Vierailija

Opiskelen tällä hetkellä kauppatieteellisessä, eikä ala tunnu ollenkaan omalta. En ole edes pärjännyt kummoisesti.

Löydän kaikista ammateista liikaa huonoja puolia, enkä tunne olevani kiinnostunut mistään. Motivaatio ei vain riitä. Tunnen käyneeni kaikki vaihtoehdot läpi, mutten aidosti kiinnostunu mistään. Ahdistaa ajatella että teen työkseni jotain mitä en osaa kunnossa ja mistä en pidä oikeasti.Oposta ei ole ollut apua.

Tunnen itseni todella saamattomaksi, ja pohdin voisinko kaikki tämä päättämättömyys johtua masennuksesta tms? :/

Onko muilla ollut vastaavaa tilannetta? Ja miten se ratkesi?

Kommentit (17)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
ei ole kutsumusammatteja. sun tarvii vain tulla todella hyväksi jossain, jonka jälkeen kaikki muu suttaantuu ihan itsestään.

Sekin tässä mättää, että helposti koen itsessä puutteita. On niin paljon ammatteja joihin tiedän etten sovi.

ap

Vierailija

Kannattaa käydä YTHS:n opintopsykologilla juttelemassa. Ymmärrän että tilanne masentaa ja motivaatio on varmasti ihan nollassa. Tsemppiä!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ei ole kutsumusammatteja. sun tarvii vain tulla todella hyväksi jossain, jonka jälkeen kaikki muu suttaantuu ihan itsestään.

Sekin tässä mättää, että helposti koen itsessä puutteita. On niin paljon ammatteja joihin tiedän etten sovi.

ap

sä et ole vielä todella hyvä missään. ensin taidot ja noi ongelmat katoaa itsekseen.

Vierailija

Miksi pitäisi? Jokin ala pitää vaan valita. Mulla oli kauheat paineet lukion jälkeen, kun kaikki oletti että lähden huippupapereideni kanssa lukemaan jotain mihin tunnen kutsumusta ja jolla olisi vielä suuri status. Mikään ei vaan kiinnostanut ja ajelehdin elämässäni. Lopulta päätin että haluan käytännön ammatin sellaiselta alalta missä riittää töitä. Opiskelin sairaanhoitajaksi, sain vakiviran heti valmistumisen jälkeen, olen ammatissa hyvä ja tyytyväinen. En tunne suurta kutsumusta, mutta töitä ei tarvitse ikinä tuoda kotiin ja itseään voi toteuttaa harrastuksissa.

Vierailija

Samoja mietin, kohta 22 v... keväällä eka ammatti hankittuna ja toisen lukeminen alkaa keväällä. Olen jutellut monien ikäisteni ja vanhempienkin kanssa, tosi harva tietää mitä haluaa tehdä.
Toivon, että nämä ahdistukset liittyisivät vaan tähän ikään ja itsensä löytämiseen ja oppisi jossain vaiheessa olemaan stressaamatta kaikesta. Mulla on ollut tosi haastava vuosi tän kaiken pohtimisessa, eikä vieläkään oikein helpota...
Ehkä se joskus vielä löytyy se jokin kiva juttu! :)

Vierailija

Tai sitten löytää kutsumisammatin todetakseen että töitä ei oikein oo... itse siis toivon että olisin kouluttautunut varmaan työhön.

Vierailija

Oon 32, enkä edelleenkään tiedä. Harvalle se lankeaa kuin manulle illallinen, se intohimo tai kutsumusammatti. Itsekin sitä valaistusta odottelin useamman vuoden, duunarijuttuja tehden, matkustellen ja kurssitellen kunnes tajusin että sitten pitää vain kokeilla. Nyt opiskelen amk kolmatta vuotta luovaa alaa, enkä ole vakuuttunut että tämäkään on se mun juttu. Mutta uskon että se vie mua jollain tavalla eteenpäin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Samoja mietin, kohta 22 v... keväällä eka ammatti hankittuna ja toisen lukeminen alkaa keväällä. Olen jutellut monien ikäisteni ja vanhempienkin kanssa, tosi harva tietää mitä haluaa tehdä.
Toivon, että nämä ahdistukset liittyisivät vaan tähän ikään ja itsensä löytämiseen ja oppisi jossain vaiheessa olemaan stressaamatta kaikesta. Mulla on ollut tosi haastava vuosi tän kaiken pohtimisessa, eikä vieläkään oikein helpota...
Ehkä se joskus vielä löytyy se jokin kiva juttu! :)

Toivotaan! :) Tämä pohtiminen kyllä tosiaan sekoittaa pään..

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tai sitten löytää kutsumisammatin todetakseen että töitä ei oikein oo... itse siis toivon että olisin kouluttautunut varmaan työhön.

Monella alalla taistelu paikasta auringossa on armotonta. Hyville löytyy työtä, ja ollakseen hyvä joutuu tekemään paljon lisäduunia vapaa-ajalla. 

Vierailija

Älä mieti sovitko johonkin ammattiin vai et, koska ne ovat usein sun oman mielen tuotoksia ja siksi virheellisiä. Mieti mitä oikeasti haluat. Sitä se kutsumus sitten on. Pelko pois!
Mä vaihdoin alaa. Motivaatio tippui edellisessä tiedekunnassa ja päätin tarttua siihen hullumpaan vaihtoehtoon. Nyt opiskelen lääkäriksi ja pelottaa ihan pirusti työ tulevaisuudessa, mutta oon tosi onnellinen.

Vierailija

Nykyään ihmisillä on kovat paineet löytää "juuri se oikea" ala. Mutta oikeasti harvalla edes on mitään yhtä ja oikeaa täydellistä unelmahommaa saati mitään kutsumusta. Joka työssä on hyviä ja huonoja puolia. Ja arkea se työnteko vaan on kuitenkin. Sitä paitsi myös työpaikasta riippuu paljon. Jos on hyvä henki ja hyvin organisoitu työpaikka, työ on mukavampaa kuin täysin sama työ jossain muualla. Kauppatiede on siitä hyvä, että voit hakeutua vaikka minkä eri alan firmoihin tai vaikka järjestötyöhön, jos sattusi maailman parantaminen kiinnostamaan.

Voit myös miettiä, mihin käytät mielellään aikaa. Esim. itse huomasin jossain välissä ajattelevani tosi usein tiettyä juttua. Mietin sitten, millä alalla olisi hyötyä siitä, että osaisin analysoida kyseistä asiaa. Sitä kautta sain kiinni siitä, mitä kohti voisin ohjata uraani ja aloin valita aihetta koskevia kursseja ja lopputyönkin teen aiheesta.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla