Vinkkejä etäsuhteen ylläpitoon?

Vierailija

Haluaisin kuulla kokemuksia, miten muilla etäsuhde on toiminut/ei ole toiminut ja miksi. Miten olette ylläpitäneet suhdetta? Itsellä edessä etäsuhde poikaystävän kanssa, joutuu muuttamaan työn perässä 400-500km päähän. Seurustelu on kestänyt 1,5 vuotta ja meille on ollut ominaista, että aikaa on vietetty hyvin paljon yhdessä, melkein joka päivä. Joudumme olemaan erillään ainakin noin vuoden verran, ennen kuin voisin muuttaa miehen perässä. Suhde on loistava ja haluamme pysyä yhdessä. Mutta pakostakin näin suuri muutos minua pelottaa. Onko kokemuksia? Kiitän mahdollisista vastauksista!

Kommentit (2)

Vierailija

No me on asuttu muutamaan otteeseen eri maissa ja aikanaan opiskeluaikana eri paikkakunnilla. Eri maissa asuessa on siis se ero, että ei pääse tapaamaan esim viikonloppuisin, vaan vain parin kuukauden välein. (Toki varmaan riippuu maista. Joku Suomi ja Riotsi ei varmaan estäisi viettämästä viikonloppuja yhdessä).

Me on selvitty näistä hyvin. Resepti on seuraava:

-sitoutuminen toiseen, kokonainen ja ehdoton. Ajatus, että tapahtui mitä tahansa, yhdessä jatketaan kun yhteen päästään. Oikeasti ihan mitä tahansa. Vaikka tulisi vastaan joku ihana, tai jopa silloin vaikka toinen ei pystyisi pysymään yksin uskollisena (ei niin,,että tätä olisi tapahtunut, mutta päätös oli se, että silti jatkettais)

- sitoutuminen toisen tukemiseen. Toiselle halutaan pelkkää hyvää: ei syytellä, ei epäillä ei kettuilla, ei ajatella että se lusmu pääsee helpommalla tai viettää hienompaa elämää. Jos toisella on joku pyyntö, se pyritään toteuttamaan, on se siten puhelinseksiä tai rahallista apua tai byrokratian selvittämistä tai ihan vain juttuseuraa kun toinen on yksinäinen unettomana.

-rehellisyys ja avoimuus: omista tunteista, elämästä ja arjesta puhutaan. Ihan tavallisista asioista, kaupassa kåynnistä, syömisestä, työstä, viikonlopun kävelyretkistä jne. Toista kuunnellaan. Näin pysyy toisen elämästä ja kehitykestä selvillä, eikä vieraannu. Huomaa: tunteista puhuminen ei ktenkaan koskaan sisällä syyllistäviä ruikutuksia siitä, kuinka ikävä on. Negatiivisia tunteitaan ei kannata hoivata, positiivisia kannattaa rohkaista.

-edelliseen liittyen tiheä yhteydenpito. Puhelu joka toinen päivä tai joka päivä, paljon pikku viestejä päivien mittaan.

Vierailija

Kiitos. Kuulostaa jo kyllä paljon siltä reseptiltä, jolla meidän suhde on tähänkin mennessä edennyt. Ollaan sitoutuneita, toiselle halutaan vaan hyvää (siksi suosittelinkin poikaystävää muuttamaan töiden perässä, uraan panostaminen on tärkeää kun ura on nuori + en voisi olla niin itsekäs, että pyytäisin jäämään tänne, jossa ei ole oikein töitä tarjolla) ja tarkoitus on yhdessä jatkaa läpi sen harmaan kiven. Ainoana erona se, että kumpikaan ei hyväksy pettämistä, joten tavallaan tämä on myöskin hyvä koetinkivi sille saralle.

Kumpikaan ei syyllistä, sillä tämä ratkaisu on vain molempien parhaaksi pitkällä tähtäimellä. Ja apua sekä tukea on toiselle annettu aina tarvittaessa, ja muutenkin.

Yhteyttä pidetään tiheästi, jos toinen on lyhyellä reissulla käynyt niin kuulumiset soitellaan tai ainakin edes hyvän yön viestit vaihdettu iltaisin. Keskustellaan ihan kaikesta: mitä tehty päivän aikana, huomiset suunnitelmat, ja myös tunteista ollaan todella avoimia.

Vieraantuminen on se, mikä pelottaa. Vaikka on tiheä yhteydenpito puhelimitse, niin fyysinen läsnäolo on tähän mennessä ollut tosi tärkeää. Ja nyt tulevan vuoden aikana tullaan näkemään max kerran kuussa. Itsellä opiskelijana ei varaa reissata noin pitkiä välimatkoja joka vkloppu ja mies on kolmivuorotyöläinen. Vapaata hankalaa saada, että voisi lähteä kyläilemään monen sadan kilometrin päähän. Mutta eiköhän tästä selvitä. Tämä mies on todellinen aarre ja heti seurustelun alussa oivalsin, että hän on se oikea minulle. Joten väliaikainen erossaolo vain täytyy jaksaa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat