pystyisitkö olemaan vapaassa suhteessa?

Minä pystyin ja minusta se oli mukavaa, mutta mies ei pystynyt. Kun ihmettelin että mitenkäs noin nyt meni niin miehen mielestä vapaa ja avoin suhde olisi tarkoittanut lähinnä vapaata ja avointa suhdetta miehelle, ei minulle. Minä olin kuulemma ymmärtänyt väärin. Optimistiseti arvioiden ehkä 0,01 prosenttia miehistä kestää sen, että vapaa suhde koskee myös vaimoa.

Ei musta vapaan suhteen määritelmä ole se, että toinen osapuoli suhteessa saa panna ihan vapaasti. Aika omituinen tuo vapaan suhteen määritelmäsi.

Kyllä kunhan ei tauteja tuo.

Pystyisin, jos niistä muista ei minun seurassani puhuttaisi.

En, jos mies ei todella suostuisi muuhun - sellaisessa tilanteessa ne muutolisivat välttämättömiä ja minä vain lisä. Sen sijaan voisin elää avoimessa suhteessa tyytyväisenäkin, jos avoimuus ei olisi miehelle välttämätön vaatimus, vaan enemmänkin lisäbonus. Toisin sanoen, kunhan MINÄ olen se välttämätön, se, jonka mies todella oikeasti haluaa.

Ja tietysti, minulla itselläni olisi sitten ehkä myös muita miehiä ja naisia. Olen tosin aika hidas syttymään, mutta kyllä haluttavai kumppaneita varmaan löytäisi kun alkaisi katsella.

Vierailija kirjoitti:

Ei musta vapaan suhteen määritelmä ole se, että toinen osapuoli suhteessa saa panna ihan vapaasti. Aika omituinen tuo vapaan suhteen määritelmäsi.

Miesten mielestä juuri tämä on vapaan suhteen idea. Tokikaan se ei koske naista.

Pakko kun itsellä ei seiso, mutta ei se meidän rakkaudesta ole pois.

Vierailija kirjoitti:

Pystyisin, jos niistä muista ei minun seurassani puhuttaisi.

Samoin. Juuri luin Renne K:n ja muijansa lehtijutun ja kun sanoivat, että pitää etukäteen kertoa, jos meinaa jonkun muun kanssa olla, niin mulla taas päinvastoin. En haluaisi tietää, en ainakaan etukäteen. Jälkikäteen vois olla ok, jos mies jotenkin sivulauseessa toisi sen ilmi, mutta en mä haluaisi niistä puhua enkä mitenkään sopia.

Vapaasuhde kävisi mulle oikein hyvin ja haluaisinkin sellaisen, mutta miehelle ei käy.

Eh heh, mä en pyytänyt olla, mutta olen. Luulin tulevani mustasukkaiseksi.. En tullut. Eli palaa arkeen, rakkaussuhteeseen, kunhan löydän sen oikean!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei musta vapaan suhteen määritelmä ole se, että toinen osapuoli suhteessa saa panna ihan vapaasti. Aika omituinen tuo vapaan suhteen määritelmäsi.

Miesten mielestä juuri tämä on vapaan suhteen idea. Tokikaan se ei koske naista.

Aivan.

Vapaa suhde=mies saa mennä ja tulla vapaasti

Kolmen kimppa=mies ja hänen valitsemaansa kaksi naista

Parinvaihto=ihanaa, mies saa vierasta naista, naisesta viis

Vierailija kirjoitti:

Niin, kestäisitkö että miehelläsi olisi muita naisia jos mies haluaa vapaan suhteen ja muuhun ei suostu?

Miehesi on jättämässä sua ja sä yrität epätoivoisesti roikkua?

En suostuisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei musta vapaan suhteen määritelmä ole se, että toinen osapuoli suhteessa saa panna ihan vapaasti. Aika omituinen tuo vapaan suhteen määritelmäsi.

Miesten mielestä juuri tämä on vapaan suhteen idea. Tokikaan se ei koske naista.

Aivan.

Vapaa suhde=mies saa mennä ja tulla vapaasti

Kolmen kimppa=mies ja hänen valitsemaansa kaksi naista

Parinvaihto=ihanaa, mies saa vierasta naista, naisesta viis

 

Näinhän se menee.

en.

Avomiehen kanssa ollaan todella läheisiä ja vähän riippuvaisia valitettavasti toisistamme, emme ikimaailmassa lähtisi avoimeen suhteeseen keskenään. Meillä on tärkeää se sitoutuminen ja uskollisuus, jonka lisäksi olemme melko mustasukkaisia.

Mutta tosiaan jos vaikka ennen kuin miehen tapasin ehkä jonkun kasuaalimman suhteen yhteydessä olisin voinut suostua. Mutta toisaalta en ikinä ole saanut mitään irti randomien paneskelusta, kahden parisuhteeni välissä olin sinkku 18 kk ja kerran menin kotiin miehen kanssa vaikka ehdotuksia oli paljon. Sekin oli kyllä huonointa seksiä ikinä, mutta tulipahan koettua.

Ymmärrän vapaiden suhteiden filosofian (eli että kenenkään seksuaalisuus ei kuulu kenellekään muulle, edes puolisolle ja että vapaissa suhteissa on mahdollisuus löytää itsestään uusia puolia, mikä tuntuu hyvältä).

Siitäkin huolimatta en itse pystyisi elämään vapaassa suhteessa, vaan olisi parasta erota, jos mies kokisi sen omaksi jutukseen. Itse koen tarvitsevani vain yhden kumppanin ja "pelkästä seksistä" ilman tunteita en saa mitään irti.

Seksi on vain seksiä ja yhdessäkin on kiva kimppailla muiden kanssa.

Olen ehdottanutkin sitä kun minusta se olisi ihan kiva juttu. Minun siis ei tarvitsisi, ei kiinnosta YHTÄÄN, mutta olisihan se ihan hauskaa jos mies saisi kokeilla muita, ankeaa jos on vain yksi seksikumppani elämän aikana. Mutta ei se halua.

Olen polyamorinen. Saamme mieheni kanssa vapaasti seurustella siis muidenkin kanssa, kunhan asioista kertoo avoimesti. Meillä ei ole mitään etukäteislupabyrokratiaa, vaan ilmoitus riittää. Toki meillä on pelisäännöt esimerkiksi ehkäisystä ja siitä, ettei muiden kumppanien kanssa ole sopiva pelehtiä ihan toisen naaman edessä. Kahdenkeskinen aika siis muualla.

Polyamorisoitumisen jälkeen minulla on ollut yksi suhde, mieheni ei ole vielä heilastellut.

En. Mies ehdotti tätä. Kun en suostunut, lähti. Sitä ennen ilmeisesti jo toteutti tätä ideologiaansa, kun oli öitä pois ym selittämättömiä yllätysmenoja ja valehtelua siitä, minne meni.