Huomioita yksilapsisista äideistä

Se on sitä perhesuunnittelua jota ihan jokainen voi tehdä saavuttaakseen haluamansa (pl. Lapsettomuudesta kärsivät).

Tämä on varmasti totta, ainakin suurella osalla omasta halusta yksilapsisilla. Se onkin heidän suuri valttikortti! Sen lisäksi, että heillä on enemmän aikaa huomioida lastaan.

Itselläni on kaksi. Kun toista alettiin suunnitella, niin punnittiin kyllä pitkään. Yhden lapsen kanssa kaikki sujuu hyvin (muutaman ekan kk jälkeen). Ravintoloissa on helppo käydä, lapsen saa helposti hoitoon kaverille tai mummulaan. Ei olisi tarvinnut vaihtaa isompaan asuntoon --> rahaa olisi ollut enemmän. Onhan näitä! Ei käy kieltäminen, että jos perhe ei kaaosta halua, ei lapsia kannata tehdä useampia. Ainakaan pienellä ikäerolla. Itse olen ihan sitoutunut ja tyytyväinen elämääni, mutta kyllä välillä masentaa, kun ei meinaa pyykkejä keretä pestä tai laittautua edes sillon kun on menossa jonnekin ilman lapsia (lähtö kotoota on kuitenkin härdelliä..). Perhekerhoihinkin esikoisen kanssa aina laittauduin vähän ja puin lapsen kivasti. Nykyään rukoilen että sillä on kaapissa housut päivää varten xD ja että se ei riisu niitä sillä aikaa kun puen vauvaa.

Useamman lapsen kanssa elämä on kaaosta, mutta antaa myös paljon. Yksilapsisilla on monesti helpompaa, mutta he joutuvat luopumaan lapsen mahdollisuudesta sisarukseen ja uudesta vauva-ajasta. Puolensa ja puolensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapiiriini kuuluu monenlaisia äitejä ja olen pannut merkille, että kaikki ns. vapaaehtoisesti yksilapsiset ovat sellaisia tyyppejä, jotka haluavat sekä syödä kakun että säästää sen. Tällä tarkoitan siis sitä, että on haluttu perhe, mutta eletään silti lähes lapsettoman elämää. Useamman lapsen aiheuttama hälinä ja vaativuus on näille äideille kauhistus ja mukavuudenhalu on ihan omaa luokkaansa näillä.

En missään nimessä hauku ketään huonoksi äidiksi lapsilukumäärän takia. Tulin vain ajatelleeksi tätä asiaa, kun tajusin miten nämä pari tuntemaani yhden lapsen äitiä tuntuvat juttujensa ja ulkonäkönsä perusteella olevan ihan eri "mammaplaneetalta" kuin me kenellä lapsia on useampia.

 

Minusta yksilapsisen perheen vanhemmat on järkeviä. Jos he katsovat että heillä ei ole taloudellisesti tai sosiaalisesti varaa hankkia useampaa lasta niin hienoa että eivät hanki. Kyllä noita sossun elätettäviä riittää pilvin pimein tässä maassa. Sekä vanhempia jotka tekee liudan lapsia eikä sitten huolehdi heistä. Olisikkin hienoa jos jokainen tekisi ne lapset harkiten. Kyllä voi tehdä vaikka tusinan lapsia jos pystyy heidät hoitamaan ja elättämään.

Valitettavasti vain usein näin ei ole.

En tunne ketään, siis KETÄÄN kenellä yksi lapsi olisi ollut sosiaalinen tai kaikkein vähiten taloudellinen valinta. Tunnen monia yksilapsisia perheitä ja kaikki näistä vanhemmista ihan rehellisesti inhoaa lapsiperhe-elämää ja se ainoa on täysin kiintiölapsi. Voi, kun olisivatkin ajatelleet sosiaalista kyvykkyyttään ja jättäneet sen yhden kiintiöpentunsa tekemättä.

Suomessa on noin 253 000 yksi lapsista perhettä, jos tunnet näistä yli puolet niin olet oikeutettu huutamaan KETÄÄN, mutta muuten vähän pienempää ääntä.

Jaxuhali<3

Minä olen kahden lapsen äiti ja olen aloituksessa kuvatun kaltainen kermaperse. Vihaan ylimääräistä hälinää ja sotkua, meillä ei puhuta huutamalla tai juosta tai pompita sisällä (onneksi on oma piha). Kaikkea ei tehdä lasten ehdoilla, vaan lapset ovat samanarvoisia perheenjäseniä kuin muutkin. Mukavuudenhaluinen ja laiskakin olen. En tuuppaa lapsia joka viikonloppu hoitoon, mutta viettäessäni parisuhdeaikaa mieheni kanssa tai ollessani viihteellä en ikävöi ja murehdi lapsiani, vaikka heitä rakastankin.

Tarkennatko vielä tuota ulkonäköasiaa, miten yhden lapsen äidit poikkeavat ulkonäöltään monen lapsen äideistä (jos ei alapään ja rintojen ulkonäköä tarkastella)?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

en ymmärtänyt mitä tarkoitit :D voisko joku selventää tyhmälle?

Lätisin vain tässä aloituksessa siitä, miten erilaisia ihmisiä nämä tuntemani yksilapsiset ovat verrattuna useampilapsisiin äiteihin. Yhden lapsen äidit voivat helpommin nauttia äitiydestä uhraamatta "omaa elämäänsä", esim. äiti ehtii aamulla meikata ja valita kauniin asun perhekahvilaan ja mulle taas laittautuminen on sitä, että vedän hiukset nopeasti ponnarille ja valitsen paidan, jossa ei ole puklua tai sosetta. :) Samoin näillä äideillä puheenaiheet eivät pyöri samalla tavalla arjenpyörityksen ympärillä kuin niillä, joilla on vauva, taapero ja eskarilainen kotona. Näillä äideillä myös riittää jaksamista paljon paremmin vapaa-ajan harrastuksiin ja vaikka lukemiseen.

 

5: Tuollainen on lapsen kannalta harmillista, onneksi nämä mun tuntemat tapaukset ovat rakastavia äitejä sille ainokaiselleen.

 

AP

Puhut ilmeisesti yhden pienen lapsen äideistä, jos kerran perhekahvilassa käyvät? Onhan siellä niitä muitakin esikoisen äitejä, joilla ehkä aikomus tehdä lisääkin lapsia. Onko ne sitten erilaisia keskenään? 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pitää paikkansa kohdallani. Vaikka molemmat ollaankin äitejä, mua ei kiinnosta monilapsisten kavereiden vauva/pikkulapsijutut juurikaan, koska itsellä ne on takanapäin ja voin keskittyä asioihin, jotka itseä kiinnostaa, kuten musiikkiin ja maailmanmenon seuraamiseen, mihin heillä on aikaa joskus muutaman vuoden kuluttua jos silloinkaan, koska parin tai muutaman kouluikäisen huoltamisessa on aika paljon enemmän hommaa kuin yhden. Pitkä lause :D Mieluummin oikeastaan vietän aikaa lapsettomien kavereiden kuin monilapsisten kanssa. Mulla on enemmän yhteistä heidän kanssa. Olen yh ja olin pitkään kotona lapsen kanssa, joten kotijutuista ja pikkulapsiaktiviteeteista olen saanut tarpeekseni tällä erää. Onko tässä jotain väärää? Mun mielestä on hyvä, ettei tee enempää lapsia kuin mihin rahkeet riittää. Ainokaiselle annan kyllä kaiken vanhemmuuden mitä musta saa irti, täysillä paneutuen.

Ehkä voisit olla vielä vähän sensitiivisempi ja myöntää kunnolla, että sinun käsityksesi kotijutuista ja pikkulapsiaktiviteeteista ei ole mitään verrattuna useamman lapsen äidin hommaan. Joten on turhaa vähätellä, että tietää ja on kokemusta, kun itse päässyt kuitenkin toisella kädellä väsäten. Muuten ihan hyvä teksti, ettei rahkeet riitä jne., mutta ihan tekee hyvää myöntää, ettei niitä rahkeita todella ole paljon. Kun jo ruusuillatanssiminen sai luovuttamaan.

Ei sopivaa lapsilukua ole olemassakaan, jos toisilta äideiltä kysytään. :D

Yksi on liian vähän, siitä ainokaisesta tulee itsekäs, kaksi lasta elää läpi elämän jatkuvassa kilpailuasetelmassa toistensa kanssa, kolmesta lapsesta keskimmäinen on väliinputoaja joka saa vähiten huomiota ja kärsii siitä koko elämänsä, neljä lasta ja siitä enemmän on taas liikaa, sillä vanhemmilla ei ole heistä kenellekään tarpeeksi aikaa.

Päätät mitä päätät niin pieleen menee. 

Miten minusta tässä aloituksessa haiskahtaa kateus.

t. kaksilapsinen

ps. Toki 2 on enemmän kuin yksi, mutta ei siitä kannata kenellekään kiukutella.

Niin ajatella, äitejä on erilaisia :-o!

Vierailija kirjoitti:

Miten minusta tässä aloituksessa haiskahtaa kateus.

t. kaksilapsinen

ps. Toki 2 on enemmän kuin yksi, mutta ei siitä kannata kenellekään kiukutella.

Kateuskortti vedetty esiin esiliinan taskusta! :D Onko aihetta johon ei voi heitää kateuden kitkerään höttöä.

Sorry ap, en missään nimessä ikimaailmassa halua olla missään 'mammaplaneetalla' tai 'mammakuplassa', kuulostaa ihan kamalalta. Haluan vaan olla ja kasvattaa lapseni. Minua ei pahemmin lapset teemana ja keskustelujen aiheena kiinnosta. Minulla on omat intressini ja oma persoonani eikä perhe niitä juurikaan ole muuttanut. Minulle on ollut myös täysin mutkatonta ja itsestäänselvää se, että puoliso hoitaa lapsen tasan puoliksi. Näin ollen vauvankin kanssa on ollut isä kotona.

MUTTA, meille tulee nyt toinen lapsi isolla ikäerolla. Edelleenkään en aio mammaplaneetalle mennä vaan olla ihan minä vaan. Ei riitä puheenaiheeksi kantoliinat ja kasvatus, ne on minulle helppoja asioita joista ei tarvitse jauhaa.

Kuinka moni mies olisi jossain isäplaneetalla? Veikkaan, että aika harva. Tää on tätä naisten hömpötystä, johon en samaistu. J ai niin, olen neuvolaterkka ammatiltani joten sitä vähääkään ei kiinnosta soseista, harrastuksista tai ylipäätänsä lapsiteemoista puhua..

Vierailija kirjoitti:

Tuttavapiiriini kuuluu monenlaisia äitejä ja olen pannut merkille, että kaikki ns. vapaaehtoisesti yksilapsiset ovat sellaisia tyyppejä, jotka haluavat sekä syödä kakun että säästää sen. Tällä tarkoitan siis sitä, että on haluttu perhe, mutta eletään silti lähes lapsettoman elämää. Useamman lapsen aiheuttama hälinä ja vaativuus on näille äideille kauhistus ja mukavuudenhalu on ihan omaa luokkaansa näillä.

En missään nimessä hauku ketään huonoksi äidiksi lapsilukumäärän takia. Tulin vain ajatelleeksi tätä asiaa, kun tajusin miten nämä pari tuntemaani yhden lapsen äitiä tuntuvat juttujensa ja ulkonäkönsä perusteella olevan ihan eri "mammaplaneetalta" kuin me kenellä lapsia on useampia.

Joo perseestä ovat. Just niinku 2, 3, 4 ja 5 lapsen äidit. Lapsettomat vasta perseestä onkin. Ja sä olet aivanb erityisen syvältä perseestä :D

No, mä olen yhden 4-vuotiaan äiti ja lisää lapsia haluaisin mutta meille ei suoda, joten nautin sitten tästä tilanteesta tällaisena! Harrastan 2 kertaa viikossa, luen, käyn elokuvissa jne. Ulkonäköön en ole koskaan kamalasti nähnyt vaivaa, mutta ihan siistiltä näytän. 

Tunnen paljon yksi-, kaksi- ja kolmelapsisia perheitä, enkä kyllä oo huomannut mainitsemaasi. Päinvastoin, yksi yksilapsinen äiti on aivan järisyttävän rasittava lapsijutuillaan (jotka tunkee ihan joka asiaan ja väliin), kun taas yksi kolmelapsinen ystäväni puhuu lapsistaan "normaalisti". Eli täysin yksilöllistä, eikä lainkaan ielestäni sidottu lapsilukuun. Luulisi tietysti että ihminen joka ei halua suurperheen elämää, ei hanki lapsia kovin montaa.

Minä olen isosta sisaruskatraasta, meitä on 7 lasta ja aina kasvatettu vähän kuin laumassa. Omasta rauhasta, saati yksilön tarpeista saattoi vaan unelmoida. Nuorena jo päätin että jos lapsia tulee, tulee niitä vain yksi, jollei nyt satu tulemaan kaksoset. Nyt oma tyttö on 7-vuotias, sosiaalinen, kohtelias, fiksu ja taitava. Ei ole kaivannut sisaruksia, koska viettää parhaan ystävänsä aikaa tosi paljon. Ja saa myös tarvittaessa sitä.ihan omaa aikaa. En kadu päätöstämme.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen isosta sisaruskatraasta, meitä on 7 lasta ja aina kasvatettu vähän kuin laumassa. Omasta rauhasta, saati yksilön tarpeista saattoi vaan unelmoida. Nuorena jo päätin että jos lapsia tulee, tulee niitä vain yksi, jollei nyt satu tulemaan kaksoset. Nyt oma tyttö on 7-vuotias, sosiaalinen, kohtelias, fiksu ja taitava. Ei ole kaivannut sisaruksia, koska viettää parhaan ystävänsä aikaa tosi paljon. Ja saa myös tarvittaessa sitä.ihan omaa aikaa. En kadu päätöstämme.

Mä olen ainoa lapsi, jolla myös vaan 1 lapsi. Itse olin tyytyväinen sisaruksettomuuteen, tykkäsin omasta rauhasta ja oma tytär samanlainen. Seuraa oli silti oikeastaan aina kun halusi, sekä hän että minä olemme aina tutustuneet helposti uusiin ihmisiin ja saaneet kavereita. Enkä muuten ole näin aikuisenakaan kaivannut sisaruksia silloinkun on tullut rankempia aikoja, tukea olen saanut ystäviltä ja puolisolta, ja esim. vanhenevien vanhempien asioiden hoitaminenkin on sujunut - ehkä välillä jopa helpotus olla yksin niiden kanssa, kun on muutaman ystävän ja sisarustensa välisiä kiistoja näissä asioista seurannut.

Yksilapsisuudessa on puolensa, vaikkei se vapaa valinta ollutkaan. Mulla on erittäin lahjakas ja erittäin fiksu tytär. En voisi olla tyytyväisempi.