Lapsi on oppinut hoidossa todella ärsyttävän tavan!

Kannattaa ehdottomasti vaihtaa hoitopaikkaa, mieluimmin kotiin oma hoitaja esim. äikänkielen ope.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai ne oppii hoidossa kaikenlaista. Odotahan kun lapsi menee kouluun. Siellä sitä vasta opitaankin. ;)

Lapsesi ei enää vietä kaikkea aikaasi kanssasi, eikä sinulla enää ole samalla tavalla mahdollisuuksia vaikuttaa siihen millaisia roolimalleja ja vaikutteita hänen ympäristössään on niinä tunteina, kun lapsi on virkeimmillään ja oppimista tapahtuu eniten. Se pitää vaan hyväksyä.

Kun omat lapseni menivät hoitoon, heistä tuli muutamassa viikossa ns. "perinteisiä pikkupoikia". Vaikka ennen olivat hyvin empaattisia, rauhallisia ja hyvin käyttäytyviä. Se jatkuva mölyäminen, tappelu, lällättely tms. oli jotenkin shokki. Mut se oli hyväksyttävä koska isossa lapsiryhmässä ei pärjää jos ei sopeudu meininkiin ja muutu itse samanlaiseksi. Kun ensin istuin päiväkodilla selvittämässä sitä miksi lapsella on jatkuvasti mustelmia ja puremajälkiä ja miksi päiväkoti ei puutu siihen että häntä kiusataan, oli lopulta hyvin tyydyttävää istua siellä ekaa kertaa selvittämässä, miksi lapseni oli vetänyt toista lasta suoraan  nyrkillä naamaan. Tuli tunne että vihdoinkin tuo pikku tirriäinen on oppinut pärjäämään. Jos olisin tiennyt millaista päiväkotimeininki on, en olisi alunperinkään opettanut häntä kiltiksi ja opettanut että toista ei saa vahingoittaa. Että sopeutuu sitä äitikin.

Se, että lapsesi mölyää ja lyö toista nyrkillä naamaan, ei valitettavasti ole päiväkodin vika. Vika löytyy peilistä teiltä kotoa. Käypä kurkkaamassa.

Itse asiassa, kyllä se on. Päiväkodin henkilökunta ei koskaan reagoinut siihen että minun lastani höykkytettiin, tönittiin alas leikkitelineestä, muksittiin ja purtiin. Lapsen oli hyvin vaikea mennä hoitoon.

Nykyään lapsi menee hoitoon hyvillä mielin. Hän tietää että pärjää siellä. Tietää että on helpompi vetää lättyyn sitä joka tulee kimppuun, kuin pyytää apua aikuisilta, joilta sitä ei saa. Ja että se toruminen jonka siitä saa, on vaan aikuisten teeskentelyä. Oikeasti aikuiset siellä haluaakin että lapset selvittää välinsä itse. Ja kun muuta keinoa ei ole puolustaa itseään kuin fyysinen aggressio, niin sitä käytetään. 

Jos joku luulee että olen onnellinen tästä muutoksesta, hän on väärässä. Mutta siitä olen onnellinen, että tiedän että lapsi ei ole hoidossa täysin suojaton, ei lamaantunut eikä peloissaan. Hän oppi nopeasti että pahintakin kiusaajaa alkaa kummasti itkettää kun häneen sattuu, ja että seuraavan kerran hän miettii kahdesti ennen kuin käy uudelleen kimppuun. Näin tää lasten maailma vain toimii jos siinä ei ole aikuisia turvana ja ohjaamassa.

..eli katso siihen peiliin ja kysy, miksi lapsesi lyö. Oliskohan sen takia, että sinä oikein taputat lastasi olalle, kun se puolustaa itseänsä nyrkein?

Vierailija kirjoitti:

Totta kai ne oppii hoidossa kaikenlaista. Odotahan kun lapsi menee kouluun. Siellä sitä vasta opitaankin. ;)

Lapsesi ei enää vietä kaikkea aikaasi kanssasi, eikä sinulla enää ole samalla tavalla mahdollisuuksia vaikuttaa siihen millaisia roolimalleja ja vaikutteita hänen ympäristössään on niinä tunteina, kun lapsi on virkeimmillään ja oppimista tapahtuu eniten. Se pitää vaan hyväksyä.

Kun omat lapseni menivät hoitoon, heistä tuli muutamassa viikossa ns. "perinteisiä pikkupoikia". Vaikka ennen olivat hyvin empaattisia, rauhallisia ja hyvin käyttäytyviä. Se jatkuva mölyäminen, tappelu, lällättely tms. oli jotenkin shokki. Mut se oli hyväksyttävä koska isossa lapsiryhmässä ei pärjää jos ei sopeudu meininkiin ja muutu itse samanlaiseksi. Kun ensin istuin päiväkodilla selvittämässä sitä miksi lapsella on jatkuvasti mustelmia ja puremajälkiä ja miksi päiväkoti ei puutu siihen että häntä kiusataan, oli lopulta hyvin tyydyttävää istua siellä ekaa kertaa selvittämässä, miksi lapseni oli vetänyt toista lasta suoraan  nyrkillä naamaan. Tuli tunne että vihdoinkin tuo pikku tirriäinen on oppinut pärjäämään. Jos olisin tiennyt millaista päiväkotimeininki on, en olisi alunperinkään opettanut häntä kiltiksi ja opettanut että toista ei saa vahingoittaa. Että sopeutuu sitä äitikin.

Mä kyllä vaihtaisin päiväkotia, jos lasta jatkuvasti hakattaisiin siellä eikä hoitajat saisi sitä loppumaan. Enkä ainakaan hyväksyisi, että lapsi alkaa samanlaiseksi, kun muuta mallia/keinoja ei ole. 

Oma poika on ollut 3 vuotta päiväkodissa, ikinä ei ole ollut puremajälkiä eikä mustelmia jotka tulleet turpaan vetämisestä. Edelleen on kiltti ja empaattinen poika. Onneksi meillä on hyvät päiväkodin tädit joita kiinnostaa mitä siellä tapahtuu.

Olen pahoillani, mutta meillä hoitajillakin on omat vahvuudet ja heikkoudet. Koulutuksessa painotetaan enemmän lastenhoitoa ja kasvatusta, kuin äidinkieltä. Todella ikävää lastasi ajatellen, kun hoitaja ei hallitse täydellistä kielenkäyttöä.

Suosittelen ostamaan muiden lasten vanhempien kanssa joululahjaksi jonkun äikän ja puhekielen kirjan, ettei lapsi saa huonoja vaikutteita hoidosta.

Musta toi olis ihan hauska. Menee varmasti aikanaan ohi. 

Vierailija kirjoitti:

Totta kai ne oppii hoidossa kaikenlaista. Odotahan kun lapsi menee kouluun. Siellä sitä vasta opitaankin. ;)

Lapsesi ei enää vietä kaikkea aikaasi kanssasi, eikä sinulla enää ole samalla tavalla mahdollisuuksia vaikuttaa siihen millaisia roolimalleja ja vaikutteita hänen ympäristössään on niinä tunteina, kun lapsi on virkeimmillään ja oppimista tapahtuu eniten. Se pitää vaan hyväksyä.

Kun omat lapseni menivät hoitoon, heistä tuli muutamassa viikossa ns. "perinteisiä pikkupoikia". Vaikka ennen olivat hyvin empaattisia, rauhallisia ja hyvin käyttäytyviä. Se jatkuva mölyäminen, tappelu, lällättely tms. oli jotenkin shokki. Mut se oli hyväksyttävä koska isossa lapsiryhmässä ei pärjää jos ei sopeudu meininkiin ja muutu itse samanlaiseksi. Kun ensin istuin päiväkodilla selvittämässä sitä miksi lapsella on jatkuvasti mustelmia ja puremajälkiä ja miksi päiväkoti ei puutu siihen että häntä kiusataan, oli lopulta hyvin tyydyttävää istua siellä ekaa kertaa selvittämässä, miksi lapseni oli vetänyt toista lasta suoraan  nyrkillä naamaan. Tuli tunne että vihdoinkin tuo pikku tirriäinen on oppinut pärjäämään. Jos olisin tiennyt millaista päiväkotimeininki on, en olisi alunperinkään opettanut häntä kiltiksi ja opettanut että toista ei saa vahingoittaa. Että sopeutuu sitä äitikin.

Olen tuosta typerästä tekstistäsi lihavoinut ne asiat, joita sinun pitäisi ajatella.

Perinteinen pikkupoika ei ole mölyävä, tappeleva ja lällättelevä. 

Edellä mainittua käytöstä ei pidä missään nimessä hyväksyä, eikä todellakaan vain nostaa käsiä ylös. Lapset on kasvatettava. Piste.

Pärjääminen ei tarkoita sitä, että on lyötävä toista nyrkillä naamaan. Ei todellakaan.

Ketään ei vahingoiteta, ikinä. Olet todella urpo.

Tuttu tunne; Mun lapsi puhuu Kemiä. Itse olen muualta pois ja havahudin tähän lapsen ollessa 4v; "Voiks olla?". Siis olla mitä? Meillä päin kysyttiin "Voiks tulla leikkimään/kylään?". Lapsen suusta pääsee myös muita kemiläisiä sanoja ja onkos tuo ihme, kun on syntyjään kemiläinen.

Itsellä vaan tosiaan vierastuttaa monet sanat ja ilmaisut. :)

Mulle ois kauhistus, jos lapsi alkaisi käyttää sanaa ketä sanan kuka tilalla :-)

Hoidossa ja koulussa oppii paljon asioita. Hyvien lisäksi myös niitä ikäviä. Äitini kertoi joskus, että minä opin päiväkodissa raapimisen: isoveli oli siitä lähtien aina ihan naarmuilla tappeluidemme jälkeen. Mutta yleensä tuollaiset tavat unohtuvat vähitellen.

Minun tyttäret oppivat äidiltäni uusmaalaisen maalaistalon sanastoa, oli paljon ruotsista lainattuja sanoja. Se oli minusta söpöäj hauskaa, alkoi ihan naurattamaan. Samoin huvitti, kun ystävän nelivuotias puhui välillä ihan sujuvaa keikkamuusikkoslangia.

Ei näitä kannata ottaa niin vakavasti, menevät ohi aikanaan. Ilmiö kertoo vain lasten ilmiömäisestä matkimis- ja oppimiskyvystä.

Vierailija kirjoitti:

Tuttu tunne; Mun lapsi puhuu Kemiä. Itse olen muualta pois ja havahudin tähän lapsen ollessa 4v; "Voiks olla?". Siis olla mitä? Meillä päin kysyttiin "Voiks tulla leikkimään/kylään?". Lapsen suusta pääsee myös muita kemiläisiä sanoja ja onkos tuo ihme, kun on syntyjään kemiläinen.

 

Itsellä vaan tosiaan vierastuttaa monet sanat ja ilmaisut. :)

Kemiläistä? Meillä Helsingissä kysytään myös "Voinks mä olla / Voiks sä olla?". 

Tytön päiväkodissa on yksi hoitaja joka tykkää päteä sivistyssanoilla, tyttö sitten eräänä iltana iltapalalla kertoi kuinka "Sirpa" oli kehunut kuinka hän artikuloi hyvin selkeästi, ja että mitä se oikein tarkoittaa. :D

Äidit sitten on ärsyttäviä vali vali lehmiä

Vierailija kirjoitti:

Tytön päiväkodissa on yksi hoitaja joka tykkää päteä sivistyssanoilla, tyttö sitten eräänä iltana iltapalalla kertoi kuinka "Sirpa" oli kehunut kuinka hän artikuloi hyvin selkeästi, ja että mitä se oikein tarkoittaa. :D

Monelle sivistyssanojen käyttö on aivan normaalia ja arkipäiväistä. Se, että sinä pidät sivistyssanojen käyttämistä pätemisenä, kertoo omasta koulutustasostasi kaiken tarpeellisen.

Vierailija kirjoitti:

Vika ei kuitenkaan aina ole siellä "kotona".

Jep. Viime viikolla hain lapsia hoidosta ja kävellessäni aidan viertä, kuulin kun kolme poikani kaveria ringissä istuen lausuivat kirosanoja ja kikattivat. Jäin tuijottamaan heitä, ja pojat vaikenivat.

Minullekin on sanottu, että pitäisi kotona kitkeä kaikki huono käytös ja totta kai me niin tehdään, mutta kun on sanottu myös juuri tuo että "ei me täällä ehditä". Klassisesti hoitajat tuonakin iltapäivänä seisoivat ringissä kauempana.

Vielä jonain päivänä kysyn, miksi he eivät mene lasten keskuuteen ikinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tytön päiväkodissa on yksi hoitaja joka tykkää päteä sivistyssanoilla, tyttö sitten eräänä iltana iltapalalla kertoi kuinka "Sirpa" oli kehunut kuinka hän artikuloi hyvin selkeästi, ja että mitä se oikein tarkoittaa. :D

Monelle sivistyssanojen käyttö on aivan normaalia ja arkipäiväistä. Se, että sinä pidät sivistyssanojen käyttämistä pätemisenä, kertoo omasta koulutustasostasi kaiken tarpeellisen.

Käytämme kyllä kotonakin jonkin verran sivistyssanoja, mutta vain oikeissa tilanteissa. Tämä hoitaja ei aina ymmärrä itsekään puheitaan, koska on parikin kertaa käyttänyt sanoja joissa ei ole ollut mitään yhteyttä itse asiaan. Siksi puhuin pätemisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai ne oppii hoidossa kaikenlaista. Odotahan kun lapsi menee kouluun. Siellä sitä vasta opitaankin. ;)

Lapsesi ei enää vietä kaikkea aikaasi kanssasi, eikä sinulla enää ole samalla tavalla mahdollisuuksia vaikuttaa siihen millaisia roolimalleja ja vaikutteita hänen ympäristössään on niinä tunteina, kun lapsi on virkeimmillään ja oppimista tapahtuu eniten. Se pitää vaan hyväksyä.

Kun omat lapseni menivät hoitoon, heistä tuli muutamassa viikossa ns. "perinteisiä pikkupoikia". Vaikka ennen olivat hyvin empaattisia, rauhallisia ja hyvin käyttäytyviä. Se jatkuva mölyäminen, tappelu, lällättely tms. oli jotenkin shokki. Mut se oli hyväksyttävä koska isossa lapsiryhmässä ei pärjää jos ei sopeudu meininkiin ja muutu itse samanlaiseksi. Kun ensin istuin päiväkodilla selvittämässä sitä miksi lapsella on jatkuvasti mustelmia ja puremajälkiä ja miksi päiväkoti ei puutu siihen että häntä kiusataan, oli lopulta hyvin tyydyttävää istua siellä ekaa kertaa selvittämässä, miksi lapseni oli vetänyt toista lasta suoraan  nyrkillä naamaan. Tuli tunne että vihdoinkin tuo pikku tirriäinen on oppinut pärjäämään. Jos olisin tiennyt millaista päiväkotimeininki on, en olisi alunperinkään opettanut häntä kiltiksi ja opettanut että toista ei saa vahingoittaa. Että sopeutuu sitä äitikin.

Se, että lapsesi mölyää ja lyö toista nyrkillä naamaan, ei valitettavasti ole päiväkodin vika. Vika löytyy peilistä teiltä kotoa. Käypä kurkkaamassa.

Itse asiassa, kyllä se on. Päiväkodin henkilökunta ei koskaan reagoinut siihen että minun lastani höykkytettiin, tönittiin alas leikkitelineestä, muksittiin ja purtiin. Lapsen oli hyvin vaikea mennä hoitoon.

Nykyään lapsi menee hoitoon hyvillä mielin. Hän tietää että pärjää siellä. Tietää että on helpompi vetää lättyyn sitä joka tulee kimppuun, kuin pyytää apua aikuisilta, joilta sitä ei saa. Ja että se toruminen jonka siitä saa, on vaan aikuisten teeskentelyä. Oikeasti aikuiset siellä haluaakin että lapset selvittää välinsä itse. Ja kun muuta keinoa ei ole puolustaa itseään kuin fyysinen aggressio, niin sitä käytetään. 

Jos joku luulee että olen onnellinen tästä muutoksesta, hän on väärässä. Mutta siitä olen onnellinen, että tiedän että lapsi ei ole hoidossa täysin suojaton, ei lamaantunut eikä peloissaan. Hän oppi nopeasti että pahintakin kiusaajaa alkaa kummasti itkettää kun häneen sattuu, ja että seuraavan kerran hän miettii kahdesti ennen kuin käy uudelleen kimppuun. Näin tää lasten maailma vain toimii jos siinä ei ole aikuisia turvana ja ohjaamassa.

Tämä mummo allekirjoittaa saman. Lapsenlapseni oli aika nyhverö enennkuin kylläistyi siihen veti lättyyn pahimpia riivajia päiväkodissa, niin kyllä tädit heti siitä sanoivat, mutta hakiessani lasta snoin yhdelle tädille, että ei lapsi viitsi aina olla altavastaajan asemassa. Tilanne siitä rauhoittui, kun kaverit huomasivat että ko lapsi ei olekaan kiusattavissa. Sanahelinää ovat ne väkvallattomat kasvatukset.

Tätien kuuluisi vahtia ja neuvoa lapsia eikä tuijottaa niska vääränä älyvehkeitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vika ei kuitenkaan aina ole siellä "kotona".

Jep. Viime viikolla hain lapsia hoidosta ja kävellessäni aidan viertä, kuulin kun kolme poikani kaveria ringissä istuen lausuivat kirosanoja ja kikattivat. Jäin tuijottamaan heitä, ja pojat vaikenivat.

Minullekin on sanottu, että pitäisi kotona kitkeä kaikki huono käytös ja totta kai me niin tehdään, mutta kun on sanottu myös juuri tuo että "ei me täällä ehditä". Klassisesti hoitajat tuonakin iltapäivänä seisoivat ringissä kauempana.

Vielä jonain päivänä kysyn, miksi he eivät mene lasten keskuuteen ikinä?

Voi kuule kun ei ne saa mennä. Sehän olisi hirveää, aikuinen lasten tasolla!

Juu muistan kun olin lähäriksi opiskellessani päiväkotiharjottelussa. Aina ne hoitajat oli siellä ringissä keskellä ja mahdollisimman kaukana lapsista. Välillä saattoivat huutaa jos joku teki jotain väärää hedän vilkaaistessa lasten suuntaan ja siinä se.

Minua katsoivat pahasti, kun leikin lasten kanssa ulkona ollessa, osallistuin hippasilla oloon ja juttelin heidän kanssaan. Välillä antoivat myös palautetta, että lasten keskuudessa tulee käyttäytyä kuten aikuinen, ei leikkiä, muuten lapset ei ota vakavasti enää... 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Mun lapsi oppi puhumaan turkua hoidossa :(

Kun kysyy lapselta vaikkapa "tulehan, mennään nyt ulkoilemaan",

niin lapsi vastaa:

"Ai mää vai?".

Kaikkiin kysymyksiin sama vastaus.

Kun lapsi itse tiedustelee jotain , se alkaa tyyliin:

"Ei kai tää vaan mun muki oo?".

Ei  kai tää vaan...ei kai täävaan...ai mää vai... se on mahtavaa, uskokaa pois.

Kas sujuvaa turkua oppinut tarhassa pienokainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai ne oppii hoidossa kaikenlaista. Odotahan kun lapsi menee kouluun. Siellä sitä vasta opitaankin. ;)

Lapsesi ei enää vietä kaikkea aikaasi kanssasi, eikä sinulla enää ole samalla tavalla mahdollisuuksia vaikuttaa siihen millaisia roolimalleja ja vaikutteita hänen ympäristössään on niinä tunteina, kun lapsi on virkeimmillään ja oppimista tapahtuu eniten. Se pitää vaan hyväksyä.

Kun omat lapseni menivät hoitoon, heistä tuli muutamassa viikossa ns. "perinteisiä pikkupoikia". Vaikka ennen olivat hyvin empaattisia, rauhallisia ja hyvin käyttäytyviä. Se jatkuva mölyäminen, tappelu, lällättely tms. oli jotenkin shokki. Mut se oli hyväksyttävä koska isossa lapsiryhmässä ei pärjää jos ei sopeudu meininkiin ja muutu itse samanlaiseksi. Kun ensin istuin päiväkodilla selvittämässä sitä miksi lapsella on jatkuvasti mustelmia ja puremajälkiä ja miksi päiväkoti ei puutu siihen että häntä kiusataan, oli lopulta hyvin tyydyttävää istua siellä ekaa kertaa selvittämässä, miksi lapseni oli vetänyt toista lasta suoraan  nyrkillä naamaan. Tuli tunne että vihdoinkin tuo pikku tirriäinen on oppinut pärjäämään. Jos olisin tiennyt millaista päiväkotimeininki on, en olisi alunperinkään opettanut häntä kiltiksi ja opettanut että toista ei saa vahingoittaa. Että sopeutuu sitä äitikin.

Olen tuosta typerästä tekstistäsi lihavoinut ne asiat, joita sinun pitäisi ajatella.

Perinteinen pikkupoika ei ole mölyävä, tappeleva ja lällättelevä. 

Edellä mainittua käytöstä ei pidä missään nimessä hyväksyä, eikä todellakaan vain nostaa käsiä ylös. Lapset on kasvatettava. Piste.

Pärjääminen ei tarkoita sitä, että on lyötävä toista nyrkillä naamaan. Ei todellakaan.

Ketään ei vahingoiteta, ikinä. Olet todella urpo.

Siellä missä on viidakon lait, niin pärjääminen tarkoittaa sitäkin että puolustaa itseään väkivaltaa käyttäen. Tietenkään päivähoidossa ei pitäisi olla viidakon lait. Aika monella vaan on sellaisia muistoja lapsuudesta että kiusaamiseen ei puututtu.