Mies opettaa lapsen huonoille ruokatavoille, mitä ihmettä tehdä?

Vierailija

Mies on kuulemma aina ollut nirso ja jo lapsesta asti kranttu ruokansa suhteen. Hänen perheessään se oli sallittua; omassa perheessäni ei ikinä ole sallittu nirsoilua. Syödään mitä eteen tarjotaan ja sillä sipuli.

No, niin kauan ku lapset oli pieniä selvittiin ruokailutilanteista mitenkuten: joskus mies söi yhdessä meidän kanssamme, joskus ei milloin milläkin verukkeella (ei ole nälkä, söi töissä paljon jne) Olen jo oppinut että mies ei syö mitään perunaruokaa; keitettyjä perunoita meillä on ehkä 2 krt vuodessa; ei mitään kiusauksia, ei patoja, ei keittoja. Enkä ole niitä tehnyt. Joskus mies kokkaa ja silloin ruoka on lähinnä grillausta, jauhelihakastiketta pastan/spagetin kanssa tai tosi harvoin jotain kalaa. Sisäfilepihvi on bravuuri ja hyvää mutta ei minusta arkiruokaa Lettuja paistaa myös mutta pannukakkuun ei koske. Suolaa ja kermaa käyttää ja minusta niitä ei laiteta ruokaan

Nyt sitten nuorempi lapsi lähentelee teini-ikää ja on alkanut entistä valikoivammaksi sen suhteen mitä syö (ei syö kasviksia lämpiminä, ei perunaa, ei kanaa, ei possua nyt listan aluksi) Ylipäätään kaikki arkiruoka on yäk, pahaa ja on jopa oksentanut/yökännyt lautaselleen kun ei vaan "pysty" syömään mitään pehmeää. Nyt sitten jos silmä välttää = en ole kotona ja ruoka on odottamassa/vaatii pelkkää lämmitystä niin 99% siihen ei ole koskettu (ei ole nälkä/ syötiin leipää jne)

Tosi kivaa ja motivoivaa! Miehen mielestä hänen ei tarvitse syödä mitään, mistä ei ei pidä, lapsi ei tykkää arkiruoasta (ei syö koulussakaan kuin sen mitä on pakko) ja minä kiristelen hampaitani hiljaa mielessä. En halua arkiruokailusta järkyttävää valtataistelua mutten haluaisi kasvattaa toista yhtä mahdotonta ruokailijaa :( Mutta millä ihmeellä saan lapsen oppimaan syömään arkiruokaa jos malli toiselta vanhemmalta on, että ei tarvitse syödä jos ruoka ei ole mieleistä? Ja tästä on tapeltu/keskusteltu /väännetty moooooonta vuotta. Mies ei ole pätkääkään halukas muuttamaan suhtautumistaan, ei näe asiassa ongelmaa ja kokee että hän on hyvin elänyt tyylillään 40+ tavallaan eikä aio edelleenkään syödä sellaista, josta ei pidä. Minä en halua hirveää tappelua, josta ei tule mitään. Mikä minulta on keksimättä?

Sivut

Kommentit (50)

Vierailija

Tuo peli on jo menetty, kun olet suostunut noin joustamaan, joten anna olla.

Ei meilläkään toini  teini koulussa mitään syö,  ja jos illalla kotona tarjottava ruoka ei kelpaa, sit ei kelpaa. Meillä ei kyseessä ole nirsous, vaan sama kuin teillä. Menetetty peli, mitäs läksit.  Meillä ei tosin noin radikaaleja oltu, että perunaa vain kahdesti vuodessa :)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jospa laittaisit hyvää ruokaa.

No annapa vinkkejä mitä ne olis ja kerron sitten mikä on normaalituomio sille tässä taloudessa.

Ja niille, jotka toteaa että menetetty peli, niin miten asia olisi pitänyt hanskata? Kun niinkuin keskustelemalla tai tappelemalla ei ole mitään vaikutusta

Vierailija

Jos lapsi oksentaa ruuan, peli on jo menetetty. Talossa on yksi ruokarajoitteinen lisää. Syynä ei välttämättä ole hankala isä vaan äiti joka tuputtaa sitä ruokaa väkisin. Terv tuputtamalla ruokarajoitteiseksi tullut.

Vierailija

Teinille on jo myöhäistä opettaa, se oppii vain jos haluaa.

Mutta ruokaan laitetaan suolaa, on ihan typerä väite, että sinun mielestäsi sitä ei vain laiteta, ilman perusteluita. Miksi ihmeessä keksit tuollaista? Suola on yksi normaaleimpia asioita, mitä ruokaan lisätään korostamaan ja tuomaan makua. Kermaakin laitetaan, niihin ruokiin mihin se sopii.

Vierailija

Ei suolaa, ei kermaa? Et käytä varmaan voitakaan etkä tee ruskeaa kastiketta vehnäjauhoihin? Sano nyt vielä että käytät jotain avokadoöljyä paistamiseen

Vierailija

No ei kokonaan suolatonta mutta liika suola on Suomessa yleensä ongelma ja syömme esim. kaupan leipää, josta saa suolaa enemmän kuin riittävästi. Käytämme myös juustoa, leikkeitä ja esim. kaupan ketsuppia; kaikissa on suolaa riittämiin. Pyrin mahdollisimman vähäsuolaiseen ruokaan; yrtit ja pippurit yms ok mutta suolaa sisältävät mausteseokset ei. 

Siihen että tuputtaminen on suurempi ongelma; jaa, kun en ole  tuputtanut muuta kuin aiemmin oli maistamispakko niin lapsi ei syö. Jopa kaverit kommentoi ettei syö koulussa/valittaa kaikesta ruoasta. Pizza ja sipsit menee, hampurilaisista ei tykkää

Vierailija

Ei se pakkosyöttäminen siitä ruokarajoitteisuudesta paranna, se vaan pahentaa sitä. Eli miehesi on oikeilla linjoilla. Vaikka olet itse kaikkiruokainen, niin ehkä sulla on edes yksi inhokkiruoka. Kuvittele jos sut pakotettais syömään sitä joka päivä, vaikka oksentaisit. Jos sulla ei ole inhokkiruokaa, niin kuvittele että sut pakotettaisiin syömään vaikka räkää tai ulostetta tai jotain muuta ällöttävää. Samanlaista se sille ruokarajoitteiselle on. Miehesi ymmärtää sen, sinä kaikkiruokaisena et.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat