Lue keskustelun säännöt.
Miksi viisikymppisen naisen pitkä tukka ärsyttää?
02.12.2015 |
Jos yli 50-vuotiaalla naisella on lyhyet hiukset, silmälasit, housut ja paitapusero ja järkevät kengät, kukaan ei sano mitään. Tällainen nainen saa elää ihan rauhassa elämäänsä. Keneltäkään ei tule mitään stailausohjeita.
Mutta jos viittäkymmentä käyvällä naisella on pitkät hiukset, vähän rohkeampaa pukeutumista, enkä tarkoita tällä mitään tissivakoa, vaan tyyliä noin muuten, niin saa kuulla tosi usein ainakin nyt takuuvarmasti sen klassisen: 'aiotko vielä kauankin pitää tuota pitkää tukkaa?', paheksuvasti. Helsingissä on ehkä toisin, mutta täällä provinssissa on tällaista.
Mistään kateudesta (!) tuskin on kyse. Kukapa nyt 5-kymppistä kadehtisi, kun nuorempia ja hehkeämpiä kohteita on tuolla riittämiin, mutta joku siinä on, että halutaan ikäänkuin puuttua sen ikäisen naisen vähänkin massasta poikkeavaan habitukseen ja kysymykseni kuuluukin: miksi?
Kommentit (33)
Ihmiset ei oo tullu koskaan kysymään miksi sulla on noin pitkät hiukset. Mutta kylläkin että voikun mullakin ois noin paksut ja pitkät hiukset. Omani on takapuoleen saakka. Teen aina joinkun kampauksen kun mennään miehen kanssa ulos. Tanssimaan, syömään ym. Ei myöskään pukeutumisesta oo tullu mitään moitetta vaikka en todellakaan pukeudu niin kuin enemmistö näkyy pukeutuvan.
Ehkä se on vain sitä että olet tavannu ihmisiä joita tuntuu kiinnostavan enemmän toisten olemus kuin omansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mutta mun piireissä nämä naiset kampaavat hiuksensa kauniisti joko föönikampaukselle tai sileälle nutturalle, kengät ovat asialliset, ehjät, puhtaat ja vaatteet ryhdikkäät. Hämmästelen markettien kassajonoissa kun törmään naisiin, joilla on teinivaatteet siinä mielessä, että kaikki on virttynyttä ja haalistunutta ja ohuinta mahdollista roikkuvaa trikoota, kengät lintassa ja tukka suttusotkulla. Kai se on ollut seksikästä ja söpöä kun he ovat olleet 13. Voin kertoa, että siinä viidenkympin korvilla se alkaa olla sääälittävää - ja vähän pelottavaa, koska kun viisikymppinen nainen menee markettiin sen näköisenä kun olisi juuri noussut känniyön jälkeen sohvalta hakemaan korjaussarjaa, herää mielikuva siitä, että alkoholisoituminen on alkanut jo joku aika sitten."
Minä olen varmaan tuonnäköinen. Olen itse sairauseläkkeellä mutta hoidan myös huonokuntoista omaista. Kaikki voimavarani menevät siihen että pääsen sängystä ylös ja saan asiat hoidettua. Hoidettavia asioita on hirvittävä määrä, liittyen kokemiimme vastoinkäymisiin. Myös fyysistä urakkaa on paljon, en siitä sen enempää kerro mutta minulla ei ole varaa palkata ketään tekemään sitä, mutta se on vain pakko tehdä. Joudun esim. yksin siirtelemään raskaita esineitä. Minulla ei ole ketään joka auttaisi. Fyysisesti olen äärirajoilla usein. Henkisestikin pelon vuoksi, miten omaiseni käy, miten taloutemme käy, mikä on oma tulevaisuuteni, onko sitä.
Kärsin unettomuudesta ja jokainen aamu ja päivä on hirvittävää kärsimystä väsymyksen vuoksi, pahempaa kuin krapula. Nytkin makaan vain sängyssä väsymyksestä, en pääse ylös ja miljoona asiaa odottaa hoitamistaan.
Aina en ehdi edes tukkaa harjata kun pitää jo juosta paikasta toiseen. Vasta meni 10 päivää että en jaksanut tai ehtinyt pestä pyykkiä. Piti kulkea haisevissa vaatteissa. Kerran meni 3 kk että ei ollut varaa ostaa dödöä ja fyysistä työtä piti tehdä, kyllä haisi. Yleensä pesen 3-4 koneellista pyykkiä viikossa, enempää en ehdi. Omaiseni onnettomuudessa puoli vuotta sitten vereen tahrautuneet vaatteet pesukomerossa jossain odottavat pyykkivuoren alla, tuli juuri mieleen.
Minulla ei ole varaa ostaa nättiä vaatteita, tai ei edes ehjiä sukkia. Kärsin siitä että joudun rumissa vaatteissa kulkemaan. Juurikin virttyneissä vaatteissa ja tukka sotkulla. Reikäisiäkin vaatteita joudun käyttämään. Minulle on huomautettu siitä. Kampaajalla ei ole varaa käydä, myös omaiseni kärsii rumasta tukastaan. Oma tukka on jo ylipitkä, pidän pitkästä tukasta mutta nyt pitää varmaan itse leikata 15 cm. Naamakin näyttää varmaan alkoholistin naamalle kun väsymyksestä johtuen turvotusta on usein.
Olisi ihanaa saada aikaa laittaa itseään ja näyttää nätiltä, löytää vaikka mieskin. Pääsispä johonkin muuttumisleikkiin vaikka. Tuntuu että en osaa enää edes meikata. Toisaalta jos laittautuisin niin sukulaiset ja kyläläiset alkaisivat moittimaan että näytän liian komealta, tätä nimittäin on tapahtunut jo. Vaikka oikeasti kuljen niissä virttyneissä vaatteissa. Tukkaani en kyllä leikkaa lyhyeksi vaikka kuinka kyläläiset paheksuvat. Se on ainoa naisellisellisesta identiteetiistäni muistuttava asia tällä hetkellä. Pääsispä täältä tuppukylältä pois, mutta en vielä vähään aikaan pääse.
Anteeksi jos näytän rumalle kassajonossa. Yritä kestää. Saat kuule olla onnellinen jos sulla on aikaa ja voimavaroja laitella jotain föönikampauksia.
En ymmärrä ihmisiä joilla on aikaa seurata mitä kukin pukee päälleen ja miten tukkansa laittaa. Varsinkin jossain marketin kassalla. Itse pukeudun tyylitellysti yleensä. Mutta voin aivan hyvin kesken suursiivouksen kipasta sinne markettiin hakeen jotain. Enkä todellakaan välitä silloin mitä mulla on päällä tai onko tukka laitettu. Hällä väliä. Kun tuun kotiin jatkan siivamista.
Tai jos olen mökillä ja teen puutarhatöitä. Siinä työn tiimellyksessä muistan että jotain puuttuu ennen kuin alan tehdä ruokaa. Hyppään autoon ja haen puuttuvan. Enkä todellakaan kato mitä mulla on päällä tai miltä näytän. Eihän se kenellekkään kuulu.
Mä olen tuo joka pierupöksyissä ja tennareissaan käy hakemassa sidukkaa Cittarissa. Niin on mulla pitkät hiuksetkin ja hompsuinen nuttura ja huppari, joka on monesta kohtaa rikki.
Mä en edes tiedä miten mun pitäisi pukeutua, jos ei noihin mistä mä itse tykkään. Ei ole tarkoitus näyttää nuorekkaalta, vaan hakeudun mukaviin vaatteisiin, rentoihin. Kaupoilla en osaa käydä, tilaankin kaikki vaatteeni netissä. Just tulin Zalandon sivuilta, sielläpä oli jopa pari mekkoa jotka miellyttivät silmääni. Mutta sitten mä käyttäisin niitä tennareideni kanssa, eikä se tyylipoliiseille sovi sekään.
Joten olen vuosia sitten luopunut ideasta, että pukeutuisin muita varten. Mä olen mä ja tältä näytä. Ota tai jätä. Moni on ottanut, eikä töissäkään tule sanomisia mun ulkonäöstä. Siellä pukeudun farkkuihin ja tuo risa hupparikin on kotona, muutoin sama meno.
Niin ja paljon käytän mieheltäni ja pojalta "vanhoiksi" käyneitä vaatteita. Osa on virttyneitäkin ja välillä mitä ihmeellisimmistä bändeistäkin tunnun diggailevan. Se tietty aiheuttaa hilpeyttä duunissa joskus. ;)
Yksi naapuri välillä mulle huomauttelee mun hiusten pituudesta. Joko olisi aika leikauttaa? Vieläkö sä jaksat pitkää tukkaa? On se noista mun vaatteistakin joskus huomautellut. Hymyilen vaan takaisin ja höpöttelen jotain ihan muuta.. Hän on kuusissa kymmenissä ja tyylikäs kuin mikä. Silti se kehtaa kulkee mun kanssa välillä kaupoilla ja baareissakin. Käytiin kerran viikko etelässäkin.
vm -72
Vierailija kirjoitti:
Yleensä viiskymppisellä on hiukset ohentuneet sen verran, ettei näytä pitkänä hyvältä. Jos hiukset ovat edelleen paksut, niin hyvä.
Tosin ne pitkät ja paksutkaan hiukset eivät aina ole ne parhaat, koska auki ollessaan ne saavat roikkuvat posket roikkumaan vielä enemmän ja ylhäällä oleva poninhäntä on liian teini.
N24
Voi elämän kevät näitä kommentteja. Kuka sanoo että viiskymmpisellä posket roikkuu ym.
Oliskohan aika alkaa vain kattoa omaa peilikuvaa ja keskittyä siihen. Ja tuo luonne vasta kaipaisikkin remonttia ja paljon. Antakaa ihmisen pukeutua ja olla juuri sellaisia kuin ovat. Ei kaikkien tarvitse olla niin muiden mielen mukaan. En ymmärrä ihmisiä jotka arvostelevat toisia. Ehkä teette sitä siksi että saatte ne omat luonteenne piirteet piilotettua sillä lailla. Tai luulette onnistuvanne. Mutta tuottekin vain esille oman vajavaisuutenne.
En ole 50 vuoteen olemustani muiden mielipiteen varassa rakentanut, en aio sitä tehdä vastaisuudessakaan. Ja on pitkä tukka, yleensä aina huolimattomalla nutturalla tai ponnarilla. Huppareitakin käytän ja farkkuja. Repikää siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä viiskymppisellä on hiukset ohentuneet sen verran, ettei näytä pitkänä hyvältä. Jos hiukset ovat edelleen paksut, niin hyvä.
Tosin ne pitkät ja paksutkaan hiukset eivät aina ole ne parhaat, koska auki ollessaan ne saavat roikkuvat posket roikkumaan vielä enemmän ja ylhäällä oleva poninhäntä on liian teini.
N24
Voi elämän kevät näitä kommentteja. Kuka sanoo että viiskymmpisellä posket roikkuu ym.
Oliskohan aika alkaa vain kattoa omaa peilikuvaa ja keskittyä siihen. Ja tuo luonne vasta kaipaisikkin remonttia ja paljon. Antakaa ihmisen pukeutua ja olla juuri sellaisia kuin ovat. Ei kaikkien tarvitse olla niin muiden mielen mukaan. En ymmärrä ihmisiä jotka arvostelevat toisia. Ehkä teette sitä siksi että saatte ne omat luonteenne piirteet piilotettua sillä lailla. Tai luulette onnistuvanne. Mutta tuottekin vain esille oman vajavaisuutenne.
No nyt löytyi vuoden mielensäpahoittaja. Ensinnäkin, asiasta kysyttiin, joten vastasin rehellisesti.
Toisekseen, joidenkin posket oikeasti roikkuu jo viisikymppisenä.
Kolmanneksi, sano yksikin syy, miksen saisi anonyyminä kertoa mielipidettäni.
Ja neljänneksi, kaikille ei todellakaan sovi pitkät hiukset, ei edes nuorille.
N24
Ei ärsytä yhtään. Hyvä kaikki maailman naiset, olkaa sellaisia kuin haluatte. Eikä ärsytä myöskään miestenkään pitkät hiukset. Hyvä te kaikki, jotka elätte ja ettekä välitä kateellisten puheista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut pikkusielut ärsyyntyvät aina, jos jollakin on "liian" poikkeava ulkonäkö ja on omassa viiteryhmässään kummajainen. Meidän lähileikkipuistossa (pieni kaupunki) kävi yksi noin kolmekymppinen äiti, jolla oli vyötärölle saakka ulottuvat paloauton punaiset hiukset. Voi luoja sitä mammojen juoruilua ja ilkeilyä tämän äidin selän takana! Tuo oli musta ihan käsittämätöntä, koska tämä äiti oli kuitenkin ihan tavallinen ja mukava ihminen, vaikka erosikin ulkonäöltään muista.
Vierailija kirjoitti:
"Mutta mun piireissä nämä naiset kampaavat hiuksensa kauniisti joko föönikampaukselle tai sileälle nutturalle, kengät ovat asialliset, ehjät, puhtaat ja vaatteet ryhdikkäät. Hämmästelen markettien kassajonoissa kun törmään naisiin, joilla on teinivaatteet siinä mielessä, että kaikki on virttynyttä ja haalistunutta ja ohuinta mahdollista roikkuvaa trikoota, kengät lintassa ja tukka suttusotkulla. Kai se on ollut seksikästä ja söpöä kun he ovat olleet 13. Voin kertoa, että siinä viidenkympin korvilla se alkaa olla sääälittävää - ja vähän pelottavaa, koska kun viisikymppinen nainen menee markettiin sen näköisenä kun olisi juuri noussut känniyön jälkeen sohvalta hakemaan korjaussarjaa, herää mielikuva siitä, että alkoholisoituminen on alkanut jo joku aika sitten."
Minä olen varmaan tuonnäköinen. Olen itse sairauseläkkeellä mutta hoidan myös huonokuntoista omaista. Kaikki voimavarani menevät siihen että pääsen sängystä ylös ja saan asiat hoidettua. Hoidettavia asioita on hirvittävä määrä, liittyen kokemiimme vastoinkäymisiin. Myös fyysistä urakkaa on paljon, en siitä sen enempää kerro mutta minulla ei ole varaa palkata ketään tekemään sitä, mutta se on vain pakko tehdä. Joudun esim. yksin siirtelemään raskaita esineitä. Minulla ei ole ketään joka auttaisi. Fyysisesti olen äärirajoilla usein. Henkisestikin pelon vuoksi, miten omaiseni käy, miten taloutemme käy, mikä on oma tulevaisuuteni, onko sitä.
Kärsin unettomuudesta ja jokainen aamu ja päivä on hirvittävää kärsimystä väsymyksen vuoksi, pahempaa kuin krapula. Nytkin makaan vain sängyssä väsymyksestä, en pääse ylös ja miljoona asiaa odottaa hoitamistaan.
Aina en ehdi edes tukkaa harjata kun pitää jo juosta paikasta toiseen. Vasta meni 10 päivää että en jaksanut tai ehtinyt pestä pyykkiä. Piti kulkea haisevissa vaatteissa. Kerran meni 3 kk että ei ollut varaa ostaa dödöä ja fyysistä työtä piti tehdä, kyllä haisi. Yleensä pesen 3-4 koneellista pyykkiä viikossa, enempää en ehdi. Omaiseni onnettomuudessa puoli vuotta sitten vereen tahrautuneet vaatteet pesukomerossa jossain odottavat pyykkivuoren alla, tuli juuri mieleen.
Minulla ei ole varaa ostaa nättiä vaatteita, tai ei edes ehjiä sukkia. Kärsin siitä että joudun rumissa vaatteissa kulkemaan. Juurikin virttyneissä vaatteissa ja tukka sotkulla. Reikäisiäkin vaatteita joudun käyttämään. Minulle on huomautettu siitä. Kampaajalla ei ole varaa käydä, myös omaiseni kärsii rumasta tukastaan. Oma tukka on jo ylipitkä, pidän pitkästä tukasta mutta nyt pitää varmaan itse leikata 15 cm. Naamakin näyttää varmaan alkoholistin naamalle kun väsymyksestä johtuen turvotusta on usein.
Olisi ihanaa saada aikaa laittaa itseään ja näyttää nätiltä, löytää vaikka mieskin. Pääsispä johonkin muuttumisleikkiin vaikka. Tuntuu että en osaa enää edes meikata. Toisaalta jos laittautuisin niin sukulaiset ja kyläläiset alkaisivat moittimaan että näytän liian komealta, tätä nimittäin on tapahtunut jo. Vaikka oikeasti kuljen niissä virttyneissä vaatteissa. Tukkaani en kyllä leikkaa lyhyeksi vaikka kuinka kyläläiset paheksuvat. Se on ainoa naisellisellisesta identiteetiistäni muistuttava asia tällä hetkellä. Pääsispä täältä tuppukylältä pois, mutta en vielä vähään aikaan pääse.
Anteeksi jos näytän rumalle kassajonossa. Yritä kestää. Saat kuule olla onnellinen jos sulla on aikaa ja voimavaroja laitella jotain föönikampauksia.
Toivotan voimia elämäntilanteeseesi. Samalla sanon kuitenkin, että vaikka et nyt usko, niin näyttäisit naisellisemmalta ja todennäköisesti kokisit olosi paljon naisellisemmaksi esim siistissä long-bob polkassa kuin pitkänä ja sotkuisena. Sitä ei tarvitsisi föönata, että se olisi siisti ja naisellinen ja ei-puliakkamainen. Riittäisi kun kerran vetäisi kamman läpi - ja tavallisella suomalaisella lasihiuksella ei tarvita sitäkään.
Itse en laita föönikampauksia, mutta harjaan tukkani siistille nutturalle tai letille aamuisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
57 v. ja pitkät hiukset. Vaaleahkot, pehmeät, herkästi kihartuvat. Rakastan pitkiä hiuksiani, vaikka pidänkin ne lähes aina "nutturalla". Taas törmäsin täällä väittämään, että kun nainen tulee n. 50 v. ikään, niin hiukset alkavat automaattisesti harvenemaan, ja pitkät hiukset eivät siksi sovi ikääntyvälle naiselle. Mutta SE EI OLE TOTTA! Minulla itselläni on kai tyypilliset suomalaiset hiukset, ohuehkot, pehmeät ja taipuisat. Niitä on kuitenkin paljon, varsinkin kun ovat pitkät. Tykkään kammata ja harjata niitä, ja laittaa kiharoita, ja muutenkin "leikkiä" niillä.
Täällä 58 v, jolla hiukset alkoivat vahvistumaan kymmenisen vuotta sitten, ehkä luonnollisten hormonimuutosten takia. Nyt minulla on paksut, pitkät hiukset, joita en värjää, kun oma väri on kaunis tummahkon ruskea. Harmaita ei kampaaja löytänyt.
Aiemmin asuin kuumassa ilmastossa ja pidin sen takia lyhyitä hiuksia. En kestänyt aina hikistä pehkoa niskassa. Mutta nyt täällä Suomessa olen antanut hiusten kasvaa vapaasti, ajoittainen latvojen siistiminen riittää.
En arkisin meikkaa ja pukeutumistyylini on kai lähinnä mukavan rento. Kukaan ei ole käskenyt leikkauttamaan hiuksia tai kommentoinut vaatteitani. Jos takanapäin puhuvat, en piittaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nythän Ranskan ensimmäinen nainen rouva Macron on jonkinlaisena etäisenä tyyliesimerkkinä meille yli viisi- ja kuusikymppisille! Olen 53v. (ja sanotaan yli 10 vuotta nuoremman näköiseksi), hiukset kerroksittain leikatut olkapäille ulottuvat ja vaalealla ja punertavalla raidoitetut, yleisilme vaalea. Tykkään rennoista hippityyleistä muilla, viihdyin niissä itse nuorena, mutta nyt olen armoton jakkupuku- ja korkokenkä/ballerina -tyyppi. Vyötäröllä on hieman liikaa, vaikka olenkin normaalipainoinen: hyvin leikattu ja istuva jakku pelastaa silloin paljon.
"Mutta mun piireissä nämä naiset kampaavat hiuksensa kauniisti joko föönikampaukselle tai sileälle nutturalle, kengät ovat asialliset, ehjät, puhtaat ja vaatteet ryhdikkäät. Hämmästelen markettien kassajonoissa kun törmään naisiin, joilla on teinivaatteet siinä mielessä, että kaikki on virttynyttä ja haalistunutta ja ohuinta mahdollista roikkuvaa trikoota, kengät lintassa ja tukka suttusotkulla. Kai se on ollut seksikästä ja söpöä kun he ovat olleet 13. Voin kertoa, että siinä viidenkympin korvilla se alkaa olla sääälittävää - ja vähän pelottavaa, koska kun viisikymppinen nainen menee markettiin sen näköisenä kun olisi juuri noussut känniyön jälkeen sohvalta hakemaan korjaussarjaa, herää mielikuva siitä, että alkoholisoituminen on alkanut jo joku aika sitten."
Minä olen varmaan tuonnäköinen. Olen itse sairauseläkkeellä mutta hoidan myös huonokuntoista omaista. Kaikki voimavarani menevät siihen että pääsen sängystä ylös ja saan asiat hoidettua. Hoidettavia asioita on hirvittävä määrä, liittyen kokemiimme vastoinkäymisiin. Myös fyysistä urakkaa on paljon, en siitä sen enempää kerro mutta minulla ei ole varaa palkata ketään tekemään sitä, mutta se on vain pakko tehdä. Joudun esim. yksin siirtelemään raskaita esineitä. Minulla ei ole ketään joka auttaisi. Fyysisesti olen äärirajoilla usein. Henkisestikin pelon vuoksi, miten omaiseni käy, miten taloutemme käy, mikä on oma tulevaisuuteni, onko sitä.
Kärsin unettomuudesta ja jokainen aamu ja päivä on hirvittävää kärsimystä väsymyksen vuoksi, pahempaa kuin krapula. Nytkin makaan vain sängyssä väsymyksestä, en pääse ylös ja miljoona asiaa odottaa hoitamistaan.
Aina en ehdi edes tukkaa harjata kun pitää jo juosta paikasta toiseen. Vasta meni 10 päivää että en jaksanut tai ehtinyt pestä pyykkiä. Piti kulkea haisevissa vaatteissa. Kerran meni 3 kk että ei ollut varaa ostaa dödöä ja fyysistä työtä piti tehdä, kyllä haisi. Yleensä pesen 3-4 koneellista pyykkiä viikossa, enempää en ehdi. Omaiseni onnettomuudessa puoli vuotta sitten vereen tahrautuneet vaatteet pesukomerossa jossain odottavat pyykkivuoren alla, tuli juuri mieleen.
Minulla ei ole varaa ostaa nättiä vaatteita, tai ei edes ehjiä sukkia. Kärsin siitä että joudun rumissa vaatteissa kulkemaan. Juurikin virttyneissä vaatteissa ja tukka sotkulla. Reikäisiäkin vaatteita joudun käyttämään. Minulle on huomautettu siitä. Kampaajalla ei ole varaa käydä, myös omaiseni kärsii rumasta tukastaan. Oma tukka on jo ylipitkä, pidän pitkästä tukasta mutta nyt pitää varmaan itse leikata 15 cm. Naamakin näyttää varmaan alkoholistin naamalle kun väsymyksestä johtuen turvotusta on usein.
Olisi ihanaa saada aikaa laittaa itseään ja näyttää nätiltä, löytää vaikka mieskin. Pääsispä johonkin muuttumisleikkiin vaikka. Tuntuu että en osaa enää edes meikata. Toisaalta jos laittautuisin niin sukulaiset ja kyläläiset alkaisivat moittimaan että näytän liian komealta, tätä nimittäin on tapahtunut jo. Vaikka oikeasti kuljen niissä virttyneissä vaatteissa. Tukkaani en kyllä leikkaa lyhyeksi vaikka kuinka kyläläiset paheksuvat. Se on ainoa naisellisellisesta identiteetiistäni muistuttava asia tällä hetkellä. Pääsispä täältä tuppukylältä pois, mutta en vielä vähään aikaan pääse.
Anteeksi jos näytän rumalle kassajonossa. Yritä kestää. Saat kuule olla onnellinen jos sulla on aikaa ja voimavaroja laitella jotain föönikampauksia.