Olen 14-vuotta masennuslääkkeitä syönyt, kysy mitä vain.
Juups, eli masennukseen, ahdistukseen ja pakko-oireisiin sain lukiossa aikoinaan lääkityksen pikemminkin viime tingassa kuin liian ajoissa. Vihaan lääkevastaisuutta, koska itse olen lääkkeestä niin paljon hyötynyt.
Kysy, mitä haluat tietää.
Kommentit (27)
Missä lukiossa pääsee 14-vuotias kirjoille?
Mikä on Pink Floydin paras levy?
Entä King Crimsonin?
"14-vuotta syönyt"
ei
siis
14v
itse.
Vihaat lääkevastaisuutta omien kokemustesi perusteella. Tarkoitatko, että muidenkin olisi oltava lääkemyönteisiä sinun kokemustesi vuoksi? Kai ymmärrät, että jollakulla toisella voi olla päinvastaisia kokemuksia mielialalääkkeistä?
No ei kauhean hyvin ole lääkkeet toimineet, jos olet syönyt niitä jo 14 vuotta. Oletko koittanut olla ilman, onko niistä lääkkeistä oikeastaan mitään hyötyä? Oletko eläkkeellä?
Vierailija kirjoitti:
Vihaat lääkevastaisuutta omien kokemustesi perusteella. Tarkoitatko, että muidenkin olisi oltava lääkemyönteisiä sinun kokemustesi vuoksi? Kai ymmärrät, että jollakulla toisella voi olla päinvastaisia kokemuksia mielialalääkkeistä?
Kuten esimerkiksi minulla.
T: yli vuosikymmenen kokemus mielenterveyden ongelmista ja erilaisista lääkityksistä. Lopulta apu ja ratkaisu löytyi muuta kautta, kun osasi alkaa vaatimaan oikeasti jotain hoitoa eikä vaan uutta reseptiä kouraan.
Vierailija kirjoitti:
"14-vuotta syönyt"
ei
siis
14v
itse.
"Olen 14-vuotta" meinaa kyllä sitä, että ap on itse 14v ja sen jälkeen pitäisi tulla pilkku.
"Olen 14-vuotta, syönyt masennuslääkkeitä" -> 14v ap on syönyt masennuslääkkeitä
"Olen 14 vuotta syönyt masennuslääkkeitä" -> ap on syönyt masennuslääkkeitä 14 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
No ei kauhean hyvin ole lääkkeet toimineet, jos olet syönyt niitä jo 14 vuotta. Oletko koittanut olla ilman, onko niistä lääkkeistä oikeastaan mitään hyötyä? Oletko eläkkeellä?
Silloinhan ne toimii, jos niiden avulla voi elää normaalia elämään ja on tyytyväinen.
Lääkevastaisuus on todella junttia hommaa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että ne eivät ole ratkaisu kaikkeen eikä todellakaan pitäisi olla se ensimmäinen juttu, mutta nämä ihmiset eivät ymmärrä, että ne todella myös voivat auttaa.
Taisi tämä aloituskommentti tulla masennuslääkkeitä kaupittelevalta lääkeyhtiöltä.
Onko sinua tuomittu lääkkeiden käyttösi vuoksi muuallakin kuin av:lla?
Kysyn tätä, koska olen itse syönyt masislääkkeitä nyt kolmisen vuotta. Miten kauan sulla kesti löytää toimiva lääkitys? Oletko joutunut vaihtamaan lääkitystä sen jälkeen, kun lääke on tuntunut aluksi toimivalta, mutta sitten tullut ongelmia?
Itse söin erästä lääkettä ehkä kaksi vuotta, minkä jälkeen jouduin lopettamaan sen väsymyksen vuoksi. Luulen, että olin koko ajan ollut väsynyt, mutta aloittaessa en huomannut mitään, koska olin muutenkin niin huonossa kunnossa. Lopettaminen oli toki tuskallista, mutta en katunut hetkeäkään lääkkeen syömistä.
Toinen kysymys: koetko, että saan sairauteesi muuten hyvää hoitoa?
Iso osa lääkevastaisuudesta käsittääkseni johtuu siitä, että sairauksiin yleensäkin (saati mielenterveys-) on joskus vaikea saada toimivaa hoitoa. Kun ihmisille ihan oikeesti lyödään purkki käteen eikä mitään kontrollia (puhelimitse reseptin uusiminen kerran vuodessa), ei ole mikään ihme, ettei lääkkeiden tehoon uskota. Itsekin olen sitä mieltä, etten halua syödä lääkkeitä lopun ikääni ja haluan hoitaa "syyt sairauden taustalla", mutta siihen nyt vain menee aikaa.
En varsinaisesti, mutta kiitos kysymästä.:)
Vierailija kirjoitti:
Missä lukiossa pääsee 14-vuotias kirjoille?
Olen syönyt lääkkeitä 14-vuotta, siis en ole 14-vuotias vaan paljon vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Onko sinua tuomittu lääkkeiden käyttösi vuoksi muuallakin kuin av:lla?
Ei onneksi.
Vierailija kirjoitti:
No ei kauhean hyvin ole lääkkeet toimineet, jos olet syönyt niitä jo 14 vuotta. Oletko koittanut olla ilman, onko niistä lääkkeistä oikeastaan mitään hyötyä? Oletko eläkkeellä?
Lääkkeet nimenomaan ovat toimineet, muutenhan niiden käytön olisi voinut lopettaa. Pakko-oireeni katosivat lääkkeen ansiosta, samoin masennusoireet pysyvät lääkkellä pois. Olen koittanut olla ilman, en kestänyt sitä itse eivätkä läheisenikään.
Olen ollut työelämässä koko ajan, ja nyt opiskelen.
Vierailija kirjoitti:
Vihaat lääkevastaisuutta omien kokemustesi perusteella. Tarkoitatko, että muidenkin olisi oltava lääkemyönteisiä sinun kokemustesi vuoksi? Kai ymmärrät, että jollakulla toisella voi olla päinvastaisia kokemuksia mielialalääkkeistä?
Ymmärrän ja otan todesta muiden kokemukset, mutta vihaan niiden "asiantuntijoiden" mielipiteitä, joilla ei ole mitään oikeaa tietoa, eikä edes kokemusta aiheesta.
Vierailija kirjoitti:
Oletko sinkku?
Ei, olen avoliitossa.
Vierailija kirjoitti:
Kysyn tätä, koska olen itse syönyt masislääkkeitä nyt kolmisen vuotta. Miten kauan sulla kesti löytää toimiva lääkitys? Oletko joutunut vaihtamaan lääkitystä sen jälkeen, kun lääke on tuntunut aluksi toimivalta, mutta sitten tullut ongelmia?
Toinen kysymys: koetko, että saan sairauteesi muuten hyvää hoitoa?
Sopiva lääkitys löytyi onneksi heti, mutta annos oli liian alhainen ja se nostettiinkin nopeasti maksimiin, joka on ollut nyt sen 14-vuotta. En ole joutunut vaihtamaan lääkettä, ja koen saaneeni hyvää hoitoa.(olin myös terapiassa.)
Kuulostaa erikoiselta, että lääkityksesi väsytti sinua, masennuslääkkeet kun ovat nimenomaan piristäviä lääkkeitä. Määrättiinkö sinulle varmasti lääkettä masennukseen, vai ehkä muuhun kuten ahdistukseen?
Itse olen kuolemanväsynyt ilman lääkitystä.
Tarviitko juttukaveria?