myös huonona juttuna.
Osuitpa naulan kantaan kommentissasi!
Koko lapsuuden minua kiusattiin, sillä olin "paremmasta perheestä". En saanut huidella kaupungilla miten huvittaa, en kiroillut/tehnyt kiellettyjä asioita, yritin panostaa kouluun. Minua kiusattiin niin ala- että yläkoulussa. Nykyään opiskelen yliopistossa kahta tutkintoa (ei, en ole saanut rahallista avustusta kouluun pääsyyn, en ole käynyt valmennuskursseilla, vanhempani eivät ole antaneet rahaa elämiseen..) ja tiedän, kuinka vanhassa kotikaupungissani (pieni paikkakunta) puhutaan kiusaajien toimesta minusta pahaa, nykyään tosin kateelliseen sävyyn.
Huvittaa, kun ennen olin se "luuseri" kaikkien silmissä. Nyt olen kuitenkin menestynyt ja nämä katkerat kitisijät sen sijaan polkevat paikallaan sossun tuilla.
Vierailija kirjoitti:
Täällä tuntuu nyt olevan vallalla se käsitys, että rahalla saa kaiken, ja rikkaat on onnellisia huolettomia pintaliitäji, koska heillä on aina rahaa. Rikkaat ei elä oikeaa elämää?? Mitä elämää he sitten elävät? Jokaisella heistäkin henki pihisee ja paska tulee persiistä ihan kuin kaikilla muillakin. Eikä se raha auta yhtään silloin, kun läheinen menehtyy, tai itse sairastuu skitsofreniaan. Ei raha ja oma kämppä auta, kun kumppani lähtee ja jäät suremaan. Ei raha ihmiseltä tunteita poista, ja kyllä sitä kovia joutuu kokemaan rikkaatkin, ainoa mistä ei ole puute, on se raha. Ihan yhtälailla se rikas mies voi rikasta vaimoaan hakata, ja rikkaita lapsiaan hyväksikäyttää. Älkää jaksako toisten rahoista katkeroitua. Selvyyden vuoksi, minä olen perusduunari "urani huipulla", rikastumaan enpääse kuin lottovoitolla, enkä silläkään, kun en lottoa.
Ei raha auta kaikkeen ei, mutta HELPOTTAA huomattavasti elämää vaikeuksien keskellä. Vertaa köyhää minimituella tai asuntovelkaisena kädestä suuhun elävää sellaseen jolla on rahaa vaikka irtiottoon töistä jos ajattelee että vaikka maailmanympärysmatka auttaa? Kumman valitset? Niin, sitähän minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tuu v*ttua joka lauseeseen, niin ei lauma tunnista omakseen?
Tämä oli hauska kärjistys :)
Mutta todellakin: totta toinen puoli! Kyllä puhetyyli kertoo paljosta ja "heikko aines" käyttää tätä vi**ua joka välissä. Puhetyyli ja sanavalinnat kertovat todella paljon ihmisestä ja sivistyksestä. Ei aina rahasta (kyllä varmasti monet rikkaat muksut puhuvat v:tä yhtälailla), mutta indikoi se usein siihen suuntaan!
Köyhä ja kunniallinen (ja sivistystä omaava: hengen ja mielen) on kuitenkin mielestäni kaunista!
Heh. Minä ainakin osaan puhua ihan niin kuin kulloinenkin seura, oli se sitten von Persdorfien klaanin vanhimmat tai Tesoman paarin kantikset. Onko joku niin onneton kielissä, ettei pysty esim. hallitsemaan vitunkäyttöä tai sivistyssanojaan? Kai useimmilta lukutaitoisilta ihmisiltä onnistuu keskustelu filosofiasta tai autonkorjailusta jos halua vaan on. Eri asia ovat nämä 'persereikä and proud of it'-ihmiset, sosiaaliluokasta riippumatta.
Alue: Aihe vapaa
Joko et ymmärtänyt pointtia, vai oliko tämä jonkin sortin vittuilua? Eihän ap sinua ole haukkunut roskasakiksi, vaan tunnistanut sen tietyn itsevarmuuden joka rikkailla ihmisillä yleensä on. Ap ei varmasti tarkoittanut tällä töissä käyviä tavallisia, hyvätuloisia perheitä.