Mitä jutella ujon miehen kanssa ts. päästä pintaa syvemmäll

Kyseessä vähän ujohko mies. Treffailumme on vasta alussa, ehkä jäykkyys johtuu myös siitä.

Sivut

Kommentit (16)

Vierailija

Mun poikaystävä oli todella ujo kun tavattiin. Tai siis oltiin samassa työpaikassa. Aluksi moikkailtiin ja jossain vaiheessa rikoin jään jutustelulla. Aina harva se päivä juteltiin jotain (aika yleistä tosin, koska paljon ihmisiä kuulolla). Lopulta hiljaisena työpäivänä pyysin häntä juoksulenkille kanssani. Siitä se lähti...  Ja en painostanut keskustelemaan mistään mistä hän ei halunnut vaan ennemminkin oman esimerkin kautta, puhumalla itse omista haavoittavammista kokemuksista alkoi hänkin avautumaan.

 Paljon on muuttunut kolmen vuoden seurustelumme aikana, olemme erittäin onnellisia :)

Vierailija

Itsellänikin on ns. hankaluuksia keksiä puheenaiheita, jos toinen osapuoli on ujo. Vaikka itse olen aika puhelias.
Siksi stressaan etukäteen mitä juttelen hänen kanssaan.
Voiko tämä edes toimia...
-ap

Vierailija

Ujojen kanssa paras niksi on kärsivällisyys. Siis KÄRSIVÄLLISYYS.

Heti et tule ujon miehen kanssa saamaan mitään järkevää juttelua aikaan vaan mies luultavasti vastailee yhdellä tai kahdella sanalla kysymyksiisi, tämä on se juttu miksi monet sitten lopettaa leikin kesken kun luulee, että sitä miestä ei kiinnosta kun vastailee lyhyesti. Eikä se tietenkään ole mitään herkkua räpättää yksinään kun toinen jurottaa jossain siellä kuoressaan.

Jos ajatellaan asiaa omalla kohdallani niin paras keino olisi se, että näytät olevasi kiinnostunut hänestä, otat selville hänen kiinnostuksen kohteistaan ja yrität kehittää jotain juttua sen pohjalta josta mies pitää ja tietää jotain. Paljon helpompi keskustella asioista kun tietää tietävänsä niistä jotain eikä tarvitse pelätä, että nolaa itsensä tietämättömyyttään. Myös hyvänä asiana pidän sitä, että sinä juttelet mahdollisimman paljon sille miehelle ettei hänelle tule tunnetta, että sinua ei kiinnosta. Ujous kun voi olla merkki epävarmuudestakin.

Terveisin Naispelko22

Vierailija

Pelkän keskustelun sijaan kannattaa ehkä vaan tehdä jotain yhdessä. Siitä se keskusteluyhteyskin ehkä aukeaa. Mieskin huomaa, että haluat viettää aikaa hänen kanssaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mun poikaystävä oli todella ujo kun tavattiin. Tai siis oltiin samassa työpaikassa. Aluksi moikkailtiin ja jossain vaiheessa rikoin jään jutustelulla. Aina harva se päivä juteltiin jotain (aika yleistä tosin, koska paljon ihmisiä kuulolla). Lopulta hiljaisena työpäivänä pyysin häntä juoksulenkille kanssani. Siitä se lähti...  Ja en painostanut keskustelemaan mistään mistä hän ei halunnut vaan ennemminkin oman esimerkin kautta, puhumalla itse omista haavoittavammista kokemuksista alkoi hänkin avautumaan.

 Paljon on muuttunut kolmen vuoden seurustelumme aikana, olemme erittäin onnellisia :)

Lisään vielä, että on juurikin hyvä keksiä jotain yhteistä tekemistä. Ujolle voi olla todella stressaavaa istua jossain kahvilassa/ravintolassa. Toisekseen, et voi tietää millainen helmi mies on ennen kuin näet sen vaivan että tutustut häneen. Ethän ole naimisiin menossa vaikka tutustut. Voit vielä myöhemminkin muuttaa mieltäsi.

Mutta sen sanon, että ujo ihminen tulee hyvin todennäköisesti olemaan ujo myös tulevaisuudessa, ja se voi tarkoittaa esim. sosiaalisissa tilanteissa vastuun siirtymistä sinulle. Kaikissa meissä on omat "fibamme", oma poikaystävä on todella huomaavainen, rakastava ja kaikin puolin naistaan kunnioittava. Ei ollenkaan huonoja piirteitä miehessä...

Vierailija

Poikani on ujo ja tuskailee sitä, että naiset kuvittelevat seurustelun olevan kokoaikaista tyhjänpäiväistä höpötystä. Hän arvostaa ihmistä, joka osaa olla hiljaa ja ymmärtää, että yhteinen hiljaisuus voi olla ihan hyvä asia. Nyt seurustelee sellaisen naisen kanssa, joka hyväksyy sen, että koko aikaa ei tarvitse olla äänessä.

Vierailija

Itse en kyllä allekirjoittaisi tuota, että jos alussa ujo, niin ei siitä muuksi muutu. Tottakai voi muuttua. Ei ehkä kaikki, mutta tiedän kyllä ujoja tyyppejä, jotka vapautuessaan ja tutussa seurassa kadottavat ujoutensa. Varsinkin jos on ihastunut, niin se ujous iskee helposti päälle, mutta tutustuessa paremmin taas vähenee. Toki tämä on tapauskohtaista, mutta ei pidä tuomita ihmistä alun ujouden mukaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Itsellänikin on ns. hankaluuksia keksiä puheenaiheita, jos toinen osapuoli on ujo. Vaikka itse olen aika puhelias.
Siksi stressaan etukäteen mitä juttelen hänen kanssaan.
Voiko tämä edes toimia...
-ap

Ei tule aidosti toimimaan, jos ihan oikeaa seurustelusuhdetta haet. Ajan myötä ehkä pääsee ujoudestaan sinun seurassasi, mutta kaikessa muussa se jää loppuiäksi päälle. Kuvitte tuollaisen kanssa vaikka mennä johonkin ulos kun toinen pelkää jopa kaupan kassaa tarjoilijasta puhumattakaan.
Saatte joskus lapsia niin millainen miehen malli on ujomies joka ei uskalla pitää edes lastensa puolta.
Tuhlaat aikaa ja rakennat iteselle käytännössä yksinhuoltajan elämää, kun mies ei uskalla tulla vanhempaan iltoihin tai viedä lapsia harrastuksiin puhumattakaan että oma-aloitteisti pystyisi mitään järjestämään.
Olen tuollaista joskus läheltä nähnyt, no vaimo jätti sen villasukan ja vaihtoi oikeaan mieheen.

Vierailija

Ihmiset saa avautumaan kun avautuu itse. Kärsivällisyys ja odottelu ei ole välttämättä tarpeen, jos osaat ja uskallata avautua itse ensin, niin toinenkin rentoutuu ja avautuu.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellänikin on ns. hankaluuksia keksiä puheenaiheita, jos toinen osapuoli on ujo. Vaikka itse olen aika puhelias.
Siksi stressaan etukäteen mitä juttelen hänen kanssaan.
Voiko tämä edes toimia...
-ap

Ei tule aidosti toimimaan, jos ihan oikeaa seurustelusuhdetta haet. Ajan myötä ehkä pääsee ujoudestaan sinun seurassasi, mutta kaikessa muussa se jää loppuiäksi päälle. Kuvitte tuollaisen kanssa vaikka mennä johonkin ulos kun toinen pelkää jopa kaupan kassaa tarjoilijasta puhumattakaan.
Saatte joskus lapsia niin millainen miehen malli on ujomies joka ei uskalla pitää edes lastensa puolta.
Tuhlaat aikaa ja rakennat iteselle käytännössä yksinhuoltajan elämää, kun mies ei uskalla tulla vanhempaan iltoihin tai viedä lapsia harrastuksiin puhumattakaan että oma-aloitteisti pystyisi mitään järjestämään.
Olen tuollaista joskus läheltä nähnyt, no vaimo jätti sen villasukan ja vaihtoi oikeaan mieheen.

Tyhmä tai provo. Choose your destiny.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Itse en kyllä allekirjoittaisi tuota, että jos alussa ujo, niin ei siitä muuksi muutu. Tottakai voi muuttua. Ei ehkä kaikki, mutta tiedän kyllä ujoja tyyppejä, jotka vapautuessaan ja tutussa seurassa kadottavat ujoutensa. Varsinkin jos on ihastunut, niin se ujous iskee helposti päälle, mutta tutustuessa paremmin taas vähenee. Toki tämä on tapauskohtaista, mutta ei pidä tuomita ihmistä alun ujouden mukaan.

Tarkoitin tällä sitä, että ihmisen perusluonne on se mikä ei muutu. Jos on ujo vielä esim 20-vuotiaana, niin sitä todennäköisesti on koko elämänsä ajan. Se ei silti tarkoita että olisi tuppisuu ja ei pystyisi elämässään etenemään tai normaaleihin ihmiskontakteihin. Olen itsekin perimmäiseltä luonteeltani ujo, mutta olen kouluttanut itseäni asian suhteen ja moni ei minusta edes sitä uskoisi :)

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat