Suhde alkoholistin kanssa raastaa mutta eroaminen tuntuu vieläkin kipeämmältä

Vierailija

Tämä tilanteeni on niin ahdistava :( olemme olleet yhdessä avopuolisoni kanssa 5 vuotta ja kokeneet paljon. Meillä on ihanaa yhdessä, täydellistä seksiä, yhteinen huumorintaju jne. Sitten mieheni toinen puoli - alkoholismi. Saattaa lähteä viikoksi ryyppäämään kavereidensa kanssa eikä ilmoita minulle. Minä sitten kotona tärisen ja pelkään, olen pettynyt enkä osaa enää luottaa.

Olen 26-vuotias ja mieheni 30.

Mies on myöntänyt ongelmansa ja kokee että on itse suhteemme kompastuskivi. Sanoo ettei voi rakastaa itseään joten ei voi rakastaa muita. Minä niin toivoisin hänen muuttuvan koska tiedän että olisimme hyvä pari ja meillä voisi olla ihanaa - niinkuin selvinä jaksoina onkin.

Järkeni sanoo että ero on ainoa järkevä vaihtoehto. Niin pahasti hän kuitenkin välinpitämättömyydellään on minua toistuvasti loukannut. Kuitenkin hän on elämäni rakkaus, se ainoa jonka kanssa kuvittelin eläväni elämäni. Irti hänestä päästäminen tuntuu kuin kuolisin sisältä. Tiedän kuitenkin kuolevani myös jos jään. Kun tapasimme mies oli töissä ja joi kohtuudella. Nyt ollut 3 vuotta työttömänä ja ryyppääminen on holtitonta.

:(

Sivut

Kommentit (32)

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tehkää lapsi, kyllä se mies sitten ryhdistäytyy.

Älä yllytä hullua, joku voi ottaa neuvosta vaarin tosissaan.

Vierailija

Onko nuo viikon reissut siis ihan päivittäistä ryyppäämistä toisten juoppojen kanssa jossain narkkiasunnossa? Vai esim. kalastusreissu kaverin mökille, jossa otetaan myös vähän kuppia? Kuinka usein? Oma mieheni ei ole alkoholisti, mutta joskus kerran vuodessa tekee kaveriporukalla jonkun muutaman päivän - viikon reissun ulkomaille tai ihan Suomessa jonkun mökillä ja toki siellä alkoakin käytetään, mutta hyväksyn tämän. Meillä ei ole lapsia. Itsekin pyrin ainakin kerran vuodessa lähtemään kavereiden kanssa johonkin vähän pidemmälle reissulle.

Vierailija

Jos et halua vielä erota, et ole siihen valmis.

Minulla meni vuosia, että aamuisin heräämisen aikaan pidin silmiä kiinni. Ensin pelkäsin, että mies olisi yön aikana kuollut, saanut jonkun infarktin tai tukehtunut oksennukseensa.

Sitten hän liikahti tai hengähti ja saatoin avata silmät.

Lopulta tuli se vaihe, että pelkäsin ja toivoin - ja ihan lopuksi olin pettynyt ja peloissani, kun mies sittenkin oli elossa. Samaa helvettiä jälleen yksi päivä.

Kunnes ei ollut enää vaihtoehtona pysyä yhdessä. Ei mulla muutakaan suunnitelmaa ollut, mutta en kyennyt enää yhteenkään yhteiseen yöhön.

Joten se ero tuli, mutta vasta sitten kun olin siihen valmis. Ja tämä elämä on ihan kivaa kun ei tarvitse pelätä tai arvailla yhtään mitään.

Vierailija

Viina muuttaa ihmisen aivot. Viikon ryyppyputkesta voi seurata delirium. Teet ihan oikein, kun lähdet ja hankit elämän. Alkoholistin parantaa vain alkoholisti itse, kukaan muu ei voi sulkea hänen pullonsa korkkia lopullisesti. Joten alkoholistin puolison pitää miettiä, mitä omalta elämältään tahtoo: hoivata ja mahdollistaa ryyppääminen vai hankkia oma elämä ilman epäluotettavaa viinalekkeriä hölskymässä jalassa. Äitini valitsi jälkimmäisen, kun olin 14 v. Olisi valinnut jo silloin, kun en vielä ollut olemassa....ei olisi tarvinnut kärsiä tuurijuoposta ja juoppohulluuskohtauksia saavasta isästä.

Tsemppiä. Lähtö on oikein.

terv. alkoholistin tytär

Vierailija

Liian tuttua touhua! Meillä mies tosin yleensä juo kotona. Meillä 3 lasta. En aio kyllä erotakaan! Ne onnelliset hetket ja meidän rakkaus <3

Vierailija

Kiitoksia tsempeistä! <3 kuten itsekin kirjoitin, tiedän kyllä että ero on oikein itseäni kohtaan, haluan saada oman arvoni takaisin. On liian raskasta elää pelossa. Mua lohduttaa lukea teidän muiden tarinoita joten kirjoittakaa toki lisää jos olette joskus olleet samassa tilanteessa.

Joku kysyi millaista miehen juominen on. Esimerkiksi, hän lähtee toiselle paikkakunnalle sanomansa mukaan yhdeksi yöksi mutta jääkin sille tielleen ilmoittamatta viikoksi. Tämän ajan hän on kaverinsa luona ja baareissa ja erinäisten juoppojen tuttaviensa seurassa. Tämä toistuu melkein joka viikonloppu :(

-Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Liian tuttua touhua! Meillä mies tosin yleensä juo kotona. Meillä 3 lasta. En aio kyllä erotakaan! Ne onnelliset hetket ja meidän rakkaus <3

Kyllä lapset muistaa kiittää läheisriippuvaista mahdollistaja äitiään, kun kasvavat aikuisiksi. Tiedätkös, että ne "onnelliset hetket" ovat aina juopon edellisen känniputken hyvittelyä ja seuraavan petaamista. Jos se retku raitistuisi (mikä on erittäin erittäin epätodennäköistä), niin siitä voisikin tulla hyvin hankala persoona, koska ongelmia ei pystykään hukuttamaan viinaan.

Alkoholismi pahenee jyrkästi. Jossain vaiheessa kuvaan astuu mukaan narsismi ja väkivalta. Toivottavasti rakkautta riittää silloinkin?

Taisipa olla, että 4-5% alkoholisteista raitistuu pysyvästi. Kuuluuko kumppanisi tuohon prosenttiin, on onnen kauppaa. Elämä on liian lyhyt haitallisille ihmissuhteille.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian tuttua touhua! Meillä mies tosin yleensä juo kotona. Meillä 3 lasta. En aio kyllä erotakaan! Ne onnelliset hetket ja meidän rakkaus <3

Kyllä lapset muistaa kiittää läheisriippuvaista mahdollistaja äitiään, kun kasvavat aikuisiksi. Tiedätkös, että ne "onnelliset hetket" ovat aina juopon edellisen känniputken hyvittelyä ja seuraavan petaamista. Jos se retku raitistuisi (mikä on erittäin erittäin epätodennäköistä), niin siitä voisikin tulla hyvin hankala persoona, koska ongelmia ei pystykään hukuttamaan viinaan.

Alkoholismi pahenee jyrkästi. Jossain vaiheessa kuvaan astuu mukaan narsismi ja väkivalta. Toivottavasti rakkautta riittää silloinkin?

Taisipa olla, että 4-5% alkoholisteista raitistuu pysyvästi. Kuuluuko kumppanisi tuohon prosenttiin, on onnen kauppaa. Elämä on liian lyhyt haitallisille ihmissuhteille.


Sinä et elä meidän arkea joten elä yleistä ;) Eikä meillä ole putkia, vaan tasaista juomista joka päivä. Ollaan oltu jo yli 8v yhdessä, eikä mua oikeestaan kiinnosta lopettaako ikinä juomista. Ja ei en ole läheisriippuvainen! Sen on mulle aikoinaan jo psykiatri sanonu kun olen ongelmista puhunut ;)

Vierailija

AP:lle ja muille alkoholistin kanssa elämäänsä hukkaaville suosittelen ehdottomasti päihdelinkki.fi -sivustoa. Sieltä löytyy vertaistukea ja tarinoita kuinka näissä alkoholismin värittämissä suhteissa 99%:sti käy.

http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/viewforum.php?f=2

Ero siitä retkusta kirpaisee kerran. Muutama kuukausi sen eron jälkeen voi olla ankeaa ja surullista, jonka jälkeen alkaa uusi ihana elämä.  Mutta jos juopon kanssa jää suhteeseen... Se voi tuhota koko loppuelämän. Pala palalta itsetunto murenee juopon takia. Kannattaako yhden alkoholisoituneen ihmisen vuoksi pilata elämäänsä. Sitä elämää, joka on vain ja ainoastaan sinun?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian tuttua touhua! Meillä mies tosin yleensä juo kotona. Meillä 3 lasta. En aio kyllä erotakaan! Ne onnelliset hetket ja meidän rakkaus <3

Kyllä lapset muistaa kiittää läheisriippuvaista mahdollistaja äitiään, kun kasvavat aikuisiksi. Tiedätkös, että ne "onnelliset hetket" ovat aina juopon edellisen känniputken hyvittelyä ja seuraavan petaamista. Jos se retku raitistuisi (mikä on erittäin erittäin epätodennäköistä), niin siitä voisikin tulla hyvin hankala persoona, koska ongelmia ei pystykään hukuttamaan viinaan.

Alkoholismi pahenee jyrkästi. Jossain vaiheessa kuvaan astuu mukaan narsismi ja väkivalta. Toivottavasti rakkautta riittää silloinkin?

Taisipa olla, että 4-5% alkoholisteista raitistuu pysyvästi. Kuuluuko kumppanisi tuohon prosenttiin, on onnen kauppaa. Elämä on liian lyhyt haitallisille ihmissuhteille.


Sinä et elä meidän arkea joten elä yleistä ;) Eikä meillä ole putkia, vaan tasaista juomista joka päivä. Ollaan oltu jo yli 8v yhdessä, eikä mua oikeestaan kiinnosta lopettaako ikinä juomista. Ja ei en ole läheisriippuvainen! Sen on mulle aikoinaan jo psykiatri sanonu kun olen ongelmista puhunut ;)

Voi herran jumala... Jokapäiväistä juomista ja olet oikein ylpeä siitä? Eli ongelmia on, kun kerran psykiatrin kanssa asioita joudut selvittämään?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liian tuttua touhua! Meillä mies tosin yleensä juo kotona. Meillä 3 lasta. En aio kyllä erotakaan! Ne onnelliset hetket ja meidän rakkaus <3

Kyllä lapset muistaa kiittää läheisriippuvaista mahdollistaja äitiään, kun kasvavat aikuisiksi. Tiedätkös, että ne "onnelliset hetket" ovat aina juopon edellisen känniputken hyvittelyä ja seuraavan petaamista. Jos se retku raitistuisi (mikä on erittäin erittäin epätodennäköistä), niin siitä voisikin tulla hyvin hankala persoona, koska ongelmia ei pystykään hukuttamaan viinaan.

Alkoholismi pahenee jyrkästi. Jossain vaiheessa kuvaan astuu mukaan narsismi ja väkivalta. Toivottavasti rakkautta riittää silloinkin?

Taisipa olla, että 4-5% alkoholisteista raitistuu pysyvästi. Kuuluuko kumppanisi tuohon prosenttiin, on onnen kauppaa. Elämä on liian lyhyt haitallisille ihmissuhteille.


Sinä et elä meidän arkea joten elä yleistä ;) Eikä meillä ole putkia, vaan tasaista juomista joka päivä. Ollaan oltu jo yli 8v yhdessä, eikä mua oikeestaan kiinnosta lopettaako ikinä juomista. Ja ei en ole läheisriippuvainen! Sen on mulle aikoinaan jo psykiatri sanonu kun olen ongelmista puhunut ;)

Ihan alkoi kiinnostaa, että mitä ongelmia on ollut? Ettei vain ongelmien syynä ole miehesi jokapäiväinen juominen?

Vierailija

Ihan sama mitä täälläkin sulle kerrotaan, et tilannettasi muuta kuitenkaan. Sinä itse mahdollistat tällaisen hyödyttömän elämän.

Uhraatko todella kaiken tuollaisen sairaan ihmisen eteen? Ei mene kuule kauan, kun siivoat kuolemaa tekevän oksennusta, ripulipaskaa ja verta. Soitat sille ambulanssia ja otat vastaan kun tuovat takaisin kotiin. Keität kauravelliä kun mikään ei pysy sisällä ja soittelet sairaaloihin. Ja tämä viimeinen vaihe voi kestää pitkäänkin, kiitos hyvän ja laadukkaan hoidon täällä Suomessa. Ja geeneistäkin riippuu, velipuoleni ehti saada useita kymmeniä haimatulehduksia ennen kuin "pääsi lähtemään". Lääketieteelliseksi ihmeeksi lääkärit kutsuivat.

Vaihtoehto olisi olla "itsekäs" ja antaa itselle mahdollisuus kokea miltä tuntuu elämä hyvän miehen ja lasten kanssa. Nykyisen kanssa päädyt nuoreksi leskeksi ja yh:ksi, se on vissi! Kenestäkään ei tietenkään voi mennä takuuseen, mutta alkoholistista kylläkin niin, että tulevaisuus on täysin ennustettavissa. Pelasta itsesi!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ihan sama mitä täälläkin sulle kerrotaan, et tilannettasi muuta kuitenkaan. Sinä itse mahdollistat tällaisen hyödyttömän elämän.

Uhraatko todella kaiken tuollaisen sairaan ihmisen eteen? Ei mene kuule kauan, kun siivoat kuolemaa tekevän oksennusta, ripulipaskaa ja verta. Soitat sille ambulanssia ja otat vastaan kun tuovat takaisin kotiin. Keität kauravelliä kun mikään ei pysy sisällä ja soittelet sairaaloihin. Ja tämä viimeinen vaihe voi kestää pitkäänkin, kiitos hyvän ja laadukkaan hoidon täällä Suomessa. Ja geeneistäkin riippuu, velipuoleni ehti saada useita kymmeniä haimatulehduksia ennen kuin "pääsi lähtemään". Lääketieteelliseksi ihmeeksi lääkärit kutsuivat.

Vaihtoehto olisi olla "itsekäs" ja antaa itselle mahdollisuus kokea miltä tuntuu elämä hyvän miehen ja lasten kanssa. Nykyisen kanssa päädyt nuoreksi leskeksi ja yh:ksi, se on vissi! Kenestäkään ei tietenkään voi mennä takuuseen, mutta alkoholistista kylläkin niin, että tulevaisuus on täysin ennustettavissa. Pelasta itsesi!

Kuules, alkoholismi on sairaus ja ei se alkoholisti sille itse mitään voi! Sinä varmaan jätät syöpäsairaankin saman tien, kun toinen sairastuu! Tuolla on baarit täynnä hyviä miehiä, joiden naiset on hyljänneet ne ensimmäisen tiukan paikan tullen! Jokainen heistä on parannettavissa, kunhan saa vain paljon rakkautta ja huolenpitoa!

(ja joka ei tajunnut, niin tää oli sarkasmia)

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat