Raskaua ei kiinnosta enää

N20

Alkuraskaudesta (ensimmäinen kolamnnes) olin että oi ihanaa meille tulee vauva sun muuta hevonhumppaa ja höpöhöpö juttuja. Viikonloppuna tunsin ekat potkut, potkut joita olin odottanut into pinkeenä viikkoja. Nyt yhtäkkiä ei kiinnosta enää. Ei kiinnosta olla raskaana, ei kiinnosta elää terveellisesti, ei kiinnosta vauvan hyvinvointi, ei omakaan. Tuntuu et ei siellä mun sisällä oo mitään. Ja vaikka oiskin niin siinäpähän on, ei mua kiinnosta. Aloitin tupakoinninkin, eikä tee edes pahaa, ei tuu huono omatunto eikä kaduta, vaan mikspä pitäis edes kun ei kiinnosta tippaakaan. Sen tiesin että ristiriitaiset tunteet ja epäilykset on raskaudessa normaaleja, onko minusta äidiksi, oliko oikea päätös pitää vauva, miten me pärjäämme, entä jos emme pärjääkkään, tuleeko minusta hyvä äiti jne. Mutta onko tämä normaalia enää? Missä menee raja? Mietin kyllä eilenkin paljonko tupakointi vahingoittaa vauvaa, miten se mahtaa vahingoittaa, mitä voi seurata, mutta silti tupakoin, sillä ei vaan kinnostanut. Tämä vauvahan on erittäin toivottu, haluttu ja suunniteltu, minkä takia erityisesti säikähdän tätä "olotilaa". Onko muut kokeneet tälläistä, mikä avuksi, ja onko tämä edes ohimenevää? Vauvaa rakastan kyllä ylikaiken, plussasta asti olen rakastanut, mutta viimeiset 3 päivää olen miettinyt että rakastanko edes enää kun on vaan semmonen olo, että vitut koko vauvasta. Ja tämä saa mut todella surulliseksi ja pelokkaaksi.. :(

Sivut

Kommentit (21)

Vierailija

Samaa sanon, puhu neuvolassa...

Ja tupakoinnin vaaroista sikiölle löydät kyllä pilvin pimein faktatietoa. Aiheuttaa vauvalle hapenpuutetta, vauva voi jäädä pienikokoiseksi ja kärsiä elämässään mm. oppimis- ja keskittymishäiriöistä. Myös allergia- ja astmariski kasvaa.

Raskausajan tupakointia on yhdistetty jopa kätkykuolematapauksiinkin.

Vierailija

Sanoisin, että jokainen odottaja pelkää sitä tulevaisuutta, että miten pärjää vauvan kanssa. Itselläni on etenkin nyt lopussa tullut tunteita, että en osaa nytkään tehdä mitään oikein niin mitenkä osaan vauvan kanssa.. Että meneekö se rikki heti kun minä rähmäkäpälä siihen syntymän jälkeen kosken, jos siis osaan edes synnyttää oikein niin ettei lapseni vahingoitu siinä rytäkässä.

Mutta raja menee mielestäni tuossa vauvan vahingoittamisessa, eli raskausajan päihteiden käytössä. Silloin pitäisi jo hakea apua asiaan, eikä yksin märehtiä ja samalla myrkyttää vauvaa.

Vierailija

Vaikket välittäisikään nyt, lopeta tupakointi. Olet ihan itse hankkiutunut raskaaksi, kanna vastuusi NYT. Mene neuvolaan juttelemaan tunteistasi ja koita miettiä, mitä haluat tulevaisuudessa tehdä lapsen suhteen, mutta älä pilaa lapsen elämää ennen kuin se on kunnolla alkanutkaan. Vaikka sinä et lapsesta välittäisi, hän on kuitenkin ihminen, jonka täytyy niiden sinun virheittesi kanssa elää. Oletko lapsen isän kanssa puhunut tunteistasi, miten hän suhtautuu tupakointiin? Lapsi on kuitenkin myös hänen.

N20

Sepä se, kun tiedän kyllä miten vauva kärsii tupakoinnista, mutta kun ei tunnu missään. Tänään en oo yhtäkään röökiä polttanut, kun töissä (päoväkodissa) oon seurannut vajaan vuoden ikäistä lasta, joka on aivan vauvan tasolla, ei tartu mihinkään, ei istu, ei hallitse liikkeitään yhtään, kyseessä ilmeisesti alkoholistin lapsi, eihän se sama asia oo, mut sen verran järkeä mulla on päässä että tuollaista tulevaisuutta en lapsellemme halua. Täytyy sit varmaan huomenna soottaa neuvolaan, ja koittaa saada aika naapurikaupungiin, kun meiän kunnan th-kätilö on lomalla eikä oo sijaista.

N20

En oo vauvan isän kanssa puhunut asiasta, ja tupakasta en uskalla sanoakkaan kun saa sellaiset raivarit ettei hyvää päivää.. Hän siis on arkisin pois kotoa, ja siksi helppo häneltä salata.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sepä se, kun tiedän kyllä miten vauva kärsii tupakoinnista, mutta kun ei tunnu missään. Tänään en oo yhtäkään röökiä polttanut, kun töissä (päoväkodissa) oon seurannut vajaan vuoden ikäistä lasta, joka on aivan vauvan tasolla, ei tartu mihinkään, ei istu, ei hallitse liikkeitään yhtään, kyseessä ilmeisesti alkoholistin lapsi, eihän se sama asia oo, mut sen verran järkeä mulla on päässä että tuollaista tulevaisuutta en lapsellemme halua. Täytyy sit varmaan huomenna soottaa neuvolaan, ja koittaa saada aika naapurikaupungiin, kun meiän kunnan th-kätilö on lomalla eikä oo sijaista.

ei sen tarvii tuntua missään ja silti voi toimia oikein.

Vierailija

Ei tunnu nyt mutta kun saat sen lapsen syliin niin kyllä kaduttaa! Minäkin olen toisella kolmanneksella enkä pidä mitään numeroa tästä lspsesta. Annan kasvaa rauhassa masussa ja yritän syödä terveellisesti. Kuulostaa siltä että nyt kun ihana alkuhuuma on laskeutunut, jäitkin tyhjän päälle etkä osaa käsitellä tunnetta. Se on normaalia elämää, deal with it!

Vierailija

Lopeta hyvä ihminen ainakin se tupakointi :( tiedän kyllä mitä käyt läpi, itse olen kans 39 viikolla ja pahasti masentunut siitäkin huolimatta että lapsi on erittäin toivottu. Mätän ruokaa suuhun minkä ehdin enkä huolehdi itsestäni yhtään.. Että en siinä mielessä ole yhtään paremmassa asemassa neuvomaan. Mutta mun äidin raskaudenaikainen tupakanpoltto, on aiheuttanut luultavasti mun keskittymisvaikeudet ja toivon todellakin että hän olisi malttanut olla polttamatta. 

Vierailija

Tiesitkö, että raskaana tupakointi on sama kuin kuristaisit lastasi tupakkatauon ajan? Lapsi ei saa happea silloin kun poltat. En ymmärrä miten kukaan äiti voi tupakoida raskaana, harmi ettei laki katso sikiötä vielä ihmiseksi, koska tämä on ehdottomasti lastensuojelu asia.

N20

No soitinpa neuvolaan, mut ei näytä kiinnostavan heitäkään.. "ihan normaalia tuommonen, ei meillä oo antaa sulle enää aikaa tän vuoden puolelle."

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No soitinpa neuvolaan, mut ei näytä kiinnostavan heitäkään.. "ihan normaalia tuommonen, ei meillä oo antaa sulle enää aikaa tän vuoden puolelle."
No onpa outoa. Minä kerran itkua tirautin neuvolassa, kun raskaus otti henkisesti voimille, ja heti tarjottiin aikaa psykologille, ja palattiin vielä asiaan seuraavalla käynnillä, kun totesin että en vielä ainakaan tarvitse. Soitapa huomenna uudestaan, ja pyydä suoraan aikaa, vaadi, jos eivät muuten anna.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
No soitinpa neuvolaan, mut ei näytä kiinnostavan heitäkään.. "ihan normaalia tuommonen, ei meillä oo antaa sulle enää aikaa tän vuoden puolelle."

Kerroitko rehellisesti, että nämä tunteesi (tai niiden puute) on jo aiheuttanut vahinkoa, kun olet tupakkaan repsahtanut? Kyllä neuvolasta saa apua, kunhan teet selväksi, että OIKEASTI tarvitset sitä!

Oletko muuten miettinyt noin ylipäätään, kannattaako koko elämäänsä ja valintojaan perustaa tunteiden varaan? Kaikilla meillä on myös negatiivisia tunteita, mutta ei niiden ohjaamana kannata sokeasti mennä. Joskus on hyvä sivuuttaa tunteet ja perustaa ratkaisunsa järjelle, ja sinä varmasti tiedätkin, mikä se järkiratkaisu tässä kohtaa on.

Vierailija

Asia ei ole minusta kovin kauhea, kun järjellä miettii. Voit antaa lapsen adoptioon, jos siltä tuntuu. Lapsi pääsee kyllä rakastavaan kotiin, eikä kenenkään kannata pilata ainutkertaista elämäänsä olemalla vanhempi, jos se tuntuu vastenmieliseltä.

Tupakointi sinun kannattaa kyllä lopettaa, sillä se on tavattoman vaarallista sikiölle ja voi jättää elinikäiset vammat lapselle.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat