Lue keskustelun säännöt.
Mistä 3 v lapseni jää paitsi, kun ei käy päiväkodissa?
25.11.2015 |
Julkisuudessa on paljon puhuttu lapsen oikeudesta kokopäivähoitoon silloinkin kun äiti on vauvan kanssa kotona. Teenkö siis suuren virheen, kun oma 3 v on kotona, mistä hän jää paitsi?
Meidän viikko-ohjelmamme arkipäivisin on siis seuraava:
ma: kerho 2,5 tuntia aamupv, iltapv ulkoilua
ti: leikkitreffit kahden kaveriperheen kanssa, iltapv ulkoilua
ke: kerho 2,5 tuntia ap, iltapv ulkoilua
to: avoin päiväkoti aamupv, siellä ohjelmassa vaihtelevasti muskaria, askartelua, temppurataa jne ja lisäksi vapaata leikkiä, iltapv ulkoilua
pe: kotipväivä, tällöin ulkoilemma ja vaihtelevasti jotain seuraavista: leipominen, muovailu, maalaaminen, värittely, askartelu, leikkiminen, lukeminen, laulaminen jne jne.
Pikkisisarus on vähän yli vuoden vanha ja pihalla on välillä myös muita kavereita leikkimässä.
Onko nämä päiväkerhot ja avoimet pkt jotenkin huonompia juttuja lapselleni? pitäisikö hänen mielummin ihan oikeasti mennä kokopäivähoitoon päiväkotiin? Kerhossa siis ulkoilevat, jumppaavat, askartelevat, lukevat satuja, piirtävät, maalaavat, laulavat jne. Olen nyt jotenkin ihan stressaantunut tästä, kun tuntuu, että yhteiskunnan painostus on, että päiväkotiin ehdottomasti.
Kommentit (77)
Vierailija kirjoitti:
Ei yhtään mistään.
Tämä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän nyt riippuu ihan perheen tilanteesta. Ei välttämättä mistään, tai sitten paljostakin.
Itse menin päiväkotiin vasta eskari-ikäisenä, koska minulla on kaksi pienempää sisarusta ja äiti palasi vasta tuolloin töihin. En koe jääneeni paitsi, mutta siihen päiväkodin rytmiin oli tuossa vaiheessa todella vaikea hypätä mukaan.
Oma esikoiseni oli sen 3v, kun jäin vauvan kanssa kotiin. Hän olisi varmaan enemmästä jäänyt paitsi, koska olin siinä välissä ollut jo töissä ja oli siihen päiväkodin arkeen tottunut, siellä oli kavereita ja ennen muuta viihtyi siellä, niin päätettiin, että ei oteta vauvavuoden ajaksi pois.
Sitten on niitä perheitä, joissa vauva esimerkiksi nukkuu niin huonosti, ettei äidillä ole yksinkertaisesti voimia tarjota päivän aikana samallatavalla säännöllistä rytmiä ja virikkeitä sille vähän isommalle lapselle.
Tilanteita on monia, eikä paras valinta toiselle perheelle ole välttämättä ollenkaan hyvä toiselle. Onneksi meillä tarjotaan vähän vaihtoehtojakin.
On kyllä ajat muuttuneet kymmenessä vuodessa. Nykyään pidetään kummajaisena, jos esikoinen on äidin ja vauvan kanssa kotona. Tuttavien kertoman perusteella oma lapseni on jäänyt paitsi ainakin väkivallasta, täistä, kihomadoista sekä säännöllisistä flunssista ja vatsataudeista.
Riippuu lapsesta, mutta sosiaaliset taidot kehittyvät nuorena. Itse veisin päiväkotiin jo sen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu lapsesta, mutta sosiaaliset taidot kehittyvät nuorena. Itse veisin päiväkotiin jo sen vuoksi.
Tämä on hyvä näkökulma. Ei ole mukava katsoa vierestä kuinka nuori ei saa kavereita tai osaa käyttäytyä ikäistensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me laitoimme lapsen 3 v iässä neuvolan painostuksesta päiväkotiin. Pidän lisäksi kotikoulua, opettelemme kirjaimia, numeroita, maantietoa jne päivittäin. Neuvolassa sai hirveät nuhteet, kun vielä 2 v iässä oli kotona. Nyt koitan sitten kiriä kiinni, että olisi muiden lasten tasolla.
Vierailija kirjoitti:
On kyllä ajat muuttuneet kymmenessä vuodessa. Nykyään pidetään kummajaisena, jos esikoinen on äidin ja vauvan kanssa kotona. Tuttavien kertoman perusteella oma lapseni on jäänyt paitsi ainakin väkivallasta, täistä, kihomadoista sekä säännöllisistä flunssista ja vatsataudeista.
No niinpä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Flunssa-, mahatauti- ja tulehduskierteistä jää paitsi. Siitä että viimeistään päikyn pihalla ulkoiluaikana karjutaan ja kiljutaan kuin siat. Siitä että asiat tehdään pakotetusti tiettynä aikana ja tietyssä järjestyksessä sekä tietyllä nopeudella, vaikka itselle olisi luontevampaa kenties toimia eri aikaan, eri vauhdilla ja eri järjestyksessä. Siitä että pitää olla tyly ja kolkko sekä tehdä asiat sinne päin, ei liian huolellisesti.
Koti ei aina hyvä paikka :( kirjoitti:
Oma mielipiteeni on että jos lapsi ei mene päiväkotiin, kouluun meneminen on todella iso shokki. Hänestä ei tule sosiaalista. Itse en käynyt päiväkodissa lpasena ja olin tottunut kodn hiljaiseen ilmapiiriin. Muistan yhtä miten paniikissa olin kun jouduin olemaan ensimmäisen päivän muide kanssa. En osannut yhtään! Ahdisti ihan hirveästi se meteli. Minusta tuli kiusattu ja epäsosiaalinen.
Minulla täysin samoin. Olin lapsuuteni hoidossa isovanhemmillani ja siinä oli kaverina pari serkkua. En käynyt missään kerhoissa tai harrastuksissa, koska äitini ei pitänyt sitä mitenkään tarpeellisena. Ei ymmärtänyt tuollaisten sosiaalisuuteen liittyvien asioiden päälle.
Kun koulu alkoi, se oli totaalinen shokki. En osannut olla ryhmässä, puolustaa itseäni, ottaa kontaktia toisiin lapsiin. Aivan kamalaa. Ja vielä lisäksi se meteli joka koulussa oli. Olisin vaan halunnut takaisin mummolaan.
Koin kiusaamista, vähättelyä, syrjimistä ja poikien taholta muutaman kerran fyysistä väkivaltaa. Ihan h*lvettiä.
Olen sitä mieltä, että lapsi tulisi sosiaalistaa niin aikaisin kuin mahdollista. Jos ei päiväkotiin, niin ainakin jonnekin harrastusporukoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kasvatuksen asiantuntijoiden vaikutuksesta ja kodin ulkopuolisesta erilaisten ikätovereiden kanssa sosialisoitumisesta. 3v kaipaa jo ikäistään seuraa.
Mutta se suurin juttu on se että monet vanhemmat ovat tietämättään toksisia ja pilaavat kokonaan heidän armoillaan olevan lapsen, jolloin kodin ulkopuolinen vaikutus on todella tärkeä jotta lapsella on edes mahdollisuus kasvaa täysjärkiseksi ihmiseksi.
t: päiväkotiin vasta 5v mutta vahinko oli jo peruuttamaton
Ei mistään. Kukaan työkaverini ei ole vienyt alle 3-vuotiasta päivähoitoon ja kaikki me yritetään pitää lapset mahdollisimman pitkään kotona ja sitten mieluusti perhepäivähoitajalle (mikä alkaa olla mahdottomuus).
T. Tyyppi kasvatus- ja perheneuvolasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Metelistä, älämölöstä, levottomuudesta, laitoshoidosta.
Sosiaaliset taidot eli miten ollaan toisten kanssa opitaan kyllä yleensä kotona. Eli vanhemmat opettavat, että toista ei saa lyödä, miten toiset ihmiset otetaan huomioon ja miten heidän mielipiteitään kuunnellaan. Lapsi osaa sanoa kiitos ja ole hyvä. Lapsi ei kiusaa. Hän omaa hyvän itsetunnon ja kannustaa muita. Lapsi osaa pyytää anteeksi. Vanhemmat opettavat miten lohdutetaan, otetaan syliin ja ymmärretään toisten tunteita.
On täysin väärin väittää, että sosiaaliset taidot opitaan isossa lapsilaumassa. Siellä toimii monesti vahvemman laki, eli isokokoisin, kovaäänisin ja röyhkein päättää. Ei sillä ole mitään tekemistä sosiaalisten taitojen kanssa. Tuollaisesta tyypistä kasvaa todennäköisimmin rikollinen kuin mikään sosiaalisesti taitava ja kaikkien kanssa toimeen tuleva kaveri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koti ei aina hyvä paikka :( kirjoitti:
Oma mielipiteeni on että jos lapsi ei mene päiväkotiin, kouluun meneminen on todella iso shokki. Hänestä ei tule sosiaalista. Itse en käynyt päiväkodissa lpasena ja olin tottunut kodn hiljaiseen ilmapiiriin. Muistan yhtä miten paniikissa olin kun jouduin olemaan ensimmäisen päivän muide kanssa. En osannut yhtään! Ahdisti ihan hirveästi se meteli. Minusta tuli kiusattu ja epäsosiaalinen.
Minulla täysin samoin. Olin lapsuuteni hoidossa isovanhemmillani ja siinä oli kaverina pari serkkua. En käynyt missään kerhoissa tai harrastuksissa, koska äitini ei pitänyt sitä mitenkään tarpeellisena. Ei ymmärtänyt tuollaisten sosiaalisuuteen liittyvien asioiden päälle.
Kun koulu alkoi, se oli totaalinen shokki. En osannut olla ryhmässä, puolustaa itseäni, ottaa kontaktia toisiin lapsiin. Aivan kamalaa. Ja vielä lisäksi se meteli joka koul
Korjaan. Sinulle oli opetettu sosiaalisia taitoja, muille ei.
Ei mistään. Hoida vaan lapset kotona niin kauan, kuin voit. On luonnotonta viedä lapsi päiväkotiin ja on itse toisen kanssa kotona.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaaliset taidot eli miten ollaan toisten kanssa opitaan kyllä yleensä kotona. Eli vanhemmat opettavat, että toista ei saa lyödä, miten toiset ihmiset otetaan huomioon ja miten heidän mielipiteitään kuunnellaan. Lapsi osaa sanoa kiitos ja ole hyvä. Lapsi ei kiusaa. Hän omaa hyvän itsetunnon ja kannustaa muita. Lapsi osaa pyytää anteeksi. Vanhemmat opettavat miten lohdutetaan, otetaan syliin ja ymmärretään toisten tunteita.
On täysin väärin väittää, että sosiaaliset taidot opitaan isossa lapsilaumassa. Siellä toimii monesti vahvemman laki, eli isokokoisin, kovaäänisin ja röyhkein päättää. Ei sillä ole mitään tekemistä sosiaalisten taitojen kanssa. Tuollaisesta tyypistä kasvaa todennäköisimmin rikollinen kuin mikään sosiaalisesti taitava ja kaikkien kanssa toimeen tuleva kaveri.
Kotona ei opita olemaan muiden ikäistensä kanssa. Jos lapsi on vain oman perheen kanssa tekemisissä tulee ongelmia. EI ymmärretä ettei muut käyttäydy samoin kuin oma perhe. Jäädään helposti ulkopuolelle sinä omituisena lapsena. Ei opi puolustautumaan tai ratkaisemaan konflikteja muiden kuin oman perheensä kanssa.
Sosiaalisista taidoista: pienen lapsen tunnetaidot ovat täysin aikuisen säätelyn varassa ja sosiaaliset taidot ovat hyvin mekaanisia tyyliin kiittäminen ja tervehtiminen. Empatia ja myötätunto kehittyvät paljon myöhemmin kuin haluamme uskoa ja päiväkoti-ikäisellä nämä ovat aivan alkeellisilla tasolla.
Eli sosiaaliset taidot opitaan kotona, tunnetaidot myös. Päiväkodin täytyisi olla aivan toisenlainen paikka, että se vastaisi tuollaisiin tarpeisiin.
Selviytymistä päiväkodissa voi kuitenkin oppia kukin oman temperamenttinsa mukaan. Ulospäinsuuntautunut oppii saamaan haluamansa huutamalla ja tönimällä. Sisäänpäinkääntynyt oppii varomaan lisää ja olemaan huomaamaton. Kaikki oppivat sietämään melua ja loputonta ärsykevirtaa, joka vaikuttaa pysyvästi hermostoon.
Oletteko muuten milloin viimeksi tavanneet päiväkodin henkilökunnan jäsenen, joka ei ole työssään stressaantunut vietettyään päivän päiväkodissa? Niinpä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koti ei aina hyvä paikka :( kirjoitti:
Oma mielipiteeni on että jos lapsi ei mene päiväkotiin, kouluun meneminen on todella iso shokki. Hänestä ei tule sosiaalista. Itse en käynyt päiväkodissa lpasena ja olin tottunut kodn hiljaiseen ilmapiiriin. Muistan yhtä miten paniikissa olin kun jouduin olemaan ensimmäisen päivän muide kanssa. En osannut yhtään! Ahdisti ihan hirveästi se meteli. Minusta tuli kiusattu ja epäsosiaalinen.
Minulla täysin samoin. Olin lapsuuteni hoidossa isovanhemmillani ja siinä oli kaverina pari serkkua. En käynyt missään kerhoissa tai harrastuksissa, koska äitini ei pitänyt sitä mitenkään tarpeellisena. Ei ymmärtänyt tuollaisten sosiaalisuuteen liittyvien asioiden päälle.
Kun koulu alkoi, se oli totaalinen shokki. En osannut olla ryhmässä, puolustaa itseäni, ottaa kontaktia toisiin lapsiin. A
Korjaan. Sinulle oli opetettu sosiaalisia taitoja, muille ei.
Jaa jaa. Se uniikki lumihiutale oli ainoa joka osasi käyttäytyä kuten ikäisensä kuuluukin ja siksi ei pärjännyt muiden kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalisista taidoista: pienen lapsen tunnetaidot ovat täysin aikuisen säätelyn varassa ja sosiaaliset taidot ovat hyvin mekaanisia tyyliin kiittäminen ja tervehtiminen. Empatia ja myötätunto kehittyvät paljon myöhemmin kuin haluamme uskoa ja päiväkoti-ikäisellä nämä ovat aivan alkeellisilla tasolla.
Eli sosiaaliset taidot opitaan kotona, tunnetaidot myös. Päiväkodin täytyisi olla aivan toisenlainen paikka, että se vastaisi tuollaisiin tarpeisiin.
Selviytymistä päiväkodissa voi kuitenkin oppia kukin oman temperamenttinsa mukaan. Ulospäinsuuntautunut oppii saamaan haluamansa huutamalla ja tönimällä. Sisäänpäinkääntynyt oppii varomaan lisää ja olemaan huomaamaton. Kaikki oppivat sietämään melua ja loputonta ärsykevirtaa, joka vaikuttaa pysyvästi hermostoon.
Oletteko muuten milloin viimeksi tavanneet päiväkodin henkilökunnan jäsenen, joka ei ole työssään stressaantunut vietettyään päivän päivä
Jos haluat kasvattaa lapsestasi incelin.
Kulkutaudeista