Harva 20-vuotias pystyy tai edes haluaa elää omillaan.

Lol

Ai tää yks heräsi taas syysuniltaan? Näkikö eksänsä jouluostoksilla nuorikkonsa kanssa? 

Höpö höpö taas Ikis 2.

Sanon tämän sulle taas kerran.

18-vuotias on aikuinen, hän saa ostaa viinaa, tupakkaa ja pelata veikkauksen ja rayn pelejä, mennä naimisiin, ajaa ajokortin, äänestää vaaleissa, ja olla ehdokkaana vaaleissa, muuttaa ulkomaille asumaan, ja muutenkin tehdä täysin mitä ikinä huvittaa.

Jos kaksikymppinen aikuinen on henkisesti tai sosiaalisesti riippuvainen vanhemmistaan, hänet on kasvatettu erittäin huonosti, tai hän on kehitysvammainen.

Lue Ikis 2 tämä vastaus nyt huolella, niin ei tarvi taas pian tehdä näitä tyhmiä aloituksia.

Useimmat tuonikäiset ovat riippuvaisia vanhemmistaan lähinnä rahallisesti. Vuokrat ovat Suomessa etenkin suosituilla opiskelupaikkakunnilla aivan sairaita, tuet pieniä, eikä töitä ole erityisen hyvin tarjolla.

Vierailija kirjoitti:

Ai tää yks heräsi taas syysuniltaan? Näkikö eksänsä jouluostoksilla nuorikkonsa kanssa? 

Ei tää oo alkuperäinen Ikis, tämä on tämä teinijankkaaja joka alkoi matkia Ikistä. Ikiksen jutut on loppuneet, ei ole kuulunut siitä mitään pitkään aikaan että voiko kolmekymppinen mies olla kiinnostunut kaksikymppisestä naisesta ja jopa tehdä lapsen sen kanssa, kaipa se lapsen syntymä on saanu Ikiksen lopullisesti reunan yli.

Kyllähän tuossa on vinha perä. Voidaan ajatella että nuori on siinä 27-vuotiaana suurinpiirtein kypsä itsenäiseen asumiseen, ei aiemmin. Suomessa ei tajuta sitä, että monet vanhemmat riistävät nuorisoltaan oikeuden olla nuoria, kirmata kedolla vailla huomisen murheita. Lasta ei saisi koskaan jättää yksin, aina pitäisi mahdollistaa lapsen asuminen kodissa siihen asti kunnes hän täyttää n. 27-vuotta.

Opiskelija voi ottaa lainaa opiskeluihin ellei oo sitten menettänyt luottotietoja.  Yliopisto opiskelija lapseni asuu kotona. Ei oo kiirettä pois, muuttaa sitten kun aika on. 

No jaa, samoilla linjoilla. Muutin kotoa kun olin 19 ja kyllä olisin vielä pari vuotta helpostikin asunut kotikotona. Olin tosi yksin opiskelupaikkakunnan yksiössä, kotona asui vielä sisarukset ja vanhemmat. Muut sisarukset muuttivat kotoa vasta 20-25 vuotiaina, jokainen alkoi jossain vaiheessa kaipaamaan omaa tilaa. Ihan fiksuakin se kotona asuminen on, säästyy rahaa vaikka omaan ensiasuntoon. En tiedä miksi monella on kiire pois kotoa, kyllä omaan kotiin ehtii muuttaa myöhemminkin.

Vierailija kirjoitti:

No jaa, samoilla linjoilla. Muutin kotoa kun olin 19 ja kyllä olisin vielä pari vuotta helpostikin asunut kotikotona. Olin tosi yksin opiskelupaikkakunnan yksiössä, kotona asui vielä sisarukset ja vanhemmat. Muut sisarukset muuttivat kotoa vasta 20-25 vuotiaina, jokainen alkoi jossain vaiheessa kaipaamaan omaa tilaa. Ihan fiksuakin se kotona asuminen on, säästyy rahaa vaikka omaan ensiasuntoon. En tiedä miksi monella on kiire pois kotoa, kyllä omaan kotiin ehtii muuttaa myöhemminkin.

Eikö tuon ikäisellä jo ole ihan vakava parisuhde? Omituista ettei yli kaksikymppisenä aikuisena kun opiskelutkin on jo pitkällä tule mieleen että seksin harrastaminen vanhempien nurkissa on noloa. Sehän on kuin monen perheen kommuuni.

Wanha. Next!!1!

Me, edellinenkin sukupolvi muutettiin soluihin ja kimppakämppiin, keskustan ulkopuolelle. Silloinkin yksiöt oli ainakin Helsingissä nuorten aikuisten ulottumattomissa.

Höpöhöpöä ja hevonhumppaa tämmöset. Saisin asua kotona jos haluaisin, mutta muutin toiselle paikkakunnalle 16 vuotiaana ja nyt 20 vuotiaana tienaan itse kaiken elantoni,n.2000euroa kuussa. Lisäksi asun avomieheni kanssa kolmatta vuotta yhdessä ja hänkin kantaa kortensa kekoon.

Muutin lukion alkupuolella väkivaltaisesta alkoholistikodista. Olisin ollut onnellinen jos olisin voinut asua 19-vuotiaaksi asti!

Olen masentunut ja yksinäinen. Asun vielä kotona, jos muuttaisin nyt omilleni erakoituisin lopullisesti. Oishan se kiva muuttaa omaan kämppään jos olisi kavereita tai poikaystävä...

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuossa on vinha perä. Voidaan ajatella että nuori on siinä 27-vuotiaana suurinpiirtein kypsä itsenäiseen asumiseen, ei aiemmin. Suomessa ei tajuta sitä, että monet vanhemmat riistävät nuorisoltaan oikeuden olla nuoria, kirmata kedolla vailla huomisen murheita. Lasta ei saisi koskaan jättää yksin, aina pitäisi mahdollistaa lapsen asuminen kodissa siihen asti kunnes hän täyttää n. 27-vuotta.

Kuule, tieteellinen fakta on, että ihminen saavuttaa korkeimman piikkinsä 25-vuotiaana, ja siitä eteenpäin alkaa rapistuminen, esim. naisten hedelmällisyys alkaa laskea, 35-vuotiaana on jo vanhuuden takia riskisynnyttäjä. Missä ihemeen välissä sitä ehtii nainen isän lapsilleen löytämään jos asuu vanhanapiikana kotona kolmekymppiseksi? Siinähän kasvaa jalkoväli jo horsmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jaa, samoilla linjoilla. Muutin kotoa kun olin 19 ja kyllä olisin vielä pari vuotta helpostikin asunut kotikotona. Olin tosi yksin opiskelupaikkakunnan yksiössä, kotona asui vielä sisarukset ja vanhemmat. Muut sisarukset muuttivat kotoa vasta 20-25 vuotiaina, jokainen alkoi jossain vaiheessa kaipaamaan omaa tilaa. Ihan fiksuakin se kotona asuminen on, säästyy rahaa vaikka omaan ensiasuntoon. En tiedä miksi monella on kiire pois kotoa, kyllä omaan kotiin ehtii muuttaa myöhemminkin.

Eikö tuon ikäisellä jo ole ihan vakava parisuhde? Omituista ettei yli kaksikymppisenä aikuisena kun opiskelutkin on jo pitkällä tule mieleen että seksin harrastaminen vanhempien nurkissa on noloa. Sehän on kuin monen perheen kommuuni.

No kuule, ei ole kaikilla vakavaa parisuhdetta tuossa iässä. Moni vasta aloittaa opinnot 19-20 vuotiaana, miehet jopa myöhemmin kun pitää ensin käydä armeija. No, amikset tietty erikseen, he valmistuvat 18-vuitiaana ja 19-vuotiaana alkavat odottaa esikoistaan.

Sosiaalisesti??? Siis taloudellisesti ennemminkin, jos sitäkään... 20v saa jo asumislisää (+muita mahdollisia tukiaisia) tarpeen tullen. Tuskin kukaan terve, täysjärkinen täysi-ikäinen haluaa asua kotona vanhempiensa luona. Joissain tilanteissa se on pakko tai muuten vain rahallisesti järkevämpää (esim. opiskelee samalla paikkakunnalla kuin vanhempansa, säästää rahaa jotain isompaa investointia varten, on velkoja jne). Eivät he kuitenkaan vapaaehtoisesti roiku vanhempien helmassa. Nuorison mielestä se on noloa ja kaikki suomalaiset nuoret haluavat itsenäistyä ajoissa, vapauksia ja pois vanhempien kontrollin ja hyysäyksen alta. Antakaa nuorille töitä (järkevällä palkalla/tarpeeksi tunteja) ja mahdollisuus, niin lopettavat yhteiskunnan tuella loisimisen. Niin kauan kuin asenne on se, ettei nuorista ole mihinkään ja ne ovat laiskoja, heille ei tarjoudu madollisuutta eikä se kannusta mihinkään. Te ylimieliset, suuren ikäluokan kapitalistipellet aiheutatte itse tämän. Ja se kostautuu pian myös teille, kun nykynuorilla ei ole töitä eikä verorahoja, joilla teidän vanhainhoito ja eläke pitäisi maksaa.

