Apua! Mitä tehdään, kun kivasti kirjoitellut mies treffipalstalla lähettää kuvansa ja onkin ruma?

Loppujen lopuksi luonne ja muut seikat menevät ulkonäon ohi ja ihmisen näkee kokonaisuutena. Munkaa mies mikään huikee ilmestys ole joissakin kuvissa, mutta se ääni..

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tavata hänet. Et voi tietää kuvan perusteella tykkäätkö vai et. Mieti myös sitä, onko enemmän kyse fyysisestä ulkonäöstä vai tyylistä. Moni sinkkumies Suomessa ei vain hallitse tyyliään, ja sen kuntoon laittamalla koko miehestä voi tulla aivan eri vaikutelma. Treffellä voit sanoa suoraan olevasi tyyliasioissa tarkka, ja ehdottaa joitakin muutoksia hienovaraisesti. Jos mies suhtautuu kielteisesti, niin siinä on jo vähän perusteitakin antaa rukkaset.

Ei kai ekoilla treffeillä aleta puhumaan toisen tyylistä, jossa olisi korjaamisen varaa vai ainoastaanko miehille saa puhua näin?! Vai lähtisikö nainen ilomielin toisille treffeille, kun ekoilla mies on ensin hienovaraisesti ehdottanut erilaista pukeutumistyyliä ja uutta kampausta? :)

Ja ap:n kannattaisi tavata mies ellei nyt ole jotain totaalista turnoffia, koska kaikki eivät ole kuvissa edukseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä vaan lopetin yhteydenpidon. Tökerö olin, joo.

Samoin. Tökeröä juu kyllä, enkä ole todellakaan ylpeä.

Mutta eipä itsellänikään ollut oikein ideoita, että miten asia hoitaa... Kun kuvassa oleva oli niin sen näköinen, etten voisi kuvitella meille minkäänlaista kaveritasoa enempää ja se pitäisi osata sanoin muotoilla jotenkin nätisti.

Yhteydenpidon lopettamisessa sentään mies voi turvautua ajatukseen, että ehkä olen kuollut tai jotain...

Tätä varten on valkoiset valheet, koska törkeintä on vain lopettaa yhteydenpito tai sanoa, että olet liian ruma mulle. Voi vaikka sanoa, että löysin toisilta treffeiltä tyypin, jonka kanssa tapailen enkä siksi deittaile nyt muita.

Vierailija kirjoitti:

Mulle kävi niin että kivasti kirjoitellut lähetti ikivanhan kuvan ja oli tavatessa ruma. Eikä osannut puhua kivasti, ihankuin joku muu olisi kirjoittanut.

Sensijaan yksi mölö kirjoittaja ja kuvassa oudon näköinen on nykyään mun aviomies. Huvikseni lähdin kahville :D

Että tapaa ja sitten reilusti sanoen jos ei tunnu siltä että tulee toisia treffejä.

Mitähän ap rumuudella tarkoittaa? Mikä on ap:n silmissä ruma?

Mulle on käynyt samalla tavoin, eli kivasti ja sujuvasti kirjoittanut on ollut livenä ihan itserakas minä-minä- tapaus, ja se vähän kömpelö kirjoittaja oli livenä hauska ja ystävällinen mies, nykyään tittelillä aviomies. Ulkonäöstä en itse niin piittaa, kunhan ei vuorenlihava ole. Ei mua pieni miehinen masseliini tai kaljuus haittaa ;)

Menisin treffeille katsomaan livenä. Älä anna kuvien ulkonäön hämätä. Minullakin menee passikuvat välillä niin persiilleen, niin persiilleen. Eikä mielestäni pelkkä hyvä ulkonäkö saa ratkaista, se on aika sivuseikka, kun aletaan yhdessä elelemään. Luonne, käytöstavat ja moraali on paljon tärkeämpi pitkässä juoksussa.

Minulle kävi niin, että komeaksi itseään kehunut mies oli kännykällä ottanut itsestään suttuisen kuvan. Kun menin tapaamaan, en edes tunnistanut. Minua ei haittaa, jos mies on vaikka 10 kiloa ylipainoinen. Mutta tällä herralla roikkui iso maha housujen päällä ja hampaat olivat ihan keltaiset tupakoinnista. Minä sanoin, että mukava tavata, mutta tästä puuttuu nyt kemiaa.

Riippuu miten paha se kuva on. Jos toivoton, parasta sanoa se suoraan. Sillä saa pahannäköisen ihmisen toivottavasti myös suuttumaan sen verran, ettei se jää haikailemaan perään. Säästyy kummankin tunteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vastaa miehelle rehellisesti, ettei ulkonäkö kelpaa. Olen itse ruma mies, joka nettideittailee, ja mikään ei tunnu niin pahalta kuin se, että nainen kuvien vaihtelun jälkeen yhä kiinnostunutta esittäen ottaa hiljalleen etäisyyttä kun ei kehtaa suoraan sanoa että ulkonäössä on vika. Voit toki vain lopettaa yhteydenpidon ja ignoroida/blokata miehen, jos se on helpompaa, mutta ei sekään mitenkään kivalta toisesta tunnu, joten suosittelen rehellisyyttä.

Onpa ihmiset pinnallisia nykyään. Olen pahoillani, että sulle on käynyt noin. Jos joku etsii kumppania esim. pelkän pituuden tai hiusten värin perusteella, niin saattaa jäädä joku kultakimpale tapaamatta.

Ei tässä varmaan puhuta mistään parin sentin puuttumisesta tai kaljuudesta. Itselleni kävi kerran niin, että tosi fiksulta ja sopivalta vaikuttava mies paljastui pahasti ylipainoiseksi. Tilanne oli inhottava, koska jos mies olisi ollut  normaalipainossa, vaikka miten rokonarpinen tai muuten epämuodostunut, se ei olisi minua todennäköisesti haitannut. Mutta kun parisuhteeseen kuuluu myös seksuaalinen vetovoima niin kyllähän se mahdotonta on jos toinen ei sytytä yhtään ulkonäöllisesti, vaan päinvastoin kylmät väreet menee selkäpiitä pitkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa tavata hänet. Et voi tietää kuvan perusteella tykkäätkö vai et. Mieti myös sitä, onko enemmän kyse fyysisestä ulkonäöstä vai tyylistä. Moni sinkkumies Suomessa ei vain hallitse tyyliään, ja sen kuntoon laittamalla koko miehestä voi tulla aivan eri vaikutelma. Treffellä voit sanoa suoraan olevasi tyyliasioissa tarkka, ja ehdottaa joitakin muutoksia hienovaraisesti. Jos mies suhtautuu kielteisesti, niin siinä on jo vähän perusteitakin antaa rukkaset.

Ei kai ekoilla treffeillä aleta puhumaan toisen tyylistä, jossa olisi korjaamisen varaa vai ainoastaanko miehille saa puhua näin?! Vai lähtisikö nainen ilomielin toisille treffeille, kun ekoilla mies on ensin hienovaraisesti ehdottanut erilaista pukeutumistyyliä ja uutta kampausta? :)

Ja ap:n kannattaisi tavata mies ellei nyt ole jotain totaalista turnoffia, koska kaikki eivät ole kuvissa edukseen.

Ideanahan tässä juuri olikin, että se ap:n mielestä ruma mies (jos olisi ruma vielä livenäkin) voisi sen verran suutahtaa tällaisesta arvostelusta, että vetäytyisi yhteydenpidosta itse. Toisaalta jos hän olisi innoissaan lähdössä kehittämään tyyliään eikä lainkaa pahastuisi kommentista, niin ainakin minun silmissäni sellainen nostaisi ihmisen pisteitä huomattavasti. Voisin muutamia tyylivinkkejä antaakin ja katsoa, miltä mies sen jälkeen näyttää.

Ulkonäöstä vain osa on sit fysiikkaa, ja sen kielteisiä puolia voi aika pitkällekin tasapainottaa oikeanlaisella tyylillä. Tätä ei vain Suomessa usein tajuta.

Vierailija kirjoitti:

Ideanahan tässä juuri olikin, että se ap:n mielestä ruma mies (jos olisi ruma vielä livenäkin) voisi sen verran suutahtaa tällaisesta arvostelusta, että vetäytyisi yhteydenpidosta itse. Toisaalta jos hän olisi innoissaan lähdössä kehittämään tyyliään eikä lainkaa pahastuisi kommentista, niin ainakin minun silmissäni sellainen nostaisi ihmisen pisteitä huomattavasti. Voisin muutamia tyylivinkkejä antaakin ja katsoa, miltä mies sen jälkeen näyttää.

Ulkonäöstä vain osa on sit fysiikkaa, ja sen kielteisiä puolia voi aika pitkällekin tasapainottaa oikeanlaisella tyylillä. Tätä ei vain Suomessa usein tajuta.

Miksi ihmissuhteissa pitää pelata ja miettiä taktiikoita jostakin pelimiehen käsikirjasta? Miksi ei voi tapaamisen jälkeen vain sanoa, ettei halua tavata, koska et ole minun tyyliseni/ei olla minusta samalla aaltopituudella tms. Miksi toinen pitää saada suuttumaan kommentilla tämän rumuudesta/tyylitajuttomuudesta tms. Jos toinen jää roikkumaan niin voi uudestaan sanoa, etten halua tapailla, koska minusta meillä ei ole kemiaa.

Minusta toisen tyyliä voi halutessaan kehittää kun tunnetaan paremmin, mutta itse en ainakaan tykkäisi, jos mies heti tutustuessa ehdottelisi minulle uusia vaatteita yms., koska vanhat eivät sovi minulle. Ja jos toinen ekoilla treffeillä innokkaasti on samaa mieltä, että "nämä vaatteet, jotka ehkä tarkoin valitsin tänään päälle, onkin todella rumat, kun kerran niin sanot", niin minulle siitä tulee vain mieleen liiallinen mielyttämisen halu.

Oletko Bile-Danin yms. hengenheimolaisia, joiden mielestä on ok lopettaa treffit kommenttiin "en halua toiste nähdä, kun sulla on vähän liian iso perse", "muuten ok, mutta tissit voisit hakea Tallinnasta" jne. :)

Mä olen toivottoman ihastunut mieheen, jonka ulkonäkö ei alkuun viehättänyt lain. Ylipainoa, eikä kasvotkaan mestariveistos ole (tuntuu pahalta kirjoittaa näin)...

Kuitenkin, olen tutustunut miehen sisimpään ja kyllä vakuuttaa. Älykkyys, huumorintaju, herkkyys ja vahvuus jotka miehestä huokuu peittoaa kaiken muun. Haluaisin juuri hänet puolisokseni.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen toivottoman ihastunut mieheen, jonka ulkonäkö ei alkuun viehättänyt lain. Ylipainoa, eikä kasvotkaan mestariveistos ole (tuntuu pahalta kirjoittaa näin)...

Kuitenkin, olen tutustunut miehen sisimpään ja kyllä vakuuttaa. Älykkyys, huumorintaju, herkkyys ja vahvuus jotka miehestä huokuu peittoaa kaiken muun. Haluaisin juuri hänet puolisokseni.

Mulla vähän samantapainen tarina. Kun näin mieheni ensi kertaa, meinasi nauru päästä. Ja olin ihan varma että meistä ei todellakaan tule mitään ikinä. Mies oli lyhyt, surkean laiha, vanhanaikaiset silmälasit, päältä kalottimaisesti kaljuuntunut, naamastakin "kuivikas rusina", kellertävät nysähampaat.

Mutta se mies osoittautui äärimmäisen kohteliaaksi ja herrasmiesmäiseksi, hauskalla älykkäällä tavalla huumorintajuiseksi, ovelan hillityllä tavalla kaksimieliseksi. Minäpä ihastuin ja rakastuin ulkonäöstä huolimatta ja pariskunta meistä tuli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen toivottoman ihastunut mieheen, jonka ulkonäkö ei alkuun viehättänyt lain. Ylipainoa, eikä kasvotkaan mestariveistos ole (tuntuu pahalta kirjoittaa näin)...

Kuitenkin, olen tutustunut miehen sisimpään ja kyllä vakuuttaa. Älykkyys, huumorintaju, herkkyys ja vahvuus jotka miehestä huokuu peittoaa kaiken muun. Haluaisin juuri hänet puolisokseni.

 

Mulla vähän samantapainen tarina. Kun näin mieheni ensi kertaa, meinasi nauru päästä. Ja olin ihan varma että meistä ei todellakaan tule mitään ikinä. Mies oli lyhyt, surkean laiha, vanhanaikaiset silmälasit, päältä kalottimaisesti kaljuuntunut, naamastakin "kuivikas rusina", kellertävät nysähampaat.

 

Mutta se mies osoittautui äärimmäisen kohteliaaksi ja herrasmiesmäiseksi, hauskalla älykkäällä tavalla huumorintajuiseksi, ovelan hillityllä tavalla kaksimieliseksi. Minäpä ihastuin ja rakastuin ulkonäöstä huolimatta ja pariskunta meistä tuli.

Hei, ihanasti kuvattu tuo hillitysti kaksimielinen. Ja älykäs huumori, sitä juuri ihailen loputtomasti. Kun mies saa parilla sanankäänteellä räjähtämään nauruun, eikä kaikki edes pysy kärryillä että mitä se nyt sanoi.... Voi, kävisipä minullekin niin onnekkaasti että saisin napattua miehen. 70

Vierailija kirjoitti:

Voi että harmittaa. En voi kuvitella tapaavani, vaikka ensin kiinnostuin kovasti. Hiivutanko hitaasti vai mitä olisi hyvä tehdä?

Juuri tuota inhosin aikoinani nettideittailussa,sitä viestittelee ja luo mielikuvan ihmisestä,sitten tulee pettymys kun ei todellisuus vastaakaan kuvitelmia.Ehkä voisit antaa miehelle kuitenkin mahdollisuuden ja tavata hänet.Joskus käy niin,että kun alkaa tykkäämään toisesta,se toinen alkaa näyttää hyvännäköiseltä.Tai sitten voi kemiat kohdata,olen himoinnut hulluna  miehiä joita en pidä komeina,heissä vain on ollut jotain ihme vetovoimaa.Sovi treffit,et menetä mitään mutta saatat löytää elämäsi rakkauden tai ainakin uuden kaverin.

Jotenkin tulee surku näistä viesteistä. Vaikka olisin miten kiva ja osaisin kirjottaa hyvin, kuva pilaa kuitenkin kaiken

Miten ja mitä mies kirjoitteli? Itse olen mies ja ulkonäössä ei vikaa, mutta kirjoittelussa ilmeisesti on, kun nirsot nettinaiset eivät vastaa...

Mulla taas on useemmin käynyt niin, että kuva on hyvä mutta livenä tyyppi on ollut ihan eri näköinen (=rumempi) ja olen vain koko treffit pohtinut mistä kulmasta kuva on otettu.

Tämä nykyinen taas tuli tinderissä vastaan, muistaakseni vahingossa tykkäsin. Kuva oli huono, tyyppi näytti tavalliselta amisjannulta, selfie ylhäältä kuvattuna, honottava ilme ja lasit vinossa. Sitte se alkoi vielä jutella ja siinä sitten viestittelytapakin oli aika boring. Lopulta suostuin kuitenkin treffeille paremman tekemisen puutteessa.

Treffipaikalle päästyäni meinasin lentää perseelleni. Minua odotti todella komea ja älyttömän mukava adonis jonka kanssa meillä synkkasi tosi hyvin. Ihan itkettää ajatella miten monessa kohtaa tämä ihanuus olisi mennyt sivu suun. Eli ei kaikki ole aina miltä aluksi näyttää :)

Minulle kävi niin, että aloin kirjoitella isoveljeni ikäisen miehen kanssa netissä. Mukavalta vaikuttava tyyppi, ja meillä on samanlaisia harrastuksiakin. Lopulta näin sitten hänen skype-profiilikuvansa (videoyhteys ei toiminut). Valitettavasti hän osoittautui vanhemman näköiseksi, kuin iästä voisi päätellä. Mies näytti huonokuntoisemmalta, kuin olin hänen ammattinsa perusteella ajatellut. Ikävä myöntää, mutta kiinnostukseni muuhun kuin ystävyyteen lopahti saman tien. Tiedän kyllä, etten itsekään mikään palkintopossu ole, ja että ne komeimmat miehet eivät minusta kiinnostu. Sille vain ei voi mitään, jos toisen ulkonäkö ei nappaa yhtään. Minulla on ylipainoisia ja turpeahuulisia miehiä kavereina, joita voisin ajatella puolisonakin, mutta tämä nettikaveri vain on jotenkin niin turnoff, että en itsekään tiedä, mikä mättää. Hankalaa vain keksiä joku kohtelias tapa lopettaa yhteydenpito.

Tapasin puolisoni nettitreffipalvelun kautta, jossa vaihdoimme muutaman lyhyen viestin. Minulla ei ollut pahemmin odotuksia live-tapaamisen suhteen enkä olllut pahemmin kiinnostunutkaan, sillä hänen ilmoituksensa kuva näytti lähinnä nörtähtävältä mörrimöykyltä. Treffeillä odottikin sitten pitkä ja varsin kivannäköinen herrasmies, joka teki vaikutuksen huomaavaisuudellaan. Olemme yhdessä nyt kahdeksatta vuotta,  onnellisesti naimisissa ja meillä on suloinen - isänsä ulkonäön perinyt ;) - lapsi. 

Ollaanpas täällä ulkonäkökeskeisiä. Itselläkin käynyt niin, että kuvassa näyttänyt ihan eriltä(paremmalta) kuin livenä. Eli kuva tosiaan ollut sellainen yks tuhannesta otos, mutta minkäs sitä lopulta ulkonäölleen mahtaa. Kivat treffit olit kuitenkin.

Melkein itkettää lukea tätä keskustelua ja kommentteja täällä. :( Maailma on niin ulkonäkökeskeinen. Inhottavaa kuulla ihmisiä kutsuttavan "rumaksi", tuo sana on jo itsessään kamala. Varautukaa nyt kliseeseen, mutta jokaisen ulkonäössä on varmasti jotakin hyvää, ja sitä paitsi kauneus on katsojan silmissä.

En halua tuomita muiden kriteerejä parinvalintaan liittyen, mutta ulkokuoren pitäisi mielestäni olla aina toissijainen valintaperuste luonteen rinnalla. Ulkonäkö voi nimittäin muuttua reilusti lyhyessä ajassa - hiustyyli, karvoitus ylipäätään, paino, vaatetyyli... Sen sijaan luonteenpiirteet pysyvät lähes poikkeuksetta samana miltei koko loppuelämän. Toki jonkun kauneuteen tai komeuteen voi ihastua, mutta harvemmin sen perusteella vielä rakastutaan ihmiseen.

No, jokaisella on omat prioriteettinsa, mutta surettaa kovasti niiden ihmisten puolesta, jotka tulevat tylysti jätetyiksi ulkonäön - tai vastaavasti netissä valokuvan - vuoksi.