Lue keskustelun säännöt.
Mies opettaa lapsen huonoille ruokatavoille, mitä ihmettä tehdä?
02.12.2015 |
Mies on kuulemma aina ollut nirso ja jo lapsesta asti kranttu ruokansa suhteen. Hänen perheessään se oli sallittua; omassa perheessäni ei ikinä ole sallittu nirsoilua. Syödään mitä eteen tarjotaan ja sillä sipuli.
No, niin kauan ku lapset oli pieniä selvittiin ruokailutilanteista mitenkuten: joskus mies söi yhdessä meidän kanssamme, joskus ei milloin milläkin verukkeella (ei ole nälkä, söi töissä paljon jne) Olen jo oppinut että mies ei syö mitään perunaruokaa; keitettyjä perunoita meillä on ehkä 2 krt vuodessa; ei mitään kiusauksia, ei patoja, ei keittoja. Enkä ole niitä tehnyt. Joskus mies kokkaa ja silloin ruoka on lähinnä grillausta, jauhelihakastiketta pastan/spagetin kanssa tai tosi harvoin jotain kalaa. Sisäfilepihvi on bravuuri ja hyvää mutta ei minusta arkiruokaa Lettuja paistaa myös mutta pannukakkuun ei koske. Suolaa ja kermaa käyttää ja minusta niitä ei laiteta ruokaan
Nyt sitten nuorempi lapsi lähentelee teini-ikää ja on alkanut entistä valikoivammaksi sen suhteen mitä syö (ei syö kasviksia lämpiminä, ei perunaa, ei kanaa, ei possua nyt listan aluksi) Ylipäätään kaikki arkiruoka on yäk, pahaa ja on jopa oksentanut/yökännyt lautaselleen kun ei vaan "pysty" syömään mitään pehmeää. Nyt sitten jos silmä välttää = en ole kotona ja ruoka on odottamassa/vaatii pelkkää lämmitystä niin 99% siihen ei ole koskettu (ei ole nälkä/ syötiin leipää jne)
Tosi kivaa ja motivoivaa! Miehen mielestä hänen ei tarvitse syödä mitään, mistä ei ei pidä, lapsi ei tykkää arkiruoasta (ei syö koulussakaan kuin sen mitä on pakko) ja minä kiristelen hampaitani hiljaa mielessä. En halua arkiruokailusta järkyttävää valtataistelua mutten haluaisi kasvattaa toista yhtä mahdotonta ruokailijaa :( Mutta millä ihmeellä saan lapsen oppimaan syömään arkiruokaa jos malli toiselta vanhemmalta on, että ei tarvitse syödä jos ruoka ei ole mieleistä? Ja tästä on tapeltu/keskusteltu /väännetty moooooonta vuotta. Mies ei ole pätkääkään halukas muuttamaan suhtautumistaan, ei näe asiassa ongelmaa ja kokee että hän on hyvin elänyt tyylillään 40+ tavallaan eikä aio edelleenkään syödä sellaista, josta ei pidä. Minä en halua hirveää tappelua, josta ei tule mitään. Mikä minulta on keksimättä?
Kommentit (50)
Eihän tuossa auta kun kouluttaa sitä perheenne asennevammaista eli miestä.
Ota selville miehen tyypillinen ruokavalio päivässä ja kuinka paljon mitäkin ravintoainetta ja vitamiineja se saa.
Laske paljonko lihaa se viikossa syö ja tarkista sitten menee liialliseksi. Näytät sille sitten tiedot, että liiallinen punaisen lihan, pekonin ja makkaroiden syönti aiheuttaa kohonneen syöpäriskin.
Sitten katsot mitenkäs mies saa ne päivittäiset 400 grammaa kasviksia ja vihanneksia?
Ja rupeatte sitten selvittämään vitamiinien ja hivenaineiden puutoksia.
Laita myös mies miettimään miten hän huonona esimerkkinä vaikuttaa teininne ruokavalioon --- huomauta että kyseessä on kasvava nuori, joten aika ikävää jos iskän huonon esimerkin seuraus aiheuttaisi kasvuun ongelmia, jotka seuraisivat lasta loppuelämänsä.
On vaikea tajuta, että nyky-Suomessa edes on miehesi kaltaisia ihmisiä, joiden ymmärrys itsestäänselvistä asioista on noin heikko. Koska olet tämän typeryksen itsellesi valinnut, joudut nyt hakkamaan joko omaa tai miehesi päätä seinään tai mielummin siihen ravitsemustietoon. Itse valitsisin tuon jälkimmäisen vaihtoehdon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies ja lapsi syö mielellään leipää, pizzaa, grillattua ruokaa, naudan sisäfilepihvejä . Mies syö joskus kalaa, lapsi ei koske kalaan ollenkaan, ei ole koskaan maistamista enempää syönyt. Kasviksista menee kurkku.
Itse olen kohtuu kaikkiruokainen ja onneksi myös toinen lapsi syö paremmin kuin toinen. Kalaa söisin mielelläni useimminkin, samoin salaatteja, kasvisosekeittoja tai uunikasviksia; mutta ne saan syödä ihan yksin.
Kasvissosekeitot ovat karmivaa oksennusta, salaatit ja uunikasvikset nyt eivät oikein ole ruokaa. Tarkoitatko siis, että ateria = uunikasvikset vai että niitä on lisukkeena? Jos ne ovat koko ateria, niin ei härregud ihme ettei maistu! Ei kai kukaan syö kattilallista keitettyä perunaakaan ja kutsu sitä koko ateriaksi.
Muista myös, että kaikki ihmiset eivät ole kaikkiruokaisia. Ethän ole sitä mieltä, että kaikkien pitäisi olla samanlaisia muutenkaan, esim. meluisia, öykkäreitä tai seksimaanikoita?
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmeessä tässä ketjussa suola, voi, kerma ja nakit on ok ruokaa kun yleensä täällä kaikki syö täydellisen terveellistä maistuvaa, tuoretta ja monipuolista kotiruokaa ilman suolaa, kermaa tai rasvaa?
Varmaankin eri ihmiset vastailevat eri ketjuihin. AV:lla kun pyörii enemmän kuin ne samat kaksi kirjoittajaa, ainakin ennen rekisteröitymispakkoa klo 23.
Syövätkö mies ja lapsi naudan ulkofileetä? Pihvejä ylipäätään? Ihmetyttää vähän tuo "naudan sisäfileen" toisteleminen joka viestissä.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuossa auta kun kouluttaa sitä perheenne asennevammaista eli miestä. Koska olet tämän typeryksen itsellesi valinnut, joudut nyt hakkamaan joko omaa tai miehesi päätä seinään tai mielummin siihen ravitsemustietoon. Itse valitsisin tuon jälkimmäisen vaihtoehdon.
Jep, suunnilleen näin kuvittelin 20 vuotta sitten; kyllähän nyt aikuinen ihminen oppii syömään monipuolisemmin ja terveellisemmin. Ja että viimeistään lasten myötä tajuaa terveellisen ruoan merkityksen. Vaan kun ei halua oppia. Ei millään. Ei pelota ei kuolema eikä syöpä eikä mikään muukaan. Häntä ei ravintoasiat kiinnosta yhtään pätkää. Joten nyt ollaan tilanteessa että se oman pään hakkaaminen seinään alkaa sattua niin paljon etten enää jaksa. Onneksi vanhempi lapsi syö monipuolisemmin ja vähemmän nirsosti ja on jopa ääneen ihmtellyt isänsä syömisiä/syömättä jättämisiä. Itse olen viimeiseen asti välttänyt ruoka-asiasta tappelua lasten kuulleen mutta kyllähän se kireä ilmapiiri varmaan on näkynyt.
