Raskausdraamailu

Vierailija

Aluksi, anteeks, oon varmaan kamala ihminen kun tällä lailla valitan ja avaudun mutta kun en viitsi ihmiselle itselleen paukauttaa päin näköä mietteitäni niin teen sen tänne.

Eli hyvä ystäväni on raskaana, iloinen asia sinällään ja toivottu raskaus. Oma "ongelmani" asian suhteen nyt vain se että hän on todella rasittava kaikessa draamailussaan ja huomionhaussaan :( Kauhea energiasyöppö kun monta kertaa päivässä tulee viestiä ja voivotteluja kun on sitä ja tätä vaivaa ja kuinka joku ei onnitellut tarpeeksi pontevasti ja joku onnitteli vain hänen miestään jne. Sitten jos niihin ei vastaile niin tulee vaan uutta viestiä ja lopulta soittaa. Olen kiireinen töissä ja hän tietää sen mutta viestittelee siitä huolimatta, vastailen kun ehdin ja koitan myötäelää mutta jotenkin tuntuu että kun kymmenettä kertaa päivässä vastaa viestiin jotain tyyliin "Voi että, onpas kurjaa :( Koita jaksella ja soitellaan viikonloppuna!" niin menettää merkityksensä.

Raskaus on aika alussa vielä mutta kovin hän on vaivainen jo. Kamalat raskausoireet iski päälle samantein kun teki testin ja näytti plussaa, sitä edeltävät päivät siivosi ja ulkoili reippaasti mutta heti kun plussa tuli niin iski väsymys, selkäsärky, liitoskivut (joo kyllä, heti raskausen ensiviikoilla) ja kauhea huoli siitä ettei nyt vaan rasita itseään liikaa ja vahingoita vauvaa. Siis edes postilaatikolle ei voi kävellä useimpina päivinä kun niin särkee ja väsyttää. Omat raskauteni on ollut helppoja mutta yritän kyllä parhaani mukaan ymmärtää että kaikilla näin ei ole, tottakai harmittaakin ystävän puolesta kun on kipeä ja väsynyt mutta kun ihan oikeasti minä en voi hänen voinnilleen mitään ja tiedän jo että on kipeä niin miten se auttaa että hän kertoo sen kymmenellä viestillä päivässä?!

Kyse ei ole edes siitä että olisin hänen ainoa ystävänsä vaan hänellä on laaja ystäväpiiri ja hän antaa päivittäistä raporttia kaikille voinnistaan. Sitten kun joku ei symppaa tarpeeksi niin valittaa toisille että mikähän sillä on kun ei viitsinyt mitään sanoa vaikka kerroin miten en saanut nukuttua yöllä kun särki selkää ja jalkoja. Tämän lisäksi päivittää kaikki vaivansa faceen, monta kertaa päivässä ja voivotellen että on tämä raskasta ja olispa kiva olla parempivointinen.

Olen itse enemmän introvertti ja hän selkeän ekstrovertti, tämä varmaan vaikuttaa asiassa. Minä poden vaivani ja murheeni yksin, hän kuuluttaa ne kaikille ja oikein korostaa miten on vaikeaa hänellä. (Tai siltä se minusta vaikuttaa, että hän oikein huutaa "säälikää minua") Hän on ollut koulukiusattu ja luulen että sekin vaikuttaa tuossa jotenkin, kaipaa isosti hyväksyntää ja huomiota, tykkää tavallaan olla säälitty ja "uhri" varsinkin niissä tilanteissa kun ei sitä oikeastaan edes ole.

Vähän hävettää oma avautumiseni nyt jo :( Tykkään hänestä ja myötäelän kyllä vaikeuksissa mutta jotenkin vaan tuntuu että liioittelee vaivojaan ja korostaa niitä hirveästi, kyllä minä uskon ja ymmärrän että on kipeä vaikka sen kertoisi vain kerran viikossa sen sijaan että tekee sen kymmenen kertaa päivässä. Omista asioistani minun on tässä vaiheessa ihan turha puhua, mikään ei ole mitään sen rinnalla mitä hän nyt käy läpi ja kun hän ei saa nukuttua niin ei jaksa keskittyä muiden asioihin jne.

Kommentit (10)

Vierailija

En oikein tiedä mitä sanoa. Mulla itellä 2 ekaa raskautta suju ilman mitään, mut 3 olikin sitten jotain aivan järkyttävää (oksensin 27 viikolle asti pahoinvoinnin takia, ja kyllä söin myös reseptillisiä pahoinvointilääkkeitä, nänä sain kun olin ollut tarpeeks monta kertaa tiputuksessa, 27 viikon jälkeen oksensin närästyksestä ihan loppuun asti, mulla oli jäätävät liitoskivut, supisteli 29 viikolta alkaen yms) ja mä vihasin yli kaiken päivittää ihmisille mun oloani. Moni soitteli mulle päivittäin, et mikä olo tänään ja sai aina saman vastauksen p*ska olo on, lopulta en ees jaksanu vastata puheluihin enkä kaikkiin viesteihinkään...

Eikö sun ystävä oo töissä vai miten sillä on noin aikaa? Neuvo sitä vaikka täyttään päiväkirjaa, jos sinne kirjoittaminen vähän hillittis muille purkamista.

Vierailija

Se varmaan tulkitsee kohdun normaalit kasvukivut ym. liitoskivuiksi. Kyllä se sitten hänelle alkaa valjeta, kun ne oikeasti tulevat. Mutta onhan tuo raskaan kuuloista, ja ei sun pidä tuntea huonoa omaatuntoa siitä, ettet elä raskaudessa mukana kuin puoliso konsanaan. Kyllä aikuisen ihmisen pitää ymmärtää, että ketään ei voi päivittäin uuvuttaa omilla asioillaan. Sinun velvollisuudeksi jää puolestaan vetää raja omalta puolelta; mieti kuinka paljon olet valmis tapaamaan kaveria, ja kuinka usein haluat lukea viestejä. Sitten teet selvän päätöksen, että esim luet viestit illalla, ja uhraat niihin aikaa max puoli tuntia, ja katsot onko asia akuutti; pitääkö vastata mitään heti. En minäkään tuollaista tilitystä jaksaisi ystävältä, ja itselläni on myös ollut hyvin hankalat raskaudet. Sun kaverin pitää oppia ymmärtämään, mikä ero on parisuhteella ja ystävyydellä.

Vierailija

Sinun täytyy asettaa rajat ystävyydellenne. Kerro, minkä paljon olet valmis keskustelemaan raskausasioista, esimerkiksi kymmenen minuuttia joka tapaamisenne aluksi. Sitten on aika vaihtaa muihin puheenaiheisiin.

Jos ystäväsi ei tähän kykene, mieti vain, miten toivotonta seuraa hän on, kun lapsi syntyy.

Vierailija

Rasittava ystävä. Minulla on samanlainen. Hän ei tosin valita raskaudesta, mutta kaikesta muusta kylläkin. Valituksen aiheena on esim. työ, työkaverit, sukulaiset, kaupan täti, mies, lapset jne. Ja näistä kaikista saattaa helposti tulla se kymmenen viestiä kerrallaan. Olen ottanut aika tylyn linjan ja luen viestit kun jaksan ja vastaan jos/kun jaksan. Aina ei vaan jaksa olla kuuntelevana korvana hyvällekään kaverille.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
En oikein tiedä mitä sanoa. Mulla itellä 2 ekaa raskautta suju ilman mitään, mut 3 olikin sitten jotain aivan järkyttävää (oksensin 27 viikolle asti pahoinvoinnin takia, ja kyllä söin myös reseptillisiä pahoinvointilääkkeitä, nänä sain kun olin ollut tarpeeks monta kertaa tiputuksessa, 27 viikon jälkeen oksensin närästyksestä ihan loppuun asti, mulla oli jäätävät liitoskivut, supisteli 29 viikolta alkaen yms) ja mä vihasin yli kaiken päivittää ihmisille mun oloani. Moni soitteli mulle päivittäin, et mikä olo tänään ja sai aina saman vastauksen p*ska olo on, lopulta en ees jaksanu vastata puheluihin enkä kaikkiin viesteihinkään...

Eikö sun ystävä oo töissä vai miten sillä on noin aikaa? Neuvo sitä vaikka täyttään päiväkirjaa, jos sinne kirjoittaminen vähän hillittis muille purkamista.

Voi miten vaikea raskaus sulla on ollut :( Ystävälläni ei todellakaan ole noin vaikeaa, hän valittaa kamalasta pahoinvoinnista mutta ei ole oikeasti oksentanut kertaakaan, häntä vain etoo ja oksettaa ja hän puhuu kärsivänsä vakavasta raskauspahoinvoinnista siis jo noilla oireilla.. Hänellä on lapsia ennestäänkin jo ja olimme ystäviä niidenkin raskauksien aikana mutta ei hän silloin ollut tuollainen, liikkui ja eli normaalia elämää vaikka oli heikotuksia ja kipuja silloinkin. Kaksi ensimmäistä raskautta varsinkin menivät hyvin, kolmannessa jäi sairauslomalle n kuukausi ennen äitiyslomaa. Hänen puheidensa perusteella en usko että tämä raskaus on nyt noita edellisiä vaikeampi oikeasti, hän itse vain velloo oireissaan enemmän. 

Hän ei ole töissä joten hänellä on aikaa. Haki töitä ennen raskautta mutta plussattuaan ilmoitteli jo kaikkialle että on niin vaikea raskaus ettei kykene töihin kuitenkaan. 

Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Se varmaan tulkitsee kohdun normaalit kasvukivut ym. liitoskivuiksi. Kyllä se sitten hänelle alkaa valjeta, kun ne oikeasti tulevat. Mutta onhan tuo raskaan kuuloista, ja ei sun pidä tuntea huonoa omaatuntoa siitä, ettet elä raskaudessa mukana kuin puoliso konsanaan. Kyllä aikuisen ihmisen pitää ymmärtää, että ketään ei voi päivittäin uuvuttaa omilla asioillaan. Sinun velvollisuudeksi jää puolestaan vetää raja omalta puolelta; mieti kuinka paljon olet valmis tapaamaan kaveria, ja kuinka usein haluat lukea viestejä. Sitten teet selvän päätöksen, että esim luet viestit illalla, ja uhraat niihin aikaa max puoli tuntia, ja katsot onko asia akuutti; pitääkö vastata mitään heti. En minäkään tuollaista tilitystä jaksaisi ystävältä, ja itselläni on myös ollut hyvin hankalat raskaudet. Sun kaverin pitää oppia ymmärtämään, mikä ero on parisuhteella ja ystävyydellä.
Kiitos vinkeistä. Varmaan täytyisi oikeasti tehdä noin, sanoa ettei ole energiaa ja aikaa jatkuvaan viestittelyyn samoista asioista. Tietenkin haluan hänen kuulumiset myös raskauden suhteen kuulla ja tietää jos muutoksia tapahtuu. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sinun täytyy asettaa rajat ystävyydellenne. Kerro, minkä paljon olet valmis keskustelemaan raskausasioista, esimerkiksi kymmenen minuuttia joka tapaamisenne aluksi. Sitten on aika vaihtaa muihin puheenaiheisiin.

Jos ystäväsi ei tähän kykene, mieti vain, miten toivotonta seuraa hän on, kun lapsi syntyy.

Kun lapsi syntyy valittelut siirtyvät sitten siihen miten vauva ei nuku jne, sen olen kokenut jo hänen edellisen vauvansa kohdalla. Jotenkin tuntuu että siinä tapahtui joku käänne hänessä kun ei hän sen kolmannen raskauden aikana vielä ollut noin kova valittamaan ja ripustautumaan mutta vauva-aikana se sitten meni tuohon. Kärsin itse mm unettomuudesta ajoittain mutta kuitenkin hän teki selväksi ettei minun unettomuuteni ole mitään sen rinnalla että häntä kyllä nukuttaisi mutta ei saa nukkua kun vauva valvottaa :) Tuntuu tyhmältä kun mitä enemmän kirjaan näitä ylös niin sitä enemmän ihmettelen miksi hän on paras ystäväni :( 

Ap

Vierailija

Ystäväsi varmasti kaipaisi juttuseuraa muilta raskaana olevilta. Vihjaise liittymisestä paikalliseen odotusryhmään tai äiti ryhmään fb:ssä. Tiedän kyllä jos ei itsellä ole lapsia niin vaikea samaistua. Voit sanoa lempeästi että et oikein osaa auttaa nyt häntä tässä tilanteessa. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sinun täytyy asettaa rajat ystävyydellenne. Kerro, minkä paljon olet valmis keskustelemaan raskausasioista, esimerkiksi kymmenen minuuttia joka tapaamisenne aluksi. Sitten on aika vaihtaa muihin puheenaiheisiin.

Jos ystäväsi ei tähän kykene, mieti vain, miten toivotonta seuraa hän on, kun lapsi syntyy.

Hyvä idea takana, mutta kyllä tollainen aikarajan asettaminen kasvokkain keskustelussa kuulostaa ikävältä. Enemmän voisi korostaa, että hei tiedän että sulla on paljon asiaa, mutta haluaisin että kuuntelisit minunkin asioitani nyt. Minkäänlainen toisen asioiden väheksyminen (puolin toisin) ei mielestäni kuulu ystävyyteen. Ikävältä kuulostaa ap:n tilanteessa se, että kaveri esim. vähähetee ap:n unettomuutta. Kannattaa ehkä ottaa tuollaisissa asioissa ihan kissa pöydälle. Ei sellainen vaan kuulu ystävyyteen. Mutta vielä tähän alkuperäisiin kommenttiini ks. lainaukseen, niin täytyy sanoa että onhan raskaus iso asia, ja kyllä esimerkiksi huonosto olosta, peloista ym. täytyy saada puhua ilman että ystävä ilmoittaa että tähän käytetään nyt aikaa vain 10min. Samoin kuin sen vauvan syntymä on aina iso asia, ja kyllä ystävyydessä pitää olla tilaa isoille elämänmuutoksille ja niistä keskustelulle. Kyse on vaan enemmänkin rajoista; uuvuttaako toista esim. jatkuvalla yhteydenotolla ja antaako toiselle tilaa kertoa omista iloista, suruista ja peloista. 

2

Vierailija

Aika ihmeellistä, kun kyseessä neljäs (?) lapsi. Ensimmäisestä kaikki ovat varmaan ihmeissään, mutta luulisi että neljännen kohdalla ei jaksaisi enää jauhaa raskausjuttuja. Olisiko taustalla synnytyksen jälkeistä masennusta se kolmannen synnyttyä? Jos käytös muuttui siinä kohtaa. Tai sitten jos ystäväsi tuntee tarvetta osoittaa muille, että ei ole turhaan kotona työttömänä. Ja täyttää päivänsä viestittelemällä. Luulisi että kolmen lapsen äidillä riittäisi muutenkin tekemistä. =O

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat