Mitä ajattelet ihmisestä joka antaa anteeksi pahatkin teot?

Vierailija

Tarkoitan pahoilla teoilla todella pahoja loukkauksia ja kiusantekoja.

Sivut

Kommentit (19)

Vierailija

Ajattelen, että hän pitää anteeksiantoa tärkeänä osana omaa toipumistaan. Hän ajatellee, ettei voi parantua, jollei päästä irti vihasta.  

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ajattelen, että hän pitää anteeksiantoa tärkeänä osana omaa toipumistaan. Hän ajatellee, ettei voi parantua, jollei päästä irti vihasta.  

Tämä oli niin hyvin sanottu! Kiitos näistä sanoista.

Vierailija

Kykenin itse siihen vasta pitkän ajan kuluttua ja syynä että oma olo koheni kun kykenin antamaan anteeksi ja jättämään asiat taakseni. Ajattelin myöskin etten ole vastuussa toisen käyttäytymisestä enkä voi häntä muuttaa.

Vierailija

Jos joku pahasti (ilman syytä) loukkaisi, en ihan tuosta noin vain anteeksi antaisi, ennen kuin saisin todella tyhjentävän ja ymmärrettävän selityksen. Ja todellisen katumuksen.

Jos taas joku veis vilpillä vaikka 50 000 rahaa, eikä koskaan maksaisi, olisi ihminen minulle kuollut. Rahat maksuun ja anteeksipyyntö. Tai raastupa.

Aika yleistä on tämä "naapurin eukko vei mun miehen"- käytäntö, missä ollaan parin vuoden päästä kuin parhaat ystävät, ja hoidellaan kuka kenenkin lapsia. Mä en pystyisi koskaan antamaan anteeksi. Ne vihan tunteet eivät ikinä unohdu.

En voi mitenkään ymmärtää näitä ikulaupiaita, joiden mielestä ihan kaikki on vain inhimillistä virhettä. En ikinä itse menisi muina miehenä haavoittamani ihmisen luo "Ai sori"-asenteella. Mutta ei tarvitsekaan. Ikinä elämässäni en ole toista ihmistä loukannut yms. vaikka muita virheitä olen silti tehnyt.

Tämä nykypäivän maailmaa syleilevä asenne on joillekin kuin taivaan mannaa. Autovaras vain vähän lainaa autoa, raiskaaja oli traumatisoitunut ja kännissäkin, alkoholistin hakatessa "tangoon tarvitaankin kaksi", ei järvi soutamalla kulu yms.

Mitään rangaistusta tai tuomiota ei saisi langettaa. Ei se mitään, tekevälle sattuu, ole marttyyri äläkä pienistä nipota.

Vierailija

Kaksi vaihtoehtoa. Jos hän todella kykenee anteeksiantoon. niin elää varmaan aika kevyellä mielellä, kun ei kanna mukanaan katkeruutta ja kaunaa. Anteeksianto auttaa eniten antajaa itseään.

Toinen on vaikutelma läheisriippuvaisesta ihmisestä, joka uhraa itsensä mennen tullen eikä arvosta itseään yhtään. Muut saavat tehdä hänelle ihan mitä vain, mutta uhri nielee ja pyytää jopa itse anteeksi, että oli vaivaksi. Kunhan kukaan ei vain suutu ja hylkää. 

Paha mieli siitä tulee, ihmisparka. Tuosta on todella vaikeata korjaantua ehjäksi ihmiseksi terapiankaan avulla.

Vierailija

Antamalla anteeksi voi päästä irti huonosta kohtelusta. Voin antaa ilkeyden tai pettämisen anteeksi, mutta en jatkaisi enää elämää kaltoinkohtelijan kanssa. Itseään pitää kunnioittaa, ei alistua kuramatoksi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jos joku pahasti (ilman syytä) loukkaisi, en ihan tuosta noin vain anteeksi antaisi, ennen kuin saisin todella tyhjentävän ja ymmärrettävän selityksen. Ja todellisen katumuksen.

Jos taas joku veis vilpillä vaikka 50 000 rahaa, eikä koskaan maksaisi, olisi ihminen minulle kuollut. Rahat maksuun ja anteeksipyyntö. Tai raastupa.

Aika yleistä on tämä "naapurin eukko vei mun miehen"- käytäntö, missä ollaan parin vuoden päästä kuin parhaat ystävät, ja hoidellaan kuka kenenkin lapsia. Mä en pystyisi koskaan antamaan anteeksi. Ne vihan tunteet eivät ikinä unohdu.

En voi mitenkään ymmärtää näitä ikulaupiaita, joiden mielestä ihan kaikki on vain inhimillistä virhettä. En ikinä itse menisi muina miehenä haavoittamani ihmisen luo "Ai sori"-asenteella. Mutta ei tarvitsekaan. Ikinä elämässäni en ole toista ihmistä loukannut yms. vaikka muita virheitä olen silti tehnyt.

Tämä nykypäivän maailmaa syleilevä asenne on joillekin kuin taivaan mannaa. Autovaras vain vähän lainaa autoa, raiskaaja oli traumatisoitunut ja kännissäkin, alkoholistin hakatessa "tangoon tarvitaankin kaksi", ei järvi soutamalla kulu yms.

Mitään rangaistusta tai tuomiota ei saisi langettaa. Ei se mitään, tekevälle sattuu, ole marttyyri äläkä pienistä nipota.


En tarkoittanut rikollista toimintaa. Viha kylläkin syö itseään ja vaikka kuinka muuta väittää pahin kärsijä on vihankantaja itse, pahat ihmiset eivät kanna huolta ovatko loukanneet vai ei ja sun vihasi on heille yhdentekevä. Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Jos joku pahasti (ilman syytä) loukkaisi, en ihan tuosta noin vain anteeksi antaisi, ennen kuin saisin todella tyhjentävän ja ymmärrettävän selityksen. Ja todellisen katumuksen.

Jos taas joku veis vilpillä vaikka 50 000 rahaa, eikä koskaan maksaisi, olisi ihminen minulle kuollut. Rahat maksuun ja anteeksipyyntö. Tai raastupa.

Aika yleistä on tämä "naapurin eukko vei mun miehen"- käytäntö, missä ollaan parin vuoden päästä kuin parhaat ystävät, ja hoidellaan kuka kenenkin lapsia. Mä en pystyisi koskaan antamaan anteeksi. Ne vihan tunteet eivät ikinä unohdu.

En voi mitenkään ymmärtää näitä ikulaupiaita, joiden mielestä ihan kaikki on vain inhimillistä virhettä. En ikinä itse menisi muina miehenä haavoittamani ihmisen luo "Ai sori"-asenteella. Mutta ei tarvitsekaan. Ikinä elämässäni en ole toista ihmistä loukannut yms. vaikka muita virheitä olen silti tehnyt.

Tämä nykypäivän maailmaa syleilevä asenne on joillekin kuin taivaan mannaa. Autovaras vain vähän lainaa autoa, raiskaaja oli traumatisoitunut ja kännissäkin, alkoholistin hakatessa "tangoon tarvitaankin kaksi", ei järvi soutamalla kulu yms.

Mitään rangaistusta tai tuomiota ei saisi langettaa. Ei se mitään, tekevälle sattuu, ole marttyyri äläkä pienistä nipota.

Tämä on niin totta! Tuntuu, että nykyään millään ei ole mitään väliä. Ihmisiä saa käyttää miten haluaa kunhan vähän katuu. Mulle on tosi vaikeaa käsittää edes sitä, että ollaan kroonisesti myöhässä tai perutaan asioita tekstarilla viimehetkillä. Olenkin muinaisjäänne , 70-luvun kakara jolle opetettiin, että mitä luvataan niin se pidetään. Mä olen jättänyt aika monta ihmissuhdetta taakseni just tuon nykyajan asenteen takia :( . En vaan ymmärrä enkä jaksa.

Vierailija

Mitä siis ajattelen itsestäni? Ihan hyvää, kiitos kysymästä! Olen kuutosen kirjoittaman molempien esimerkkien ruumiillistuma. Annan oikeasti anteeksi (pienen suruajan jälkeen), vaikka ei anteeksipyyntöä olisi edes esitetty. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mitä siis ajattelen itsestäni? Ihan hyvää, kiitos kysymästä! Olen kuutosen kirjoittaman molempien esimerkkien ruumiillistuma. Annan oikeasti anteeksi (pienen suruajan jälkeen), vaikka ei anteeksipyyntöä olisi edes esitetty. 

Miten sua on loukattu?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kaksi vaihtoehtoa. Jos hän todella kykenee anteeksiantoon. niin elää varmaan aika kevyellä mielellä, kun ei kanna mukanaan katkeruutta ja kaunaa. Anteeksianto auttaa eniten antajaa itseään.

Toinen on vaikutelma läheisriippuvaisesta ihmisestä, joka uhraa itsensä mennen tullen eikä arvosta itseään yhtään. Muut saavat tehdä hänelle ihan mitä vain, mutta uhri nielee ja pyytää jopa itse anteeksi, että oli vaivaksi. Kunhan kukaan ei vain suutu ja hylkää. 

Paha mieli siitä tulee, ihmisparka. Tuosta on todella vaikeata korjaantua ehjäksi ihmiseksi terapiankaan avulla.


Ehkä vain antaa vaikutelman läheisriippuvaisesta mutta todellisuudessa on vain hyväsydäminen ihminen, joka ei jää vellomaan katkeruudessa koska tietää ettei se aiheuta kuin tuhoa itsessään. Tämä edellämainittu jos pystyy suhtautumaan loukkaajaan kuin kehen tahansa antamatta vaikuttaa itseensä koska tietää että on hyvä sellaisenaan eikä loukkaajan sanoilla ole merkitystä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku pahasti (ilman syytä) loukkaisi, en ihan tuosta noin vain anteeksi antaisi, ennen kuin saisin todella tyhjentävän ja ymmärrettävän selityksen. Ja todellisen katumuksen.

Jos taas joku veis vilpillä vaikka 50 000 rahaa, eikä koskaan maksaisi, olisi ihminen minulle kuollut. Rahat maksuun ja anteeksipyyntö. Tai raastupa.

Aika yleistä on tämä "naapurin eukko vei mun miehen"- käytäntö, missä ollaan parin vuoden päästä kuin parhaat ystävät, ja hoidellaan kuka kenenkin lapsia. Mä en pystyisi koskaan antamaan anteeksi. Ne vihan tunteet eivät ikinä unohdu.

En voi mitenkään ymmärtää näitä ikulaupiaita, joiden mielestä ihan kaikki on vain inhimillistä virhettä. En ikinä itse menisi muina miehenä haavoittamani ihmisen luo "Ai sori"-asenteella. Mutta ei tarvitsekaan. Ikinä elämässäni en ole toista ihmistä loukannut yms. vaikka muita virheitä olen silti tehnyt.

Tämä nykypäivän maailmaa syleilevä asenne on joillekin kuin taivaan mannaa. Autovaras vain vähän lainaa autoa, raiskaaja oli traumatisoitunut ja kännissäkin, alkoholistin hakatessa "tangoon tarvitaankin kaksi", ei järvi soutamalla kulu yms.

Mitään rangaistusta tai tuomiota ei saisi langettaa. Ei se mitään, tekevälle sattuu, ole marttyyri äläkä pienistä nipota.


En tarkoittanut rikollista toimintaa. Viha kylläkin syö itseään ja vaikka kuinka muuta väittää pahin kärsijä on vihankantaja itse, pahat ihmiset eivät kanna huolta ovatko loukanneet vai ei ja sun vihasi on heille yhdentekevä. Ap

Ymmärrän. Niputin vain saman katon alle. Pahoja tekoja kaikki. Mulla on onneksi taito jättää kaikki taakseni ja jatkaa elämääni.

Olen kai paholaisen sukua, kun en vaan voi antaa anteeksi, jos pahantekijä ei haluakaan tosissaan sovittaa asiaa. Jos itse olisin jollekin pahaa tehnyt, ja asianomainen haluaisi antaa anteeksi, katsoisin asian niin, etten ole kenties edes oikeutettu siihen. Pitäisi miettiä hartaasti ja katua kaarella, sekä ansaita anteeksiannon armo. Toiselle aiheutettu mielipaha ei häviä niin kuin palstan "hups".

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos joku pahasti (ilman syytä) loukkaisi, en ihan tuosta noin vain anteeksi antaisi, ennen kuin saisin todella tyhjentävän ja ymmärrettävän selityksen. Ja todellisen katumuksen.

Jos taas joku veis vilpillä vaikka 50 000 rahaa, eikä koskaan maksaisi, olisi ihminen minulle kuollut. Rahat maksuun ja anteeksipyyntö. Tai raastupa.

Aika yleistä on tämä "naapurin eukko vei mun miehen"- käytäntö, missä ollaan parin vuoden päästä kuin parhaat ystävät, ja hoidellaan kuka kenenkin lapsia. Mä en pystyisi koskaan antamaan anteeksi. Ne vihan tunteet eivät ikinä unohdu.

En voi mitenkään ymmärtää näitä ikulaupiaita, joiden mielestä ihan kaikki on vain inhimillistä virhettä. En ikinä itse menisi muina miehenä haavoittamani ihmisen luo "Ai sori"-asenteella. Mutta ei tarvitsekaan. Ikinä elämässäni en ole toista ihmistä loukannut yms. vaikka muita virheitä olen silti tehnyt.

Tämä nykypäivän maailmaa syleilevä asenne on joillekin kuin taivaan mannaa. Autovaras vain vähän lainaa autoa, raiskaaja oli traumatisoitunut ja kännissäkin, alkoholistin hakatessa "tangoon tarvitaankin kaksi", ei järvi soutamalla kulu yms.

Mitään rangaistusta tai tuomiota ei saisi langettaa. Ei se mitään, tekevälle sattuu, ole marttyyri äläkä pienistä nipota.

Tämä on niin totta! Tuntuu, että nykyään millään ei ole mitään väliä. Ihmisiä saa käyttää miten haluaa kunhan vähän katuu. Mulle on tosi vaikeaa käsittää edes sitä, että ollaan kroonisesti myöhässä tai perutaan asioita tekstarilla viimehetkillä. Olenkin muinaisjäänne , 70-luvun kakara jolle opetettiin, että mitä luvataan niin se pidetään. Mä olen jättänyt aika monta ihmissuhdetta taakseni just tuon nykyajan asenteen takia :( . En vaan ymmärrä enkä jaksa.

Ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen :) Löytyi sentään yksi! Juuri näin ajattelen! Kaltaistemme on kaiketi aika hankalaa elää tässä päivässä.

Toisaalta olen myös erittäin antelias ja auttavainen ihminen, jota sitten myös pyritään hyväksikäyttämään! Itse taas vastaan hyvään hyvällä. Näköjään eivät kaikki :(

Onneksi virheistään oppii...tai ainakin olisi syytä :)

Vierailija

Mä tein hiljan jonkun persoonallisuustestin ja siinä oli yksi havainto, että mun tyyppiset ihmiset sietävät toisten virheitä enemmän kuin jotkut muut. Siinä on kai jotain sellaista, että mä en ota kovin monia asioita henkilökohtaisesti.
Mä tajuan kyllä jos joku on ilkeä tai törttöilee, mutta koska olen hyvin ratkaisukeskeinen, olen nopeasti jo siinä ratkaisuvaiheessa.

Mulle ei yleensä ole mitenkään vaikeaa antaa anteeksi, en ole pitkävihainen. n

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat