Voiko läheisyyttä/hellyyttä opetella? Mies ei

Vierailija

osaa antaa läheisyyttä. Itse haluaisin halailla, suukotella ja pitää kädestä. Miehellä moiseen ei ole tarvetta. Tuntuu raastavalta kun en saa hellyyttä tarpeeksi. Muuten menee hyvin, viihdytään toistemme seurassa eikä juuri riidellä. Vain tämä hellyyden/halauksen puute kalvaa minua. Miten saisin miehen hellimään minua enemmän?

Kokemuksia? Vinkkejä?

Sivut

Kommentit (19)

Vierailija

Noh. Anna mahdollisimman paljon hellyyttä itse ja toivo, että mies tottuu ja antaa vastakaikuuta. En tiedä voiko tuollaista puhumallakaan muuttaa, ehkä viikoksi ja sitten taas unohtuu...

Vierailija

Miksi tarvitsee opetella sellaista, joka ei tunnu itselleen tarpeelliselta? Ei kaikki halua samoja asioita.
Itse inhoan hellyyttä, esimerkiksi halailua ja käsikädessä kulkemista, molemmat saavat aikaan kiusallisen ja fyysisesti todella epämukavan olon.

Voit tietysti pyytää haalimaan, itsekin halailen pyydettäessä, mutta en kovin pitkään koska en todellakaan siitä pidä. Tai sitten voit etsiä sopivamman kumppanin.

Vierailija

Itse kyllä välillä halaan mutta sekin on vähentynyt koska en aina jaksa itse olla se aloittaja.
Mies itse on sanonut ettei osaa/tajua helliä, ei vaan ole mitään hempeilytyyppiä.
Eli en oikein ymmärrä mitä tässä sitten pitäisi tehdä. Yrittää vaan kestää tämä hellyydenpuute?

Uutta miestä en todellakaan halua. Eikä miehenikään ole mihinkään lähdössä. Tiedän että hän rakastaa mua. Ei vaan osaa näyttää sitä niinkuin "minä haluaisin" ja se vaivaa mua. Hän ei myöskään koskaan sano "Rakastan sua" enkä minäkään enää sano koska takaisin tulee vaivaantunut "mäkin sua". Olisi ihanaa kuulla se edes kerran kuukaudessa/kahdessa/kolmessa, edes joskus.

AP

Vierailija

Sitä ihminen haluaa, mihin on itse lapsena tottunut. Eli ukkosi ei ole lapsena haleja ja hellyyttä saanut -> kun on lusikalla saanut ei pysty kauhalla antamaan.

Kurjaa. Mulla sama tilanne. Mies suhteen alussa näytteli halihaluista, mutta muutettuamme yhteen halit ja pusut loppuivat kuin seinään. Nyt ukko ihmettelee, miksi mua ei seksi kauheasti kiinnosta.... :/ mulle kun muu hellyys on tärkeämpää kuin seksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sitä ihminen haluaa, mihin on itse lapsena tottunut. Eli ukkosi ei ole lapsena haleja ja hellyyttä saanut -> kun on lusikalla saanut ei pysty kauhalla antamaan.

Kurjaa. Mulla sama tilanne. Mies suhteen alussa näytteli halihaluista, mutta muutettuamme yhteen halit ja pusut loppuivat kuin seinään. Nyt ukko ihmettelee, miksi mua ei seksi kauheasti kiinnosta.... :/ mulle kun muu hellyys on tärkeämpää kuin seksi.

Harmi että sulla sama tilanne :( AP

Vierailija

Samantyyppinen asetelma, mutta toisin päin: minä olen se, joka ei osaa hellyyttä ja huomiointia, enkä myöskään osaa kaivata sitä siinä määrin, kuin toinen haluaisi. Kaupungilla kulkiessa mieleeni ei vain tule ottaa kädestä, tai koen vaikeaksi nukahtaa, kun iho koskettaa toisen ihoa. Mies on erityisen hellyydenkipeä ja asiasta onkin riidelty monesti.

Olen kuitenkin nyt yrittänyt opetella spontaania koskettamista, kädestäottamista, silittämistä ja muistamista, koska tiedostan, että läheisyys, hellyys ja kosketus ovat ihmiselle hyväksi, ja koska se on miehelleni tärkeää. Kävin aiemmin masennukseni vuoksi terapiassa, ja keskustelut kääntyivät jossain vaiheessa kehoon ja koskettamiseen. Jotakin naksahti päässäni, kun terapeutti humoristisesti vertasi lemmikin ja toisen ihmisen koskettamista. Kun koemme tarvetta taputella ja rapsutella koiraa useasti päivässä täysin ohimennen, ihmiset eivät ole oikeasti sen kummempia. Yhtä lailla me tarvitsemme kosketusta ja taputtelua vahvistamaan itsetuntoamme ja sosiaalisia suhteita.

En tiedä kuinka hyvin aina olen onnistunut, mutta parempaan päin on menty hiljalleen. Tärkeintä on ollut keskustelu ja halu löytää yhteinen sävel kaikesta huolimatta. Lisäksi on tarvittu päättäväisyyttä ja heittäytymistä, joka on tuntunut vaivaannuttavalta. Olen joutunut erikseen opettelemaan esimerkiksi ystävien halaamista. Joskus olen jo mennyt ja halannut vieraampiakin ihmisiä, mistä olen ollut järkyttynyt jälkikäteen itse omasta toiminnastani. Yksi ajatukseni tässä itseni "koulimisessa" on ollut, että jos meille tulisi lapsia, en haluaisi siirtää heille samanlaista estoista ajattelua. En osaa arvioida, johtuuko toimintamallini lapsuudenkodistani vai jostakin muusta. Uskon kuitenkin, että jokin korrelaatio omien vanhempien mallilla on. Tätä jatkumoa asiassa voineekin sitten tiirailla yli sukupolvien, mutta sen perinnönjaon haluaisin katkaista.

Toivottavasti tämä avaa meidän kosketuksesta mortifioituvien kylmäkallejen näkökulmaa. Itse ainakin toivon, että tämä ongelma tiedostettaisiin paremmin ja että ihmiset voisivat avoimesti keskustella toiveistaan ja kokemuksistaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Samantyyppinen asetelma, mutta toisin päin: minä olen se, joka ei osaa hellyyttä ja huomiointia, enkä myöskään osaa kaivata sitä siinä määrin, kuin toinen haluaisi. Kaupungilla kulkiessa mieleeni ei vain tule ottaa kädestä, tai koen vaikeaksi nukahtaa, kun iho koskettaa toisen ihoa. Mies on erityisen hellyydenkipeä ja asiasta onkin riidelty monesti.

Olen kuitenkin nyt yrittänyt opetella spontaania koskettamista, kädestäottamista, silittämistä ja muistamista, koska tiedostan, että läheisyys, hellyys ja kosketus ovat ihmiselle hyväksi, ja koska se on miehelleni tärkeää. Kävin aiemmin masennukseni vuoksi terapiassa, ja keskustelut kääntyivät jossain vaiheessa kehoon ja koskettamiseen. Jotakin naksahti päässäni, kun terapeutti humoristisesti vertasi lemmikin ja toisen ihmisen koskettamista. Kun koemme tarvetta taputella ja rapsutella koiraa useasti päivässä täysin ohimennen, ihmiset eivät ole oikeasti sen kummempia. Yhtä lailla me tarvitsemme kosketusta ja taputtelua vahvistamaan itsetuntoamme ja sosiaalisia suhteita.

En tiedä kuinka hyvin aina olen onnistunut, mutta parempaan päin on menty hiljalleen. Tärkeintä on ollut keskustelu ja halu löytää yhteinen sävel kaikesta huolimatta. Lisäksi on tarvittu päättäväisyyttä ja heittäytymistä, joka on tuntunut vaivaannuttavalta. Olen joutunut erikseen opettelemaan esimerkiksi ystävien halaamista. Joskus olen jo mennyt ja halannut vieraampiakin ihmisiä, mistä olen ollut järkyttynyt jälkikäteen itse omasta toiminnastani. Yksi ajatukseni tässä itseni "koulimisessa" on ollut, että jos meille tulisi lapsia, en haluaisi siirtää heille samanlaista estoista ajattelua. En osaa arvioida, johtuuko toimintamallini lapsuudenkodistani vai jostakin muusta. Uskon kuitenkin, että jokin korrelaatio omien vanhempien mallilla on. Tätä jatkumoa asiassa voineekin sitten tiirailla yli sukupolvien, mutta sen perinnönjaon haluaisin katkaista.

Toivottavasti tämä avaa meidän kosketuksesta mortifioituvien kylmäkallejen näkökulmaa. Itse ainakin toivon, että tämä ongelma tiedostettaisiin paremmin ja että ihmiset voisivat avoimesti keskustella toiveistaan ja kokemuksistaan.

Voi kiitos tästä! Olipa hienoa lukea aiheesta tavallaan mieheni näkökulmasta.
Vielä kun kehtaisin näyttää tämän ketjun miehelleni...

AP

Vierailija

mitä siinä on vaikea tajuta? jos ei saa koskea naiseen, miten voi sitten halata?  ainakin kun mä halailen niin on kosketusta.. vai teenkö sen väärin??

Vierailija

Meilläkin sama ongelma ja nimenomaan toisinpäin, se olen minä joka ei kaipaa niin hirveästi hellimistä, mies kaipaa selvästi enemmän. En mä tiedä voiko sit mitenkään opetella. Täytyy vaan yrittä muistuttaa itseään haleista ja suukoista

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
mitä siinä on vaikea tajuta? jos ei saa koskea naiseen, miten voi sitten halata?  ainakin kun mä halailen niin on kosketusta.. vai teenkö sen väärin??

Minäkään en ymmärtänyt kommenttisi pointtia. AP:han juuri nimenomaan haluaisi, että hänen puolisonsa koskisi, halaisi ja hellisi häntä.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat