Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

kumpi paska isä vai ei isää ollenkaan?

Vierailija

Kumpi teidän mielestä on parempi huono isä vai ei isää ollenkaan? Jos huomaa että lapsen isä ei pidä lupauksiaan ja aiheuttaa muutenkin lapselle jatkuvasti pahaa mieltä ja käyttäytyy kuin hulttio kakara olisiko parempi estää isää tapaamasta lasta ja yrittää pyyhkiä huono isä pois lapsen elämästä? Ja nyt en yleistä että isät on huonoja ja äidit aina parhaita. Siitä on väitelty tarpeeksi. Kiinnostaa muiden mielipiteet. Kasvoin ilman isää. Vain kerran tavannut. Äiti ei halunnut että isä on tekemisissä kanssani koska vaati aborttia kuullessaan raskaudesta ja haukkui äidin. Äiti päätti ettei isän tarvitse ottaa mitään vastuuta esim.maksaa elatus maksuja koska ei minua halunnut. Eikä äiti missään tapauksessa olisi halunnut että isä joutuu tapaamaan minua pakosta. Ei sellainen voi toimia. Laittakaa omia kokemuksia ja mielipiteitä

Sivut

Kommentit (18)

Vierailija

Lapsella on oikeus saada neutraalia tietoa isästään. Lapsen ei kuitenkaan tarvitse joutua pettymään kerta toisensa jälkeen. Minun isäni oli alkoholisti ja muutenkin renttu, joten hän ei ollut elämässämme mukana. Lupaili aikansa että tulee käymään ja tulee synttäreille ja mitä lie, mutta koskaan ei tullut ja monet itkut itkin. Olen kuitenkin iloinen siitä, että tiedän isästäni hyviä(kin) asioita, eikä häntä koskaan mustamaalattu minulle. Isoksi kasvettuani sain tehdä omat ratkaisuni, eikä ole ollut tarvetta ottaa häneen yhteyttä. Ollaan nähty satunnaisesti ja koska olen isästäni tiennyt ja olen näin isona ymmärtänyt että alkoholistilla ja päihdeongelmaisella aineet menevät jopa omien lasten edelle, niin en ole kaunaa kantanut. Isäni on isäni ja tiedän juureni, mutta ei hän ole minun eikä lasteni elämässä mukana, olemme sujut näin. Sain elämän, mutta minun ei tarvitse antaa elämääni muille jos en sitä halua.

Vierailija

Harvalla meistä on omaa kokemusta molemmista, mutta kuitenkin sen verran on minullakin, että parempi kun ei ole isää ollenkaan.

Missä sitten menee se raja? Ainakin siinä, jos lapset pelkäävät ja aikuisena syyttävät äitiään siitä, kun ei eronnut vaan piti siti äijänrähjää omia lapsiaan parempana.

Vierailija

teini-ikäinen lapseni sanoi joskus ystävänsä tilannetta seurattuaan, että olisi kamalaa jos olisi isä, joka ei pidä mitään yhteyttä. Sanoi, että, koska ei ole ikinä tavannut isäänsä, joka kuoli jo ennen hänen syntymäänsä, ei sitä niin erityisesti silloin osaa kaivatakaan.

Toki tämä on vain hänen kokemuksensa, joku muu voi kokea aivan erilailla.

Vierailija

Joo tosiaan olen itse sitä mieltä että oli hyvä kasvaa ilman isää yhdessä kodissa. Oltiin aina äidin kanssa kahdestaan eli vaihtuvia isäpuolia ei ollut. Äiti on jo hyvin nuoresta asti kertonut totuuden siitä kuinka sain alkuni ja sen että isä ei halunnut minuun tutustua. Ja nyt kaikki luulee että olen vahinko näin ei kuitenkaan ole vaan olen äitini tekemä lapsi joten olen aina ymmärtänyt sen ettei isä halua tavata. Tuntee varmasti olonsa kusetetuksi. Sai ainakin opetuksen että uuden tuttavuuden kanssa kannattaa käyttää kumia :) ja juuri tuon takia äiti ei mitään ikinä vaatinut isältä.

Vierailija

Mitä olette mieltä siitä voinko ottaa biologiseen puolisiskooni yhteyttä? Ja milloin sen voin tehdä tyttö on 15vuotias tiedän että hän asuu äitinsä luona siis vanhemmat eronnut. Siskoni tai hänen äitinsä ei luultavasti tiedä olemassa olostani mitään. Varmaan hirveä järkytys alkuun. Enkä missään nimessä halua että siskopuoleni pitäisi isäänsä valehtelijana tai riitautuisi isänsä kanssa minun takia. Se mies on hänen isänsä. Minulla ei isää ole. Ja voinko ottaa siskoon yhteyttä ottamatta yhteyttä isääni?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mitä olette mieltä siitä voinko ottaa biologiseen puolisiskooni yhteyttä? Ja milloin sen voin tehdä tyttö on 15vuotias tiedän että hän asuu äitinsä luona siis vanhemmat eronnut. Siskoni tai hänen äitinsä ei luultavasti tiedä olemassa olostani mitään. Varmaan hirveä järkytys alkuun. Enkä missään nimessä halua että siskopuoleni pitäisi isäänsä valehtelijana tai riitautuisi isänsä kanssa minun takia. Se mies on hänen isänsä. Minulla ei isää ole. Ja voinko ottaa siskoon yhteyttä ottamatta yhteyttä isääni?

15-vuotias on aika herkässä iässä ja hyvin lojaali lähivanhemmalleen. Sinuna ottaisin hänen äitiinsä yhteyttä ja kuulostelisin mikä tilanne on. Jos tuntuu siltä että on liian tulipaloherkkää, niin passaisin yhteydenottoa siihen asti että sisko täyttää 18. Hyvällä tuurilla pääsette saman pöydän ääreen jo nyt, huonommalla ette koskaan. Mutta ei voi tietää ennen kuin kysyy.

Vierailija

Isä on parempi, jos kyseessä on vain laiminlyönnit. Mikäli olisi väkivaltainen lasta kohtaan, niin silloin tilanne olisi erilainen. 

Eli tekisin niin, että ylläpitäisin mahdollisimman hyvää kuvaa isästä (ei kuitenkaan tietysti valheellista) ja lohduttaisin lasta parhaani mukaan ohareiden ollessa kyseessä. 

Tämä vaatii tietysti ihan hirveästi voimia ja ymmärrän, jos tähän ei pysty. Se kuitenkin olisi lapsen paras. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olette mieltä siitä voinko ottaa biologiseen puolisiskooni yhteyttä? Ja milloin sen voin tehdä tyttö on 15vuotias tiedän että hän asuu äitinsä luona siis vanhemmat eronnut. Siskoni tai hänen äitinsä ei luultavasti tiedä olemassa olostani mitään. Varmaan hirveä järkytys alkuun. Enkä missään nimessä halua että siskopuoleni pitäisi isäänsä valehtelijana tai riitautuisi isänsä kanssa minun takia. Se mies on hänen isänsä. Minulla ei isää ole. Ja voinko ottaa siskoon yhteyttä ottamatta yhteyttä isääni?

15-vuotias on aika herkässä iässä ja hyvin lojaali lähivanhemmalleen. Sinuna ottaisin hänen äitiinsä yhteyttä ja kuulostelisin mikä tilanne on. Jos tuntuu siltä että on liian tulipaloherkkää, niin passaisin yhteydenottoa siihen asti että sisko täyttää 18. Hyvällä tuurilla pääsette saman pöydän ääreen jo nyt, huonommalla ette koskaan. Mutta ei voi tietää ennen kuin kysyy.

Ihan samaa olen miettinyt että voi olla parempi odottaa. Jotenkin pelottaa ajatus ottaa yhteyttä äitiin. En siis tiedä ollenkaan että tietääkö hän minusta. Millaiset välit hänellä on isääni jos ei vaikka halua kuulla sanaakaan. Ja olisi se mulle ainakin tosi rankka hetki jos saisin tietää edes ex miehen salanneen että mun lapsella olis yli kymmenen vuotta vanhempi sisko. Siitä olen lähes varma että sisko ei minusta mitään tiedä epäilen ettei äitikään. Voisi kuvitella että jos tietävät olisivat ottaneet yhteyttä tai sit ei. Itse jos tietäisin olisin siskon äidin asemassa vanhimpana ja viisaampana hoitaisin ensimmäisen yhteydenoton. Mutta nyt se homma näyttää jäävän minulle. En kellekkään haluaisi näin suuria asioita ensimmäisenä kertoa. Miten sen asian selittää järkevästi? Olo ei tunnu tarpeeksi kypsältä hoitamaan tätä.
No onneksi asiaa ei tänä iltana tarvitse päättää aikaa on kolme vuotta sinnekin että sisko on 18. Heidän kannalta tuntuu ikäero tosi hyvältä. Mutta itse stressaan siitäkin mitä 15 vuotiaan päässä liikkuu kuinka paljon pystyy oikeasti ymmärtämään näinkin vaikeista asioista kun ei itsekkään ymmärrä tarpeeksi. Ja osaanko selittää siskolleni että en ole vihainen hänen isälleen mutten silti halua olla tekemisissä. Jos taas sisko ehdottomasti haluisi esim. Tavata isän seurassa mun olis pakko pystyä siihen. Eikä se nyt niin periaatteen asia ole. Mutta todella tunteeton ja vähä sanainen tapaamisesta tulisi. Mä oon kohta kirjoittanut raamatun tänne mut tulee vaan koko ajan lisää vaikeita ajatuksia.

Vierailija

Olen itse eroperheestä, jäimme erossa isälle ja äiti oli etävanhempi. Meno äidin elämässä kävi vuosi vuodelta hurjemmaksi ja kyllä lopulta teini-iässä olin sitä mieltä että parempi kun ei olisi pitänyt mitään yhteyttä lähtönsä jälkeen, tuotti vain surua ja huolta meille lapsille. 

Oman lapseni kohdalla pidin useamman vuoden yllä hänen ja isänsä suhdetta, järkkäsin tapaamiset (maksoin bensat/matkat, sovin aikataulut ja olin itse mukana tapaamisissa aina kun ei isä pärjännyt lapsen kanssa kaksin kun ei sitä ikinä opetellut ennen eroa) ja selittelin isän oharit  ja poissaolon parhain päin (isi on töissä kun oikeasti oli ryyppäämässä, työmatkalla kun oikeasti vankilassa jne). Lopulta riitti, ilmoitin isälle että lopetan erikoisponnistelut hänen ja lapsen suhteen eteen että hoitakoon itse, muutin lausuntoni isän tekemisistä neutraaleiksi (sanoin etten tiedä missä isi on, vastasin että ehkä kun lapsi kysyi että onko töissä) ja jätin pallon isälle että ottaa yhteyttä kun haluaa pitää tapaamisen. Tämänkin jälkeen ovat tavanneet kun minä ja lapsen mummo olemme heidät järkänneet samaan paikkaan mutta minuun tai lapseen ei isä ole ollut yhteydessä pariin vuoteen. Lapsi itse sanoo asiasta puhuttaessa että hänellä kyllä on isä jossain mutta ei kovin hyvä isä. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
en ole ekspertti, mutta luulisin että paska isä on parempi. Jos ei ole väkivaltainen tms.

Ei ole... Mulla etäinen isä ja sellanen jolla ei ikinä ollut mitään hyvää sanottavaa. Vielä nelikymppisenäkin yritän olla joutumatta kahden sen kanssa mihinkään tilaan koska jos se sanoo jotain erityisesti mulle tarkoitettua muuta kuin käytännön asiaa se satuttaa melkein aina. Miten sitä voikaan aikuinen ihminen pelätä vanhaa ukon käppänää...  Itken kun luen isänpäivänä kavereiden facepäivityksiä isistään. Pelkään miehiä ja olen varma siitä että pelkäisi vähemmän ilman isää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
en ole ekspertti, mutta luulisin että paska isä on parempi. Jos ei ole väkivaltainen tms.

Ei ole... Mulla etäinen isä ja sellanen jolla ei ikinä ollut mitään hyvää sanottavaa. Vielä nelikymppisenäkin yritän olla joutumatta kahden sen kanssa mihinkään tilaan koska jos se sanoo jotain erityisesti mulle tarkoitettua muuta kuin käytännön asiaa se satuttaa melkein aina. Miten sitä voikaan aikuinen ihminen pelätä vanhaa ukon käppänää...  Itken kun luen isänpäivänä kavereiden facepäivityksiä isistään. Pelkään miehiä ja olen varma siitä että pelkäisi vähemmän ilman isää.

Muistan miten kerran lapsena yritin ottaa siihen kontaktia. Menin sen luo jonnekin työmaalle ja se moitti mua siitä että oli vaarallista tulla sinne. Sen jälkeen ei puhuttu mitään. Istuin vain siinä ja se teki töitään. Menin pois enkä yrittänyt uudestaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
en ole ekspertti, mutta luulisin että paska isä on parempi. Jos ei ole väkivaltainen tms.

Tämä!
Huono isäsuhde=hakee myöhemmin hyväksyntää miehiltä ja voi tulla myös hyväksikäytetyksi.

Sivut

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat