Miksi äidit vaativat niin jumalattomasti itseltään??

Vierailija:

Olen tässä itse kahden pienen lapsen äitinä alkanut miettiä sitä, että miksi pitää vaatia itseltään niin hirveesti. Syyllistää herkästi itseään ja jos ei itse niin joku muu. Esim. imetysasiat jotka mun mielestä ovat ihan oikeasti henkilökohtaisia asioita eikä kuulu muille. Nykyään äidit arvostelevat jatkuvasti toisiaan, lisääkö se hyvinvointiamme?? EI. Päin vastoin, sitä joutuu tavallaan puolustelulinjalle. Pitää perustella joka paikkaan miksi ei tehnyt sitä tai miksi teki tätä.

Onko niin vaikeaa antaa toisten elää sitä omaa elämäänsä ja olla vertailematta muihin? Ja toisaalta olla vaatimatta itseltään ihan älyttömiä asioita kun muutenkin äitiys ja naiseus tänä päivänä on ihan tarpeeksi rankkaa.

Jokainen varmasti tekee parhaansa. Itse olen ainakin päättänyt että meidän elämä on meidän elämä, en vaadi itseltäni enää hirveesti. Ja ne ihmiset jotka elämänsä tylsyydessä jaksaa edelleen miettiä sitä miksi ei imetä, miksi kotiäiti kulkee rääsyissä jne niin nauran vain hiljaa mielessäni. Se on heidän ongelmansa, ei minun!!!

Kyllä minusta ne syyllistäjät on nimenomaan niitä muita äitejä.

Heti ollaan suureen ääneen tuomitsemassa, jos joku tekee tosin kun itse.En muuten olisi ikinä voinut kuvitellakaan, että äidit kohtelevat toisiaan näin paskamaisesti, kun nyt näkyy olevan tapana.

Minä ainakin teen ne ratkaisut, mitkä meille sopii ja annan muiden tehdä omat ratkaisunsa.

Imetyksen suhteen olen kyllä sillä linjalla että sen hyötyjä kannattaa pitää tiedossa vaikka jotkut siitä ottavatkin nokkiinsa.



Mutta ette usko miten arkeani kahden lapsen työssäkäyvänä äitinä helpotti kun päätin että minä en laita ruokaa. Siis meillä perhe syö valmisruokaa päivällisellä (itse en ehdi lasten ruoka-ajaksi vielä kotiin). Kun vertaa aikaisempaan että iltamyöhään kokkasin seuraavan päivän ruokia ja samoin viikonloput meni ruokalistaa suunnitellessa. En ole mikään kokkikolmonen ja siksi tämä vei energiaani mielettömästi. Nyt me tehdään lasten kanssa muita kotitöitä, leikitään ja syödään iltapala yhdessä. Ja pääsen ajoissa nukkumaan minäkin. Viikonloppuna lapset saavat sitten " oikeaa" kotiruokaa.



Toinen missä annoin itselleni periksi on lakanoiden silittäminen. Ennen se oli mulle kauhean tärkeää, mutta hyvin on nukuttu vähän ryppyisemmissä lakanoissa, ja useammin ne tulee vaihdettua kun ei tartte stressata onko silitettyjä lakanoita mitä sänkyyn laittaa.

Jotkut yrittää syyllistää myös siitä, että käy siivooja, mutta en tajua minkä takia? kyllä mulla on ihan ns täysi käsi muutenkin.

Itse ymmärrän, että jos " yritän parhaani" se on ihan järjettömän paljon. Eli silloin voi hyvin syyllistyä kaikesta. Koska " jos yrittäisin parhaani varmaan onnistuisin tässäkin, ja tässä ja en makaisi sohvalla ja olisin sitä ja tätä."

usein ihmetellään, miksi äidin pitää ajaa itsensä aivan uuvuksiin, eikö kannattaisi hakea apua ajoissa? Itse olen ollut melkoisen väsynyt jo vuosia, mutta minkäs teet. Sukulaisista kukaan ei suostu auttamaan, kodinhoitajaa tässä kunnassa ei saa ja ystävillä on ihan tarpeeksi omassa arjessaan muutenkin. Joten kaikkiin asioihin ei voi vaikutttaa vain haluamalla tai päättämällä.