Kas ikis on palannut.

Mun tyttäret lähti kotia 19v ja poika 21v. Omillaan ovat tulleet hienosti toimeen, kaikilla ollut töitä esim opiskelun ohessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jaa, samoilla linjoilla. Muutin kotoa kun olin 19 ja kyllä olisin vielä pari vuotta helpostikin asunut kotikotona. Olin tosi yksin opiskelupaikkakunnan yksiössä, kotona asui vielä sisarukset ja vanhemmat. Muut sisarukset muuttivat kotoa vasta 20-25 vuotiaina, jokainen alkoi jossain vaiheessa kaipaamaan omaa tilaa. Ihan fiksuakin se kotona asuminen on, säästyy rahaa vaikka omaan ensiasuntoon. En tiedä miksi monella on kiire pois kotoa, kyllä omaan kotiin ehtii muuttaa myöhemminkin.

Eikö tuon ikäisellä jo ole ihan vakava parisuhde? Omituista ettei yli kaksikymppisenä aikuisena kun opiskelutkin on jo pitkällä tule mieleen että seksin harrastaminen vanhempien nurkissa on noloa. Sehän on kuin monen perheen kommuuni.

No kuule, ei ole kaikilla vakavaa parisuhdetta tuossa iässä. Moni vasta aloittaa opinnot 19-20 vuotiaana, miehet jopa myöhemmin kun pitää ensin käydä armeija. No, amikset tietty erikseen, he valmistuvat 18-vuitiaana ja 19-vuotiaana alkavat odottaa esikoistaan.

No mikä ihme estää opiskelemasta jos on parisuhde??? Ei tietenkään kaikilla mikäänikäisillä ole vakavaa parisuhdetta, mutta varmasti suurimmalla osalla on, jos on ihan normaali ihminen, ettei ole järkyttävän ruma tai erakko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No jaa, samoilla linjoilla. Muutin kotoa kun olin 19 ja kyllä olisin vielä pari vuotta helpostikin asunut kotikotona. Olin tosi yksin opiskelupaikkakunnan yksiössä, kotona asui vielä sisarukset ja vanhemmat. Muut sisarukset muuttivat kotoa vasta 20-25 vuotiaina, jokainen alkoi jossain vaiheessa kaipaamaan omaa tilaa. Ihan fiksuakin se kotona asuminen on, säästyy rahaa vaikka omaan ensiasuntoon. En tiedä miksi monella on kiire pois kotoa, kyllä omaan kotiin ehtii muuttaa myöhemminkin.

Eikö tuon ikäisellä jo ole ihan vakava parisuhde? Omituista ettei yli kaksikymppisenä aikuisena kun opiskelutkin on jo pitkällä tule mieleen että seksin harrastaminen vanhempien nurkissa on noloa. Sehän on kuin monen perheen kommuuni.

No kuule, ei ole kaikilla vakavaa parisuhdetta tuossa iässä. Moni vasta aloittaa opinnot 19-20 vuotiaana, miehet jopa myöhemmin kun pitää ensin käydä armeija. No, amikset tietty erikseen, he valmistuvat 18-vuitiaana ja 19-vuotiaana alkavat odottaa esikoistaan.

No mikä ihme estää opiskelemasta jos on parisuhde??? Ei tietenkään kaikilla mikäänikäisillä ole vakavaa parisuhdetta, mutta varmasti suurimmalla osalla on, jos on ihan normaali ihminen, ettei ole järkyttävän ruma tai erakko.

Ihmiset päätyvät parisuhteisiin koko ajan entistä harvemmin. Syyksi epäillään nykyistä kiireistä elämää sekä sitä, että nykyään on myös niin paljon enemmän kaikkea tekemistä ja mahdollisuuksia, joka lisää omalta osaltaan niiden ihmisten määrää, joilla ei ole hinkua parisuhteisiin ollenkaan.