Joku kyseli lapsen veriarvoja; niitä ei ole hetkeen tarvinnut mihinkään mitata mutta ihan perusterve lapsi. Kasvukäyrä on aina ollut vähän keskikäyrän alapuolella pituudessa ja joskus lähes alipainoinen, nyt jollain hitusen miiinuskäyrällä painon kanssa. Jos kieltäisin herkut ja karkit viikonloppuina olisi varmasti alipainoinen enkä voi kontrolloida mitä ostaa kaverien kanssa koulun jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvukäyrä on aina ollut vähän keskikäyrän alapuolella pituudessa ja joskus lähes alipainoinen.
Eli syö niin huonosti, ettei edes kasva normaalisti. Yritä innostaa häntä kokkaamaan itse.
Vierailija kirjoitti:
Voisitko laittaa esimerkkejä ruuista mitä teet? Vaikka viisi yleisintä laittamaasi ruokaa.
Eilen: kanankoipia ja riisiä uunissä, kermaviilikastike, salaatti--> lapsi söi siivun kananlihaa, riisiin ei koske milloinkaan. Mies söi koiven. Kastike on meillä aina erillään kun toinen lapsi inhoaa kaikkia kastikkeita; syö lihan lihana ja lisukkeet sellaisinaan
Tänään: nakkisoppaa --> kumpikaan ei koskenut ja siitä tämä purkaus lähti
Maanantaina: jauhelihapihvejä ja ranskalaisia (mies ja lapsi kokkasivat)
Viikonloppuna haettiin pizzaa
Loppuviikolla tein lasagnea; sitä lapsi söi ehkä lusikallisen, ei tykkää mössörakenteesta missään muodossa, mies vähän enemmän
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viestiin 48 viitaten, miksi et voi vain hyväksyä sitä että ei voi syödä mössöruokaa ja teet jotain muuta / lapsi tekee itse jotain muuta itselleen sen sijaan? Itsekin inhoan kaikkia mössöruokia, jogurttia, puuroa, kiisseleitä jne. Se suutuntuma vain on niin kuvottava. Samaan tapaan kuin joitain vaatemateriaaleja ei voi pitää koska ne kutittavat, olo on vain niin kauhea ettei voi olla.
Muutenkin olen sitä mieltä että pitäisi pureutua niihin ongelmien alkusyyhyn, mikä tässä tapauksessa on ilmiselvästi suolattomuus, eikä vain mäkättää oireiluista. Itse olen allerginen sipulille, mutta tajusin vasta aikuisena inhoni johtuvan mahakivuista jne., eikä siitä että olen paha ihminen joka haluaa tahallaan aiheuttaa murheita vanhemmille. Teidän keissinne tietysti on vähän eri kuin allergia, mutta sinun asenteeseesi pätee sama. Tosin voi olla että tilanteenne on jo niin tulehtunut että lapsi ei mitenkään enää voi saavuttaa sitä luottamuksen tunnetta minkä avulla voi päästä käsiksi niihin ongelmien alkusyyhyn.
Siis korjataan nyt vielä; tappelemme suolan määrästä miehen kanssa. En tee kokonaan suolatonta ruokaa vaan pyrin välttämään suolaisuutta ja esim omaan makuuni ravintolaruoka on yleensä järkyttävän suolaista.
Miksi sitten lasagnea viime viikolla? Siksi kun koko syksy on syöty viikoittain makaroonia&paistettua jauhelihaa sekoitettuna (ainoa ruoka, josta kukaan ei valita kun itse pidän suuni kiinni) ja halusin vaihtelua. Ja edelleen siitä suolasta; lasagneen käytin ihan tavallista justoraastetta, joka muistaakseni oli voimakassuolaista.
Lapsi ei syö jogurttia, kiisseliä tai puuroa; ei myöskään rahkoja tms. Hedelmistä syö omenaa jos se tarjotaan eteen viipaloituna; jos vaan sanon että "ota omena" niin ei tee asialle yhtään mitään. Mies ei syö mitään hedelmiä koskaan. Voi olla että jonkin asteista makuaistiyliherkkyyttä, mitään allergioihin viittaavaa ei ole koskaan ollut eikä myöskään viitteita laktoosi-intoleranssista tai keliakiasta
Voisitko laittaa esimerkkejä ruuista mitä teet? Vaikka viisi yleisintä laittamaasi ruokaa.